Varjoja omenatarhassa

Kuka on syönyt omenani?

Pinkki pitsinen päivänvarjo oli minulla pitkään haussa ennen häitä. Kun häät tulivat, unohdin koko varjon ja nyt voimme sitä ulkoiluttaa kuvausretkellä omenatarhassa.

Suuntasimme koko perhe Kuokkalan pellolle etsimään omenia. Kaupunki on istuttanut ainakin 90 omenapuuta kaupunkilaisten iloksi. Näitä omenia voi käydä poimimassa pieniä määriä.  Katselimme että omenapuissa on paljon ihania omenia tuloillaan ja poimimatta. Tarkempi katselu osoitti että ihanaiset omput on jo syöty. Omenat olivat täynnä toukkia ja niistä ei olisi jäljelle jäänyt mitään, jos huonot olisi veitsellä perannut. O ou!

Varjoisten omenapuiden alla piilee myös toisenlainen varjo, koit. Nyt pihlajanmarjakoi on hypännyt omeniin nakerrettuaan vähät pihlajanmarjat. 

Mikä viheliäinen otus saa tuhoamaan joka ikisen omenan? Perhosmies kertoi että noita verkkoja kutova vihulainen on omenankehrääjäkoi.  Oksilla oli jäänteitä verkkopesistä ja kuoriutuneistanperhosista. Ne ovat siis levinneet jo Jyväskylään.

Luin kotona että toukat syövät kuoriuduttuaan lehtiä, ei omenia. Kuka siis söi omenani? Löysin artikkelin, jossa kerrottiin huonon pihlajanmarjasadon siirtäneen pihlajanmarjakoin katseen omenoihin. Hei, hei luomuomput! Ilmeisesti nyt ei selvitä kuin myrkyllä.

Tarkoitukseni oli lähinnä esitellä pitsein somistettu päivänvarjoni, mutta postauksen aihe muuttuikin lennossa. No päivänvarjoja ja perhosia, ihan hyvä näin. Perhosmieskin on tyytyväinen. Otin pienestä sitten pari kuvaa häihin hankkimani päivänvarjon alla. Ostin varjon häihin huuto.netistä, mutta hääpäivän koittaessa kaikessa kiireessä unohdin sen kotiin. No eihän siinä sitten, voihan siinä käydä näinkin. Voimme leikkiä hienosteluleikkejä pitsivarjon kanssa, kunhan prinsessa tuosta kasvaa.

Syksyn tuoksu levittäytyy ja kuulautta on ilmassa lämpimistä päivistä huolimatta. Jätämme koit nakertamaan omenia rauhaisaan varjoonsa ja haemme omppuja lisää kaupasta. 

Korukukkasia puuvillakankaasta osa 1.

DIY puuvillaiset kangaskukat morsiuskimppuun

Puuvillaiset kestokukat sopivat ikikukiksi ikkunalle tai jopa morsiuskimppuun. Nämä ovat helpot askarrella itse. 

Kauniit kestävät kukkaset ovat maljakossa kuin koru. Päätin askartella valkoisia korukukkia puuvillakankaasta. Mieleeni muistui malli paperikukkakirjasta ja lähdin taas askartelemaan. Ajattelin tehdä muutaman erilaisen kukan ja tässä on niistä ensimmäinen. Kestokukkia voi askarrella häihin heittokimpuksi tai sitten ihan morsiuskimpuksi. Kankaasta tehty kukka on minusta kauniimpi kuin paperinen versio. Ehkä se kestää kauemmin vaikka koruna.

Ostin vähän aikaa sitten todella halpoja puuvillalakanoita. Näitä en kelpuuttanut sänkyyn niiden läpinäkyvyyden ja ohuuden vuoksi. Halppislakanat ovat parempia askarteluun ja ompelujuttuihin. Näistä olen askarrellut ja ommellut vaikka mitä. 

Leikkaa ohuesta lakanakankaasta 25 cm soiro. Taittele kangas 5 osaan, ja leikkaa. Ompele terälehtien alaosaan pitkillä pistoilla ompele joka kiristetään molemmista langan  päistä. Kiristä kukan alaosa ja ompele muutamalla pistolla napakaksi, päättele lanka solmimalla langan päät yhteen. Nyt kukka näyttää jo kukalta.

