Hääauto Jyväskylästä - The wedding car from Jyväskylä

Kiesillä kirkkoon

Koska teemana oli 1900-luvun alku, niin raavimme päätämme pitkään millä pääsisimme kirkkoon ja kirkosta juhlapaikalle. Meidät vihittiin Kuokkalan kirkossa, joten hevosta ja kärryjä oli vaikea saada meitä noutamaan koko matkaa. Ja vanhaa T-mallin Fordia emme ensi hätään löytäneet.

Hääpaikassa olisi ollut tarjolla hevoskyytiä, mutta auton järjestäminen näytti joka tapauksessa olevan edessä, kirkkoon oli jollakin mentävä. Hevoset saivat kyyditä vieraita juhlapaikalla.

Jätin hääkuljetuksen sulhasen huoleksi ja hän suoritui siitä kelvollisesti, nopeallakin aikataululla. Pitkän etsinnän kautta löytyi lopulta häidemme teemaan sopiva unelma-auto. Meidän tyyliin sopiva hääauto löytyi Jyväskylästä täältä http://pacific.fi/.

Le Seyde 1991 , Pacific Classic Rental                                                                                                         Kuvaaja: Riku Suonio

Varauksen kanssa oli hieman hankaluuksia, lähinnä tuplabuukkauksien kanssa. Kun muistaa pitää varalla B-suunnitelman niin homma kunnossa. Meidän hääauton vuokrauksen kanssa asiat lopulta hoituivat kuntoon. Kuljettaja tuli ajoissa odottamaan lähtöä kotimme pihaan ja matka kirkkoon ahtaasta takapenkistä huolimatta oli juhlaa. Takakontissa oli kuohuviiniä juhlistamassa meidän päivää.

 Upea auto ja mukava kuljettaja. Ihana Le Seyde

Le Seyde 1991 , Pacific Classic Rental                                                                                 Kuvaaja: Riku Suonio

Hääauto löytyi Jyväskylästä. Kirkon ja juhlapaikan välillä kävimme nauttimassa lasit kuohuvaa.
The wedding car was found in the same town. Between the church and the reception venue we had time to enjoy a class of sparkling.                                                      

Ride to the church

As our theme for the wedding was the era at the start of 1900s, it took as a long time to figure out how we going to travel to the church and then to the reception venue. We were married in the Kuokkala Church, in a middle of town like area, so we opted out from choosing the horse and carriages. Also, we were not able to find the T-model Ford, so we had to think of something else.

The reception venue offered horse pulled carriages, but we also had to organise a car. Carriage rides were able to entertain the guests at the venue.

I left this organising to my fiance and he dealt it with satisfactorily and well in schedule. The suitable car to our wedding theme was found through http://pacific.fi/.    

The booking was a bit troublesome, mainly because of the double bookins. When you have a B-plan things usually work out. Finally our booking was sorted out. The driver arrived on time and waited at us outside. The drive to the church was part of the big celebration even though the back seat was slightly tight. The trunk stored well our sparkling wine however.

Fantastic car and driver. Lovely Le Seyde 

Paikkakortit ja Plaseeraus - Place cards and table sitting order

Paikkasi on varattu nimelläsi 

Viimehetkellä ehtii vielä askartelemaan yksinkertaiset paikkakortit. Kynä kauniiseen käteen ja häävieraat löytävät paikkansa.

Häiden aattona heräsimme, että paikkakortit vielä puuttuvat. Onneksi askartelumateriaaleja oli kerääntynyt odottamaan uutta ideaa. Koska aikaa oli vähän ja ideat lopussa, paikkakorteista tuli yksinkertaiset.

Käytimme kortin pohjana koristeellista kiiltävää paratiisilinnuin kohokuvioitua paperia. Kuvioitu paperi leikattiin mattoveitsellä ja viivaimella sopivaan kokoon 10 cm x 7,4 cm ja taitettiin kahtia. Taitoskohta viimeisteltiin kohokuviointikynällä, jotta taitoksesta tulisi suora ja siisti. Myös bambusukkapuikko käy tähän tarkoitukseen.

