Belle Époqueta etsimässä: Milavida alias Näsilinna

Palatsi Näsipuiston suojassa

Milavida on kaunis palatsimainen rakennus Tampereen Näsipuistossa. Historiallinen rakennus on kunnostettu loistoonsa ja nyt se tarjoaa elegantin tilan juhlaan. 

N-kirjaimet koristavat Milavidan ikkunapieliä. Rakennus on todellisuudessa suurempi, mitä kuvat antavat ymmärtää.

Näin keväällä muutaman vilahduksen kuvia Tampereen Näsilinnasta. Kauniit kuvat ajoivat meidät tutustumaan Nottbeckien  vuonna 1899 valmistuneeseen palatsiin. 

Todellakaan kuvat eivät kerro miten massiiviselta rakennus näyttää sen kohotessa Näsikallion harjalta, se on nähtävä itse. Suomalaisella mittapuulla massiivinen rakennus edustaa tyyliltään uusbarokkia ns.kertaustyylejä. Palatsi on kuin mahtipontinen monumentti Nottbeckien suvulle, jossa tosin suku pääsi asumaan vain muutaman vuoden.

Kauniit ikkunoiden ja ovien yksityiskohdat ja rakennuksen suoralinjaisuus ja symmetria kutsuvat ystäviä kolkuttamaan oveen tai antamaan väristyksiä ei toivotuille vieraille. Olin lumoissani! Rakennusta olisi voinut kiertää useampia kertoja vain löytääkseen jotakin uutta ihasteltavaa. Melkein taustalla näkyvä maisema Näsijärvelle on jäädä toiseksi. 

Näsilinnan portaikko ja aula ovat upea tila järjestää vanhan ajan tanssiaiset tai vihkiseremonia kuninkaalliseen tyyliin.
Ihastuin hallin upeaan mustavalkoiseen laattalattiaan.

Marmori ja kaunis ylellinen sisustus on uusittu menneen ajan mukaiseksi. Näsilinna oli pitkään tyhjillään ja se pääsi todella huonoon kuntoon. Onneksi Tampereen kaupunki kunnosti viimen tämän upean rakannuksen. 

Valo tulvii katon ikkunoista kauniiseen halliin. Vanhat portaat jatkuvat ylös toiseen kerrokseen, Portaissa on näkyvissä vielä kansalaissodan  synkkiä muistoja kaiken sen loiston alla. 

Päästyämme sisään meitä odotti huikaiseva mustavalkoisin marmorilaatoin sisustettu halli, jonne valo tuli korkealta katosta koristeellisten ikkunoiden ja kaiteiden saattelemana. Marmori ja kauniit koristeelliset reliefit tekevät sisään tulosta elämyksen. Aivan mahtava aula ja ihan mielettömän upeat portaat. Aulaan yläkerrasta laskeutuvat portaat ovat kuin tehty tanssiaisten näyttävään sisääntuloon tai tunnelmalliseen vihkimisseremoniaan. Näin jo silmissäni korkeita kukkalaitteita ja shampanjalasien kilahtelevan.

Suosikkini juhlavista saleista on vihertävätapettinen Herrain sali. Korkeat ikkunat ja upea katto tekevät huoneesta todella massiivisen.  Lisää Milavidan tapeteista löytyy täältä.

Milavidan Naistensali ja Pääsaliin saa mahtumaan suuremmankin joukon juhlakansaa. Pääsaliin mahtuu ruokailijoita kerrallaan 50.

Kahvila Café Milavida on avoinna keskiviikosta sunnuntaihin. Valitettavasti  visiittimme aikana kahvio oli kiini, joten emme päässeet tutustumaan kakkutarjontaan.

Herrainsalin ja Pääsalin välissä on baarisali. Täältä voi tilata lasillisen kuohuvaa ja nauttia kristallikruunujen luomasta tunnelmasta.

Kiertelin alakerran saleja ihastuneena unohtaen arjen ja räpsin lisää kuvia. Pienelle oli äidin huomion saaminen tässä vaiheessa melkein mahdoton tehtävä. Onneksi perhosmies ehdotti että veisi pienen viereiseen Tiitiäisen satupuistoon leikkimään.