Voit tässä vaiheessa ommella muutamia helmiä kukan keskiöön. Pujotin helmet ompelulankaan ketjuna ja sitten ompelin ketjun kiinni. Sivele kukkien terälehtien reunaan mattalakkaa tai vedellä sekoitettua liimaa. Näin reunat eivät purkaannu ja liima toimii ns. tärkkinä. Anna kuivua. Pujota kukan varsirautalankaan helmi Ja pujota rautalanka kukan läpi. Leikkaa kukkateipista sahalaita ja liimaa se kiinni kukan tyviosaan. Pyöräytä kukkateippiä tiukasti varren ympäri. 

Kun kukkateippi on pyöritetty kukka on valmis. Voit halutessasi leikata leikkaushapsut pois kukan terälehdiltä. Liima pitää kankaan ojennuksessa, jolloin kangas ei purkene. Nämä kukat ovat kuin koru.

Muista Reimaklubilaisille lisäale 10%

Boheemi hiuskoru hot or not?

Morsiamen hiuskoru hakusessa

Kauniit hiuskorut sopivat boheemille morsiamelle. Kuvat löydetty täältä.

Viime vuosina boheemit hiuskorut ovat näyttäytyneet pinterestkuvissa ja blogeissa. Ne ovat kauniita ja niissä on hieman etnistä tunnelmaa ja se vaatii morsiamelta uskallusta pukeutua siihen. Ne ovat kuvissa kauniita, mutta näkeekö perisuomalainen morsian sitä omassa päässään lopulta? Eikö suomalainen häätyyli lopulta vieroksu liian koristeellista ja kimaltavaa? Boheemiin häätyyliin nämä käyvät mainiosti herkän pitsisen mekon kanssa ja hääasusta ei silloin tule liian joulukuusi. Mitä olette mieltä?

Mistä näitä koristeellisia hiuskoruja sitten saa? Ebayssä on ainakin myynnissä monen näköisiä hiuskoruja, jotka ovat tarkoitettu Intian kaunottorille, joille häät ovat spektaakkeli. Etsin teille muutaman.

Ebayssä on myytävänä suuriakin hiuskoruja. Kallein taitaa olla alle 20 euroa, joten riski ei ole iso.  Matha Patti on hyvä hakusana näiden etsintään.

Hiuskorun voi tehdä itsekin. Tästä inspiroituneena, minulla ainakin hiuspantaprojekti saa vielä jatkoa!

DIY Sulkapanta pienelle morsiusneidolle

Koristele prinsessan hiuspanta helmin ja sulin

Ihana pitsinen sulkapanta morsiusneidolle on helppo askarrella itse.

Ihana juhlapanta on helppo tehdä itse. Meilläkin on juhlia tulossa. Olen tyttärellemme kaiholla katsellut kauniita hiuspantoja, mutta hinnat ovat olleet vähän kalliita muutamasta helmestä, hiuspannasta ja sulista. Päätin askarrella morsiusneidon päähineen itse. Tottakai osaan- asenteella!

Kerroinkin että kävimme anopin luona synttäreillä. Heidän lähellä Hollolassa on mielettömän ihana askartelumaailma Charlotta. Siellä on rivikaupalla ihania nauhoja, helmiä, tylliä ja pitsejä. Kaikki mitä halusin ja edullisesti. Kerron tästä vielä lisää joskus myöhemmin ihan omassa postauksessa. Löysin askartelukaupasta pieniä helmiä ja ihania koristenauhoja ja kotona oli päästävä askartelemaan.

Joustavaksi hiuspannan materiaaliksi käy sukkahousut. Valkoiset pitsisomisteiset sukkahousut olivat ylimääräisenä jääneet kaapin perukoille. 

Halusin että pannasta tulee joustava. Muistin että häistäni jäi yhdet paksummat pitsikuvioidut sukkahousut ja leikkasin ne pannan pituisiksi suikaleiksi. Ompelin käsin suikaleeseen kiinni palan kultaista tylliä, tein ompeleesta väljän jotta se joustaisi paremmin. Panta joustaa sopivasti, eikä karhea tylli ole päätä vasten. Panta sidotaan takaa joten mahtuu vaikka minulle.

