Sarjassamme yritys pienentää leveää takapuolta hiihtämällä.
 |
| Nyt ollaan mukavuusalueen ulkopuolella. Mies sanoi, että takapuoleni on levinnyt. Nyt oli jo korkea aika kantaa itseni ladulle. Hiihdä, hiihdä! Kyllä se peppu siitä pienenee! |
 |
| Ostin sukseni lumien sulamisen aikoihin viime keväänä. Nyt onkin jo korkea aika ottaa sukset kunnolla käyttöön. |
Nyt ollaan täysin mukavuusalueen ulkopuolella. Mieheni huomautti takapuoleni levenneen. En edes suuttunut, vaan myösin asian samalla kun silmissäni juoksi kaikki ne herkut mitä olin syönyt ja kaikki ne treenit mitkä olivat jääneet väliin. Kysyin vain, onko se paljon levennyt? Parit housut ovat tuntuneet tiukoille, mutta olen kuvitellut sen johtuvan paksuista Lidlistä ostamistani thermosukkahousuista. Elämän karut kävyt taas herättelivät todellisuuteen. Syytän mielessäni pakkasia, herkkuja ostavaa miestäni ja kaikkea muuta mahdollista, paitsi omaa laiskuuttani.
Päätin että kaivan viime keväällä ostetut sukset varastosta ja käyn hiihtämässä. Hiihdän vaikka joka päivä. Nyt on pakko tehdä jotain! Ärsytti suunnattomasti miten alku voi olla hankalaa. Meillä lähtee hyvin hoidetut ladut melkein takapihalta ja en ole koskaan niillä edes hiihtänyt! Viime keväänä ostin sukset alennusmyyntien alennusmyynnistä ja silloin lunta oli jäljellä vain urheilukentän ja mäkisen hiihtomaan verran. Oli kyllä hurjaa opetella hiihtämään ja tulemaan silloin vuoristolta tuntuvat mäet alas ja niitä nyhrätä sitten ylöspäin. Eilen sitten yliteltiin uudelleen mukavuusalueeni rajoja.
Kun nyt viimein olin saanut itseni suksien kanssa ulos, niin puuskutin ensin katsomaan miestä ja pientä, jotka olivat jo ennättäneet kairata pilkkireiän jäälle. Hiihtelin ensin ympäriinsä hangessa ja suuntasin sitten vasta ladulle. Otin hiihtoon pehmeän laskun ja hiihdin pienen neljän kilometrin lenkin. Yllättävää oli, että jossakin vaiheessa hiihto alkoi tuntua lähes inhimilliseltä, jopa mukavalta. Kun palasin lenkiltä olisin halunnut hiihtää vielä seuraavaan ja seuraavaan rantaan asti. Vaikka lunta alkoi tupruttamaan vasten kasvojani, niin tuntui että hiihdin silti suupielet korvissa. Hikoilin, kuin pieni eläin ja liikuin hyvällä sykkeellä. Ei paha, eihän! Nyt alkaa takareisissä tuntumaan treenikipua, ja voin ilokseni todeta, että kyllä tämä toimii!
Lähden kohta taas uudelleen lenkille, satakoon vaikka pieniä kiviä! Ei enää tekosyitä!
Muistakaapas käydä osallistumassa
suklaafondue-laitteen arvontaan! Kokonaista suklaalevyä ei tarvitse syödä yksin, kun sen sulattaa fondueen yhdessä ystävien kanssa!
 |
Mies ja pieni olivat pilkillä sillä aikaa, kun minä puuskutin pitkin latuja.
Saaliiksi tuli melkein-ahven (uusi laji, joka maistuu seille keitossa) ja minulle kipeät takareidet. |
 |
| Pilvet alkoivat jo roikkua lumen painosta. Kohta pyryttää! |
 |
| Nämä sukseni ovat tarkoitettu sunnuntaihiihtäjille. Pitäisi varmaankin ostaa pitoteippiä, sillä saisi potkuun voimaa. Nyt ilman voiteita sukset luistivat kohtuullisen hyvin, mutta meno oli hidasta. Treeniä saattaisi tehostaa vähempi kuvaaminen. |
Pienen Linnun
MakroTex-haasteen aihe on tällä viikolla mukavuusalueen ulkopuolella. Sattuipa sopivasti!
 |
| Minulla on hiihtopukuna Haltin kuoripuku. Se on uskollinen ystäväni melkein joka lajissa. Kun alle pukee oikein se toimii kesällä ja pakkasellakin. Kaulassa on merinovillainen Buff. Onneksi oli kevyemmät varusteet, muuten olisin sulanut. Hiihtämisessä tulee aika kuuma. |
