Askartelin tuohesta tähtiä. Ripustin kauniit pienet tähdet tuoksuvaan kranssiin roikkumaan. Kranssi on tehty rosmariinista joka on kiepautettu henkariin.
Henkariin tehdystä rosmariinikranssista tuli kaunis ja se tuoksuu ihanalle. En muistanutkaan miten mukavia tuohityöt ovat!
Kokeilin pitkästä aikaa tuohitöitä. Tämän tuohen tarina on taianomainen. Se tupsahti eteeni juhannusiltana kootessani yksin vastaa. Se suorastaan kutsui minut noukkimaan mukaansa metsäpolulta, vaikka juuri silloin minulla ei sille käyttöä ollut. Nyt näissä tuohitähdissä on mukana muisto tuoksuvasta metsästä ja se tuo palan juhannuslumoa jouluun.
Nyt tuohi tipahti ajatuksiini ja aloin kaivata partio-Siskon opettamia tuohityöjuttuja, joita askarreltiin joka kesä. Oli inspiroivaa ottaa taas tuntumaa hienoon materiaaliin ja perinteiseen kädentaitoon.
Laitoin tähtiin mustat silkkinauhat. Kerään nauhat talteen aina kaupasta ostettujen puseroiden sisäpuolelta. Niille löytyy aina käyttöä.
Video-ohje tuohitähtien tekoon
Tuohta ei saa repiä elävästä puusta, eikä ainakaan ilman maanomistajan lupaa. Kun puita kaadetaan tai polttopuiden joukosta löytyy hyvän kokoisia tuohia myös tuohitöihin.
Tuohen pinnasta pyyhitään roskat ja epätasaisuudet ja sen jälkeen se on valmis leikattavaksi ihan saksilla. Leikkasin ohuita nauhoja ja punoin niistä muutaman tähden. Tein video-ohjeen tuohitähtien askarteluun. Toivottavasti sait tästä inspiraation! Klikkaa videoon tästä!
Rosmariinikranssi roikkuu nyt meidän olohuoneessa.
Henkarikranssi rosmariinista
Henkarikranssissakin oli sattumaa mukana. Talvi tuli ja taloyhtiön kukkalaatikot jäivät tyhjentämättä. Olin juuri leikannut nipun rosmariinia lumen alta ja aioin sen vielä meille kuivattaa. Kerrankin oli ylimääräistä rosmariinia kranssiakin varten. Pyöritin oksat rautalangalla kiinni henkariin ja kranssi oli valmis. Se tuoksuu niin hyvälle!
Joskus tuntuu, että joku tiputtelee polkuni varrelle kaikkia ihania asioita. Pitää vain pitää silmät auki ja poimia mukaan ainakin ne kutsuvimmat. Joku kaunis päivä johdatus kertoo, mitä asialla tehdään. Tuntuuko sinusta koskaan sille, että joillakin asioilla on tarkoitus, silloin kun palaset vain osuvat kohdilleen?
Tein video-ohjeen tuohitähden askarteluun. Nämä ovat kivoja pieniä askarteluja joista syntyy joulu.
Mukavaa isänpäivää!
Testailin myös muitakin tapoja tehdä tuohikoristeita. Täytyy vielä opetella ja kehitellä lisää.
Osallistun tällä postauksella tuomaan iloa ja valoa pimeisiin iltoihin Mansikkatilanmailla Perjantaimyysseihin. Sinne voi linkata myös oman iloa tuottavan postauksen.
Askartelin kauniin käpykranssin kipsistä. Minulla sattui olemaan ylimääräisiä kipsisiderullia.
Maalasin kävyt ensin vaaleanpunaisella kalkkimaalilla.
Inspiraatio iski, kun löysin kolme rullaa apteekin kipsisidettä. Tein niistä ja kävyistä hauskan kranssin. Sain kipsit lahjaksi babyshowereissa ihanan vaippakakun kanssa ja ne olivat jääneet odottamaan käyttöä. Minun piti tehdä silloin masukipsi, mutta en ihan ennättänyt raskausmahaani ikuistamaan, kun vauva jo syntyikin. Silloin olikin kaikkea kiirettä.
