Ompelufestareille! Ommel 2018

Ommel 2018 -ompelufestarit järjestetään Espoossa kesäkuun alussa. Tässä muutamia ajatuksia festareista! Joko on kassit pakattu!  

Festareilla löytyy Jujunan kurssi vetoketjun ompeluun ja Nuppu Print Companyn Nuppu-mekon ompelukurssi. Oma nuppumekkoni kaava on Jujunan Casual Week-poolokaava ja kuosina musteen värinen Nuppu Print Companyn Sydäntalvi.  

No nyt on festarit tulossa, jotka saa jo paininjalan vipattamaan. Parin viikon päästä on ompelufestarit Ommel 2018 Espoon Opinmäen kampuksella. Festareilla on tarjolla luentoja, työnäytöksiä ja huhhuijaa niitä kankaita. Niin ja pääsisi ompelemaan oikein isolla porukalla.

 Mikä tekee festareista festarit on varmaankin se yhteisöllisyys ja että meillä kaikilla on sama himotuksen kiinnostuksen kohde. Joo tiedän, kiinnostus taitaa olla turhan lievä sana käytettäväksi  tähän yhteyteen.

Mielenkiintoiseksi festarit tekee lanit ja koulumajoittuminen. Olisi mahtavaa törmätä ompeluryhmien tuttuihin ja keskustella kaikista rakkaimmasta aiheesta eli ompelusta ja kankaista yön pikkutunteihin saakka. Niin ja surrutella menemään  sydämen kyllyydestä aikuisten kesken. Kerrankin olisi myynnissä sitä ompeluaikaa. 

Haittapuoli olisi tietenkin jos joutuisi  kantamaan koneita, kaavoja tarvikkeita ympäriinsä Ikea-säkissä jos ne viimeiset parkkipaikat menivät nenän edestä. Ja mitäpä jos se viereisessä makuupussissa nukkuva kuorsaa ja oma retkipatja ei täytä prinsessan vaatimuksia. Tottakai nämä asiat kannattaa murehtia kahteen kertaan. Varsinkin jos unohdit mihin kuoppaan piilotit alkoholisi viikkoa ennen festareita, alueellehan niitä ei saanut tuoda.

Niin ja mitä sinne pakataan mukaan? Kannattaako Laneja varten ottaa mukaan kangasta, jos ompelufestareilla ommeltaisiinkin vain festaritarjouksilla? Silloinhan etukäteen leikkaaminen ei onnistu.  Ja uskaltaako sittenkään uhrata uusia trikoita jos keskittyminen on luokkaa varpusella pullakioskilla.

Ja sitten se pahin! Mitä sinne laittaisi päälle? Mikä olisi nyt just se iik ihana kangas joka kääntäisi kaikkien pään. Ehtiiköhän se perille ajoissa? Näen jo silmissäni, että siitä sitten surrutellaan jotain kauhealla kiireellä ihan juuri tuntia ennen lähtöä ja sen epäonnistuttua kaapaiset kaapista jotain epämääräistä. Vai voisiko olla mahdollista ommella vaihtovaatteet festareilla?


No niin, älä mieti!  No panic! Muista kertoa vielä miehelle, että olet lähdössä!

Katso ohjelma ja herkut! Klikkaa festareille tästä! 

Käykö tämä festarimekosta? Mitä jos siellä on helle? 

Oletko sinä lähdössä festareille? Kuvat: Pia Puro

. 

Heiskan taiteilijakoti

Museoitu taiteilijakoti raottaa ovensa perjantaisin

90-luvulla museoidusta Heiskan taiteilijakodista löytyy paljon nähtävää ja ideoita omaankin sisustukseen. Uutta ja vanhaa on yhdistelty kotoisaksi paketiksi ja tyyli voisi olla ihan tätä päivää.

Keskellä valoisaa ja korkeaa huonetta roikkui tyylikäs rottinkikeinu, jossa oli nahkavyökiinnike. Se ja iso valkoinen paperivalaisin toivat modernia ilmettä 90-luvulla entiselleen jätettyyn huoneeseen.

Kävimme Heiskan taiteilijakodissa täällä Jyväskylässä. Satavuotias taiteilijakoti oli asuttanut Heiskan perhettä 90-luvulle saakka, jonka jälkeen  Vappu Heiska testamenttasi kodin irtaimistoineen kaupungille. Kaunis vanha talo nyt kesällä avoinna perjantaisin.  Oli kiva käydä kurkistamassa mieltä kutkuttaneeseen taloon ja Heiskan perheeseen.  Klikkaa museon sivulle! 

Taidetta on kaikkialla! 