Tekstinkäsittelyohjelmasta etsin saman kirjasintyypin malliksi, mitä käytimme kutsuissa ja ohjelmissa.  Nimet kirjoitettiin vapaalla kädellä kalligrafiakynällä pienille helmiäispapereille, tuijottaen samalla mallia tietokoneruudusta. Nimellä varustetut helmiäispaperit liimattiin valmiiksi taitettuihin kortteihin. Teimme muutaman ylimääräisen kortin, jota pitopalvelu saattoi käyttää kattauksessa.
-Yksinkertaista, mutta kaunista. Ainakin meistä

Plaseeraus 

Teimme pitopalvelulle kartan plaseerauksesta ja yritimme saada pöytiin saman henkisiä ihmisiä, jotta kaikki viihtyisivät. Koska juhlapaikassa vieraat istuivat huoneittain istumapaikkojen suunnittelu vei aikaa. Jouduimme hieman soveltamaan istumapaikoissa, mutta istumapaikat löytyivät lopulta kaikille ilman suurta aivojumppaa.

Onneksi minulla oli käytössä äidiltäni valmistujaislahjaksi saama kirja: Tervetuloa Juhlaan, kirjoittanut: Aila Pakarinen, Tuula Salakari. Kirjasta löytyi ohjeet englantilaiseen ja ranskalaiseen istumajärjestykseen, joista laitoin kuvan alle. Vaihtoehtoina kirjassa oli myös kampapöydän, sakarapöydän  ja pyöreän pöydän istumajärjestys.

Kirjassa oli vinkkejä ja ohjeita juhlien järjestämiseen muutenkin, nämä vinkit tulivat tarpeen. Suosittelen kirjaa oppaaksi tuleville morsiamille. Annan kirjasta vähän esimakua, tässä on kuva istumajärjestysvaihtoehdoista :

Englantilainen istumajärjestys, Ranskalainen istumajärjestys
English and french table sitting orders.

Nametag marks your place

As base, we used decorative bird of paradise card material that was embossed. The cards were cut with carpet knife and ruler to 10cm x 7,4 cm pieces and folded. The folding was finished of with embossing pen to make it neat. Also a bamboo stick is fine for this purpose.

On the eve of our wedding we noticed that we were still missing the place cards. Luckily we had plenty of materials to work with. As we had hardly no time and less so of ideas, we decided to make simple the place cards.

I looked for a similar font that we also used for invites and programmes. The names were however hand written on a pearl paper with following the example on screen. These were then glued on to the cards that were already folded.We also made extra blank cards, so that the catering can use them on servicing.

 - Simple and beautiful, we think.

Guest table order

We gave the catering company the table order. When putting together the sitting order we tried to place similarly spirited guests at the same dining table. As the tables were in different rooms in the manor house, this meant extra thinking through. After some pondering we made the table plan.     

Luckily I had a book for a guide that I got as a graduating present from my mother: Tervetuloa Juhlaan (Welcome to the celebrations!) by Aila Pakarinen, Tuula Salakari. The book had examples of English and French sitting order. There were also examples for comb table, horn table and round table.

The book had other tips how to organise a celebratory event successfully, which became very useful. I recommend this book for brides. Below is an example of the table orders for the book. 

Hääohjelma ja Menu - Wedding programme and menu

Jotakin vanhaa ja helppoa

Hääohjelma ja menu näyttivät siltä kuin olisivat aina koristaneet kirjan ensimmäistä aukeamaa. Ruman taitoksen päälle liimasimme koristenauhan kirjan merkiksi.
The wedding programme and menu looked like they were part of the original book always. On the less attractive flolding in the middle we glued on a bookmark.

Hääohjelma ja menu oli suunniteltu jo hyvissä ajoin. Mietimme pitkään millä tavalla toisimme ohjelman ja menun esille. Jo nopeasti tajusimme, että ohjelmavihkoset tai kolmeen osaan taitetut pöydässä pystyssä pysyvät ohjelmat eivät ole meidän "cup of tee". Vaihtoehtoina oli ohjelmien kehystäminen vintagekehyksiin tai ohjelman rullaaminen vanhan pergamentin tapaan. Hankalinta oli löytää idea joka oli helppo toteuttaa, sopii teemaan ja pysyy pystyssä.