Alakerrasta löytyi Café Milavida josta saa myös lippuja yläkerran museotiloihin ja kahvia nautittavaksi upeilla ulkoterasseilla tai kahvion saleissa. Juhlavimmissa saleissa baareineen toimii Ravintola von Nottbeck. Upeat ornamentein ja kukin koristellut kuviotapetit saivat ihastukseni. Nämä kristallikruunuin puetut salit ovat kuin tehty hääjuhlia varten. Oma suosikkini oli vihertävä tapettinen ja puukattoinen Herrainsali. Korkea ja koristeellinen tummaksi lakattu katto tuo saliin upean tunnelman

Juhlasalien välissä on kaunis baarisali ja perimmäisenä läheltä keittiötä löytyy pääsali.  Kauniisti koristeltu katto ja kohokuviokoristeiset seinät tekevät saliin herkkää juhlavuutta. Tähän juhlavampaan valkoiseen ja mintunvihreän värein maalattuun pääsaliin mahtuu juhlavieraita ruokailemaan 50 henkeä. Salit ovat mukavasti suunniteltu eri vierasmäärille ja niistä löytyy lisää Ravintola Von Nottbeckin sivuilta. Linnanrouva kertoi että vasta kunnostettu Milavida on nyt kysytty hääpaikka ensi kesälle. Kannattaa siis olla ajoissa varauksensa kanssa! Ja kun muistelee kauniita tiloja en yhtään ihmettele.

Museo Milavida

Museossa on esillä Nottbeckeistä kertova näyttely. Näyttelyä on elävöitetty nukkehahmoilla ajan mukaisissa asuissa. Kuulin että museon näyttelyissä ja tiloissa käydään ottamassa myös hääkuvia.

Pöytä oli tällä kertaa katettu vain yläkeran musotiloissa. Kauniista kattauksesta ja tapeteista voi ottaa mallia nykypäivän sisustamiseenkin.

Nottbeckit möivät rakennuksen Tampereen kaupungille 1905, jonka jälkeen kaupunki muutti nimen Näsilinnaksi. Rakennus on toiminut museona vuodesta 1908 ja toimii vieläkin. Kansalaissodassa rakennus oli punaisten tukikohtana, josta surullisia muistoja on vielä nähtävissä aulan marmoripinnoilla.

Yläkerran museotiloissa Museo Milavidassa on tällä hetkellä Nottbeckeistä kertova näyttely. Näyttelyssä saa upean kuvan Belle Époque-ajan aatelisten elämästä ja teollisuuden tuoman varallisuuden yltäkylläisyydestä. Nottbeck-näyttely kertoo myös sen että varallisuus ei auta väistämään tragedioita.

Jos olisin saanut valita Salvatore Ferragamon näyttelystä kahdet kengät, Olisin valinnut nämä. Kultaiset kengät olisivat upeat valkoisen tai smaragdin vihreän iltapuvun kanssa.

Toinen museon näyttely on melkeinpä yhtä loistelias, sillä esillä on upeaakin upeampia Salvatore Ferragamon kenkiä. 1898 syntynyt italialainen kenkäsuunnittelija loihti upeita luxuskenkiä julkisuuden henkilöille.



Täältä jos mistä löytyi Belle Époque!

Belle Époqueta etsimässä: Kakkujahdissa vanhassa talvipuutarhassa

Lapinniemen kätköistä löytyi ihana Kahvio Ansari

Kahvila Ansarin vitriini oli täynnä ihanaisia kakkuja. Valinta ei ollut helppo. Perhosmies valitsi tuon oikean puoleisen karpalokakun ja se oli super namia!

Tampereen Lapinniemessä, vanhan puuvillatehtaan porttien vierestä välkkyi kaunis rakennus. Olimme palaamassa lenkiltä takaisin Tampereen Kylpylään. Rakennuksen koristereliefit kutsuivat katsomaan taloa vähän lähempää. Työnsimme vaunuja talon suuntaan kohti ylämäkeä.

Huomiomme kääntyi lopulta ihan toisaalle. Talon vieressä pilkisti kaunis ruosteinen rautaportti, jonka takaa silmiä tiristellen pystyi erottamaan sanan kahvio. Kaunis marjapuska ja omenapuut verhosivat kahviolle johtavaa käytävää ja tunnelmassa oli jotakin joka enteili mukavaa yllätystä. Pienen rakennuksen pihassa näkyi katettu pitkä pöytärivi omenapuiden katveessa ja pieni suloinen huvimaja. Pihassa oli kauniin rauta-aidan ympäröimä terassi.

Rakennus näytti hassun muotoiselta ja päässäni välähti kuva Kew Gardenin kasvihuoneista. Todellakin rakennus on ollut puuvillatehtaan kasvihuone, jossa on kasvatettu kasveja tehdasalueen istutuksiin. Luin hauskasta blogista että talvipuutarhan olisi suunnitellut Birgir Federley, joka on suunnitellut myös tehtaan toimistorakennuksen. Astuimme sisään ja meitä odotti valtava söpöystulva. Kaikkea hurmaavaa ja suloista oli aseteltu esiin. Päätimme jäädä kahville nähtyämme laajan herkkuvalikoiman.  Ihania kakkuja oli mistä valita ja hyvää kahvia.

Kahvila Ansari on vanha talvipuutarha. Sen lasikaton alla on kasvatettu kukkasia puuvillatehtaan alueen istutuksiin,

Kahvila on sisustettu romanttiseen henkeen ja se sopii vanhan rakennuksen tyyliin.