Tein ruusukkeen pitsistä. Leikkasin pitkän suikaleen ja rypytin sen. Ompelin muutaman piston pitsinipun alaosasta ja levitin ruusukkeeksi. Lopuksi ompelin päät yhteen. 

Ruusukkeeseen lisäsin helmiä. Helmet on helppo lisätä, kun ne pujottaa suoraan neulaan ja lankaan ja ompelee helmiketjun kiinni. Lisäsin muutaman helmen rikotusta korusta ja yhdistelmä on aika kaunis. 

Helmet on helpompi ommella kiinni kun ne on valmiiksi ketjussa. 

Ruusukkeen taakse ompelin käsin muutaman kauniin sulan. Sulat olivat ihanan untuvaisia. Varmaankin lähtöisin silkkikanasta. Neula ja lanka jäävät höttöisiin sulkiin kiinni, mutta luulen että ompelu on kestävin kiinnitystapa. Lopuksi ompelin ruusukkeen kiinni pantaan ja työ oli valmis.

Minun pitää askarrella näitä vielä kaksi, kahdelle pienelle ystävälle. Tytöille on tulossa ihanat kakkukutsut. Hankalinta tässä pannassa on saada se puettua pienelle tytön taaperolle, mutta ehkä se onnistuu hyvin varovasti kun hän nukkuu.

Tämä on aika kiva askartelu ja ruusukkeet näyttävät somilta pienillä morsiusneidoilla.

Panta taaperolle on pitkäikäinen kun se sidotaan takaa kiinni, sitä voi käyttää myös äiti prinsessapäivänä.

Boheemi kukkaseppele luonnonkukista

Kuin kukin seppelöity heinämorsian?

Kukkaseppele koristaa myös äitinutturalle "kammattua" tukkaa.  Kaunis seppele voi olla tehty vaikka herkistä luonnonkukista ja heinistä. Mikäpä estää poimimasta puutarhasta kukkia seppeleeseen. 

Sormiani on jo pitkään syyhyttänyt kukkaseppeleprojekti. Nyt viimeinkin löytyi sille aikaa ja sateeton päivä. Kuljin rantapolkua pitkin ja keräilin kauniita luonnonkukkia, jotka arvioin jollakin lailla selviävän tuoreina seuraavaan päivään. Kimppuuni eksyi siankärsämöä, pietaryrttiä, valko -ja puna-apilaa, hevonhierakkaa ja erilaisia heiniä ja saroja.

Istahdin rantaan isolle kivelle punomaan seppelettä. Aurinko pilkisti viimein pilven takaa, laineet liplatti, pietaryrtti ja apilat tuoksuivat ja nyt vasta tuntui oikeasti kesälle. Nautiskelin maisemasta ja oli ihanaa näperrellä jotakin oikein kaunista. Elämyksellistä tämäkin.

Tämä seppele on tehty apiloista, siankärsämöstä, hevonhierakasta, pietaryrteistä ja eri heinistä ja saroista.

Miten tehdään kukkaseppele tai kranssi?

Kestävään ja siroon seppeleeseen tarvitaan  paljon kukkia ja heiniä sekä pienirulla rautalankaa.

1. Pyöräytin ensin rautalangasta pääni kokoisen renkaan ja aloin siihen punomaan seppelettä.

2. Tämän kaltaiseen seppeleeseen tarvitaan yllättävän paljon kukkia. Jotta seppeleestä tulisi samanlainen joka puolelta, jaa kukat neljään osaan. Jokaiseen neljännekseen tulee silloin punottua saman verran samoja kukkia.  

3. Tein heinistä pieniä pidempiä nippuja, jotka laitoin seppeleen alareunaan. Sen jälkeen kiinnitin pienemmän nipun kukkia tasaisesti. Kukkia tulisi asetella pääasiassa ulkoreunan alaosaan. Muussa tapauksessa, kun  seppele on päässä kukat näkyvät vain pitkille ihmisille. Jos olet tekemässä kranssia puno kukat keskelle. Kukat tulee kiinnittää mahdollisimman lyhyellä varrella, jotta niiden nuupahtamista ei huomaa. Kukkien ja heinien varret kulkevat seppeleessä ja lyhennän niitä, samalla kun kiinnitän uusia.

