Pitsilaukku - Lace purse

Jotakin oli vain tehtävä.. Häälaukku morsiamelle

Minusta häälaukusta tuli aika hyvä!

Sormet alkoivat jo syyhyämään alkutalvella. Jotakin oli tehtävä, mutta mitä? Ensin etsin langat ja virkkuukoukun nähdessäni silmissäni upeita pitsiluomuksia, joita näimme Jyväskylän käsityömuseossa. En ollut virkannut vuosiin. Aloitin virkkamaan pieniä pitsikukkia. En silloin vielä tiennyt mitä varten, mutta siitä se ajatus sitten lähti.

Sain välähdyksenä kuvan pitsisestä kassista, johon mahtuisi huulipuna ja kaikkea pientä söpöä. Tulevan anopin käsityökopasta löytyi vuosikymmeniksi unohtunut kassiklipsi, ja mummin jo kauan aikaa sitten tuolin päälliseksi antamasta kangaspalasta lähti muotoutumaan jotakin uutta.


 Piirsin laukun mallin ensin taitetulle paperille vain puoliksi jotta laukku olisi symmetrinen. Tämän jälkeen lähdin miettimään millä tavalla saumat tulisi tehdä ja päädyin leikkaamaan äidiltä saadun verhopalan laukun vuoreksi.  Ensin oli vain opeteltava käyttämään ompelukonetta vuosien jälkeen. Käsityötuntien ompelukoneniksit palautuivat mieleen ja ompelu sai alkaa.

Klipsin kiinnitystä varten ompelin paksummasta kankaasta kujat laukun suuaukon ympärille. Tajusin että käytettyyn klipsiin oli hankala pujottaa uutta kangasta ilman vippaskonsteja. Kätevänä tyttönä olin jo aikaisemmin ostanut taipuisaa rautalankaa ( -70% Tiimarista). Pujotin rautalangat laukun suuaukon kujiin ja pihtien avulla sain laukun suuaukot ujutettua käytettyyn klipsiin.

Siistin nauhakujan ja ompelukoneen jäljet käsin silmäneulan kanssa. Tämän jälkeen lähdin miettimään miten sommittelisin pitsikukat laukkuun. Tässä menikin päiviä ja sommitelu tuntui palapeliltä. En halunnut että laukku näyttää hippitytön baarikassilta. Lopulta lähdin käsin ompelemaan pitsikukat laukun päällikankaaseen kiinni pienin pistoin ja koristelin pitsikukat pienillä helmillä.

Tämä oli ensimmäinen ompelukäsityö vuosiin. Minä osasin.

Something.. needed to be done

My fingers were itching to start crafting something already in the early winter. I needed to do something, but what? First I found some yarn and crochet hook and visioned some beautiful lace creations, that we saw at Jyvaskyla handcraft museum. I had not been making crochet for years. I started with making small lace flowers. I had not had any thoughts what I would make of them then, but this is how it started.

I got the idea when I saw a glimpse of small purse that could carry lipstick and something other small items. I started the crafting using an unused purse clip found in my future mother in law's sewing box and a piece of fabric given by my grandmother to cover a chair.

I draw the purse model on half folded paper so to make it symmetrical. After this I thought how to make the seams and I cut the piece from a curtain I got from my mother for the purse's inner fabric. First I had to try to remember how to use the sewing machine after so many years. Soon I recalled the sewing teachings from the handcrafting lessons from school and the sewing went on.

For attaching the purse clip, I stitched an open pocked hem around the mouth of the purse. I found it quite challenging to put fabric on the used clip without some further innovation. As an old hand I had bought some amendable metal string, which I placed on the purse mouth hems and then using pliers I attached the clip on it.


I finished of the hem and the sewing machine stitching by hand. After this I started to design the lace flowers on to the purse. This took a few days and the modelling felt like playing with jigsaw puzzle. Then I hand stitched the lace flowers on with small stitches and I decorated the lace flowers with small pearls.



This was the first hand craft for years. I made it!

Tästä se sitten lähti.. Here it started

Kaunis Aika - Belle Époque

Toiveissa oli luoda ne ihan oikeat prinsessahäät, joita oli leikeissä ja haaveissa pyöritellyt. Nyt aika loppuu käsistä ennen sitä oikeaa H-hetkeä ja voimme hieman raottaa mitä tähän mennessä on tapahtunut.


Valitsimme häille teemaksi 1900-luvun alun, Belle Époque eli "kaunis aika". Voi melkein kuvitella miten kuuluisat kuvataiteilijat, runoilijat ja säveltäjät kokoontuivat kahviloihin ja kartanoihin puhumaan tulevaisuudesta ja itsenäisestä Suomesta. Melkein voi nähdä neitien kävelevän puistoissa vaaleissa pitsileningeissään ja leveälierisissä hatuissaan lukien ääneen Otto Mannisen tekstejä. Keksinnöt ja teollistuminen mullistivat maailmaa ja uskomme että saamme tästä kipinöivästä ajasta häihimme teeman jota voisi muistella vanhoina päivinä.

Toivomme että viihdytte aikamatkallamme mukanamme kohti alttaria.

       x x x

My dream was to create the perfect Cinderella weddings. The time is running out before the D-day so I should shed some light what has happened so far and how the wedding planning started.

We selected our wedding theme start of the 1900s, the era of Belle Époque "the beautiful time". You could almost imagine the artists, poets and composers meeting at cafes and manor houses to talk about the future and independent Finland or imagining the ladies walking in the parks in long lace dresses and wide brimmed hats reading aloud the literature of Otto Manninen. Inventions and the further industrialization were changing the world and we think this time period would offer quite an exciting wedding theme.


We hope that you enjoy yourself in our journey toward to the altar.