tiistai 30. kesäkuuta 2015

Inspiraatioita perhosista: Perhosmobile

Meillä parveilee apolloperhoset

Perhosista tehty mobile koristaa nyt parvekkeemme oviaukkoa. Kauniit apolloperhoset liihottelevat ilmavirtauksessa. Perhosmobile on kiva hääkoristeenakin.

Aurinko säteilee sisään parvekkeen kukkamerestä. Nyt meille yrittää sisään parvi liihottelevia apolloperhosia. Intouduin tekemään lisääm kankaisia perhosia ja kokosin niistä mobilen. 

Mobileilla on helppo koristella häissä vaikka valkoisia katossa roikkuvia hallaharsoja tai ne voi asettaa taustaksi photo boothiin. Jälkeen päin ne voi ripustaa sitten ihanana muistona pienokaisen sängyn yläpuolelle.

Edellisessä perhospostauksessa oli ohjeet perhosen tekoon, joten nyt ohjeeksi riittää varmaan että ongesta tai pilkistä saa hyvää siimaa perhosten ripustamiseen. Nyt kyllä uutena keksin lisätä pienet pampulat tuntosarvien päihin. Siinä käytin limsapullon korkkia jota sulattelin kynttilän liekissä. Sulaan massaan tuikkasin rautalangan päät. Tuloksena perhosmiehestäkin oikeanlaiset pampulat. 

Apolloperhoset on rauhoitettuja ja niitä ei saa ottaa kiinni. Ne elävät aurinkoisilla kallioilla joissa esiintyy maksaruohoa. Isoapolloperhonen on Suomen suurin päiväperhonen.

Kun perhoset on valmiit mobilen kokoaminen on helppoa. Kankaasta tehdyt perhoset näyttävät melko aidoilta.

Lisää aiheesta:
Inspiraatioita perhosista: perhospaikkakortit

Kerroinko muuten että löysin paikan mistä löytyy Pip Studion astioita! Käykääpä kurkkaamassa tuolla Designwestin sivulla noita kuppeja! Siellä oli kaikkea muutakin ihanaa!



maanantai 29. kesäkuuta 2015

Korvapuustikranssi koristaa kahvipöytää

Ei mitään pakkopullaa, vaan mummin puustia

Herkullinen korvapuustikranssi on ilo silmälle ja maistuu melkein kuin mummilassa.

Mikään ei ole niin tylsää kahvipöydässä kuin pakkopulla. Pullien aika on näyttänyt menneen ohi juhlien kahvipöydissä, mutta nyt niiden on kyllä palattava äkkiä takaisin. Mummoilu on pop! No ainakin minusta. Mummini leipoo korvapuustit käden käänteessä, ja ne ovat muhkean pehmeitä ja maistuvat taivaallisilta. 

Olen tarkkaavaisesti tuijotellut mummini toimia näiden ihanuuksien valmistuksessa ja olen jo aika lähellä herkkupuustien salaisuutta. Anoppini kävi näitä jo maistelemassa ja hyvin näytti maistuvan. Korvapuustin tulee olla sopivan mehukas ja sisältä vähän litsi, ohjeisti anoppi. Minusta sillä kertaa jäi vähän liian litsiksi, mutta nyt oli sopiva.
Iltapäivän kahvihetkeä vietettiin taas parvekkeella. Aurinko pilkisti tervehtimään meitä ja korvapuustikranssia. Olipa mehevä korvapuustiresepti.

Korvapuustiresepti (8-9 korvapuustia)

TAIKINA

2 dl maitoa tai soijamaitoa
1/2 ps kuivahiivaa
ripaus suolaa
3 rkl sokeria
1 tl kardemummaa
5-6 dl vehnäjauhoa
75 g voita tai laktoositonta margariinia

TÄYTE
50 g voita (melko sulaa)
1 dl fariinisokeria
3 tl kanelia
3 rkl sokeria

Voiteluun
1 muna

VALMISTUSOHJE

Lämmitä maito  yli 42 asteiseksi. Vinkki: Voit testata lämmön digitaalisella infrapunakuumemittarilla jos keittiölämpömittaria ei ole. Käytä suurempaa leivontakulhoa.

Lisää kuivahiiva, vatkaa puuhaarukalla.

Unohda muna ( ilmeisesti tätä ei tarvita, olisikohan tämä mummin salaisuus)

Sekoita mausteet ja puolet jauhoista.

Lisää jauhoja vähitellen, ja alusta taikina. Tämä piti kuulema tehdä aina vasemmalla kädellä, kun oikealla vastaa puhelimeen ja pitää hoitaa vauvaa välillä, sanoi kotitalousopettaja. Miten oikeassa hän olikaan.

Kun taikina irtoaa käsistä lisää huoneen lämpöinen voi. Litsaa voita sormissa ja jatka vaivaamista kunnes voipaakkuja ei näy ja voi on sekoitettu taikinaan.

Kohota taikina mikroaaltouunissa. ( älä laita mikroa päälle) Laita kevyt liina kulhon päälle kohotuksen ajaksi. Kohota 1-3 tuntia kiireittesi mukaan.

Jos taikina ei meinaa kohota lisää leivontakulhon alle vesikulho, jossa on kuuminta vettä mitä hanasta saa. Käännä taikinaa kulhossa, niin myös yläosassa taikinaa oleva hiiva alkaa toimia. Kuivahiiva alkaa toimia vasta 42 C asteessa.


Kun taikina on kohonnut, laita uuni lämpiämään 225 C asteiseksi.

Levitä vehnäjauhoja pöydän pinnalle ja vaivaa taikinaa kunnes taikina ei tartu enää pöytään.

Levitä vähän jauhoja pöydälle ja kauli uunipellin kokoinen suorakulmio.

Sulata voita hiukan ja levitä sitä kaulitun taikinan päälle esim. pullasudilla.