Nyt kipsipaketti osui käsiini ja mietin että siitä olisi hyvä tehdä jotain. Olin juuri maalannut käpyjä kalkkimaalilla ja tuli ajatus yhdistää kalkkimaalatut kävyt ja kipsi. Tytöt olivat innokkaasti auttamassa askartelussa ja pienet kädet viuhuivat vesiämpärissä ja käpyjä löytyy meiltä kotoa vieläkin oudoista paikoista. Kävin kurkkaamassa ohjeet kipsin käsittelyyn apteekin sivulta.
Laitoin käpyjä tarjottimen päälle kranssin muotoon ja sitten kastelin kipsirullan ämpärissä. Levitin yksi kerrallaan 3 rullaa kipsisidettä käpyjen päälle renkaan muotoon ja painelin lällyistäkangasta varovasti käpyihin kiinni. Kipsi kastuu nopeasti lällyksi ja kuivuu myös aika nopeaan, joten askartelunakin homma oli pikainen.
Annoin kranssin kuivua ja käänsin sen ympäri kuivumaan toiseltakin puolen. Osa kävyistä tippui pois ja osa jäi tiukasti kiinni. Aika hauska! Tämä olisi kaunis koriste takan pälle, jos vain olisi takka..
Apteekin kipsirullat ovat edullisia masukipsin tekoon. Kävi mielessä mitä jos kostuttaisi vaippaharsokankaan askartelukaupan kipsissä ja valaisi masukipsin yhdestä kappaleesta. Sain itse nyt kimmokkeen kokeilemaan kipsistä joskus myös jotain muuta! Heh.. Olen niin kipsissä!
Kaunis valkoinen kranssi sopisi myös sisälle joulua ajatellen.
Sain viimein askarreltua neulatyynyn. Siitä tuli niin kaunis! Tämä helppo, nopea ja niin tarpeellinen kahvikuppineulatyyny koristaa nyt ompelupöytää ja neulat saa poimittua kivuttomasti.
Teekupin lautaselle on hyvä kerätä puolat ja ratkojat.
Näitä puolia käytän ommellessani kaksoisneulalla, mahtuvat samaan piikkiin.
Joskus tarpeellinenkin asia kuin neulatyyny odottaa tekemistä. Meillä neulat ovat olleet purkissa ja niitä sieltä poiminut ja ommellessa taas yrittänyt laittaa takaisin purkkiin. Viimein sain pinnisteltyä ja askarreltua oman naulatyynyn ja sille on ollut tarvetta pitkään. Onneksi tämä askartelu oli helppo ja nopea ja rikkinäinen teekuppikin odotti valmiina uutta elämää varten.
En usko, että idea on omani, sillä olen käynyt Pinterestissä. Sillloin tajunnan virtaan imeytyy kaikenlaista ja niitä saattaa jopa luulla omiksi ajatuksiksi, vaikka ei idean lähdettä muistaisikaan. Se kenen idea on kiitän ja kumarran tämä tuli todella tarpeeseen!
Minulla oli tuo hajonnut Lomonosovin Flower bucket-teekuppi pitkään tiskipöydällä odottamassa, kun en raaskinut roskiinkaan kaunokaista heittää. Harmitti todella paljon, kun se oli mennyt rikki. Mistähän saisin uuden kupin tilalle? Muistatko kun kävimme näiden kanssa piknikillä?
Neulatyynyaskartelu on helppo ja nopea! Kaikessa yksinkertaisuudessaan ohje menee näin: Tarvitaan teekuppi, ompelujätettä, jotain pientä painoksi, tyynyntäytettä, kangaspala ja liimaa. Paino, ompelujäte ja vanu painetaan kuppiin ja päälle asetellaan kangas ja se liimataan. Käytössä oli Gutterman-liimaa klik*, jota jäi yli kotelolaukkupostauksesta. Videoin koko askartelun ja oli kyllä nopea ja vähän liian helppo homma. Oho neulatyyny on valmis!
Video-ohje teekuppineulatyynyn tekoon
Tein neulatyynyn askartelusta videon. Minusta on kiva tehdä näitä askarteluja itsessään ja jotenkin tuntuu, jos näytän valmiita siloteltuja juttuja blogissa, niin siihen hommaan ei pääse mukaan samalla tavalla kuin olisi meillä pöydän ääressä repimässä liimaa sormista. En ole muuten aikaisemmin kuppiaskartelua tehnyt joten onhan näissä oma autenttisuutensa. Siksi olen ottanut videoille näitä touhujani ja ehkä osaan selittää juttuja paremmin ääneen. Heh ja onhan niitä on hauska katsoa jälkeenpäin ja samalla tirkistellä miltä meillä näyttää tänään. Klikkaa videoon tästä!
