Meidän kuvakollaasiseinä

Kon Mari vei meidän vaatekaapin! 

Meidän  hääkuvalle löytyi arvoisensa paikka meidän kuvakollaasiseinältä. Yksi kotimme seinä on pyhitetty vain kauniille valokuville. Muu perhe halusi siihen vaatekaapin, mutta vaatekaappi sai lähteä.

Isomummini senkki toimii meillä juhlapöytänä ja sen päälle kerätään vain kauniita asioita.

Muuton yhteydessä löysin yläasteella tekemäni saviveistoksen. Sen nimi on "Äiti maa" 

Hääkuvamme löysi viimein arvoisensa paikan kotonamme. Minulla oli jo muutettaessa ajatus että yksi kotimme seinä pyhitettäisiin valokuville ja sen alla oleva taso saisi toimia juhlissa aina tarjoilupöytänä. Nyt kun valokuvia on kerääntynyt kovalevykaupalla, seinätilaa tarvitaan myös valokuville. Naputtelen silloin tällöin lisää muovisia taulukoukkuja seinään ja kokoelma vain kasvaa. Muut kuvat luovat vähän kuin extrakehyksen meidän niin kauniille hääkuvalle.

Olen kerännyt kuville erilaisia valkoisia kehyksiä, kun niitä tulee vastaan edullisesti ja ajoittain teen Ifolorille kuvatilauksen joista sitten valitaan kehyksiin pääsevät. Kuvat helposti unohtuvat muistilevyjen syövereihin, mutta paperisena niitä voi ihan käsin kosketella. Ne ovat lopulta aika edullisia teettää ( Ifolorilla on nyt kuvat -50% ) suuressakin koossa, joten kuvakollaasia on helppo muuttaa tuoreempiin kuviin, kun siltä tuntuu. Hääkuvat ei tosin vaihdu, sillä niistä tuskin tuoreempia versioita tulee. Onneksi hääkuvaankin voi muokata, jos sen hetkinen väritys ei toimi sisustukseen. (minusta ihan hyvä noin) Ehkä hääkuva väistyy joskus kauniin perhepotretin tieltä. Katsotaan saako tästä laumasta kaunista kuvaa koskaan, mennään nyt näillä mitä on.

Täytyy sanoa että tämä seinä on varmaan ainoa, jota olen oikeasti yrittänyt sisustaa. Onhan se minun oma juhlastudioseinä. Muutossa kaikki olivat vahvasti sitä mieltä että seinä on tarkoitettu vaatekaapille, mutta minusta ajatus tavaran keräämisestä ylimääräiseen kaappiin tuntui hurjalta. Ei enää tavaraa, nyt kun me himohamsterit ollaan muutettu vähän väljemmille vesille!  Kiitos Kon Mari, kun veit meidän vaatekaapin.

Kuvat voivat väistyä juhlan tullen ja koukkuihin saadaan viuhkat hienosti roikkumaan 

Jos joku tietää mistä tuo kahvipannun muotoinen kynttilänjalka on kotoisin, niin laita kommenttia! Se on vanha kirppislöytö, joka löytyi nyt meidän tavaramuseon näyttelyyn.

Vanhalle tuolillekin löytyi paikka. 

Nyt Pienen linnu MakroTex-haasteena oli Kuvakollaasi lempiväreilläsi.Tarvitseeko tätä sen enempää selittää? Valkoinen on lempivärini ja ajattelin tehdä erilaisen vastauksen haasteeseen, kuvia kollaasista.


Odottelen nyt meidän ristiäiskuvia postista. Katsotaan mitä niistä nyt tuli ja mitä saadaan kehyksiin. Hyvä kun Ifolorilla on nyt hintakarnevaalit ja kuvatuotteet on nyt -25% ja valokuvien teettäminen puoleen hintaan. Unohdin että kohta on isänpäivä ja ne kuvamukit on myös alennuksessa.     Klikkaa sinne TÄSTÄ!

Kesäheinän ristiäiset

Meidän vauvan kastejuhla

Meillä oli pienen tyttäremme ristiäiset viikonloppuna. Kastejuhla oli koristeltu kukin.

Meidän vauva sai nimensä lauantaina. Nimeksi ei tullut Kesäheinä, mutta oli yksi nimi vähän sinne päin. Pidimme nimen salaisuutena viimeiseen asti ja nimen kertominen kastejuhlassa kruunasi kaikkien odotuksen. Minulle tyttö on aina minun oma Kesäheinä. 