Sekoita keskenään fariinisokeri, kaneli ja sokeri. Levitä tämä taikinan päälle.

Rullaa taikinalevy. Leikkaa tasaisen paksuja paloja ja nosta pellille kranssiympyrään. Jätä pieni kohoamisväli. Littaa päältä hiukan jokaista pullaa.

Kohota  liinan alla.

Voitele munalla. Jos et voitele tämä on munaton pullaresepti!

Laita uuniin n. 10 minuutiksi. Kranssi on valmis kun pinta on kauniin kullanruskea.

Ota uunista ja vedä pullat levinpaperin avulla pois pelliltä, muuten pullan pohja jatkaa paistumista kuumalla pellillä.

Vedä pullakranssi leivinpaperin avulla tarjoilulautaselle.  Pidä pullakranssista kiinni kun pulla on lautasen päällä ja vedä varovasti paperi pois välistä. Näin kranssi pysyy ehjänä.

Toivottavasti maistuu!

Näin leivot korvapuustikranssin. Tämä korvapuustiresepti sopii myös kananmuna-allergiselle. 




Greetings from Finland! I would like to have a cup of coffee inspired by Lavender Cottage. I hope you like my cinnamon roll.


Mosaic Monday

sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

Mitä häälahjaksi?

Meillä lista oli lyhyt, toista niistä veimme pyykille

Maton pesussa on kesämeininkiä. Tässä häälahjaksi saatu virkattupitsimatto pääsee kylpyyn. Ihana lahja!

Ihanaa! Tänä aamuna paistoi aurinko ja ilma tuntui lämpimältä. Leivoin parit taikinat kohoamaan ja puuron keittelyn jälkeen lähdimme koko poppoo viimeinkin mattopyykille.

Aurinko paistoi ja matonpesupaikalla loiskui. Oli todella mukavaa! Hauskan vinkin sain matonpesupaikalla, että matot voi viedä kotiin kuivumaan mustissa jätesäkeissä. Sanoin siihen että älkää ihmetelkö jos talo on kohta poliisien piirittämä. Kannattaisikohan jätesäkit mattoineen siirtää yöllä ettei kukaan näe? Olipas mustaa huumoria, mutta niin oli mattokin. Aikaa meni pari tuntia siivillä. Tuntui ihan kesältä! Huomenna uudestaan jos ennätetään.

No miten tämä liittyy häälahjoihin? No sillä että tämä pesun kohde oli ainut toivomamme häälahjaesine. Käsin virkattu matto. Ystävämme oli siihen nähnyt paljon vaivaa ja ajan antaminen toiselle on enemmän mitä kaupasta voi ostaa. Matto on käytössä joka päivä ja siinä se on muistuttamassa häistämme. Iso kiitos tekijälle!


Muuten lahjatoivomuksenamme oli rahalahjoitus tilille häämatkaa varten. Olimme mieheni kanssa jo pitkään asuneet yhdessä joten meillä kaapit tursusivat tavaraa. Tuntui jotenkin oudolta pyytää mitään tavaraa tai astioita. Lensimme sitten häiden jälkeen ulkomaille ja majoituimme  viiden tähden hotellissa, jossa pihatiekin pestiin lattianpesukoneella. No kerron siitä joskus.

Kutsuun oli todella vaikea kirjoittaa hyvällä tavalla että rahaa olemme vailla häämatkaa varten. Oli se vain kirjoitettava, koska säästöt viimeistä senttiä myöten menivät häihin.  No tältä se näytti, kirjoitettiin sentään jotain.

Hääkutsun infosivunteksti, jossa hienovaraisesti pyydettiin lahjaksi häämatkarahaa.
Parempi näin. Häämatkamme oli juuri sellainen kuin halusimme.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Häälahjavinkki! Pip-pyyhkeet Alessa!

Hox! Jos valkoiset pyyhkeet ovat lahjalistalla!

Aivan mielettömän ihanat valkoiset Pip Studion kylpypyyhkeet on kiva häälahja. Ainakin minusta!

Kävin eilen taas ihastelemassa liinavaatteita ja metsästämässä hyviä alennuksia! Arvatkaapas mitä löytyi ja vielä hyvässä alessa? Pip-pyyhkeet olivat nyt -40% Sokoksella. Hypin miltein tasajalkaa! Hamstrasin pienen nipun meille ja naamani loisti kuin Naantalin aurinko. Surullista oli se että Pip poistuu Sokoksen valikoimista. Tässä on hyvä häälahjavinkki hääparille, jonka liinavaatteista vastaa romantiikan nälkäinen esteetikko.

Kävisin allekirjoittamassa Pellastakaa Sokoksen Pip -adressin jos sellainen olisi olemassa! Kommentoikaa PIP tuohon alle, jos haluaisitte säilyttää brändin Sokoksella. Laitan sitten linkin menemään Sokoksen taloustavaraosastolle että joku haluaisi näitä vielä ostaa. Ehkä olen yksin tämän suruni kanssa?


Onnen saa ostamalla? Pip Studion kahvikupit tulee varmaan vilahtelemaan jatkossa, mutta Sokokselta niitä ei kauaa saa. 

Pidä Ruotsi siistinä -muumimuki häälahjaksi

Ai minusta oli hauska kun kaverini kertoi mitä hän halusi häälahjaksi. Se oli muumimuki. Hän kuulema sai juuri sen oikean mukin mitä oli kaivannut. En edes ajatellut että joku haluaa muumimukin häälahjaksi.