Tykkään kovasti NuppuPrint Companyn Sydäntalvesta ja nyt odottelen, että heille ilmestyy syksyn hortensiakuosi. Jos ihan pienen palan sitä saisin...
Nyt kun katselen tätä postausta, tämä tuntui jotenkin tutulle. Ai niin tein kesällä Sydäntalvi-trikoosta kotelolaukun. Klikkaa postaukseen tästä! Suosittelen kurkkaamaan se oli ihan mahtava postaus!
Jos tykkäät blogini kuvista, niin voin kiittää valokuvaushaasteita kehittymisestä kuvaajana ja erityisesti Pienen linnun blogia ja sen Makrotex-haasteita klik. Tiistaisin on siellä kuvahaaste ja nyt aiheena on syksyn merkit. Oma syksyn merkki on tämä syyshortensia.
Ompelin ensimmäiset rintaliivit Make Bran kaavoilla ja tarvikkeilla. Tein rintaliivien teosta videopäiväkirjan. Kurkkaa miltä rintsikoiden teko näytti ja arvaa missä kohti meni pieleen!
Ompelin ensimmäiset kaarituelliset rintaliivit. Kimmokkeena ompeluun oli, että saisin maailman ihanimmat itsetehdyt bikinit klik*. Niistä postasin jo aikaisemmin.
Ei varmaan monelle tule mieleen lähteä ompelemaan rintaliivejä, mutta Make Bra:n avulla se on lopulta helpompaa mitä uskoisi. Uskaltauduin testata kun niin moni facebookin ompeluryhmissä oli tehnyt upeat liivit itselle ja tosiaan näin ne ihanat bikinit. Sain Make Bralta klik blogiyhteistyönä bikineitä varten kaavat, ohjeet ja tarvikkeet. Tarvikepaketti oli tosi hyvä sillä ihan puskista en olisi itse osannut etsiä oikeita tarvikkeita eri työvaiheisiin ja materiaalia riitti myös näihin harjoitteluliiveihin. Ohjeita seurasin tabletti ompelukoneen vierellä.
Täytyy kyllä sanoa, että rintaliivien ompelu on ollut haastavinta, mitä olen ompeluharrastuksen parissa tehnyt. Ja hyvä niin, sillä samalla opin niin monta juttua hyödynnettäväksi muihin ompeluihin. Ja sain rohkeutta lisää! Selvisin ensimmäisistä rintaliiveistä kuitenkin voittajana, vaikkakin rimaa hipoen.
Liivit ovat mukavat ja kangas on ihana! Napsaisin lasten syysvaatteisiin tarkoitettua Roon kangasta palasen. Ja mikä parasta sain ne bikinit tehtyä mitä lähdin näiden liivien teolla harjoittelemaan.
Ei pidä antautua ajatukselle, että en osaa, en tee!
Aluksi en kehdannut tehdä näistä liiveistä postausta ollenkaan, sillä minua nolotti. Liivit ovat kaikkea muuta kuin täydelliset, mutta jälkeen päin katseltuna ne olivat ihan ok. Nyt on pakko jo vähän näitä hehkuttaa. Virheitä tulee ja niihin pitää suhtautua oppituntina varsinkin näin harrastuksen alkuvaiheessa. Ei pidä antautua ajatukselle, että en tee kun en osaa. Vähissä olisi tekemiset silloin. Tämä on ihan kannustuksena niille, jotka eivät halua tehdä asioita, koska pelkäävät epäonnistuvansa. Ei se ole niin vaarallista.
Olen alkanut hyväksymään virheitä, sillä ne ovat parhaat opettajat ja seuraavalla kerralla niitä osaa jo välttää paremmin. Nytkin virheistä oppineena osasin jo laittaa bikineihin tuplalycrat ympärykseen ja kuminauhakaan ei mennyt enää rullalle. Huolellisuus vaatii vielä harjoittelua ja ensimmäinen on aina ensimmäinen. Pitäisi vielä malttaa purkaa ja ommella uudelleen.