4. Kun rengas on punottu täyteen kukkia punon loput varret seppeleen alkuosan kukkien alle.  Piirsin teille ohjeen punonnasta, joten ei tarvitse vääntää rautalangasta. Tai sitten pitää..

Tässä teille piirrosohje, on niin tarkka ohje harakan varpaineen, että ihan naurattaa itseänikin. Jos tämä olisi se loppukevennys.

Laitoin kukkaseppeleen lautasen päälle ja suihkuttelin siihen sumutepullolla viileää vettä. Laitoin seppeleen yöksi kylmiöön ja aamulla tarkastin miltä seppele näyttää. Seppele näytti siltä, kuin aamukasteen jäljiltä kukat näyttävät. Seppeleitä voi tehdä kaksi, jos toinen nuupahtaa. Kaaso voi kiikuttaa nuupahtaneen seppeleen keittiöön, sumuttaa siihen vettä ja laittaa hetkeksi jääkaappiin. Yleensä kukat virkoavat nopeasti. Kannattaa tehdä aina koeversio. Tässä teille vielä lisää inspiraatioita!

Kukkaseppeleestä tulee kestävämpi ja sirompi, kun se pyöritetään rautalangalla. Kauniita eikö?

Seuraavana aamuna tarkastin missä kunnossa seppele oli. Kukat olivat säilyneet hyvänä jääkaapissa. Sumuttelin siihen hiukan vettä.  Laiton seppeleen koristamaan olohuoneen pöytään. Seppele on kaunis pöytäkoristeenakin. Kuvassa vanha Riihimäen oranssi lysterilasinen tuikkukuppi ja Nuutajärven Fauna.

Helmissä on vanhan ajan romantiikkaa

Morsiamen koruksi aitoja helmiä

Helmet kuuluvat morsiamen asuun. Aidot helmet ovat romanttiset ja niissä voi tuntea olonsa prinsessaksi. Nyt helmiä saa edullisesti. Miksi tyytyä muovisiin kun aitojakin on saatavilla?  

Koska en ole perinyt kultaa, jalokiviä tai timantteja päädyin etsimään hääkoruksi jotakin aitoa ja oikeaa. Helmiä. Hullu ajatus oli että aidot tunteet tarvitsevat aidot korut. Toiveena oli että kehtaisin antaa korut tyttärelleni hänen hääpäivänään, jos meille siis tytär tulisi. Aidot helmet voi jättää perintökoruksi seuraaville sukupolville.

Tein pikakurssin internetin ihmeellisessä maailmassa helmistä, niiden laaduista ja tierenkin hinnan muodostumisesta. Kävin kultasepänliikkeissä etsimässä isohkoja helmiä ja jäin miettimään laadukasta Pirami-helmikorua.  

Löysin lopulta kauniin korusetin huuto.netistä hyvinkin edullisesti. Budjetti oli tässä vaiheessa todella tiukilla. Omat helmeni ovat kuitenkin 8mm kokoiset. Helminauhoja on kolmessa kerroksessa ja helmet niissä ovat melko pyöreät. Helmissä on kaunis hohto ja kokeillessani hampaalla ne tuntuvat hiekkaisilta. Helmissä oli vähän kolhuja ja hivenen pyöreydessä parantamisen varaa, mutta en näistä satasia maksanutkaan. Saman tasoisia settejä näyttää olevan myynnissä ebay:ssä.

Nyt niitä pukiessani katson aina että puen helmet puhtaalle iholle, jotta kauneus ja hohto säilyy. Yritän olla koskettelematta niitä ja suihkuttamatta lakkaa tai hajuvettä. Puen ne aina viimeisenä ennen lähtöä ja riisun ensimmäisenä. Jossain vaiheessa näihin pitää kai vaihtaa langat. 