Luulen että tänäkesänä muumien ystävät haluavat lahjaksi tämän Pidä Ruotsi siistinä muumimukin. Itse asiassa tämä on ihan järkevä hankinta, joka kasvattaa arvoaan ajan myötä. Onhan se viimeinen muumimuki mikä on valmistettu Suomessa ja ei ole täällä myynnissä vain kuin parissa nettikaupassa. Niitä on vielä hetken saatavilla, mutta muista tilata ajoissa! Niitä voi tilata täältä:
RoyalDesign.fi
Meidänkin kaappiin eksyi Ruotsi-muumi!


perjantai 26. kesäkuuta 2015

Inspiraatioita perhosista: perhospaikkakortit

Perhosretkeltä ideoita kattaukseen ja plaseeraukseen

Perhoskoristeita häihin voit askarrella kankaasta ja villalangasta. Perhoset ovat jo luonnostaan kauniita ja värikkäitä. Kankaaseen voi loihtia aidon näköisen perhosen tai vierailijan omasta mielikuvitusmaailmasta. 

Mieheni on vannoutunut perhosmies. Hänen harrastukseensa kuuluu luonnossa kulkeminen, kaikenlainen lajitunnistus ja havannointi. Miehelläni on pienimuotoinen perhoskokoelma, josta hän aloitti perhosharrastuksensa. Nykyään hän kulkee pientareilla haavin kanssa vain tunnistaakseen yksilön. Harmi että vuosien saatossa kauniit perhospaikat ovat jääneet ihmisasutuksen alle, mutta romanttisia kukkaniittyjä on vielä jäljellä. Ja vielä on perhosiakin!

Sain idean yhdeltä näistä perhosretkistä kun tuijotin kaunista pihlajaperhosta. Perhoset sopivat romanttisuudella häihin ja ovat kauniita missä tahansa. Tuntui hirveältä että käyttäisimme oikeita perhosia koristuksissa, joten päätin tehdä sellaiset kankaasta.

Ensin etsin mallin perhoskirjasta ja hahmottelin perhosen puuväreillä. Tämän jälkeen huovutin neulalla villalangasta ja huovasta perhoselle ruumiin molemmin puolin kangasta. Leikkasin perhosen irti kankaasta ja väritin perhosen toiselta puolelta puuväreillä. Väritin tummimmat kohdat tussilla molemmin puolin ja korostaakseni päätuntomerkkejä. Tein rautalangasta tuntosarvet ja pujotin ne torson läpi paikalleen. Levitin decoupagelakkaa/mattalakkaa päällispuolelle ja annoin kuivua yön yli.

Aamulla ihailin työni tuloksia. Tulipa kauniita!

Neulasin perhoset perhosharrastajien käyttämillä vinyylineuloilla ja kirjoitin vieraiden nimet pieniin paperilappuihin paikkakorteiksi. Upotin neulan kiinni kuohuviinipullon korkkiin. Nämä toimivat hienosti paikkakortteina tai muuten vain pöytäkoristee.

DIY askarteluohje perhoskoristeen tekoon. Piirrä, huovuta, piirrä, lakkaa!


Seuraavat perhoset kokeilen maalata vesiväreillä. En kyllä lupaa mitään! Illalla ei ole kovinkaan hyvä idea levitellä vesivärejä taaperon ulottuville. Perhosista inspiroituneena pääni työstää jo seuraavaa askarteluideaa. Palataan siihen vielä!

Tämmöiset näistä perhoskoristeista tuli. Ei niin kauniit, kuin aidot mutta välttää meille. 



torstai 25. kesäkuuta 2015

Kakkubuffee: Raparperipiirakka turkkilaisittain

Tervesiä maalta, kotiin tuomisena raparperiä

Maistuva piirakka on helppo leipoa yllätysvieraille, maalle tuli viestiä anopilta että on tulossa aamulla kylään. Kirpeä raparperi kesytetään turkkilaisellajogurtilla. Leipuri sokerilla.
Tuoksuu varmaan teille asti?

Kävimme sukuloimassa tätini maatilalla ja saimme mukaamme monta mukavaa muistoa ja ison nipun raparperiä. Veimme tuliaisiksi matalan nakukakun joka oli koristeltu halkaistuilla mansikoilla, oli kuulemma todella hyvää. Tätini kutsui minua kakkumestariksi. Tulipa hyvä mieli! Reissulla näimme lampaita, lehmiä, kanoja ja kauniita kukkaistutuksia. Maalla on todella kaunista!

Kotona piti testata miltä raparperipiirakka maistuisi turkkilaisellajogurtilla. Sitä oli jäänyt purkki odottamaan inspiraatiota. Tiesittekö muuten että nyt on melkein joka talossa raparperiä saatavilla. Siitä saa isollekin porukalle tehtyä suut makeaksi edullisestikin! Äidit ja anopit kun pistää leipomaan!

Raparperipiirakan teko on helppoa ja kun pilkkoo raparperit pakastepussiin valmiiksi saa kesän maut mukavasti talviseen raparperipiirakkaan. Raparperin voi korvata reseptissä vadelmalla ja piirakka muotoutuu taas toisenlaiseksi.

Raparperipiirakka turkkilaisellajugurtilla -resepti

PIIRAKKAPOHJA
150 g voita
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
2 munaa
2 tl vaniljasokeria
2 tl leivinjauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1 dl vauvojen kauravellihiutaleita, voi korvata vehnäjauholla ( oli niin pahaa vellinä, että leivotaan pois)
0,5 dl kaurahiutaleita


TÄYTE
3 dl tai 250 g turkkilaistajogurttia
1 muna
3 rkl sokeria
Raparperiä


VALMISTUSOHJE


Laita uuni lämpiämään 200 C asteeseen.

Voitele piirakkavuoka.

Sekoita kuivat aineet keskenään: leivinjauhe, vaniljasokeri, vehnäjauho, kaurahiutaleet ja kauravellihiutaleet.

Kuori raparperit ja silppua osa ihan pieneksi ja  osa vähän suuremmiksi.