Tein rintaliivien ompelusta videon ja hihittelin itsekseni katsellessani videolla höpöttävää minää ja noita juttuja mitä tuossa pohdin. Olisin saanut vielä toisen 15 minuuttia kestävän videon noista syvistä huokauksista ja hetkistä jolloin vain tuijotin eteeni. Oli hauskaa ottaa tähän postaukseen kiiltokuvamaiset kuvat ja tämän sympaattisen ja rouhea videopäiväkirja vastapainoksi. Hei, ei se aina mene kuin Strömsössä.
Huomasit varmaan, että olen sinne koostanut kesän aikana jo monta DIY-video-ohjetta.
Oliko sinulla joku juttu mitä olet aina halunnut kokeilla, mutta olet pelännyt siinä epäonnistuvasi? Meinaatko sitä joskus kokeilla? Tsemppiä hyvin se menee ja vaikkei menekään tulee ainakin kokeiltua.
Ompelin syyshousuja Noshin farkkucollegesta. Yksivärisestä tylsästä kankaasta syntyi pöksyt minulle ja tytöille. Tämä opetti minulle miten eri materiaalit vaikuttavat kaavoihin ja miten kaikkea et tarvitse piirtää itse sillä valmiilla kaavoilla moni juttu on mietitty valmiiksi.
Taskujen ompelussa käytin silitysnauhaa ja silitin taskut valmiiksi ennen ompelua.
Sain Facebookin ompeluryhmästä kimmokkeen ommella jotain yksiväristä. Kaapissa lojui Noshin alennuksesta haalittu nuden värinen farkkucollege. Ompelin siitä tytöille farkut ja ehkä itsellekin voisi kokeilla. Minulla sattui olemaan myös samanväristä resoria odottamassa.
Löysin kirjaston poistomyynnistä Ottobre 4/2011 lehden 50 sentillä ja siinä oli juuri se malli jonka aamulla olin luonnostellut muistikirjaan. Olin täpinöissäni, sillä lehdessä oli paljon erilaisia lastenkaavoja.
Tein ompelumerkin Ullakan korkkikankaasta klik* ja Lidlin kangastusseja käyttäen. Muistin vasta tätä kirjoittaessani, että ompelumerkki olisi kannattanut pestä ensin.
Kopioin sivulla olevat koristeompeleet tökkimällä kaavaan läpi pisteitä kankaalle ja ompelin pisteiltä toiselle.
Lähdin piirtämään kaavoja leivinpaperille ja leikkelin niitä valmiiksi. Hörpin kahvia ja rallattelin onnesta soikeana. Onpa kiva, kun menee kaikki näin nappiin! No siitä se alamäki sitten alkoi. Rupesin tuijottamaan vieressä pyörivää Pientä. Oho! Kirosin mielessäni, että eikö NE oikeasti osaa kaavoja tehdä sopivan kokoiseksi ja laitoin kuvaa Facebookin ompeluryhmään. Piirtämääni lahjetta olisi melkein voinut käyttää maksimekkona. Ärsytti! No piirränpä ITSE kaavan sitten sopivan kokoiseksi, kun kerran itse olen niin hyvä kaavanpiirtäjä.
Hyvä siitäkin olisi tullut, mutta pitkillä piuhoilla sytytti, että nyt on ihan eri pöksyistä kyse. Käänsin kaava-arkkia ja tajusin, että no joo. Olihan siellä toisella puolella ihan oikean näköistäkin viivaa. Nolotti. Lopulta tajusin, ettei omat piirtelynikään olisi toimineet, sillä vaippoja ei ole meidän 3 v. käyttänyt vähään aikaan.
Housuihin tuli koristetikkaukset eteen, sivuille ja taakse. Olin iloinen, että sain kolme tasaisen näköistä ommelta vierekkäin.
Koristeommel tuli myös eteen taskujen paikalle. Näillä OttoBren kaavoilla tulee varmasti ommeltua useammat.
Onneksi muuten pöksyn ompelu sujui leppoisasti ja olin tylsiin pöksyihin melkoisen tyytyväinen. Koristelin taskun foamista leikatulla 3 tai B-kirjaimella ja askartelin Lidlin kangastusseja apuna käyttäen Ullakan korkkikankaasta ompelumerkin.
Pyysin tytöltä, että voisitko sovittaa? Tyttö huusi takaisin: "Ei ikinä maailmassa". Ompelin seuraavana aamuna yksivuotiaalle peushousut ja kangasta jäi vielä yli.