Infoa helmistä

Ennen helmien viljelyä helmet olivat hyvin kalliita. Nykyään suurin osa helmistä on viljeltyjä helmiä. Luonnonhelmen ja viljellynhelmen ero on se että viljeltyyn helmeen asetetaan ulkopuolinen hiukkanen sen kasvattajan toimesta. Simpukka alkaa kokoamaan helmiäiskerrosta tämän hiukkasen ympärille ja tulos on aito helmi oli se sitten villi tai viljelty. Vedenlaatu vaikuttaa helmen väriin ja niitä kasvatetaan suolaisessa ja makeassa vedessä. Helmistä löytyy hyvä tietopaketti täältä. 

Mitä ottaa huomioon helmiä ostaessasi:

-pyöreys

-pinnanvirheettömyys

-koko(yli 8mm helmet ovat jo arvokkaita)

-hohto

-väri

-helmien tasalaatuisuus nauhassa

-solmut helmien välissä

-aitous (aidon tunnistaa kokeilemalla suussa hampaalla, tuntuu hiekkaisilta)

Lomallani Heinolassa pysähdyin Kauppakadulla pieneen koruliikkeeseen Marzenaan. He tuovat maahan aitoja viljetyjähelmiä. Heillä oli alkamassa kivijalkaliikkeen loppuunmyynti, mutta kertoivat jatkavansa verkkokauppana. Verkkokaupasta saa nyt 50% alennuksen alennuskoodilla: juhannus. Tämä onkin hyvä jos haluaa ostaa oikein laadukkaat helmet häihin tai vaikka kastelahjaksi, jos häitä ei ole tulossa. Ostin itselleni kahdet pitkät helmet arkikäyttöön. Käyn ostamassa vielä aitoja irtohelmiä askarteluun ja kampauksiin. 

Tässä minun helmikoruni. Helmitiara sopi hyvin 3-rivisen helmikaulanauhan kanssa. Korvakorut ja rannekoru unohtuivat hääaamun tohinoissa. En niitä kyllä kaivannutkaan. Yksittäisiä aitoja helmiä voi ostaa hääkampaukseen. Ne pujotetaan näppärästi pinneihin ja upotetaan tukkamereen.

Tässä teille Reiman lisä-alennuskoodi:

-10 kaikista tuotteista 19.7. saakka
Koodi on XTRASS15 ja voimassa vain 19.7.2015 asti. Alennuksen kaikista tuotteista, myös jo alennetuista!
XTRASS15

Inspiraatioita perhosista: rintakoru, hiuskoru

DIY korut kaasoille ja äideille 

Itsetehty perhosrintakoru toimisi myös sulhasen kukkavieheenä tai yhdistävänä tekijänä kaasoilla.

Perhosinspiraationi tuntuu loputtomalta. Päätin askarrella hius -ja pukukoruja. Käytin perhosen muodon mallina ritariperhosta. Nämä ovat jo muodoiltaan kauniita valmiiksi. Tein perhoset samalla idealla mitä oli ensimmäisessä perhospostauksessani. Muutoin käytin tällä kertaa mielikuvitustani ja lakkasin sulkien palasia perhosen siipien pintoihin. Hiuskoruun ompelin koristehelmiä perhosen huovutettuun ruumiiseen ja maalasin kultamaalilla perhosen siipiä. Ompelin tämän jälkeen korujen kiinnitysosat perhosen ruumiiseen. Nämä on aika helppo askarrella iltapuhteena ja silmäillä televisiota samalla. 

Korujen kiinnitystarvikkeet ostin Sinelliltä. Siellä rintakoruneulat 25 mm maksoivat 1,50 e / 6 kpl. Joten hintaa ei tälle rintakorulle juuri tule, tosin maksaa se tekemisen vaivan. Hiuskoruklipsit 4 cm maksoivat 3,90 e / 10 kpl. Hiuskorun lasihelmet ostin koruna Gina Tricosta. Purin korusta pienen osan pois ja sain siitä hyvän määrän askarteluhelmiä. Korut olivat 70% alennuksessa, joten sain hyvin edullisesti käyttööni korun ja askarteluihin helmiä samaan hintaan.