Vatkaa pehmeä voi (ei sulatettu) ja sokerit vaahdoksi. Kotitalousopettajalta kun kysyi onko tarpeeksi vatkattu, niin opettaja sanoi aina vatkaa vaan lisää. Ja kyllä sitä sitten vatkattiin pitkään, koneellakin.

Lisää munat yksitellen ja vatkaa lisää, kunnes vaahto on jämäkkää ja kiiltävää.

Lisää kuivat aineet ja sekoita kumikaapimella.

Kaada taikina piirakkavuokaan, ota pieni määrä taikinaa ja pistä se pakastimeen. Näistä muotoillaan tähdet.

Ripottele isommat raparperin palaset piirakkaan ja laita uuniin 10 minuutiksi.

Sekoita keskenään turkkilainenjogurtti, pienet raparperipalat, kananmuna ja sokeri.

Ota piirakka hetkeksi pois uunista ja kaada täyte. Levitä täyte tasaisesti.

Pienennä uunin lämpötila 175 C asteeseen.

Ota pakastimesta taikinapala ja leivo siitä pienet tähdet ja lisää ne piirakan päälle.

Laita piirakka takaisin uuniin ja anna olla uunissa 25 - 30 min.

Tiskaa ja siivoa jäljet!

Ota pois uunista.

Nauti!

Terveisiä maalta! Onko kukaan harkinnut maatilamatkailupaikkaa hääpaikaksi? Maalaisromantiikkaa parhaimmillaan. Tuon kedon kun olisi saanut hääkuvaan!

Huomasitteko muuten että sivun oikeaan palkkiin oli tästä ilmestynyt pieni vinkkikuva. Minulla on koko ajan jotakin työn alla ja tulevia postauksia valmistellaan hyvissä ajoin. Voit seurata vihjeitä tulevasta instagramissa #belleepoquetulevaa.

Tällä osallistutaan Pienen Linnun MakroTex -haasteeseen. Aiheena tuoksu.

Pieni Lintu - MakroTex challenge

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Pullo tai pari kuplivaa! Poks! Miten juodaan sivistyneesti?

Vain viinejä kohtuudella, meidän valinnat

Morsian tillin tallin? Eipäs ollutkaan!
Alkoholitarjoilut häissä miten otetaan kohtuudella
ja vältytään ylilyönneiltä? Kuvaaja: Riku Suonio

Tässä mennään jo niin vaarallisille vesille kuin juomiset häissä. Päätimme mieheni kanssa jo etukäteen kaksi asiaa, toinen oli se että morsian ei värjää hiuksiaan punaisiksi ja toinen oli se että häissä alkoholia ei tarjoilla tölkistä. Näitä jaksoja oli vaan niin monta Satuhäissä. Ongelmana oli myös vieraiden morsiamen liiallinen alkoholin käyttö ja niistä koituvat ongelmat. Halusimme että kukaan häissämme ei riitelisi tai aiheuttaisi eripuraa, mikä on joskus todennäköistä kun ihmiset juopuvat.

Ratkaisimme asian niin että jätimme boolit pois ja vieraille tarjoiltaisiin viiniä pöytiin vain laseittain alkumaljana, ruokailun ja tuliesityksen yhteydessä. Laskeskelimme että tällä tavalla toteutettuna häät pysyisivät siisteinä ja budjetti pysyisi kohtuullisena. Niin ja onhan se hienoa juoda hyviä viinejä laseista tarjoiltuna pöytiin. Suunnitelma toimi ja saimme siitä hyvää palautetta.

Julkaisen tähän vielä meidän viinilistan. Saimme valita itse viinit alkon listalta ja pitopalvelu hoiti juomapuolen. Sovimme hinnan 19- 29 euroa/pullo. Pitopalvelumme suositteli alkumaljan kuoharia ja se oli hyvä valinta! Meillä 60 hengen häihin meni 10 pulloa kuohuviiniä ja 15 pulloa ruokaviinejä. 

Alkumalja ja kupliva tulishown yhteydessä:

NVY Passion Fruit -hedelmäinen kuohuviini
Alkon kuvaus: Makea, keskihapokas, makean passionhedelmäinen, ananaksinen. keltainen, samea.

Valkoviini aterian yhteydessä:

Kendermanns Organic
Alkon kuvaus: Puolimakea, hapokas, makean hedelmäinen, kypsän sitruksinen, kevyen greippinen, yrttinen


Punaviini aterian yhteydessä:

Isabelo Pinotage
Alkon kuvaus: Täyteläinen, keskitanniininen, mausteinen, marjainen, mokkainen
Poistunut Alkon valikoimasta

Meidän häiden viinivalinnat. Kuvat Alko.


Meidän hääshampanja olisi ollut tämä: Perrier Jouët Belle Epoque Brut.
Yksi pullo meille kahdelle oli silti meille liian arvokas 156,10 e.


Vieraat kiittelivät viinivalintoja ja pitivät tarjoilua riittävänä. Kartanolla oli myös oma tiski josta saattoi ostaa lisää juotavaa, mutta janoisia ei onneksi juuri ollut. Illan tullen vieraat hajautuivat ja biletimme pienen porukan kesken sitten yökerhossa. Väsymys ajoi kyllä pian kotiin  nukkumaan omaan sänkyyn, kyllä väsytti!

Hääpuku vaihtui kevyempään vaaleaan mekkoon ennen kaupungille menoa. Baareissa kulki hääkansaa ja morsiamia oli puvuissaaan radalla. Hääpuvussa baariin, mitä olette mieltä?


tiistai 23. kesäkuuta 2015

Hääostoksille Tallinnaan

Merta edemmäksi kalaan, ovatko puvut naapurissa valkoisempia?


