Arkea muumien kanssa ja MakroTex-haasteena vastavärit
Muumeja pienen aamupalapöydässä. Ostin jo ennen pienen syntymää kivoja muumilaseja.
Mietin mistä löytyisi vastavärejä, tarvitsin niitä Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Syötin pienelle puuroa ja tuijotin Pikku Myytä ja Nuuskamuikkusta siitä se ajatus sitten lähti.
Muumilasista on kiva hörpätä vettä isojen tyttöjen malliin. Sen jälkeen kupissa voi huljutella puuroisia sormia.
Meillä muumit ovat olleet pienen elämässä kaiken aikaa. Vauvana hymyiltiin tyynyssä tuijottavalle Nuuskamuikkuselle ja muumi- sana opittiin jo heti äiti-sanan jälkeen. Puuro maistuu paremmalle muumilusikassa ja on kätevää juoda muumilasista, kun kädet voi huuhtaista siinä samalla. Pieni ei ole ainut muumeihin hurahtanut, sillä Naantalissa vietetään muumihäitä.
Pienen ensimmäinen kosketus muumeihin oli hymyilevä Nuuskamuikkunen.
Nyt on uudet Muumi-Reinot hankittu ja ne sopivatkin hienosti lenkkikengiksi oranssin taaperokärryn kanssa.
Voiko tähän sanoa enää mitään? Kasvatammeko pienestämme muumihörhöä? Olisihan se hauskaa, jos joskus perhosmies saattelisi aikuista pientä alttarille muumimaailmassa, hattivattien heilutellessa sähköisesti käsiään. Voi vitsi mitä ajatuksia Naantalin auringon paisteesta.
Itse yritän ottaa kuvia ja hörppiä talon viimeisiä kahveja perhosmiehen muumimukista. Niiskuneiti muumitalossa jo odottaa pientä leikkimään.
Puistelen ajatuksen päästäni ja levittelen kehittäviä puuleluja ja palikoita muumitalon eteen. Leikkimään!
Mitä pieni sitten tekikään? Hiljainen hetki ja pieni touhusi jotakin keittiön lattialla. Ähellys ja keskittynyt hiljaisuus johtui siitä että äidin kuppikakkujen tikkuja napsuteltiin poikki. O-ou! Saa leikkiä muumeilla!
Niin ja sitten päädyin taas tuijottelemaan Iittala verkkokaupan uusia muumeja, pienen nukahtaessa muumiunille:
