Häähattu - Wedding hat

Hattu tekee naisen ja nainen tekee hatun 

Hattu häihin morsiamen äidille. Voit koristella hattusi itse. Lierin saat haluamasi muotoon ompelemalla hatun reunaan rautalankaa.

Kun suunnittelimme häiden teemaa ajatuksena oli että kuljemme vaaleissa pitsihörselöissä pitkin puutarhaa tammien katveessa, tai ainakin minä ja naisvieraat. Tähän kuvaan tulivat mukaan hatut ja pitsiset päivänvarjot.

Koska tähän 1900-luvun alun tyyliin sopivia hattuja oli vähän, kokeilin miten hatun voisi tehdä itse.

Ensin piti löytää vaalea levälierinen hattu pohjaksi. Onneksi henkkamaukat ja seppälät ovat täynnä leveälierisiä hattuja. Harmi vain että näissä hatuissa lieri laskeutui liian alas. No kyllä ne konstit keksittiin.

Ensin ompelin vahvaa rautalankaa hatun yläreunaan. Rautalanka tukee hyvin hatun lieriä ja antaa mahdollisuuden muotoilla lierin ladylle sopivaan asentoon.

Hatun lieriä tukemaan ommeltiin rautalanka. Rautalankana rakennustyömaalta löydettyä raudoituslankaa.
The hats brim had metal sting sewed on it. The metal string was used left over string.

Koska hatun koristeet tekevät hatun, niin oikeiden koristeiden valinta oli vaikea. 1900-luvun hatun tulisi olla massiivinen, täynnä sulkia, kukkia pitsiä ja tylliä. Päädyin koristelemaan hatun melko yksinkertaisesti, joskus kauan sitten Englannista tuomasta pitsistä ja vanhasta tyynyliinan reunuspitsistä. Edullisesti näitä käytettyjä pitsejä löytää Jyväskylästä Kankitien EkoCenteristä. Siellä joskus vanhat pitsit myydään kilohinnalla, tyynyliinapitsin hinnaksi tuli joitakin kymmeniä senttejä. Hatun koruna on nappikorvakoru.

Pelkäsin että ohuen ohut pitsi tuhraantuisi liimasta, joten päätin ommella pitsit käsin. Mallasin pitsin hattuun kiinni nuppineuloilla ja ompelin pienillä pistoilla kiinni.

Olin ompelemassa tyynyliina pitsiä hattuun tajusin, että kun jätän ompelematta ja kiinnitän pitsin varovasti parilla neulalla ja korulla, voin käyttää hattua myös muissa tilanteissa.

Tämä tarina ei kuitenkaan kerro millaisen hatun minä laitan.. Hattuun pukeutui lopulta morsiamen äiti.

Koristepitsin mallittelua.
The decorative lace modelling. 

Hattu 1900-luvun tyyliin
Start of 1900s styled hat. 

The hat makes the lady and the lady makes the hat

When we were planning our wedding theme, we were imagining of walking among the oak trees in gardens wearing white lace dresses or me and the lady guests. In this imagine came hats and lace sun umbrellas.

As this 1900s styled hats were little in the shops, I had a look at how one could make this oneself.

First we needed to find a basic wide brimmed hat. Luckily H&M and Seppälä was full of these type of hats. In some the hats' brim dropped too low though, but there are great fixes for this!

First I sewed on metal string on the top of the brim. The metal string supports the brim well and enables adjusting the brim properly on the head.

Because the decorations make the hat, so choosing the right ones was slightly difficult. 1900s styled hat should be massive, full of feathers, flowers, lace and tulle fabric. I ended up decorating the hat with rather simplistic style with some lace I brought long time ago from England and old pillow cover lace bordering. You can find some of old lace materials on a bargain price from Jyväskylästä Kankitien EkoCenter. Sometimes these are sold on a weight price. For instance the old pillow case cover lace price was a few ten cents. For jewelry on the hat I used a earring clip.

I was afraid that the very delicate lace would be tarnishing because of the gluing, so I decided to sew this on by hand. I modelled the lace on the hat with pins and then I sew it on with small stitching. 