Olemme suunnittelemassa perheemme ensimmäistä yhteistä lomaa ja tarkastelin kesämökkien viikkohintoja Saarenmaalla. Katselin että viikkovuokrat näyttävät melko kohtuullisilta. Ihania tunnelmallisia mökkejä lähellä merta. Käsityötarvikkeet ja villalangat ovat kuulema myös edullisia.

 Ja taas asiasta kuudenteen, ajatus kun hyppelee sinne tänne kuin pupujussi kaalimaalla. Mieleeni heräsi ajatus että varmaankin  myös hääpuvut ja muut häätarvikkeet saattaisivat löytyä Virosta edullisemmin. Enkä yllättynytkään kun netistä löytyi keskustelua onnistuneista hääpukuostoksista Tallinnassa.

Tätä Anna-Bellaa oli suositeltu samoin kuin Pärliä.  Tallinna ei tosiaan ole kovinkaan kaukana, jos muutakin tapahtumaa järjestäisi Tallinnan reissulle.

Onko kenelläkään kokemusta?

Tuijottelin ihania hääpukuja ja nyt minusta jotenkin näyttää nuo olkaimettomat puvut jotenkin liian avonaisilta. Näissä peittävämmissä puvuissa on herkkyyttä ja näyttävyyttä enemmän. Enemmän on enemmän!  Kauniita nuo pitsipuvut ovat kyllä merenkin takana.

Tässä muuten luin Jyväskylän Juhla-asun mainoksen että siellä olisi nyt vuokrahääpukujen tyhjennysmyynti hinnat: 199 e ja 299 e. Kävin siellä etsimässä omaa pukuani ennen häitämme, mutta silloin ei mieleistä ollut. Tai no vuokrasimme sulhaselle puvun ja aika meni mieheni ympärillä, joten en ehtinyt omaani etsimään. Sulhaselle löytyi mieleinen.

Olen muuten vieläkin omaan pukuuni tyytyväinen, ehkä olisi pitänyt vain jumpata vähän enemmän ja käyttää hoikentavaa bodya. Lisää suklaata? Kyllä kiitos!

Merenneitomalliset pitsihääpuvut löytyvät Pärlistä, tallinnalaisesta hääpukuliikkeestä. Kuvat ovat poimittu liikkeen sivuilta.




maanantai 22. kesäkuuta 2015

Kakkubuffee: Nakukakku eli naked cake

Kaksikerroksinen nakukakku on kesäinen ja juhlava. Koska kuorrutetta ei ole kakku on helppo koristella näyttäväksi marengeilla, mansikoilla ja hedelmillä.

Suklaamansikkakakku limevalkosuklaajuustolla, FoodPorn?

Arvatkaapas mitä? Tämä kakku on ihan mielettömän hyvää! Juhannus oli tuloillaan ja suunnitelmat menivät uusiksi. Toiveena oli mennä maalle ja ripustaa paperilyhtyjä ja perhosvalot omenapuihin ja grillailla kaikkea hyvää. No kaupunkijuhannus ei ole paha jos on  paljon suklaata!

Päätin leipoa viktoriatyylisen kaksikerroksisen kakun, joka olisi maultaan raikas, suklainen ja johon saisi mansikoita päälle. Leivoin hyvin tumman kaakaosokerikakkupohjan ja taikina riitti hyvin kahteen kulhoon. Kakusta tulee mieleen Domino-keksi. Valkoiset raidat kakkuun leivoin mascarponesta, sitruunasta, limestä ja valkosuklaasta. Mansikoiden ja marenkien kanssa nämä sanoivat toisillensa tahdon! Korkeamman kakun saisi jos tekisi kaksinkertaisen taikinan, pienelle porukalle tämä kakku riittää hyvin. Kakku oli myös herkullinen katsella!

Suklaisen nakukakun resepti

KAKKUPOHJA
3 munaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kaakaojauhetta
1 tl vaniljasokeria

KOSTUTUKSEEN
n. 1 dl puristettua appelsiinimehua

TÄYTE
4 liivatelehteä
150g valkosuklaata sulatettuna
50 g valkosuklaata hippuina
4 dl vispikermaa
1 sitruunan mehu ja kuori
1 limen mehu ja kuori
200 g masgarpone tuorejuustoa

1 dl sokeria

KORISTELUUN
mansikoita, marenkia, keitettyä omenaa ja aprikoosia. Sulatettua suklaata


VALMISTUSOHJE
Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Ja voitele kakkuvuoat . Sekoita kakkupohjan kuivat aineet keskenään, leivinjauhe, kaakaojauhe, leivinjauhe, vaniljasokeri.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi, kunnes vaahto on valkoista ja saat kirjoitettua nimesi vaahdon pintaan. Lisää siivilän läpi vaahtoon jauheseos. Sekoita varoen esim. kumikaapimella. Kaada kakkutaikina voideltuihin vuokiin.

Paista 175 asteessa n. 30 min ja pienempi n. 20 min kunnes kakkupohja on kypsä. Yleensä kakku on valmis kun kakun tuoksu leijailee olohuoneeseen. Voit tarkistaa tikulla onko kypsä. Ota uunista, kumoa leivinpaperin päälle. Anna jäähtyä. Leikkaa kakkupohja kahteen kerrokseen.

Pesevuoat. Levitä elmukelmu vuokien pohjalle ja reunoihin.

Liota liivatelehtiä runsaassa kylmässä vedessä 5 - 10 min.

Sulata paloiteltu valkosuklaa vesihauteessa (suklaa muovikulhossa, kuumaa vettä kattilassa, kansipäällä). Sekoita 3/4 dl kermasta hyvin suklaasulaan kunnes seos on tasainen.

Liuota liivatelehdet kuumaan sitruunamehuun . Jäähdytä hieman.

Sekoita tuorejuusto, appelsiininkuori ja limenmehu haalean suklaaseoksen joukkoon. Lisää sokeri ja liivateseos.

