Heiskan taiteilijakoti

Museoitu taiteilijakoti raottaa ovensa perjantaisin

90-luvulla museoidusta Heiskan taiteilijakodista löytyy paljon nähtävää ja ideoita omaankin sisustukseen. Uutta ja vanhaa on yhdistelty kotoisaksi paketiksi ja tyyli voisi olla ihan tätä päivää.

Keskellä valoisaa ja korkeaa huonetta roikkui tyylikäs rottinkikeinu, jossa oli nahkavyökiinnike. Se ja iso valkoinen paperivalaisin toivat modernia ilmettä 90-luvulla entiselleen jätettyyn huoneeseen.

Kävimme Heiskan taiteilijakodissa täällä Jyväskylässä. Satavuotias taiteilijakoti oli asuttanut Heiskan perhettä 90-luvulle saakka, jonka jälkeen  Vappu Heiska testamenttasi kodin irtaimistoineen kaupungille. Kaunis vanha talo nyt kesällä avoinna perjantaisin.  Oli kiva käydä kurkistamassa mieltä kutkuttaneeseen taloon ja Heiskan perheeseen.  Klikkaa museon sivulle! 

Taidetta on kaikkialla! 

Diagonaaliraidallinen muoviliina kävisi meillekin.  Ja varsinkin tuo kaunis Nanny Stillin Harlekiini-kaadin, Tamara Aladinin rengas ja Aalto-vaasi.  

Taloa oli rakentamassa 1912 Jonas Heiska ystävänsä Antti Halosen kanssa, jonka käsialaa on myös keskustan Halosen harmoonitehdas ja veljensä Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi.  Kuten taas sain huomata 1900-luvun alun taiteilijapiirit ovat olleet pienet. En muuta talon taiteilijoista tiedä kuin, että Jonas Heiskan töitä oli esillä Pariisin maailman näyttelyssä 1908.  Talossa asui hänen lisäkseen vaimonsa Maikki Heiska ja tyttärensä Vappu Heiska ja jokainen on jättänyt oman jälkensä taloon ja sen sisustukseen.

Jonas ja Vappu Heiskan kauniita töitä on seinillä runsaasti. Ihastelin Jonas heiskan töitä joissa esiintyy pieni vaalea tyttö. Varmaankin Vappu! Ja seiniin nojaavat työt kaipaisivat ihan oman näyttelyn, varsinkin Vapun inspiroivat tussityöt.

 Sieltä täältä pilkistää heidän ystäviltään saatuja teoksia. Silmäni kiinnittyi etenkin Outi Heiskasen kissa ja kiikkutuoli kuvaan. Ihana! Teki mieli käydä läpi huonekaluihin nojaavia taulupinoja ja nähdä ne kaikki. Talo on kuin galleria! 

Vappu Heiskan piirtämät muotokuvat tuijottivat katselijaa suoraan silmiin. Näiden upeiden tyynyjen katselu pisti miettimään, josko syksyllä tekisi pari ryijytyynyä.

Sininen toistuu myös kirjoissa.

Valtavan upea takka! Miksi takka pitää piilottaa, kun se voisi olla näin kaunis?

Vanhaa ja modernia tyyliä

Minua säväytti talon sisustus ja se miten taloon istui eri aikakaudet ja millaisia henkilökohtaisia tavaroita asukkaat olivat säästäneet. Tuntui että olisi tirkistellyt toisen ihmisen elämään. Moni juttu sopii nykypäivän sisustustrendeihin ja suosittu skandinaavinen ja moderni kerros 90-luvulta on kauniisti sulassa sovussa henkilökohtaisten aarteiden ja satavuotiaiden huonekalujen keskellä. Vappu oli ainakin rakastanut kissoja ja Marimekkoa ja mitä enemmän talossa kuljin ja pidin enemmän hänen tyylistään. Kotoista ja kiireetöntä!

Ajatella miten paljon toisen koti voikaan kertoa ihmisestä! Taloa kierrellessä tuntui, että koko perhe olisi tullut tutuksi samalla kertaa. Mietin jo, että voiko sanoa tuntevansa ihmistä jos ei ole käynyt hänen kotonaan.

