Viliskantin neuletakki merinovillasta

Joulunajan touhuilua!

Neuloin Adlibriksen Baby Merinosta neuletakin ja pipon. Nautin neulomisesta, kun saa vain istua aloillaan ja antaa puikkojen viuhua. 

En tiedä miksi, mutta kuvio on hieman erilainen kuin ohjeessa. 

Sain viimein valmiiksi jo melkein ikuisuusprojektiksi luulemani neuleasun. Neuletakki on lämmin ja se on juuri hyvä ostosreissuille, kun toppahaalari otetaan pois. Kaupoissa on vähän viileää pelkässä trikoopaidassa. Pitäisi neuloa vielä pöksyt tammikuun pakkasia varten ja uusi pipo.

Löysin vanhasta Kotiliedestä kauniin mallin ja edellinen  takki menikin isosiskolle. Ihastuin neuleen yksinkertaiseen, mutta niin kauniiseen kuvioon. Nyt lankana on Adlibriksen Baby Merinoa klik* ja väri on dusty pink. Lankaa kului 4 tai 5 kerää. Minusta väri on enemmän laventeli, kuin pinkki, mutta lila passaa ihan hyvin.

Bongasin ohjeen kirjastossa poistoissa olleesta lehdestä, mutta onneksi Kotilieden ihana ilmainen neuleohje löytyy myös täältä. Neuloin pitkillä  3,5 puikoilla ja  seurasin ohjeen pienimmän koon ohjetta. Siitä tuli hyvä 86/92 -kokoiselle neidille.

 Pipoa kudoin 99 silmukalla ja huomasin, että 90 olisi riittänyt. Kokeilen vielä pipoa uudelleen pienemmällä silmukkamäärällä ja teen yhden kuviokerroksen lisää korkeutta. Minulla oli käytössä pyöröpuikot, mutta kutominen ei luistanut millään. Sukkapuikoilla pipo syntyi lopulta vauhdilla.

Neuletakki sointuu hyvin Sokrun Puutarhassa-leggareiden kanssa. Trikoota löytyy Kikapilta klik..

Löysin ihanat peltinapit Jyväskylän käsityömessuilta mummon kojusta. Ne oli vielä kiinni vanhassa vihreässä paperissa. Nostalgiset eikö?

Joulun odotusta..

Tämä joulunaika boostaa hyvin tekemään valmiiksi ja nyt minulla on ollut parikin juttua puikoilla yhtäaikaa.  Sain päähäni, että tänä vuonna yritän antaa käsintehtyjä lahjoja. Siksi blogissani on ollut hiljaista, kun olen täyttä häkää ommellut, neulonut ja paketoinut. Ehdimme vielä sairastellakin välissä ja pöpö oli sitkeä!  En tiedä olenko koskaan tehnyt näin montaa käsityötä valmiiksi näin lyhyessä ajassa ja ei siltikään tullut sitä tuskaisuuden tunnetta. Kuvaaminen on vähän unohtunut, toki muutamia juttuja on vilahdellut instagramin tarinoissa.

Ja ette usko miten ollaan juostu meidän viliskantin perässä?! Pienin on saanut tossuihinsa niin paljon vauhtia, että kun lattiaa pesee mustikkamehutulvalta pitäisi olla jo keittiössä nappamassa kaapeissa kiipeilevä touhukaksikko kiinni. Tosiaan pienin on kaikkialla isosiskon perässä.

Uskotte varmaan, että nautin neulomisesta? Ihanaa silloin kun saan hengähtää ja olla paikallani hetken aikaa. Neuloa ja katsoa samalla lasten joulukalenteria. Ai niin se joulukalenteri! Blogissani pitäisi olla 23. päivä käsityöjoulukalenterin luukku!  O ou!


Joulu on ihan kohta ja ei ole vielä kiire eikä hoppu. Tehdään yksi juttu kerrallaan ja muistetaan nauttia tekemisestä.

Joko on kiirus?