Vatkaa loppu kerma löysähköksi vaahdoksi. Lisää kermavaahto suklaaseokseen kevyesti sekoitellen. Lisää suklaahiput ja limenkuori.

Lisää kakkukerrokset vuokiin elmukelmun päälle ja kostuta ne appelsiinimehulla. Kaada juustokakkumousse vuokiin kakkukerroksen päälle. Lisää toiset kakkukerrokset ja kostuta pohja appelsiinimehulla.

Anna kakun hyytyä mieluiten seuraavaan päivään jääkaapissa.

Irrota kakut varovasti vuoista, saat kakut irti vetäen elmukelmusta. Asettele kakkupohjat päällekäin ja koristele!

Kun keität hedelmät nopeasti ennen koristelua ne eivät tummu ja ne maistuvat makeammilta. Nakukakkuun saat kauniit raidat elmukelmun rypyistä jotka jäävät juustoraitaan hyydyttämisvaiheessa.

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

3 tapaa pukeutua pitsihuntuun

Millä tavalla laittaisit hunnun?

Katselin Carl Philipin ja Sofian hääkuvia ja tajusin että oman huntuni olisin voinut pukea noin. Kaivoin hunnun kaapista ja pyörittelin. Siitä se ajtus sitten lähti. Tein teille postauksen kolmesta tavasta asetella huntu.

Nyt olen hiukan harmitellut kun en silloin ajatellut huntuun pukeutumista yhtään pidemmälle. Hankin pitsisomisteisen hunnun, jossa ei ollut kiinnityslaitetta. Hunnun tilasin JennyJosephilta. Hankinta oli edullinen, ehkä huntu on hieman karkea pintainen, mutta minusta se on silti upea. Ehdottomasti hyvä hankinta.

Ennen häitä oli jotenkin kamala kiire ja hässäkkä, joten lopulta tökättiin huntu vain kiinni tiaraan ja päähän. Tämä oli sinänsä hyvä tapa ja painava huntu pysyi tukevasti päässä ilman pinneistä muodustuvaa siiliä, mutta näitä eri tapoja olisi voinut kokeilla.

Suosittelen muuten hankkimaan tukevan kamman, johon huntu voidaan ommella kiinni, niin huntu ei tipahda alttarilla. Olipa ihana pukuleikki!



Huntu päänmyötäisesti kiinnitettynä korvien yläpuolelta molemmin puolin. Tämä Marian-neito malli on ollut viime aikoina hyvin edustettuna. Tässä mallissa on jotakin herkkää ja maanläheistä.  

Huntu silmillä-look, tällä tavalla oli prinsessa Catherinen huntu taannoin. Tiara jää hunnun alle ja etuosan voi seremonialisesti kääntää taakse ennen suudelmaa. Tätä taianomaista mallia olisin voinut harkita.

Häntähuntu, tämä malli oli käytössä Sofialla viimeisimmissä kuninkaallisissa häissä. Tämä on malleista raskain kiinnityksen osalta, sillä hunnun paino ei jakaudu. Tarvitsee ehdottomasti tukevan kamman. 

Eri vuosikymmenillä on käytetty huntuja eri tavoilla. Se oli hauska huomata tutustuessani aiheeseen. Nykypäivän huntujen pitotavat taitavat olla pominnot parhaista. Tässä teille tutustumisen arvoinen historiapläjäys hunnuista eri vuosikymmenillä. 

Confetin sivulle oli kerätty hunnuista ihana kooste vuosisadan alusta nykypäivään. 

Jee! Juhlitaan samalla blogini 5000 katselua! 21.6.2015 klo 11:24!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Inspiraatiota heinistä, juhlakattaus

Heinillä väriä kattaukseen kaitaliinan sijaan


Juhlakattauksen voi somistaa heinillä monella eri tavoin.

Tässä aikaisemmin postailin heinäinspiraatioistani. Kun olin silloin saanut tarpeekseni näpertämisestä kokeilin samalla miltä heinät siis sarat näyttäisivät kattauksessa. Olin aikaisemmin saanut parvekkeeni kuntoon, joten sitä kelpaa nyt käyttää kuvausstudiona. Parvekkeen saa pidettyä siistinä,  kun sinne ei laske pientä leikkijää. Se on paikka minne voi paeta askarteluineen ja palatessaan vetää vain ovi perässään kiinni.

Siirsin heiniä sivuun kun oli lopettanut askartelun ja ne näyttivät pöydällä yllättävän kauniilta. Jätin heinät pöydälle ja levittelin heiniä vielä lisää. Katoin Arabiani kesäiseen pöytään. Kivan näköistä eikö?

Mietin miltä näyttäisi isommat heinät tai oikeastaan isot vihreät kaislat valkoisella liinalla pitkän pöydän keskiosassa. Sitä pitää testata joku päivä.

Ihanaa juhannusta! Grillatkaa, syökää ja saunokaa hyvin!

Heinäinspiraatiossa syntyi kaunis kattaus parvekkeelle. Tämä kattaus on hyödynnettävissä myös hääpöytään. Kivoja heiniä!

torstai 18. kesäkuuta 2015

Ikiomat venäläiset Pavlovo Posad-huivit

Ihan mummoilu tunnelmissa

Pavlovo Posad-huivi on kokonsa puolesta hyvin monikäyttöinen. Sen saa kiepautettua kaulaa lämmittämään, taiteltua hartioille kolmioliinana tai oikein käännettynä se toimii bolerona.
Taannoin kirjoittelinkin Pavlovo-huiveista. En silloin jaksanut vaihtaa ihmisvaatetta ylle tai lisätä meikkiä, joten tämä kuva huiveista jäi silloin väliin. 