No mitä minä tein lopulla kankaalla? Pappakalsarit. Tähän ei ole enää mitään lisättävää.
Testasin omaa leggarikaavaa ja koska tässä kankaassa ei ollut niin paljon joustoa kuin trikoossa jouduin ompelemaan haaroihin ja eteen kiilat. Edessä olevaa kiilaa kavensin kuvan oton jälkeen, sillä farkkucollege löystyi käytössä. Haarakiilat olivat silti tarpeen. Mietin, että pitää lisätä kaavaan n. 2,5 lisää samanvaroiksi jos ompelen toiset. Pöksyihin pitää vaihtaa myös paksumpi kuminauha.
Kyllä nämäkin tulevat käyttöön vähän pidemmän paidan kanssa.
500 000 sivunnäyttöä!
Blogini juhli eilen puolta miljoonaa sivunnäyttöä. Ei, blogini ei ole suurin, kaunein, enkä tahkoa sillä rahaa tai materiaa. Mutta se on ihan oma ja tuo jopa iloa ja inspiraatiota meidän arkeen. Toivottavasti se on tuonut jotain hyvää myös teille! Kiitos ja kumarrus!
Maalasin vanhan tummanruskeaksi petsatun retrolampun kalkkimaalilla. Muodonmuutos on hurja ja lamppu sopii nyt paremmin lastenhuoneeseen. Kurkkaa ennen ja jälkeen kuvat!
Ihastuin retrovalaisimen kauniisiin messinkisiin yksityiskohtiin ja puun pyöreisiin muotoihin.
Minua puraisi sisustuskipinä! Löysin nettikirpparilta hauskan ruskean valaisimen ja muistelin, että mummillani on ollut tuo vaaleamman puun värisenä. Kauniit puun pyöreät muodot kiehtoivat ja näin jo sen silmissäni roikkumassa meidän olohuoneen katossa. Niinhän siinä kävi, että valaisin oli meidän olohuoneen kattoon liian pieni, joten lamppu jäi odottamaan uutta inspiraatiota.
Nyt vanha retrolamppu sai viimein uuden maalipinnan ja se keikkuu meidän lastenhuoneen katossa. Sympaattisen oloinen valaisin tarvitsee vielä uudet varjostimet. Laitoin jo ajatuksen muhimaan. Minulla on tapana hautoa asioita pitkään ja sopivan idean tullen nappaan ajatuksesta taas kiinni ja ryhdyn toimiin. Saa nähdä millainen idea tästä vielä kumpuaa. Onneksi lamppu on ihan kiva ilman varjostimiakin. Nyt kun lastenhuoneeseen tuli uusi lamppu, niin se kipinöi muuttamaan huonetta muutenkin ja eilen leikittiin koko ilta lastenhuoneen kimpussa.
Lamppu on aika juhlavan oloinen tummanruskeana. Lamppu on merkiltään Sjömarkens Armatur Ab ja tyyppi 1031. Kohta näitä varmaan näkyy sisustuslehdissä tietenkin puunvärisenä.
Pieni halusi auttaa ja levitti aika ronskisti maalia lamppuun. No mikä ettei!
Monet eivät ehkä näe ruskeaa lamppua samanlaisena, kuin minä. Silmissäni se oli jo ihan ostohetkellä toisenlainen. Suunnittelin maalaavani johdot ja muoviosat valkoisiksi, mutta tällä kertaa ne saivat jäädä entiselleen. Ehkä ne vielä maalaan. Kalkkimaali tarttuisi muoviinkin, mutta se on testattava ensin jossain muussa. Pitäisiköhän ne vaihtaa uusiin?
Pohjustin maalattavan putsatun pinnan kahteen kertaan Vintage Primer & Sealerillä ja sitten maalasin lampun Vintage Faded Rose-kalkkimaalilla pariin kertaan. Pieni halusi ehdottomasti auttaa. Onneksi näissä kalkkimaalaushommissa ei voi mennä pahasti pieleen. Lamppu on nyt samanvärinen kuin keinutuoli, josta maalattiin samalla kulumat piiloon.
Lisää maalauksesta voit katsoa videosta!
Tein vielä videon tästä kalkkimaalausprojektista. Käy ihmeessä katsomassa! Klikkaa sinne tästä, jos alla oleva video ei näy.