Kauniista kirjoista osa kattausta 

Halusimme että hääohjelma ja menu olisivat osa pöydän kattausta häiden teeman tunnelmaa sopien. Viimeaikoina sisustuksessa oli käytetty paljon kirjoja. Huomasimme että vanhat kirjat olivat kauniita ja pysyivät hyvin pystyssä ja pienellä liimailulla niistä tulikin tarkoitukseen sopivat ohjelmatelineet.

Kirjojen tuli olla vanhoja ja romanttisia. Sulhasen halusi vitsailla ja joukkoon mahtui yksi "Uhmamieli morsian".
The book had to be old and romantic. The groom as a joke got one novel with "Defiant bride"-title. 

Kirjat löytyivät Jyväskylästä Ekocenteristä muutamalla eurolla. Hääohjelman kirjat valittiin kauniiden kansien ja nimien perusteella. Jokainen kirja oli erilainen tarkoituksella. Kirjoja ei ollut askartelussa tarkoitus rikkoa, sillä kirjat lähtivät vieraiden mukana häämuistoiksi.

Hääohjelmat kirjoitettiin nomaalisti teksinkäsittelyohjelmalla ja netistä löytyivät valmiit kauniit koristereunat. Halutessasi voit käyttää tekemääni pohjaa, ohessa linkkihääohjelmapohjaan.

Hääohjelmakirjaan lisäsimme kirjanmerkiksi kehystettyjä valokuvia vuosiemme varrelta. Kirjanmerkin kehykset koristeltiin kohokuviointilaitteella ja valokuvat liimattiin reunoistaan kehyksiin. Kuvan taustalle leikkasimme kuviosaksilla pakkauspaperista pienen osan peittämään ruman takaosan. Kirjanmerkit kiinnitettiin toisiinsa koristenauhalla, jolloin kuvat pysyivät kirjan välissä kirjan ollessa pystyssä.

Something old and easy

The wedding day programme and the menu was planned well ahead. We wondered how best to design them. we thought that the simple 3 times folded papers were not our cup of tea. The alternative was to put the programme in vintage frames or rolled up parchment. There were three noticeable challenges: to find easy to do, fits the wedding theme and stands up.

Making lovely vintage books part of table setting

We wanted that the programme and menu would be part of the wedding themed table layout. Recently more books have been used in interior design. We noticed that old books are beautiful and stand up well. With some small gluing these became a brilliant programme stands.

The books were all found in Jyväskyläs Ekocentre with a total of a few euros. The books were selected with their covers and titles. All books were purposefully different. The books were not broken and some guests could take them home.

The programmes were written on MS Word and the web stores many decorative layout borders. You can use these We added framed pictures of us along the years in the wedding programme books. The bookmarks's frames were also embossed and the pictures were glued from their edges to the frames. On the back of the picture we glued on a piece from the post wrapping paper. The bookmarks were attached to each others with silk ribbons.

Kirjat sopivat täydellisesti hääpaikan kauniisti katettuihin pöytiin ja saimme askarreltua vanhasta uutta.
The books suited well the decorative table settings and we were able to craft old new.

Ansaitse rahaa verkkosivuiltasi!

Häähattu - Wedding hat

Hattu tekee naisen ja nainen tekee hatun 

Hattu häihin morsiamen äidille. Voit koristella hattusi itse. Lierin saat haluamasi muotoon ompelemalla hatun reunaan rautalankaa.

Kun suunnittelimme häiden teemaa ajatuksena oli että kuljemme vaaleissa pitsihörselöissä pitkin puutarhaa tammien katveessa, tai ainakin minä ja naisvieraat. Tähän kuvaan tulivat mukaan hatut ja pitsiset päivänvarjot.

Koska tähän 1900-luvun alun tyyliin sopivia hattuja oli vähän, kokeilin miten hatun voisi tehdä itse.

Ensin piti löytää vaalea levälierinen hattu pohjaksi. Onneksi henkkamaukat ja seppälät ovat täynnä leveälierisiä hattuja. Harmi vain että näissä hatuissa lieri laskeutui liian alas. No kyllä ne konstit keksittiin.

Ensin ompelin vahvaa rautalankaa hatun yläreunaan. Rautalanka tukee hyvin hatun lieriä ja antaa mahdollisuuden muotoilla lierin ladylle sopivaan asentoon.