Jotenkin tuntui, että olisi ollut tuttujen luona kylässä. Teki mieli hakea keittiöstä kupillinen teetä ja istahtaa pöydän ääreen rupattelemaan ja pyörittelemään sormissa kauan sitten maalin tuhrimia pensseleitä ja työstämään uusia ideoita. Tuntui haikealta lähteä pois. Onneksi sinne voi mennä uudelleenkin ja nähdä taas uusia juttuja! 

Nousimme rappuja pitkin yläkertaan, jossa oli lisää nähtävää.

Näitä rautalankahyllyjä olen nähnyt jossain..

Tauluja oli joka puolella. Vasemmalla Vappu Heiskan omakuva.

Upeita! 

Vappu oli tehnyt tästä tilasta ateljeen itselleen ja maalannut seinät ja lattiat valkoisekai. Koti tulvi valoa.

Talossa oli pieni lehteri, jonne pääsi kahdesta eri suunnasta. Verhot vain eteen, niin vieraat saavat vähän yksityisyyttä.

Minulla oli päällä itse suunniteltu ja ommeltu ihana  Sydäntalvi-maksimekko. Kankaan sain Nuppu Print Companyltä klik*. 

Kramsunkatu

Instagram tiliäni seuraava huomasi, että kävimme myös saman kadun varrella uudessa Teeleidissä nauttimassa kesäisestä joutilaisuudesta ihan kahdestaan. Olen hurahtanut Instagramin tarinoihin ja videokuvaa näkyy nyt vielä hetken molemmista paikoista. Ihana paikka Teeleidille!

Perjantai on hyvä päivä pienelle määrälle kulttuuria ja hyvää teetä!  

Tsuku, tsuku! Oikeita junia ja korttiaskarteluja

Museojunia katsomassa  Suolahdessa

Askartelin veturikortin 1-vuotiaalle pojalle. Kävimme tutustumassa pääsiäisenä myös oikeisiin juniin ja höyryveturiin.

Kävimme katsomassa vanhaa höyryveturia Suolahdella Keitele-museolla. Veturin perässä oli vanha postivaunu ja pääsimme nousemaan sen kyytiin. Kurkkaa millainen veturikortti syntyi. 

Kävimme viime viikonloppuna katsomassa junia Suolahden Vanhalla asemalla. Siellä oli vanha höyryveturi ja lättähatuksi kutsuttu diesel-juna. Pieni on innostunut junista ja niiden näkeminen oikeasti ja kyytiin pääseminen on iso ilo silloin kun sattuu kohdalle.  Keitele-museolla klik säilytetään vanhoja junia ja pidetään niitä kunnossa tuleville sukupolville. Ajoittain junia tuodaan näytille myös Jyväskylään.


Odottelimme asemalaiturilla junan tuloa ja odotus palkittiin ison höyrypilven noustessa puiden takaa ja junasta kuului iloinen vihellys!
Katsoimme silmä kovana kun miehet lappasivat isoja halkoja veturin tulipesään ja ihmettelimme veturista tulevaa höyryn määrää. Sitäkin pääsi ihan läheltä katsomaan.

Veturin perässä oli vanha oranssi postivaunu, joka oli ihan alkuperäisessä asussaan. Aika näppäriä nuo postivaunut, sillä matkan teon yhteydessä kirjeiden lajittelu sujui samaan aikaan.  Pääsime vaunuun ihmettelemään, millaista oli olla oikean vanhan ajan junan kyydissä.  Minua kiehtoi vanhat tavarat ja kyltit. Ihania.

Tapahtumaan tulleet isommat lapset pääsivät myös vanhan ajan resiinojen kyytiin, jotka toimivat rauteilla ihan käsivoimin. Tuolla Suolahdessa on kuulemma veturitalli kääntöpöytineen, niin kuin Tuomas Veturissa. Siellä olisi pitänyt käydä myös.

Mukava retkipäivä ja Pieni puhui junista vielä pitkään.

Höyryveturi 1150 on liikennöinyt myös Heinola-Lahti väliä silloin kun itse olin pieni. Tätä junaa me varmaan ihailimme Heinolan sillalla. Se on valmistettu 1949 Frichs´n veturitehtaalla ja asuu nyt Suolahdessa. Veturi oli tarkoitettu tavaraliikenteelle. Sen kuulemma näkee pyöristä. 