Kaste pidettiin samassa kirkossa, missä isosiskonkin. Nyt tytöt voivat tuntea kirkon omakseen. Kastetta muistellaan nyt aina, kun ajamme kirkon ohi. Muistan itsekin miltä hieno kirkko näytti silloin joskus lapsen silmin.

Halusin kauniit kukat koristamaan Kesäheinän juhlaa. Ristiäiskukat oli aseteltu kaksikerroksiselle vadille. Asetelmassa oli ruusuja, hortensioita, heinää ja harsokukkaa. 

Meidän pieni Kesäheinä sai ihan oman nimen, hänen nimeensä ei tullut kenenkään muun sukulaisen nimeä.  Nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti.  

Ihanat pienet tytöt. Tyttöjen nimet kirjoitetaan samalla kirjaimella. Kastemekko on ollut käytössä myös minulla ja siskollani.

Kahvituksen vietimme Toivolan Vanhalla Pihalla, Kahvila Muistossa. Päätimme että nyt hellitetään vähän ja tehdään sellaiset juhlat, joista ehdimme myös itse nauttimaan. Tiedättekö miten ihanaa oli päästä valmiiseen pöytään?

Oli kyllä hyvää lounasta ja herkullista kakkua. Muistossa on lauantaisin hyvä lounaspöytä, joten varasimme vieraille pöydät ja lisäksi tilasimme jälkiruoaksi ihanaa kakkua. Näin helposti ei ole käynyt juhlien järjestäminen ikinä. Kaikki saivat syödäkseen ja kakku maistui. Kahvila Muistossa on muutenkin kaunis tunnelma, joten koristeiksi riitti pöytäkukat ja oma pöytäliina.

Kahvila Muistoon oli katettu mustaherukkasuklaakakkua ja kahvia. Ja tietenkin niitä keksejä.

Tytöillä oli kastejuhlassa kauniit harsokukista tehdyt seppeleet. Seppeleet olivat reippaalle isosiskolle myös ihan oma ohjelmanumero.

Tilasin kauniit kukat Kauppatorin Kukalta. Elinan tapasin kesällä Lovely Lavender-juhlatapahtumassa. Muistin hänen kauniit kukka-asetelmansa sieltä. Floristi Elinalla oli suloinen idea rakentaa kukat kaksikerroksiselle tarjottimelle. Kukat ovat kuin runo. Kuvailin haluamiani kukkia niin monilla adjektiiveilla, että olisi luullut tehtävän olevan mahdoton. Tytöille tuli kauniit kukkaseppeleet ja ne pysyivätkin ajoittain päässä kastetilaisuudessa. Pieni tyttö halusi kukkia käydä välillä näyttämässä mummeille ja välillä minulle alttarille.

Sovimme Kauppatorin Kukan Elinan kanssa blogiyhteistyöstä. Minä lupasin ottaa kauniit kuvat ja Elina tekee kauniit asetelmat ja minä saan kukista alennusta. Tässä teillekin vinkiksi mistä saa erikoiset kukka-asetelmat Jyväskylässä.

Osallistun tällä postauksella joka perjantaiseen Kukkailoitteluun Mansikkatilan mailla. 

Neulottu vauvan villapeitto

Helppo neulottu vauvapeitto

Neuloin meidän vauvalle ihan oman neulepeiton. Ihana villa lämmittää vaunuissa ja turvaistuimessa. Tällä neulemallilla saa nopeasti kudottua huivit ja peitot. 

Huovutin söpön pupun peiton reunaan. Huopa tarttui hyvin kiinni neulokseen.

Neuloin meidän vauvalle oman villaisen peiton. En tiedä mistä johtuu, mutta minulla oli vimma saada meidän vauvalle tehtyä peitto itse. Ehkä se on joku sisäänrakennettu äitiysjuttu, ainakin minulla. Neulos kulki minulla mukanani puistoihin ja peittoa kudottiin iltaisin kotisohvalla. Ihanaa pientä puuhaa, johon ei juuri tarvinnut ajatusvirtaa. Jotenkin sellaista tähän vauva-taaperoarkeen tarvitaan. Niin ja paljon kahvia.

Minun oli pakko kokeilla peittoon myös jotakin uutta ja päätin neulahuovuttaa peiton reunaan pienen pupun. Villa ja villalanka huopuivat peittoon mukavasti kiinni. Erilainen eikö vain?