Kahvittelun jälkeen kävimme kurkkamassa mäen päällä jököttävää pientä punatiilistä rakennusta. Se osoittautui pieneksi kappeliksi. Rakennus on toiminut ennen sen kappeliksi muuttoa tehtaan lankavärjäämönä. Hotellista kerrottiin että siellä on mennyt pareja naimisiin. Kappelin pihassa oli ihana piilopaikka ja kallion vieressä olevasta lasi-ikkunasta voi kurkistaa kylpylään sisälle.

Pikkuinen kappeli jököttää Tampereen kylpylän viereisessä rinteessä. Siellä on aika ajoin jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia.

Kävimme lopulta katsomassa meidät ylämäkeen johdattanutta rakennusta. Vaaleanpunainen ihanuus vaikutti meistä jotenkin tutulle. Kauniit ovaalit ikkunat ja niitä ympäröivät kukkaornamentit saivat minut räpsimään kuvia. Talo kuului ennen Puuvillatehtaan isännöitsijälle. Tutuksi talon teki sen suunnittelija Wivi Lönn jonka käsialaa on tässä jo aikaisemmin esitelty hääpaikkamme Kuokkalan Kartano. Sain kuulla Passiivitalojen henkilökunnalta että talon ikkunat olisivat rikkoutuneet pommituksissa ja niissä ei ole paljoa alkuperäistä jäljellä. Hurmava rakennus todellakin!

Ihana pilarein koristeltu kivilinna sai meidät suunnistamaan kohti kakkukeidasta. Tässä on nähtävillä vielä murtuneen maalipinnan alla kaunista aikaa.

Tärkeää on kun kokee ja näkee ihania asioita, on se että on siinä lähellä on joku kenen kanssa jakaa nämä muistot. Mikään kakkupala, kaunis maisema tai nähtävyys ei tunnu niin hyvälle, kuin silloin mukana on joku tärkeä. Jaettu ilo on paras ilo!

Belle Époqueta etsimässä: Heinolan Siltasaari

Café  Kailas, keidas sillan juuressa 

Café Kailas on mukava vierailukohde Heinolassa, kun kahvihammasta kolottaa tai kun tekee mieli siideriä.

Kaunista aikaa on jäljellä rautatiesillan juuressa olevassa Siltasaaressa. Saaressa on 1800-luvun loppupuolella pantu olutta ja tislattu viinaa. Nyt jäljellä olevat rakennukset ovat peräisin kauppias Niilo Helanderilta, joka asui saaressa isossa talossaan. Päärakennus tuhoutui ilmahyökkäyksessä 1941.

Siltasaaressa on vanhoista ajoista säilynyt vuonna 1920 rakennettu kaunis punainen huvimajakennus. Huvimajassa toimii nykyään kahvio Café Kailas. Kahviossa on mukava vanhan ajan tunnelma ja maistuvia leivonnaisia. Pihapiiriin rakennetuilla terasseilla voi sateen sattuessa nauttia kahvistaan hyvillä mielin. Kahvion nettisivujen mukaan, kahviossa järjestetään kultturelleja tapahtumia.

Istuimme veden ääressä ja nautimme kupit kahvia ja palat juustokakkua, pieni sai maistaa maidotonta sorbettia. Ymmärrän miksi lomalaiset ovat tulleet Heinolaan viettämään lokoisia kesäpäiviä.

Kun oli  pieni kahvion edessä olevasta lammikosta sai onkia lohia joita sitten savustettiin viereisessä katoksessa perheelle mukaan viemisiksi. Nykyään kalastus ei ole kaukana kahvion nykyisestäkään toiminnasta. Kahviosta voi vuokrata kalastusvälineitä ja ostaa lupia ympärillä virtaavaan veteen. Siltasaari on nyt kunnostettu puistomaiseksi keitaaksi, jossa on mukava pysähtyä jaloittelemaan ja puiston käytäviltä voi tähyillä poikien kalansaaliita. Ihana paikka!

Vehreä Siltasaari on myös kiva kävelylenkkikohde. Puiston lammikot ja veden virtaus tekevät vehreästä saaresta aivan ihastuttavan.

Siltasaaren rakennus on ollut huvimaja yläluokkaiselle kauppiaalle. Nyt rakennus tarjoaa huvia  kesälomalaisille.

Heinolan Rautatiesilta on monille tuttu maamerkki. Sillan toisessa päässä on hurmaava Harjupaviljonki ja kaariosan toisessa päästä löytyy viehkeä Café Kailas.

Tässä teille postikortti Heinolan Siltasaaresta! Kahvio varmaankin sulkee kohta ovensa ja sen kunniaksi paikassa pidetään 29.8.2015 kesänlopettajaisia Venetsialaisia. Vielä on muutama päivä aikaa käydä visiitillä.