Veturin perässä oli iloisen oranssi postivaunu. 

Veturi päästeli ylimääräisiä höyryjä. 

Sympaattinen roskis! 

Postivaunussa oli seinät peitetty lokerikkohyllyihin. Hauska tuo oven yläpuolinen "jos jotain sattuu"- laatikko.

Paikalla oli kaunis sininen Lättähattujuna. Sillä olisi tänään päässyt ostosmatkalle Tuuriin ja sen voi nähdä Jyväskylän rautatieasemalla illalla paluumatkalla. Junan voi varata myös omiin yksityisajoihin klik. 

Aseman pihassa oli iloisen värisiä kampia. Ilmeisesti poistettu käytöstä, sillä emme saaneet aikaan kaaosta junaliikenteessä. 

Kampien yllä oli selkeät ohjetaulut.  

Junakorttia

Oli hauska huomata miten hyvin yksiin nämä värit menivät askartelemassani junakortissa ja ratapihan kammissa.  Kortti meni 1 -vuotiaalle Iisakille, jolla oli myös synttärijuhlat pääsiäisen aikoihin.  Junan askartelin aaltopahvista.  Päällystin pahvit silkkipaperilla, jottanyksityiskohdat jäisivät koholleen ja maalasin. Joskus ihan yksinkertainenkin on ihan hauskan näköistä, mutta vie silti aikaa.

Aika sattumaa, miten kortti ja junatapahtuma osuivat niin hyvin yhteen.

Parasta askarteluun käytettävää mustaa muovia saa korupakkauksesta. Siili katosi mystisesti kuvan oton jälkeen.

Junan askartelin aaltopahvista. Liimasin paloja ja korttiin tuli kolmiulotteisuutta. Piirrokset jäivät silkkipaperin ja maalin alle. 

Kirjoittamiseni on hirveän katkonaista. Kesäheinä on alkanut ottaa askeleita pöytiä ja sohvaa vasten ja tuntuu, että häntä pitää olla pelastamassa. Pitäisi tilata uusi taaperokärry, kun pihalta oli rikottu sinne unohdettu oranssi. Tuntuu pahalta, se oli tärkeä Pienelle ja olisi ollut nyt tarpeen muutenkin. Adlibriksellä oli onneksi melko edullisesti Plaston taaperokärry vaaleanpunaisena.  Ärsyttää..

Vanhan ajan joulua Toivolan Joulupihalla

Kävimme herkkujahdissa Toivolan Vanhalla Pihalla 

Joulupukki tervehtii iloisesti Toivolan Vanhan Pihan portilla. Joulupiha on tänään viimeistä päivää tänä vuonna.

Pihalla on ihania myyntikojuja ja kaikkea kivaa nähtävää. Kauniit kuuset olivat myytävänä 45 e kappale. Olisin meille ostanut, mutta meille ei noin iso mahdu.

Joulukiireet iskivät. Viime yönä leivoin kasapäin piparitalon osia. Tänään ohjelmassa on saunanpesu, graavilohen teko ja kaikkea pientä. Kävimme etsimässä ihania pieniä herkkuja Toivolan vanhan pihan Joulupihalta. Löysimmekin sinappia, lammasta, hunajaa ja savulohta. Meillä vietetään kinkutonta joulua, niin on ihana tehdä paljon erilaisia maistuvia ruokia, joita voi tapas-tyyliin maiskutella.

Ihana oli käydä tutustumassa, myös kuparisepän jouluun Käsityöläismuseossa. Aivan ihania vanhan ajan joulukoristeita. Voi kun osaisikin tehdä sellaisia itse.

Tänään on Joulupiha viimeistä päivää, joten vielä ehtii hakemaan herkut pöytään. Oli minulla tässä hääaihe mukana, mutta aihe on minusta niin hieno että se tarvitsee ihan oman postauksen. Hyviä jouluvalmisteluita! Nyt pitää taas mennä!

Kuparisepän taloon on tullut myös joulu. 1840-luvulla rakennettu käsityöläismuseossa pääsee kurkistamaan millaista oli joulu ennen vanhaan.

Olisipa upeaa osata veistää tuollainen risti ja kyyhkynen. 

Pidä kiirettä niin ennätät vielä!