Peitto tuli pidennetyillä silmukoilla muutenkin nopeasti valmiiksi. Pitkät silmukat ovat kyllä hieno keksintö! Nuo silmukat ovat helppoja vasta-alkajillekin sillä ennen silmukan neulomista kierretään lanka vain puikon ympärille ja sitten neulotaan perään silmukka normaalisti. Seuraavalla kierroksella kierrettylanka nostetaan pois puikolta ja kudotaan taas se seuraava puikolla oleva silmukka normaalisti. Sitten väliin voi neuloa nurin tai oikein kerroksia, niin monta kuin siltä tuntuu. Tiedän että hyppäsit tuon tylsän ohjeteksitin yli, jos innostuit niin katso ohje youtubesta. Näillä silmukoilla saisi nopeasti kudottua vaikka shaalin häämekkoon, kunhan lanka on vain tarpeeksi hienoa.

Huovutusvilla ja villalanka huopuivat kivasti huovutusneuloilla kiinni toisiinsa. 

Villalankana oli Novitan Nordic Wool-villalankaa. Tämä villa on tuotettu Pohjoismaista ja sitä voi pestä 40 °C lämpötilassa.

Syksyllä tekee aina mieli neuloa jotain.

Villa on kiva materiaali koska se lämmittää pientä vauvaa ja imee itseensä kosteutta oman painonsa verran eikä se vielä silloin tunnu märältä. Minua ärsyttää kaikki akryylilangat, sillä ne eivät lämmitä niin kuin villa ja lopulta koko kaunis työ on täynnä nyppyä. Harmittaa aina, kun isotöinen urakka menee pilalle materiaalin takia. Minulle tulee kylmät väreet akryylistä muutenkin, se on sama tunne kuin hankaisi styroksia. Vauvalle pitäisi oikeastaan kutoa merinovillasta, joka ei niin kutita ja tuntuu pehmeältä. Kutomani peitto on tarkoitettu käytettäväksi vaunuihin tai turvaistuimeen, joten se ei ole ihoa vasten. Käytin ihan tavallista villalankaa.  Ajattelin että kudon peiton niin, että Kesäheinä voi sitten isona tyttönä käyttää peittoa vaikka huivina.


Pahoittelut näistä ohjeista, sillä en ole vielä oppinut lukemaan oikeita neulontaohjeita. Ei varmaankaa voi olettaa että niitä osaisin kirjoittaa. Ehkä sitten joskus.

Nyt kun tämä peitto on harjoiteltu voisi ostaa parempaa lankaa seuraavaa varten. Baby woolia (merinovillaa) oli vain Prismassa saatavilla. Novitan sivuilla oli myynnissä myös ihan uusia lankatuttavuuksia joissa oli cashmereä, silkkiä ja villaa. Ihania!

Tällä mallilla tulee myös kaunis tuubihuivi. Tein siskolle pinkin huivin tällä neuloksella vuosia sitten. Kuva siitä täällä.

Meillä kotona ei ollut kovin lämmimtä,joten peitto pääsi heti Kesäheinän käyttöön haikarapussiin. 

Vauvapeiton neuleohje

Peiton kanssa käytin Novitan Nordic Wool-villalankaa  ( Edullisempi Adlibriksellä) ja 4 -koon pitkiä puikkoja. Peiton koko on 80 x 120 cm. Lankaa meni 5 kerää.

Loin alkuun 185 silmukkaa.

Tein neljä kerrosta sileää( kudotaan oikein, käännetään työ ja kudotaan nurin, käänetään kudotaan oikein ja käännetään työ ja kudotaan nurin. ,

Sitten kaksi kierrosta pidennettyjä silmukoita.

Sitten taas neljä sileää kerrosta.

Sitten kaksi kerrosta pidennettyjä silmukoita.

Tässä vaiheessa tein neljä nurjaa kerrosta. ( kudotaa nurin, käännetään työ ja kudotaan oikein, käännetään työ ja kudotaan nurin, käännetään työ ja kudotaan oikein).

Sitten taas pidennettyjä silmukoita kaksi kierrosta.



Toista kuviota. Kerroksia tuli yhteensä 120.

Youtubessa oli hyvä SuuriKäsityö-lehden videoohje  pidennettyjen silmukoiden tekoon ja hauska neulekuvio. Heiltä löytyy myös villasukan teko-ohje, jolla minäkin sain palautettua mieleen yläasteen käsityötunnit.

Ihanaa ja lämmintä syksyä!