Hatun lieriä tukemaan ommeltiin rautalanka. Rautalankana rakennustyömaalta löydettyä raudoituslankaa.
The hats brim had metal sting sewed on it. The metal string was used left over string.

Koska hatun koristeet tekevät hatun, niin oikeiden koristeiden valinta oli vaikea. 1900-luvun hatun tulisi olla massiivinen, täynnä sulkia, kukkia pitsiä ja tylliä. Päädyin koristelemaan hatun melko yksinkertaisesti, joskus kauan sitten Englannista tuomasta pitsistä ja vanhasta tyynyliinan reunuspitsistä. Edullisesti näitä käytettyjä pitsejä löytää Jyväskylästä Kankitien EkoCenteristä. Siellä joskus vanhat pitsit myydään kilohinnalla, tyynyliinapitsin hinnaksi tuli joitakin kymmeniä senttejä. Hatun koruna on nappikorvakoru.

Pelkäsin että ohuen ohut pitsi tuhraantuisi liimasta, joten päätin ommella pitsit käsin. Mallasin pitsin hattuun kiinni nuppineuloilla ja ompelin pienillä pistoilla kiinni.

Olin ompelemassa tyynyliina pitsiä hattuun tajusin, että kun jätän ompelematta ja kiinnitän pitsin varovasti parilla neulalla ja korulla, voin käyttää hattua myös muissa tilanteissa.

Tämä tarina ei kuitenkaan kerro millaisen hatun minä laitan.. Hattuun pukeutui lopulta morsiamen äiti.

Koristepitsin mallittelua.
The decorative lace modelling. 

Hattu 1900-luvun tyyliin
Start of 1900s styled hat. 

The hat makes the lady and the lady makes the hat

When we were planning our wedding theme, we were imagining of walking among the oak trees in gardens wearing white lace dresses or me and the lady guests. In this imagine came hats and lace sun umbrellas.

As this 1900s styled hats were little in the shops, I had a look at how one could make this oneself.

First we needed to find a basic wide brimmed hat. Luckily H&M and Seppälä was full of these type of hats. In some the hats' brim dropped too low though, but there are great fixes for this!

First I sewed on metal string on the top of the brim. The metal string supports the brim well and enables adjusting the brim properly on the head.

Because the decorations make the hat, so choosing the right ones was slightly difficult. 1900s styled hat should be massive, full of feathers, flowers, lace and tulle fabric. I ended up decorating the hat with rather simplistic style with some lace I brought long time ago from England and old pillow cover lace bordering. You can find some of old lace materials on a bargain price from Jyväskylästä Kankitien EkoCenter. Sometimes these are sold on a weight price. For instance the old pillow case cover lace price was a few ten cents. For jewelry on the hat I used a earring clip.

I was afraid that the very delicate lace would be tarnishing because of the gluing, so I decided to sew this on by hand. I modelled the lace on the hat with pins and then I sew it on with small stitching. 

When I was sewing the lace on the hat, I noticed that I could use the hat on other occasions too. So I decided to sew them on only with a few stitching and keep them on also with jewelry.

This blog does not tell what hat I wore to the wedding,
The hat was worn by bride's mom in the end.

Hääkutsut - The wedding invites

Kutsumme ystävällisesti läsnäolollanne kunnioittamaan VIHKIÄISIÄMME

Hääkutsusta tuli juuri sellainen kun sen piti. Yksinkertaista ja tyylikästä. Vain kalligrafiaa ja kohokuviointeja.
The wedding invites were exactly as planned. Simple and stylish. Only using calligraphy and embossing.

Hääkutsumalli vuosien takaa

Aika kului ja en keksinyt mieleistäni hääkorttimallia, ja tuntui että askartelupuotien kutsut näyttivät lähinnä tekeleiltä. En halunnut tiimarisilkkipaperikukkia, en sydämien leikkuuta pahvista. Jossakin vaiheessa välähti, että miksi keksiä mopoa uudestaan? Lähdin etsimään oikeaa 1900-luvun alkupuoliskolla lähetettyä kutsua. Vanhat hääkutsut ovat keräilijöiden aarteita ja niistä löytyikin hyvin kuvia huuto.net-sivuilta. Kuopion kaupunginkirjasto-Pohjois-Savon maakuntakirjaston ylläpitämillä minnansalonki.fi-sivuilta löytyi se oikea malli. Hienointa oli että kutsu oli Minna Canthin häihin.