When I was sewing the lace on the hat, I noticed that I could use the hat on other occasions too. So I decided to sew them on only with a few stitching and keep them on also with jewelry.

This blog does not tell what hat I wore to the wedding,
The hat was worn by bride's mom in the end.

Hääkutsut - The wedding invites

Kutsumme ystävällisesti läsnäolollanne kunnioittamaan VIHKIÄISIÄMME

Hääkutsusta tuli juuri sellainen kun sen piti. Yksinkertaista ja tyylikästä. Vain kalligrafiaa ja kohokuviointeja.
The wedding invites were exactly as planned. Simple and stylish. Only using calligraphy and embossing.

Hääkutsumalli vuosien takaa

Aika kului ja en keksinyt mieleistäni hääkorttimallia, ja tuntui että askartelupuotien kutsut näyttivät lähinnä tekeleiltä. En halunnut tiimarisilkkipaperikukkia, en sydämien leikkuuta pahvista. Jossakin vaiheessa välähti, että miksi keksiä mopoa uudestaan? Lähdin etsimään oikeaa 1900-luvun alkupuoliskolla lähetettyä kutsua. Vanhat hääkutsut ovat keräilijöiden aarteita ja niistä löytyikin hyvin kuvia huuto.net-sivuilta. Kuopion kaupunginkirjasto-Pohjois-Savon maakuntakirjaston ylläpitämillä minnansalonki.fi-sivuilta löytyi se oikea malli. Hienointa oli että kutsu oli Minna Canthin häihin.

Hääkutsu minnansalonki.fi-sivulta. Sivustolle on koottu hieno määrä Minna Canthin käsinkirjoittamia näytelmiä, vanhojavalokuvia ja erilaisia asiakirjoja vapaasti katseltavissa. Sivusto on aikahyppy Minna Canthin maailmaan.
Wedding invite on minnansalonki.fi. These websites has an extensive  and freely accessible collection of Minna Canth's hand written plays, old photographs and different other documents. This was a portal to the world of Minna Canth.

Käsintehty on vapaa-ajan antamista toiselle

Kutsun tekeminen alkoi etsimällä sopivan väristä erikoista paperia. Nämä löytyivätkin arkkipaketteina Tiimarista. Vaikeinta oli löytää sopiva kalligrafiakynä, musteet ja sinettitarvikeet. Tässä vaiheessa ajattelin vielä positiivisesti että työmäärä olisi pieni ja saisimme kortit nopeasti postiin, mutta kuinkas kävikään.

Korttien teko alkoi sopivan fontin etsinnällä, ja tulostamalla kutsujen tekstit suttupaperille. Kun tekstit oli tulostettu paperille kalligrafian harjoittelu oli "helppoa". Ongelmallisinta oli saada käsi liikkumaan haluamaan suuntan sopivalla painolla. Ensimmäisinä päivinä syvässä hiljaisuuden ja häiriöttömyyden tilassa harjoittelin tekstin kirjoittamista. Kymmenien sotkettujen ja vinkvonks-kirjoitettujen suttupapereiden jälkeen pystyin aloittamaan tositoimet, käteni viimein totteli. Käytin kirjoittamisessa kahta eri paksuista terää, ohuemmalla kirjoitin kaunotekstit ja paksummalla piirsin palkkiotsikon. Tajusin ettei minulla ollut kiinnostusta noihin Canthin kutsussa oleviin goottikirjaimiin. Kutsujen kirjoittamisessa meni useampi viikonloppu ja talviloma.

Kaason työt alkoivat kohokuvioinnilla. Olin joskus ostanut Fiskarsin Mini ShapeBoss-kohokuviointilaitteen äidilleni ja sitä oli pakko kokeilla. Pienet rei-ittimen näköiset kohokuviointikojeet eivät tuottaneet toivottua lopputulosta, joten kalvomuotinsiirtäminen jokaiselle kohokuviolle erikseen oli lopulta hyvä mutta aikaavievä vaihtoehto.

Tässä video-ohje miten kohokuviointilaitetta käytetään :
Here is an instruction how to use the embossing machine:

Fiskarssin kohokuviointilaitteella saatiin hääkutsuihin ruusuornamentit.
We used Fiskar's embossing machine to make embossed rose ornaments .  