Nämä rintakorut olisivat kauniita kaasoilla, jos yhteneväisiä pukuja ei löydy. Rintakoru käy jopa sulhaselle kukkavieheeksi. Miksi muuten ei kauniita rintakoruja käytetä kukkavieheenä? 

Nämä olivat vasta ensimmäiset koruharjoitukset, mutta minulla oli niin kiire levittää tätä itsetehtyjen perhosten ilosanomaa. Mitä tykkäätte?

Kankaisista perhosista saa myös kauniin hiuskoristeen, voit vaihdella kiinnitysmekanismia tarpeesi mukaan. Perhosen voi koristella lasihelmillä, sulilla tai vaikka timanteilla. Mitä nyt sattuu löytymään. DIY-hääkoristeet voi askarrella samalla ohjeella. 

Lisää aiheesta:

Inspiraatioita perhosista:
 perhospaikkakortit

Inspiraatioita perhosista:
 perhosmobile

Greetings from Finland! I crafted these little butterflies and its quite easy to make. I hope you enjoy  crafting too. Real butterflies in Lavender Carden might be more beutiful ones.

3 tapaa pukeutua pitsihuntuun

Millä tavalla laittaisit hunnun?

Katselin Carl Philipin ja Sofian hääkuvia ja tajusin että oman huntuni olisin voinut pukea noin. Kaivoin hunnun kaapista ja pyörittelin. Siitä se ajtus sitten lähti. Tein teille postauksen kolmesta tavasta asetella huntu.

Nyt olen hiukan harmitellut kun en silloin ajatellut huntuun pukeutumista yhtään pidemmälle. Hankin pitsisomisteisen hunnun, jossa ei ollut kiinnityslaitetta. Hunnun tilasin JennyJosephilta. Hankinta oli edullinen, ehkä huntu on hieman karkea pintainen, mutta minusta se on silti upea. Ehdottomasti hyvä hankinta.

Ennen häitä oli jotenkin kamala kiire ja hässäkkä, joten lopulta tökättiin huntu vain kiinni tiaraan ja päähän. Tämä oli sinänsä hyvä tapa ja painava huntu pysyi tukevasti päässä ilman pinneistä muodustuvaa siiliä, mutta näitä eri tapoja olisi voinut kokeilla.

Suosittelen muuten hankkimaan tukevan kamman, johon huntu voidaan ommella kiinni, niin huntu ei tipahda alttarilla. Olipa ihana pukuleikki!

Huntu päänmyötäisesti kiinnitettynä korvien yläpuolelta molemmin puolin. Tämä Marian-neito malli on ollut viime aikoina hyvin edustettuna. Tässä mallissa on jotakin herkkää ja maanläheistä.  

Huntu silmillä-look, tällä tavalla oli prinsessa Catherinen huntu taannoin. Tiara jää hunnun alle ja etuosan voi seremonialisesti kääntää taakse ennen suudelmaa. Tätä taianomaista mallia olisin voinut harkita.

Häntähuntu, tämä malli oli käytössä Sofialla viimeisimmissä kuninkaallisissa häissä. Tämä on malleista raskain kiinnityksen osalta, sillä hunnun paino ei jakaudu. Tarvitsee ehdottomasti tukevan kamman. 

Eri vuosikymmenillä on käytetty huntuja eri tavoilla. Se oli hauska huomata tutustuessani aiheeseen. Nykypäivän huntujen pitotavat taitavat olla pominnot parhaista. Tässä teille tutustumisen arvoinen historiapläjäys hunnuista eri vuosikymmenillä. 

Confetin sivulle oli kerätty hunnuista ihana kooste vuosisadan alusta nykypäivään. 

Jee! Juhlitaan samalla blogini 5000 katselua! 21.6.2015 klo 11:24!

Ikiomat venäläiset Pavlovo Posad-huivit

Ihan mummoilu tunnelmissa

Pavlovo Posad-huivi on kokonsa puolesta hyvin monikäyttöinen. Sen saa kiepautettua kaulaa lämmittämään, taiteltua hartioille kolmioliinana tai oikein käännettynä se toimii bolerona.

Taannoin kirjoittelinkin Pavlovo-huiveista. En silloin jaksanut vaihtaa ihmisvaatetta ylle tai lisätä meikkiä, joten tämä kuva huiveista jäi silloin väliin. 