Valmiina lamppu on aika hempeä ja se jätti mieleen muhimaan jos vaikka tulisi vastaan hyvä idea varjostimille.
Ei uskoisi samaksi valaisimeksi. Vintage kalkkimaalin Faded Rose on juuri se oikea sävy meidän tyttöjen huoneeseen.
Nyt aloin katselemaan meidän lastenhuonettaihan uusin silmin. Sen sisustus jäi vähän kesken, silloin kun muutettiin. Tiedättekö sen tunteen, kun vastamaalattuun seinäpintaan ei raaski laittaa mitään? No nyt maalauksesta on jo vuosi, joten huone alkoi kaipaaman jotain. Huomasitteko nuo taustalla roikkuvat viirit? Voitin ne Tossavaisen toinen sukka-blogin arpajaisista.
Arvatkaa mitä! Asensin ihan itse lamppuun uuden pistotulpan, jotta se käy meidän kattoon. Minä olen niin sähkömies! Lampun pistotulppia saa ihan marketeista ja hyvät ohjeet löytyy siihen täältä! Onneksi näihin helppoihin juttuihin ei tarvita sähkölupia, ainoastaan vähän huolellisuutta.
Millaiset varjostimet sinä laittaisit vai jättäisitkö roikkumaan ilman?
Jos blogini ei ole entuudestaan tuttu juttujani on helppo selata blogit.fi:ssä. Sieltä voi poimia luettavaksi nekiinnostavimmat jutut! Löytyy varmasti jotain inspiroivaa! Klikkaa sinne tästä klik.
Löysin ihanaa Papun kangasta alennuksesta. Siitä tuli hihallinen laatikkomekko syksyksi. Mietin taas oliko kuosi hitti vai huti? Tein myös videon miten ompelen taskut.
Olin tekemässä kankaasta tytöille mekot, mutta halusin sen lopulta itselleni. Mitä pidät kuosista?
Kun esittelin kangasta mies kysyi miksi haluan pukeutua 90- luvun kotitalousluokan verhoihin. Apua olin todellakin unohtanut! Niin tosiaankin tuommoista käytettiin silloin. Miten kukaan haluaisi verhoiksi mitään sellaista? On pakko edelleen ihmetellä koko tyyliä. Ensin oli ruusukuosi, sitten Bogart co ja nyt tämä!
Jokatapauksessa tajusin ihastuneeni kuosiin ja jälleen kerran tapahtui taikoja kuosille valmiissa vaatteessa. Kuosi muuttui edukseen ja minusta mekko on ihana!
Aasin hännät ovat aika hauskat leggareissa. Kaavan pöksyihin nappasin sivusaumattomista juoksupöksyistä.
Pieni sanoi, että äiti on Prinsessa Anna. Hih, minulla oli letit!
Mekko on tehty tutulla lempipaitakaavalla, jonka nimi on laatikkopaita. Lisäsin siihen vain hihat syksyksi. Näitä voisi olla pino kaapissa ja nykäistä vain uusi puhdas leggareiden kaveriksi. Hihat olikin helppo ommella suoraan laatikkohihaan kiinni. Oma mallini on kapeampi kainalon alta ja samalla kaavalla on tehty jo monta mekkoa. Huomasin, että väljänä mekko näyttää vähän yöpaidalta. Edelliset mekkoni löytyvät täältä ja täältä.
Ompelin myös leggarit Papun Pin The Tail-kankaasta klik* ja voin nyt samistella tyttöjen kanssa samanlaisissa pöksyissä. Papulle klik*on tullut myös uudet kuosit, mutta niitä ei vielä saa kankaina.
Tein teille pienen videon taskujen teosta, ihan vaan siksi että tykkään kuvailla. Muita pieniä videopätkiä voi seurata Instagramin tarinoissa ja sieltä löytyy myös muita ompeluksia joista en ole blogiin ehtinyt postaamaan. Kiva jos jäät seuraajaksi!
Papun mukaan Pitter Patter kuvastaa juhlien äänimaailmaa: töminää ja supinaa.
Kävimme ottamassa asukuvat Kuokkalan kartanolla. Lapset ihailivat kukkia ja patsaita. Haimme kuvien jälkeen kaupasta eväät ja menimme rantaan piknikille.
Oi ihana elokuu! Ja turvallista matkaa koulutielle!
Näitkö jo Aarrekidin uudet kuosit? Käpy on niin ihana!