Diagonaaliraidallinen muoviliina kävisi meillekin.  Ja varsinkin tuo kaunis Nanny Stillin Harlekiini-kaadin, Tamara Aladinin rengas ja Aalto-vaasi.  

Taloa oli rakentamassa 1912 Jonas Heiska ystävänsä Antti Halosen kanssa, jonka käsialaa on myös keskustan Halosen harmoonitehdas ja veljensä Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi.  Kuten taas sain huomata 1900-luvun alun taiteilijapiirit ovat olleet pienet. En muuta talon taiteilijoista tiedä kuin, että Jonas Heiskan töitä oli esillä Pariisin maailman näyttelyssä 1908.  Talossa asui hänen lisäkseen vaimonsa Maikki Heiska ja tyttärensä Vappu Heiska ja jokainen on jättänyt oman jälkensä taloon ja sen sisustukseen.

Jonas ja Vappu Heiskan kauniita töitä on seinillä runsaasti. Ihastelin Jonas heiskan töitä joissa esiintyy pieni vaalea tyttö. Varmaankin Vappu! Ja seiniin nojaavat työt kaipaisivat ihan oman näyttelyn, varsinkin Vapun inspiroivat tussityöt.

 Sieltä täältä pilkistää heidän ystäviltään saatuja teoksia. Silmäni kiinnittyi etenkin Outi Heiskasen kissa ja kiikkutuoli kuvaan. Ihana! Teki mieli käydä läpi huonekaluihin nojaavia taulupinoja ja nähdä ne kaikki. Talo on kuin galleria! 

Vappu Heiskan piirtämät muotokuvat tuijottivat katselijaa suoraan silmiin. Näiden upeiden tyynyjen katselu pisti miettimään, josko syksyllä tekisi pari ryijytyynyä.

Sininen toistuu myös kirjoissa.

Valtavan upea takka! Miksi takka pitää piilottaa, kun se voisi olla näin kaunis?

Vanhaa ja modernia tyyliä

Minua säväytti talon sisustus ja se miten taloon istui eri aikakaudet ja millaisia henkilökohtaisia tavaroita asukkaat olivat säästäneet. Tuntui että olisi tirkistellyt toisen ihmisen elämään. Moni juttu sopii nykypäivän sisustustrendeihin ja suosittu skandinaavinen ja moderni kerros 90-luvulta on kauniisti sulassa sovussa henkilökohtaisten aarteiden ja satavuotiaiden huonekalujen keskellä. Vappu oli ainakin rakastanut kissoja ja Marimekkoa ja mitä enemmän talossa kuljin ja pidin enemmän hänen tyylistään. Kotoista ja kiireetöntä!

Ajatella miten paljon toisen koti voikaan kertoa ihmisestä! Taloa kierrellessä tuntui, että koko perhe olisi tullut tutuksi samalla kertaa. Mietin jo, että voiko sanoa tuntevansa ihmistä jos ei ole käynyt hänen kotonaan.

Jotenkin tuntui, että olisi ollut tuttujen luona kylässä. Teki mieli hakea keittiöstä kupillinen teetä ja istahtaa pöydän ääreen rupattelemaan ja pyörittelemään sormissa kauan sitten maalin tuhrimia pensseleitä ja työstämään uusia ideoita. Tuntui haikealta lähteä pois. Onneksi sinne voi mennä uudelleenkin ja nähdä taas uusia juttuja! 

Nousimme rappuja pitkin yläkertaan, jossa oli lisää nähtävää.

Näitä rautalankahyllyjä olen nähnyt jossain..

Tauluja oli joka puolella. Vasemmalla Vappu Heiskan omakuva.

Upeita! 

Vappu oli tehnyt tästä tilasta ateljeen itselleen ja maalannut seinät ja lattiat valkoisekai. Koti tulvi valoa.

Talossa oli pieni lehteri, jonne pääsi kahdesta eri suunnasta. Verhot vain eteen, niin vieraat saavat vähän yksityisyyttä.

Minulla oli päällä itse suunniteltu ja ommeltu ihana  Sydäntalvi-maksimekko. Kankaan sain Nuppu Print Companyltä klik*. 

Kramsunkatu

Instagram tiliäni seuraava huomasi, että kävimme myös saman kadun varrella uudessa Teeleidissä nauttimassa kesäisestä joutilaisuudesta ihan kahdestaan. Olen hurahtanut Instagramin tarinoihin ja videokuvaa näkyy nyt vielä hetken molemmista paikoista. Ihana paikka Teeleidille!

Perjantai on hyvä päivä pienelle määrälle kulttuuria ja hyvää teetä!