Olin toissapäivänä ihan erikoisen reipas ja näppäränä tyttönä tekaisin rullakampauksen ja yllättävän hyvän ja lopulta kestävän meikin. Se tekee välillä hyvää kuoriutua äiti-uniformusta eli juoksuhousuista, puuroisesta topista ja kammata hiukset. Tai ylipäätään pukea päälle, sekin on hyvä. Morsiamet tämä on teillä edessä, kun äitiysloma koittaa! Uskokaa tai älkää, tämä on elämän parasta aikaa.

Palataanpa aiheeseen. Esittelyssä ovat siis rakkaat venäläiset aarteeni. Molemmat huivit ovat 100% villaa ja materiaalinsa ansiosta huivi on todella mukava. En tiedä onko vaalea huivi Pavlovo, mutta materiaali on ihanan  lämmin ja ohut. Tumman sininen on Pietarin tuliainen äidin ystävättäreltä ja se on minun aarteeni silkkihapsuineen. Se on minusta tarpeeksi juhlava pidettäväksi häissä, tai oikeastaan pidän sitä nyt kaikkialla.

Toissapäivänä oli siis ihmispäivä, joten tuli samalla otettua kuvia. Näette pian lisää päivän tuotoksia. Kuvaajana oli rakas mieheni, josta on tullut päivä päivältä parempi kuvaaja.  

Mummokukat ovat niin hempeitä ja kauniita. Kuten jo kerran sanoin jokainen tarvitsee vähän kukkia!  Ja joskus suklaata!

Huiveissa myös kauniit kuviot lämmittävät mieltä. Välillä on hyvä tuoda väriä skandinaaviseen selkeyteen. 

Aiheeseen liittyviä postauksia:

Lämmikettä hartioille 
vanhaan tyyliin

Morsiamen päähineeksi Victorian Riding Hat

Eikö tässä hatussa ole kaikki? Huntua, sulkia ja blingiä

Steampunk inspiroi minua häidemme hattuvalinnassa. Viktoriaaninen ratsastushattu huntuineen toimii hyvin morsiamen päähineenä hääjuhlassa.

Jos joku ei vielä ole arvannut niin pidän hatuista. On jotenkin harmillista, että niitä käytetään yhä vähemmän. Niitä näkee vain morsiusparin äideillä häissä, joten pyysimme naisvieraitamme pukeutumaan hattuun. Minusta hatut kuuluvat häihin ja tietenkin 1900-luvun alkuun, joka oli häidemme teema. Etsiskelin sopivaa hattu ja kokeilin jopa tehdä sellaisen itse. 

Löysin lopulta kauniin viktoriatyylisen ratsastushatun. Olihan tämä hieman överi sulkineen, mutta katsoin että hattu sopii meidän teemahäihin kuin hattu päähän. 1900-luvun alussa Lontoon kaduilta saattoi löytää uhanalaisimmat lajit hatuista ja hatuttomia naisia kaduilla tuskin näkyi. Nykyään on toisin.

Hatustani on varmaankin vilahdellut kuvia blogissani jo aikaisemmin. Vaihdoin hatun päähäni kirkon jälkeen automatkalla ja pidin sitä loppujuhlien ajan. Nyt kaivoin tämän ihanuuden taas esiin esitelläkseni sen teille.

Hatun on valmistanut Ms. Purdy Clinton, Iowa, USA:sta. Hattuja myydään ebayssä ja hänen valikoimassaan on todella kauniita ja erikoisia hattuja sulkakoristeineen. Hinnat ovat yllättävän edulliset ulkonäköön ja laatuun nähden. Hatut postitetaan melko nopeasti ja näissä joutuu ainakin arvokkaimmissa tehdä tullauksen.

Oma hattuni on ns. Wedding Mini Riding Hat. Hattuosaltaan se on huopaa ja lierissä kiertää koristenauha. Hattu on koristeltu kukon sulin, takahunnulla ja beigellä ruusukkeella.Valitsin mallin koska olen jotenkin ihastunut steampunk-tyyliin ja hattu oli kuitenkin siihen nähden hillitty. Tämmöisiä sankarittarilla on pukuelokuvissa ja halusin tietysti näyttävän hatun. Olihan se! 