Hääkutsu minnansalonki.fi-sivulta. Sivustolle on koottu hieno määrä Minna Canthin käsinkirjoittamia näytelmiä, vanhojavalokuvia ja erilaisia asiakirjoja vapaasti katseltavissa. Sivusto on aikahyppy Minna Canthin maailmaan.
Wedding invite on minnansalonki.fi. These websites has an extensive  and freely accessible collection of Minna Canth's hand written plays, old photographs and different other documents. This was a portal to the world of Minna Canth.

Käsintehty on vapaa-ajan antamista toiselle

Kutsun tekeminen alkoi etsimällä sopivan väristä erikoista paperia. Nämä löytyivätkin arkkipaketteina Tiimarista. Vaikeinta oli löytää sopiva kalligrafiakynä, musteet ja sinettitarvikeet. Tässä vaiheessa ajattelin vielä positiivisesti että työmäärä olisi pieni ja saisimme kortit nopeasti postiin, mutta kuinkas kävikään.

Korttien teko alkoi sopivan fontin etsinnällä, ja tulostamalla kutsujen tekstit suttupaperille. Kun tekstit oli tulostettu paperille kalligrafian harjoittelu oli "helppoa". Ongelmallisinta oli saada käsi liikkumaan haluamaan suuntan sopivalla painolla. Ensimmäisinä päivinä syvässä hiljaisuuden ja häiriöttömyyden tilassa harjoittelin tekstin kirjoittamista. Kymmenien sotkettujen ja vinkvonks-kirjoitettujen suttupapereiden jälkeen pystyin aloittamaan tositoimet, käteni viimein totteli. Käytin kirjoittamisessa kahta eri paksuista terää, ohuemmalla kirjoitin kaunotekstit ja paksummalla piirsin palkkiotsikon. Tajusin ettei minulla ollut kiinnostusta noihin Canthin kutsussa oleviin goottikirjaimiin. Kutsujen kirjoittamisessa meni useampi viikonloppu ja talviloma.

Kaason työt alkoivat kohokuvioinnilla. Olin joskus ostanut Fiskarsin Mini ShapeBoss-kohokuviointilaitteen äidilleni ja sitä oli pakko kokeilla. Pienet rei-ittimen näköiset kohokuviointikojeet eivät tuottaneet toivottua lopputulosta, joten kalvomuotinsiirtäminen jokaiselle kohokuviolle erikseen oli lopulta hyvä mutta aikaavievä vaihtoehto.

Tässä video-ohje miten kohokuviointilaitetta käytetään :
Here is an instruction how to use the embossing machine:

Fiskarssin kohokuviointilaitteella saatiin hääkutsuihin ruusuornamentit.
We used Fiskar's embossing machine to make embossed rose ornaments .  

Sitten vielä sinetit. Askarteluliikkeestä löytyi sinettilakkaa pitkulaisina yksittäin myytävinä tankoina. Sinettien teko kortteihin onnistui helposti. Kaasoni lämmitti sinettilakkaa lusikassa kynttilän päällä. Kun sinettimassa oli sulaa se kaadettiin hienovaraisesti  leivinpaperilla olevien koristenauhojen päälle.  Hetken aikaa kuivattua sinettiin painettiin Kalevalan Karhusormuksesta kuva. Emme uskaltaneet riskeerata kauniita kortteja sinettimassasotkun kanssa, joten liimasin valmiit sinetit kortteihin. Tältä se lopputulos sitten näytti!

Onneksi urakka on nyt saatu päätökseen. Muita tekemiäni  kortteja löytyy TÄÄLTÄ.

Hienointa kohokuvioinnissa oli se että se näyttää upealta molemmin puolin. Yksinkertaisen kutsun mukana vieraille lähetettiin pieni info-paketti.
The best thing about embossing is that it looks lovely on a both sides of the cards. We also enclosed a small info letter with the invite.   