Olin toissapäivänä ihan erikoisen reipas ja näppäränä tyttönä tekaisin rullakampauksen ja yllättävän hyvän ja lopulta kestävän meikin. Se tekee välillä hyvää kuoriutua äiti-uniformusta eli juoksuhousuista, puuroisesta topista ja kammata hiukset. Tai ylipäätään pukea päälle, sekin on hyvä. Morsiamet tämä on teillä edessä, kun äitiysloma koittaa! Uskokaa tai älkää, tämä on elämän parasta aikaa.

Palataanpa aiheeseen. Esittelyssä ovat siis rakkaat venäläiset aarteeni. Molemmat huivit ovat 100% villaa ja materiaalinsa ansiosta huivi on todella mukava. En tiedä onko vaalea huivi Pavlovo, mutta materiaali on ihanan  lämmin ja ohut. Tumman sininen on Pietarin tuliainen äidin ystävättäreltä ja se on minun aarteeni silkkihapsuineen. Se on minusta tarpeeksi juhlava pidettäväksi häissä, tai oikeastaan pidän sitä nyt kaikkialla.

Toissapäivänä oli siis ihmispäivä, joten tuli samalla otettua kuvia. Näette pian lisää päivän tuotoksia. Kuvaajana oli rakas mieheni, josta on tullut päivä päivältä parempi kuvaaja.  

Mummokukat ovat niin hempeitä ja kauniita. Kuten jo kerran sanoin jokainen tarvitsee vähän kukkia!  Ja joskus suklaata!

Huiveissa myös kauniit kuviot lämmittävät mieltä. Välillä on hyvä tuoda väriä skandinaaviseen selkeyteen. 

Aiheeseen liittyviä postauksia:


Lämmikettä hartioille 
vanhaan tyyliin

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Asian vierestä: Sifongin ompelu

Raivostuttava materiaali korjata ja ommella

Terävä neula terävällä neulojalla. Mitäpä sitä ei miehensä puolesta tekisi? Tässä MakroTex-haastekuva: Terävä.
Tänä aamuna miehelläni oli kiire perhosretkelle ja haavi oli edellisellä kerralla repeytynyt. Haavi oli jäänyt korjaamatta, mutta nyt se piti kuria taas kasaan. Päätin korjata haavin käsin sillä sifonkisen iltapukuni lyhentäminen koneella olisi myöskin ollut katastrooffi.

Ommellessani haavia kasaan mietin  miten sifonkiset häämekot lyhennetään? Oman iltapukuni lyhensin itse sillä puvussa ei ollut niin paljon tunnearvoa. Siistin ompeleen reunan ensin ja sen jälkeen käänsin pienen taitoksen ja ompelin piilopistoin. Jos lyhennyttäisin oman sifonkisen hääpukuni ompelijalla pyytäisin häneltä pienen tilkun samaista kangasta koeommeltuna. Silloin voisi olla varmempi lopputuloksesta. Ihan kamalan työläitä nämä minun projektit.

Onko sinulla hyviä vinkkejä tähän?

Haavin korjausta käsin ompelemalla.

Iltapuvun helman ompelu kesti käsin kaksi päivää. Olin näköjään näin hyvin malttanut tallentaa projektini. Huh..


Osallistun tällä myös Pienen Linnun  MakroTex -haasteeseen. Viikon aiheena oli terävä.
Pieni Lintu - MakroTex challenge



Mainos:
Ansaitse rahaa verkkosivuiltasi! Lisätietoa TradeTrackeristä

tiistai 16. kesäkuuta 2015

Morsiamen päähineeksi Victorian Riding Hat

Eikö tässä hatussa ole kaikki? Huntua, sulkia ja blingiä

Steampunk inspiroi minua häidemme hattuvalinnassa. Viktoriaaninen ratsastushattu huntuineen toimii hyvin morsiamen päähineenä hääjuhlassa.

Jos joku ei vielä ole arvannut niin pidän hatuista. On jotenkin harmillista, että niitä käytetään yhä vähemmän. Niitä näkee vain morsiusparin äideillä häissä, joten pyysimme naisvieraitamme pukeutumaan hattuun. Minusta hatut kuuluvat häihin ja tietenkin 1900-luvun alkuun, joka oli häidemme teema. Etsiskelin sopivaa hattu ja kokeilin jopa tehdä sellaisen itse. 

Löysin lopulta kauniin viktoriatyylisen ratsastushatun. Olihan tämä hieman överi sulkineen, mutta katsoin että hattu sopii meidän teemahäihin kuin hattu päähän. 1900-luvun alussa Lontoon kaduilta saattoi löytää uhanalaisimmat lajit hatuista ja hatuttomia naisia kaduilla tuskin näkyi. Nykyään on toisin.

Hatustani on varmaankin vilahdellut kuvia blogissani jo aikaisemmin. Vaihdoin hatun päähäni kirkon jälkeen automatkalla ja pidin sitä loppujuhlien ajan. Nyt kaivoin tämän ihanuuden taas esiin esitelläkseni sen teille.

Hatun on valmistanut Ms. Purdy Clinton, Iowa, USA:sta. Hattuja myydään ebayssä ja hänen valikoimassaan on todella kauniita ja erikoisia hattuja sulkakoristeineen. Hinnat ovat yllättävän edulliset ulkonäköön ja laatuun nähden. Hatut postitetaan melko nopeasti ja näissä joutuu ainakin arvokkaimmissa tehdä tullauksen.

Oma hattuni on ns. Wedding Mini Riding Hat. Hattuosaltaan se on huopaa ja lierissä kiertää koristenauha. Hattu on koristeltu kukon sulin, takahunnulla ja beigellä ruusukkeella.Valitsin mallin koska olen jotenkin ihastunut steampunk-tyyliin ja hattu oli kuitenkin siihen nähden hillitty. Tämmöisiä sankarittarilla on pukuelokuvissa ja halusin tietysti näyttävän hatun. Olihan se! 

