Yllätyshäät

 Kihlajaisjuhlien yllätyskäänne

Myrskylyhty loi taianomaista tuntua vihkimiseen vanhassa riihessä. Olimme saaneet kutsun isoihin kihlajaisiin mutta juhlan luonne muuttui täysin, kun morsin asteli juhlakansan eteen valkoisessa puvussaan.  

Olin jo kovasti valmistautunut serkkuni kihlajaisjuhliin. Ihmettelin vähän miksi kihlajaisiin oli tullut kutsu Jyväskylän yhteen tunnetuimmista hääpaikoista Majakoskelle. Ajattelin heti, että nyt haiskahtaa häiltä. Sitten ajattelin, että no miksi ei isoja kihlajaisjuhlia? Isoilla kihlajaisjuhlilla saa ainakin tyydytettyä morsiamen häänälän muutamaksi vuodeksi.

Tykkäsin kovasti luonnonmukaisista koristeista. Purkit oli koristeltu lyhdyiksi pellavanarulla.

Paperinaruvalaisimet toivat juhlatilaan lämmintä tunnelmaa. Hääparin ystävien työnjälki näkyi selvästi ja oli ilo katsoa ja kuunnella salassa tehtyjä ohjelmanumeroita. Kaasojen lauluesitys jäi erityisesti mieleen. Hienosti he olivat saaneet pidettyä salaisuuden. 

Ikkunaan oli tehty voilee kankaasta tasseliverho. Aivan ihana idea! Bändi soitti vain hyviä biisejä.

Menimme juhlapaikalle vanhaan riiheen ja kihlapari otti heti ovella vastaan vieraita hymyssä suin. Serkkuni kihlatulla oli päällään hieman arkisempi lila mekko ja sanoin kätellessämme että: "onnea ja tervetuloa vähän lähemmäksi sukua". Voi miten lähellä sukuun tuloa hän lopulta oli! 

Katselimme ympärillemme ja vieraita oli hämyisessä riihessä satapäin. Kaikki olivat pukeutuneet juhlavasti ja tunnelma oli hyvinkin odottava. Serkkuni tuli hetken kuluttua mikrofonin ääreen ja piti puhetta parin yhteisistä vaiheista. Olin kovasti iloinen, miten hänellä on lahja ottaa tila haltuunsa. Hän päätti puheensa siihen että: "tähänkö on suhteessamme lopulta tultu että hän pitää puhetta yksin ja kihlattu on ties missä?". Sitten hän kutsui bestmanit ja kaasot yksitellen eteen ja sydämeni alkoi läpättämään ja silmäni kostuivat. Tajusin siitä hetkestä, että nämä ovat häät!

Joku kaasoista kantoi myrskylyhdyn valaisemaan tumman riihen lattialle avatakseen eteensä käytävää. Musiikki soi odottavasti. En edes muista mikä kappale oli, tai tuliko se nauhalta vai akustisesti, mutta musiikki kieputti meidät mukaan tähän tunteikkaaseen näytelmään. Pienen hetken kuluttua herkkässä valkoisessa pitsipuvussaan isänsä saattelemana saapui esiin serkkuni tuleva vaimo, niin kauniina, herkkänä ja hentoisena. Silmäni alkoivat valua kyyneleitä entisestään. Hämyinen riihi ja lepattava myrskylyhty varjoineen toivat tilanteeseen oman mystisen tunnelmansa ja yllätyksemme naulitsi meidät tuijottamaan kyynelsilmin parin vihkimistä. 

Ihan liian romanttista, ihan kuin sadussa.

Yksi ohjelmanumeroista oli jälkiruokahuone! Siis huone! Kaikki näytti herkulliselta ja ne olivat laitettu esille puulevyjen päälle. Puinen leipäuurna oli huikea! Näiden vieressä oli kakkutelineeseen aseteltu jättimäinen määrä hedelmiä.

Suosikkini booleista oli omena. Sitten huoneessa oli jättimäinen pöytä, joka oli täynnä kakkuja, piirakkaa, rockyroadia, leivonnaisia, karkkeja, mousseja, juustoja ja lukematon määrä muita herkkuja.

Hääkakkuna toimi sacherkakku, jonka päälle oli aakkoskynttilöistä koottu parin nimi. Kakunleikkauksen tilalla oli kynttilöiden puhallus. Ihan mielettömän hyviä kakkuja oli monta, monta erilaista. Tätini on juhlaihminen henkeen ja vereen ja jälkiruokahuone on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa. Heillä on ollut suunnaton työmäärä, mutta kaikki oli varmasti sen arvoista. Täti lötyy muuten Roba-Cafeesta.

Tuolla vasemmassa yläkulmassa oleva pähkinätriplasuklaaherkku oli yksi suosikeistani. Kaikki maistuivat herkulliselta ja kaikkea olisi tehnyt mieli syödä ja nautiskella.

Ihanat kihlajaiset ja häät samassa paketissa. Nautimme olostamme ja oli aivan ihana huomata miten iso joukko ihmisiä oli samaan aikaan hyvin onnellisia.