Tiedän, aika monesta teistä tämä hattu on aika hurja. Laittakaapa kommenttia mitä olette mieltä?

Lämmikettä hartioille vanhaan tyyliin

Täydennä hääpukusi luxushuivilla

Ennen vanhaan naisten lähtiessä ulos he ottivat huivin hartioille lämmikkeeksi. Kauniit villahuivit pukevat myös morsianta. Omissa häissäni huivin korvasi pitkä pitsitakki, joten lämmikettä iltaviileään en edes ajatellut.  Tyylikäs huivi olisi käytännöllinen myös häiden jälkeen. Tutustuin viime syksynä venäläisiin huiveihin ihan sattumalta. Minulla oli hakusessa tyylikäs villainen huivi, joka lämmittäisi kaulaa ja näyttäisi laadukkaalle.

Pavlovo Posad-huivi kävisi lämmikkeeksi myös morsiamelle.
Kuva tehtaan nettisivuilta. http://platki.ru/en/

Pavlovo Posad-huivi

Löysin venäläisen verkkokaupan jossa myytiim Pavlovo Posad-huiveja. Huivit on  koristeltu perinteikkäin kukkakuvioin ja ovat 100% villaa. Huiveja reunustaa aidosta silkistä punotut kiiltävät hapsut. Huivit valmistetaan Moskovan ulkopuolella olevassa tehtaassa ja niitä on valmistettu jo vuodesta 1795. Nykyisin huivit kuvioidaan painotekniikkaa käyttäen, mutta ennnen 1900-luvun teollistumista värikuviot kudottiin ja yhden huivin valmistus saattoi kestää 18 kuukautta. Nämä huivit maksoivat pienen omaisuuden.

Pavlovo-huivi olisi sopinut hienosti myös häidemme teemaan. Kuvioita on varmaankin 200 erilaista. Huivin materiaali on ohut, sileä ja rypistymätön. Hapsut pysyvät ojennuksessa silkin johdosta. Sain oman huivini Pietarista kun äitini ystävä olisi siellä käymässä. Kun ruplan hinta oli alimmillaan huivi maksoi noin  50 euroa, nyt hintaa voi olla puolet enemmän. Huivi oli hyvä ostos, se on päivittäin käytössä. Tässä linkki Pavlovo Posad- huiveihin. Tästä verkkokaupasta minulla ei ole kokemusta.

Orenburg-vihkisormushuivi

Orenburg-huivin materiaali on niin ohutta että huivi mahtuu sormuksen läpi. Tämä kuva on poimittu http://mylitta.ru/1414-orenburg-shawl.html -sivulta.

Toinen huivivaihtoehto olisi Orenburg-huivi. Nämä huivit ovat pitsimäisesti kudottuja suurikokoisia huiveja. Huivissa käytettävä lanka on tehty silkistä ja todella hienosta cashmirin tapaisesta vuohenvillasta. Vaikka huivi on iso ja lämmin, se mahtuu langan hienouden johdosta vihkisormuksesta läpi. Näitä huiveja on valmistettu 1800-luvulta lähtien. Alussa huivin kutomiseen ei käytetty silkkiä vain vuohen villaa, mutta nykyään se on langassa mukana tuomassa ryhtiä. Tällä hetkellä monissa huiveissa silkki on korvattu akryylillä, viskoosilla tai puuvillalla ja kaupan on monen laista huivia Orenburgina. Tässä kannattaa olla tarkkana! Jonain kauniina päivänä hankin tämän itselleni hemmottelulahjaksi. Voi mikä aarre!

Orenburg-huivien materiaalina on hieno vuohenvilla ja silkki. Tämä kuva poimittu itroika.com-verkkokaupan sivulta.

Tässä linkki Orenburg-huiveista kertovaan sivustoon.
Ja tässä linkki silkki/vuohenvilla huiveihin shop.itroika.com. Verkkokaupan toimivuudesta minulla ei ole vielä kokemusta.

Kuvia omista huiveistani