Kesäheinän ristiäiset

Meidän vauvan kastejuhla

Meillä oli pienen tyttäremme ristiäiset viikonloppuna. Kastejuhla oli koristeltu kukin.

Meidän vauva sai nimensä lauantaina. Nimeksi ei tullut Kesäheinä, mutta oli yksi nimi vähän sinne päin. Pidimme nimen salaisuutena viimeiseen asti ja nimen kertominen kastejuhlassa kruunasi kaikkien odotuksen. Minulle tyttö on aina minun oma Kesäheinä. 

Kaste pidettiin samassa kirkossa, missä isosiskonkin. Nyt tytöt voivat tuntea kirkon omakseen. Kastetta muistellaan nyt aina, kun ajamme kirkon ohi. Muistan itsekin miltä hieno kirkko näytti silloin joskus lapsen silmin.

Halusin kauniit kukat koristamaan Kesäheinän juhlaa. Ristiäiskukat oli aseteltu kaksikerroksiselle vadille. Asetelmassa oli ruusuja, hortensioita, heinää ja harsokukkaa. 

Meidän pieni Kesäheinä sai ihan oman nimen, hänen nimeensä ei tullut kenenkään muun sukulaisen nimeä.  Nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti.  

Ihanat pienet tytöt. Tyttöjen nimet kirjoitetaan samalla kirjaimella. Kastemekko on ollut käytössä myös minulla ja siskollani.

Kahvituksen vietimme Toivolan Vanhalla Pihalla, Kahvila Muistossa. Päätimme että nyt hellitetään vähän ja tehdään sellaiset juhlat, joista ehdimme myös itse nauttimaan. Tiedättekö miten ihanaa oli päästä valmiiseen pöytään?

Oli kyllä hyvää lounasta ja herkullista kakkua. Muistossa on lauantaisin hyvä lounaspöytä, joten varasimme vieraille pöydät ja lisäksi tilasimme jälkiruoaksi ihanaa kakkua. Näin helposti ei ole käynyt juhlien järjestäminen ikinä. Kaikki saivat syödäkseen ja kakku maistui. Kahvila Muistossa on muutenkin kaunis tunnelma, joten koristeiksi riitti pöytäkukat ja oma pöytäliina.

Kahvila Muistoon oli katettu mustaherukkasuklaakakkua ja kahvia. Ja tietenkin niitä keksejä.

Tytöillä oli kastejuhlassa kauniit harsokukista tehdyt seppeleet. Seppeleet olivat reippaalle isosiskolle myös ihan oma ohjelmanumero.

Tilasin kauniit kukat Kauppatorin Kukalta. Elinan tapasin kesällä Lovely Lavender-juhlatapahtumassa. Muistin hänen kauniit kukka-asetelmansa sieltä. Floristi Elinalla oli suloinen idea rakentaa kukat kaksikerroksiselle tarjottimelle. Kukat ovat kuin runo. Kuvailin haluamiani kukkia niin monilla adjektiiveilla, että olisi luullut tehtävän olevan mahdoton. Tytöille tuli kauniit kukkaseppeleet ja ne pysyivätkin ajoittain päässä kastetilaisuudessa. Pieni tyttö halusi kukkia käydä välillä näyttämässä mummeille ja välillä minulle alttarille.

Sovimme Kauppatorin Kukan Elinan kanssa blogiyhteistyöstä. Minä lupasin ottaa kauniit kuvat ja Elina tekee kauniit asetelmat ja minä saan kukista alennusta. Tässä teillekin vinkiksi mistä saa erikoiset kukka-asetelmat Jyväskylässä.

Osallistun tällä postauksella joka perjantaiseen Kukkailoitteluun Mansikkatilan mailla. 

Napanuorakimppu. Muista viedä kukkia tuoreelle äidille!

Äiti-lapsikimput ilahduttavat juuri vauvan saanutta äitiä.

Kimpussa ison ja pienen kukkakimpun väliin on sidottu silkkinauha napanuoraksi. Vasta vauvan saanut äiti ilahtuu varmasti napanuorakimpusta.

Sain anopiltani ihanan pinkin napanuorakimpun. Nyt silkkinauhassa oli pinkkiä ja kaunis rusetti. Pinkit kimput annetaan tyttövauvasta.

Ette usko miten paljon kukat ilahduttavat vasta lapsen saanutta äitiä. Myös niiden saamattomuus saattaa harmittaa pitkään. En itsekään arvannut miten kukat ovat tärkeä juttu juuri vauvan saaneena. Joskus ajattelin että on tuhlausta laittaa rahaa kukkiin. Hormonimyrskyssä kukkien puute taas tuntui lähinnä loukkaukselta. Nyt asia tosin naurattaa jälkeen päin.

Kun olimme Pienen kanssa sairaalassa huonekaverini sai upeat ruusut, mutta itselleni ei kukkia silloin tullut. Silloin minua harmitti kovasti ja mies-ressu sai siitä kyllä kuulla.

Ehdin kimppujen kanssa ottamaan kuvan myös vastasyntyneestä Kesäheinästä. 

Äitini ja siskoni olivat tilanneet Pienen syntymän jälkeen minulle ja tuoreelle iskälle marjakakkua ja kukkia. Onneksi on vielä kuvat kauniina muistoina.

Kotiin onneksi ilmestyi silloisten työkavereiden lähettämä napanuorakimppu ja se lämmitti mieltä. Äitini lähetti myös samantyylisen pinkin äiti-lapsikimpun ja ihania kukkia oli lopulta koti täynnä. Niin ja kermakakkua. Ihanaa!

Toisella synnärireissulla mies oli jo oppinut. Nyt Kesäheinän synnyttyä mies toi suloiset ruusut sairaalaan ja anoppi toi käydessään aivan ihanan pinkin napanuorakimpun. Olin kovasti ilahtunut! Onni on kai koristeltu kukin. 

Juttelin ystäväni kanssa napanuorakimpuista ja hän ei ollut siitä kuullut. Ja hänkin olisi ehdottomasti halunnut sellaisen jos olisi tiennyt. Sitä ei korvaa suklaa, hieronta tai edes kynttiläillallinen, jos äiti on niin päättänyt. Hankalaksi jutun saattaa vetää se että kukkien pitää ilmestyä yllätyksenä ja pyytämättä. Se on varmasti hankalaa monelle tuoreelle iskälle. 

Tämä postaus onkin hyvä lähettää isäksi tuleville vinkkinä! Muistakaa tuoretta äitiä kukin. Suklaakin on kylkiäisenä ihan kiva!

Toivon että kaikki tuoreet äidit saisivat kukkansa. Kukat tuovat iloa ja kauniita muistoja. Kotikin tuntuu nätimmältä, kun on kukkia pöydällä.

Ihania! Kiitos! ♡♡♡♡

Nämäkin kuvat olisi saattanut imetysdementtiassa unohtua, mutta onneksi oli taas Kukkailoittelun aika Mansikkatilan mailla. Ihana napanuorakimppu on kyllä ihan oman postauksensa ansainnut.