Tiedän, aika monesta teistä tämä hattu on aika hurja. Laittakaapa kommenttia mitä olette mieltä?


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Jottei menisi pipariksi

Pikkuleivät kahvipöytään, ei suositella heikkohermoisille!

Kauniit pikkuleivät ovat makoisia ja sulavat suussa kahvin kanssa. Onnistuinpas ja ei se lopulta ollutkaan niin vaikeaa.  Paistamisen kanssa pitää vain olla tarkka.


Wanhanajan kahvipöytään kuuluu ehdottomasti itsetehdyt  pikkuleivät. Pikkuleipiä pitää olla ainaki seitsemää sorttia ja tietenkin itse leivottuina. Luulen että tällä on ennen vanhaan mitattu emännän leipomistaitoa, nopeutta ja luonteen lujuutta.

Pikkuleivät ovat jotenkin kadonneet trendikkäästä kahvikattauksesta ja osaltaan se johtuu ehkä siitä, että pikkuleipien valmistus on lopulta miltein avaruustekniikkaa. Taikinan pitää olla juuri sopivaa ja viileää, jotta se ei jää pursottimeen kiinni. Lämpimälle pellille ei voi pursottaa. Muutos reseptiin tai lämpötilan nousu rankaistaan heti. Piparit pitää saada juuri oikean lämpöiseen uuniin ja niitä ei saa laskea silmistään, sillä mustan savun nousemiseen ei vaadita paljon. Tältä minusta tuntui kun näitä viimeksi leivoin ristiäisiä varten. Purin hammasta ja jätän homman mummoille seuraavalla kerralla. Mutta hei! Tosiaan, me olemme tulevaisuuden mummoja. Kuka ne pikkuleivät sitten tekee?

Minusta hyvin tehtyinä pikkuleivät ovat melkeinpä parempia kuin kakku. Omia suosikkejani ovat kauralastut, kaneliässät ja lusikkaleivät, ne on helppo tehdä. Mutta pursotettavat keksit ovat jotain ihan muuta.  Täytyy sanoa että oma leipomistaito yltää juuri ja juuri Ole Hyvä!-kotitalouskirjan tasolle. Mutta joku minua pakottaa aina yrittämään rakkaudella leipomista. Sitä varten on onneksi pienet niksit, jotka voi lukea ettei tarvitse aina kantapään kautta opiskella.

Tällä kertaa leivoin rauhassa kirjaten ylös ne keinot joilla saat pursotettavat pikkuleivät onnistumaan. En kyllä suosittele tehtäväksi kiireen keskellä, mutta sitten leipomaan jos on aikaa!

Pursotettavia pikkuleipiä saa montaa eri sorttia vaihtamalla reikämuottia ja maustetta. Osaan laitetaan kanelia ja sokeria toisiin sitruunankuorta.

Pikkuleipäresepti pursotuskoneelle ( tulee n. 50- 60 kpl)

Ainekset:

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
4,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Valmistusohje:

Ota muna huoneenlämpöön.

Pehmitä voi mikrossa. ( älä sulata, pehmitä 7 sek riittää)

Käytä pienempää leivontakulhoa niin ainakset vatkaantuvat helpommin. Vatkaa voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi.

Lisää muna, jatka vatkaamista.

Lisää jauhot sekoittaen vähän kerrallaan.

Tässä vaiheessa sekoita haluamasi maku, esim.  Yhden appelsiinin tai sitruunan kuorta raastettuna, teelusikallinen kanelia yms.

Laita taikina kylmään jäähtymään ja laita uuni lämpenemään 200 asteiseksi.

Kokoa pursotuslaite, lisää jäähtynyt taikina. Pursota leivinpaperille haluamasi muotin läpi.

Sawa 2000 on vanha piparin pursotuskone, jolla saa leivottua itse kauniit pikkuleivät. Näitä ei löydy kuin mummojen kaapeista, mutta kaupoissa olen nähnyt muovisen vastineen.

Jotenkin sympaattisia nämä Sawan pakkaukset. Näitä olen säästänyt muistona menneistä ajoista.

Sawa 2000 käyttöohje: 


Kokoa laite: tulla, holkki ja reikämuotti ja kiristin "mutteri". En tiedä onko näille olemassa sanoja.

Täytä laite taikinalla. Kiinnitä haluamasi reikämuotti suuaukkoon. Käännä tullassa oleva hammastettu tappi niin että sileä kohta on liipasinta vasten. Työnnä pursottimen mäntä alas kunnes taikinaa tulee suuaukosta. Käännä tapista haluamasi hammastus kohti liipasinta, hammastusvälillä säädetään taikinan määrää.

Aseta laiteen suu kylmää peltiä vasten. Paina liipsinta, (kuuluu klik), nosta liipasin ylös (kuuluu klik). Nosta pursotin ylös pitäen kiinni leivinpaperista. Pitäisi tulla kaunis pipari!

Jos tässä vaiheessa taikinaa jäi pursottimeen kiinni, kokeile uudestaan. Jos jäi kiinni ota taikina pois koneesta kulhoon ja lisää vähän jauhoja. Täytä kone uudelleen ja laita jäähtymään hetkeksi.  Kokeile pursotusta uudelleen.

Pursota pellillinen ja voit koristella piparit kanelisokerilla, pähkinämuruilla, kookoksella tai manteleilla.

Laita uuniin ja anna paistua n. 8 minuuttia.
Ota uunista ja vedä piparit leivinpaperin avulla pois pelliltä, jotta piparit ei pala.

Pyyhi kyyneleesi ja jatka leivontaa kunnes kaikki taikina on leivottu.


Greetings from Finland!

I just participated the mosaic monday. Thank you Judith the lady of the Lavender Cottage. You really have a wonderfull place there!

Mosaic Monday