Hääkutsu pienellä vaivalla -Tilaa

Olin jo painamassa "Tilaa"-nappia, kun kaasoni fb:n välityksellä ilmoitti että kyllä me ne kutsut teemme ihan itse. Harmittelin kun kutsut olivat niin tyylikkäitä nowandforever.fi-verkkokaupassa. Halusin jotakin tyylikästä ja teemaan sopivaa. Kortin piti olla  ajan henkinen, mutta kaikki mahdollinen tieto häistä piti saada siihen mahtumaan. No me teimme ne kutsut sitten itse. Pitkän kaavan kautta.

Tämä olisi ollut valintani. Fantasiakorttitasku, Vaalea pistaasi.
This could have been our invites. Fantisia card holder. Light pistachio.

You are cordially invited to our Wedding

Wedding party invites from the past years

The time went past and I had no ideas for the invite letters and what ever craft shop invites looked half heartily designed. I was not satisfied with Tiimari's silk paper flowers nor hearts been cut out of cardboard. At some point it got to me, why to re-invent the wheel? I want back to search genuine 1900s wedding invites. The old wedding invites are collectors treasures and I found a few nice pictures on huuto.net website. On the Kuopio city's Pohjois-Savo municipal library's hosted online minnansalonki.fi website, I found the real thing! The invite was for the Weddind of Minna Canth.

Handmade is free time given up to another 

We started looking for the right coloured paper. These were found in Tiimari. The most difficutl part was to find calligraphic pen, inks and seal making tools. At this point I thought positively about the amount of work requited and that we could deliver them to the post quickly, but this was not to be.

We carried on with finding the right font and printing them on a paper. When we had printed out this on paper calligraphy was "easy". The biggest problem was to have the hand to move to the right direction with the right weight. I tried this many days in a deep silence and peace. After tens of rehearsed mock paper invites my calligraphy was good enough and I decided that I could start on writing on the real thing. I used two different wide pens. The smaller for the text and the wider for the titles. I also noticed that I had no interest on Gothic fonts on Canth's invites. The writing of these took a few weekends and my winter holiday week. 

The embossing project was for the maid of honour. I had ages ago bought a Fiskars Mini Shape Boss embossing machine for my mother and I had to give it a try. The small stapler looking embossing tools did not work, so we used projector plastic sheets which nevertheless took a long time.

Then we had the making of the seals. We found sealing wax sticks sold individually from a craft shop. We managed to make the seals on the cards easily. My maid of honour warmed up sealing wax on spoon over the candle. When it melted we poared it carefully on the ribbons placed on baking paper.  Then we waited a few seconds and we pressed on the Kaleva Bear ring to make the picture. We did this as we did not want to put the seal wax straight top of the cards, so the seal ribbons were glued on the cards. This is how they ended up to look like!

Luckily this project got finalised.

Wedding invite with the smallest effort - order it online

I was about to click the "order" button, when my maid of order said via Facebook that we will do our invites ourselves. I felt slightly regretful as the invites on  nowandforever.fi are very stylish.

Pitsilaukku - Lace purse

Jotakin oli vain tehtävä.. Häälaukku morsiamelle

Minusta häälaukusta tuli aika hyvä!

Sormet alkoivat jo syyhyämään alkutalvella. Jotakin oli tehtävä, mutta mitä? Ensin etsin langat ja virkkuukoukun nähdessäni silmissäni upeita pitsiluomuksia, joita näimme Jyväskylän käsityömuseossa. En ollut virkannut vuosiin. Aloitin virkkamaan pieniä pitsikukkia. En silloin vielä tiennyt mitä varten, mutta siitä se ajatus sitten lähti.

Sain välähdyksenä kuvan pitsisestä kassista, johon mahtuisi huulipuna ja kaikkea pientä söpöä. Tulevan anopin käsityökopasta löytyi vuosikymmeniksi unohtunut kassiklipsi, ja mummin jo kauan aikaa sitten tuolin päälliseksi antamasta kangaspalasta lähti muotoutumaan jotakin uutta.


 Piirsin laukun mallin ensin taitetulle paperille vain puoliksi jotta laukku olisi symmetrinen. Tämän jälkeen lähdin miettimään millä tavalla saumat tulisi tehdä ja päädyin leikkaamaan äidiltä saadun verhopalan laukun vuoreksi.  Ensin oli vain opeteltava käyttämään ompelukonetta vuosien jälkeen. Käsityötuntien ompelukoneniksit palautuivat mieleen ja ompelu sai alkaa.

