Kirkon juhlava tunnelma ja lapsuudesta tutut joululaulut toivat jouluisen mielen. Joululaulujen sanatkin kumpusivat joistakin muistinsyövereistä.
Kävimme kuuntelemassa joululauluja Joulun Sävel tapahtumassa Jyväskylän Kaupungin kirkossa. Saimme annoksen joulutunnelmaa, kun urut alkoivat soittaa tuttuja säveliä
Otin hääkirkkoaan etsiville myös muutamia kuvia kirkosta.
Sain eilen yhtä-äkkiä päähäni lähteä kuuntelemaan joululauluja Jyväskylän Kaupunginkirkkoon. Olin edellisen kerran käynyt kuuntelemassa joululauluja todella kauan sitten, kun itse olin pieni. Puin kiireellä meidän pienen mekkoon ja patistelin miestä liikkeelle. Hänelle kai valkeni vasta perillä mihin olemme menossa.
Luulin että kirkkoon tulisi paljon ihmisiä laulamaan tuttuja lauluja, mutta kirkon penkeissä oli vielä hyvin tilaa. Pieni ihmetteli kaunista kirkkoa ja tutki joululauluvihkostamme hyvin tarkkaan. Oli mukavaa päästä joululaulujen mukana joulun tunnelmaan. Lauloin varmaankin liian kovaa, ja aluksi mietin miksi nuo muut laulavat yhden kohdan aina väärin. Ihan vain pieni puna nousi poskilleni. No olkoot se sitten joulun punaa. Onneksi yleisö täällä kotona on ollut ihan tyytyväinen. Pienikin pääsi laulujen maailmaan ja hän lauloi "Ihhahhaata" hyvin onnellisena vieressäni ja mieskin näytti viihtyvän.
Joululauluvihko tutkittiin tarkkaan ja pieni istui paikallaan nätisti.
Jyväskylän Kaupunginkirkko
Käytin tilaisuutta hyväkseni ja päätin ottaa muutaman kuvan kirkosta vihkikirkkoaan etsiville. Jyväskylän Kaupunginkirkko olisi sopinut häidemme teemaan parhaiten, sillä se on rakennettu vuonna 1880. Kauniin punatiilisen kirkon on suunnitellut L. I. Lindqvistin Jyväskylän silloisen torin keskelle.
Nyt kirkko on suojassa keskellä kaunista Kirkkopuistoa ja varsinkin kesäisin näkee hääväkeä kokoontuvan kirkon pihalle. Tummasta ulkokuorestaan huolimatta kirkko on vaalea ja valoisa ja sitä koristaa tummansininen tähtitaivas. Luin juuri että yksi tähdistä olisi kuusisakarainen.
Alttaritauluna on Fredrik ja Nina Ahlstedtin maalaama alttaritaulu vuodelta 1901 ja samaisen pariskunnan töitä taisi olla esillä myös Kuokkalan Kartanossa. Muistan vieläkin hyvin taulun, koska pienen kastejuhlaa vietettiin täällä.
Alttaritauluun liittyy jännä tarina. Alun perin kirkossa oli Eero Järnefeltin teos, mutta se kai korvattiin tällä Fredrick ja Nina Ahlstedtin "Sallikaa lasten tulla minun tyköni työllä". Järnefeltin maalaus on nähtävillä Taulumäenkirkossa.
Kaunis tuo kirkon kattomaalaus.
Ympäri kirkkoa oli hyvin kauniita puisia ornamenttejä. Kirkon penkitkään eivät enää koristuksia tarvitse.
Lasimaalaukset ja kattomaalaukset ovat Bruno Tuukkasen käsialaa 20-luvulta. Mistäköhän tuo patsas on saanut tuiman ilmeensä?
Kultauksin koristeltu saarnatuoli.
Punatiilinen Jyväskylän Kaupunginkirkko näyttää ulkoapäin aika synkälle.
Vihkiäisemme menivät kirjaimellisesti wanhan kaavan mukaan
Wanha sormusvala oli hieman vaikeahko opetella 1800-luvun lopun kirkkokäsikirjasta.
Valitsimme hääkirkoksemme Kuokkalan kirkon. Halusimme että vihkikirkkomme olisi meitä lähellä, jotta kirkko muuttuisi 'omaksemme'. Kirkko on modernilla tavalla henkeä salpaavan kaunis ja ainutlaatuinen samalla se henkii menneitä aikoja. Kirkkosali on valoisa ja puu on valta-asemassa kirkon sisustuksessa. Kirkon valinnassa emme halunneet seurata häidemme teemaa, Kuokkalan kirkko oli molempien toive. Jyväskylän kaupungin kirkko olisi sopinut toki teemaamme paremmin.
Vihkiminen
Saimme onneksemme mukavan vihkipapin ja hänellä oli meille yllätys. Pappimme oli saanut haltuunsa 1800-luvun lopun kirkkokäsikirjan ja päätimme ottaa vihkikaavan siitä. Valitettavasti naisten ja vaimon asema oli tuolloin aivan toinen, joten kaikkea ei vihkikaavasta voitu käyttää. Naureskelimme yhdessä vanhalle tekstille jossa korostettiin naisen tyhmyyttä ja elätin asemaa. Kauniitakin sanoja tekstissä löytyi ja niitä käytettiin. Opettelimme oman vihkivalamme ulkoa wanhasta tekstistä. Kirkon menot eivät lopulta hirveästi eronnut nykyisestä, ehkä sanamuodot olivat vähän vanhahtavia.
Kirkon menojen kulkua voitte miettiä jo etukäteen, valita psalmeja, rukouksia ja raamatunkohtia, tai vaihtoehtoisesti jotakin muuta. Tästä voit tutustua vihkikaavaan nykyiseen muotoon kirkkokäsikirjassa ja suunnitella omat kirkonmenot.
Meidän valintoja oli:
Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten,
pane sinetiksi ranteesi nauhaan.
Rakkaus on väkevä kuin kuolema,
kiivas ja kyltymätön kuin tuonela.
Sen hehku on tulen hehkua,
sen liekki on Herran liekki.
Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa,
virran tulva ei vie sitä mukanaan.
Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi,
hän saisi vain toisten pilkan.
Laul. l. 8:6–7
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi rakkaus, en olisi mitään. Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus. 1. Kor. 13:1–8, 13
Häämarssit ja virret
Kuokkalan kirkossa oli hääpäivänämme kamala tilanne, urut eivät olleet valmiit. Kirkossa oli vain vähän huonosointiset matkaurut ja piano. Onneksi kanttorimme sai valettua meihin vähän uskoa. Ja päätimme käyttää urkuja sisään tullessa ja pianoa poismarssin aikana.
Halusimme tulo häämarssiksi tietenkin Erkki Melartinin Prinsessa Ruususen soitettuna uruilla. Teemalla ei taaskaan ollut mitään väliä, minä halusin Prinsessa Ruususen!
Pois lähtiessä häämarssina oli Toivo Kuulan Häämarssi pianolla.
Virsi 462: Soi kunniaksi luojan ( Jean Sibelius 1897)