Sitten vielä sinetit. Askarteluliikkeestä löytyi sinettilakkaa pitkulaisina yksittäin myytävinä tankoina. Sinettien teko kortteihin onnistui helposti. Kaasoni lämmitti sinettilakkaa lusikassa kynttilän päällä. Kun sinettimassa oli sulaa se kaadettiin hienovaraisesti  leivinpaperilla olevien koristenauhojen päälle.  Hetken aikaa kuivattua sinettiin painettiin Kalevalan Karhusormuksesta kuva. Emme uskaltaneet riskeerata kauniita kortteja sinettimassasotkun kanssa, joten liimasin valmiit sinetit kortteihin. Tältä se lopputulos sitten näytti!

Onneksi urakka on nyt saatu päätökseen. Muita tekemiäni  kortteja löytyy TÄÄLTÄ.

Hienointa kohokuvioinnissa oli se että se näyttää upealta molemmin puolin. Yksinkertaisen kutsun mukana vieraille lähetettiin pieni info-paketti.
The best thing about embossing is that it looks lovely on a both sides of the cards. We also enclosed a small info letter with the invite.   

Hääkutsu pienellä vaivalla -Tilaa

Olin jo painamassa "Tilaa"-nappia, kun kaasoni fb:n välityksellä ilmoitti että kyllä me ne kutsut teemme ihan itse. Harmittelin kun kutsut olivat niin tyylikkäitä nowandforever.fi-verkkokaupassa. Halusin jotakin tyylikästä ja teemaan sopivaa. Kortin piti olla  ajan henkinen, mutta kaikki mahdollinen tieto häistä piti saada siihen mahtumaan. No me teimme ne kutsut sitten itse. Pitkän kaavan kautta.

Tämä olisi ollut valintani. Fantasiakorttitasku, Vaalea pistaasi.
This could have been our invites. Fantisia card holder. Light pistachio.

You are cordially invited to our Wedding

Wedding party invites from the past years

The time went past and I had no ideas for the invite letters and what ever craft shop invites looked half heartily designed. I was not satisfied with Tiimari's silk paper flowers nor hearts been cut out of cardboard. At some point it got to me, why to re-invent the wheel? I want back to search genuine 1900s wedding invites. The old wedding invites are collectors treasures and I found a few nice pictures on huuto.net website. On the Kuopio city's Pohjois-Savo municipal library's hosted online minnansalonki.fi website, I found the real thing! The invite was for the Weddind of Minna Canth.

Handmade is free time given up to another 

We started looking for the right coloured paper. These were found in Tiimari. The most difficutl part was to find calligraphic pen, inks and seal making tools. At this point I thought positively about the amount of work requited and that we could deliver them to the post quickly, but this was not to be.

We carried on with finding the right font and printing them on a paper. When we had printed out this on paper calligraphy was "easy". The biggest problem was to have the hand to move to the right direction with the right weight. I tried this many days in a deep silence and peace. After tens of rehearsed mock paper invites my calligraphy was good enough and I decided that I could start on writing on the real thing. I used two different wide pens. The smaller for the text and the wider for the titles. I also noticed that I had no interest on Gothic fonts on Canth's invites. The writing of these took a few weekends and my winter holiday week. 

The embossing project was for the maid of honour. I had ages ago bought a Fiskars Mini Shape Boss embossing machine for my mother and I had to give it a try. The small stapler looking embossing tools did not work, so we used projector plastic sheets which nevertheless took a long time.

Then we had the making of the seals. We found sealing wax sticks sold individually from a craft shop. We managed to make the seals on the cards easily. My maid of honour warmed up sealing wax on spoon over the candle. When it melted we poared it carefully on the ribbons placed on baking paper.  Then we waited a few seconds and we pressed on the Kaleva Bear ring to make the picture. We did this as we did not want to put the seal wax straight top of the cards, so the seal ribbons were glued on the cards. This is how they ended up to look like!

Luckily this project got finalised.

Wedding invite with the smallest effort - order it online

I was about to click the "order" button, when my maid of order said via Facebook that we will do our invites ourselves. I felt slightly regretful as the invites on  nowandforever.fi are very stylish.