Klipsin kiinnitystä varten ompelin paksummasta kankaasta kujat laukun suuaukon ympärille. Tajusin että käytettyyn klipsiin oli hankala pujottaa uutta kangasta ilman vippaskonsteja. Kätevänä tyttönä olin jo aikaisemmin ostanut taipuisaa rautalankaa ( -70% Tiimarista). Pujotin rautalangat laukun suuaukon kujiin ja pihtien avulla sain laukun suuaukot ujutettua käytettyyn klipsiin.

Siistin nauhakujan ja ompelukoneen jäljet käsin silmäneulan kanssa. Tämän jälkeen lähdin miettimään miten sommittelisin pitsikukat laukkuun. Tässä menikin päiviä ja sommitelu tuntui palapeliltä. En halunnut että laukku näyttää hippitytön baarikassilta. Lopulta lähdin käsin ompelemaan pitsikukat laukun päällikankaaseen kiinni pienin pistoin ja koristelin pitsikukat pienillä helmillä.

Tämä oli ensimmäinen ompelukäsityö vuosiin. Minä osasin.

Something.. needed to be done

My fingers were itching to start crafting something already in the early winter. I needed to do something, but what? First I found some yarn and crochet hook and visioned some beautiful lace creations, that we saw at Jyvaskyla handcraft museum. I had not been making crochet for years. I started with making small lace flowers. I had not had any thoughts what I would make of them then, but this is how it started.

I got the idea when I saw a glimpse of small purse that could carry lipstick and something other small items. I started the crafting using an unused purse clip found in my future mother in law's sewing box and a piece of fabric given by my grandmother to cover a chair.

I draw the purse model on half folded paper so to make it symmetrical. After this I thought how to make the seams and I cut the piece from a curtain I got from my mother for the purse's inner fabric. First I had to try to remember how to use the sewing machine after so many years. Soon I recalled the sewing teachings from the handcrafting lessons from school and the sewing went on.

For attaching the purse clip, I stitched an open pocked hem around the mouth of the purse. I found it quite challenging to put fabric on the used clip without some further innovation. As an old hand I had bought some amendable metal string, which I placed on the purse mouth hems and then using pliers I attached the clip on it.


I finished of the hem and the sewing machine stitching by hand. After this I started to design the lace flowers on to the purse. This took a few days and the modelling felt like playing with jigsaw puzzle. Then I hand stitched the lace flowers on with small stitches and I decorated the lace flowers with small pearls.



This was the first hand craft for years. I made it!

Tästä se sitten lähti.. Here it started

Kaunis Aika - Belle Époque

Toiveissa oli luoda ne ihan oikeat prinsessahäät, joita oli leikeissä ja haaveissa pyöritellyt. Nyt aika loppuu käsistä ennen sitä oikeaa H-hetkeä ja voimme hieman raottaa mitä tähän mennessä on tapahtunut.


Valitsimme häille teemaksi 1900-luvun alun, Belle Époque eli "kaunis aika". Voi melkein kuvitella miten kuuluisat kuvataiteilijat, runoilijat ja säveltäjät kokoontuivat kahviloihin ja kartanoihin puhumaan tulevaisuudesta ja itsenäisestä Suomesta. Melkein voi nähdä neitien kävelevän puistoissa vaaleissa pitsileningeissään ja leveälierisissä hatuissaan lukien ääneen Otto Mannisen tekstejä. Keksinnöt ja teollistuminen mullistivat maailmaa ja uskomme että saamme tästä kipinöivästä ajasta häihimme teeman jota voisi muistella vanhoina päivinä.

Toivomme että viihdytte aikamatkallamme mukanamme kohti alttaria.

       x x x

My dream was to create the perfect Cinderella weddings. The time is running out before the D-day so I should shed some light what has happened so far and how the wedding planning started.

We selected our wedding theme start of the 1900s, the era of Belle Époque "the beautiful time". You could almost imagine the artists, poets and composers meeting at cafes and manor houses to talk about the future and independent Finland or imagining the ladies walking in the parks in long lace dresses and wide brimmed hats reading aloud the literature of Otto Manninen. Inventions and the further industrialization were changing the world and we think this time period would offer quite an exciting wedding theme.


We hope that you enjoy yourself in our journey toward to the altar.