Legoja puuroon, soseena!

Tässä vinkki kun elämä on ihan peruspuuroa!

Kun arki alkaa olemaan peruspuuroa, niin on hyvä keksiä välillä jotain muuta. Miten olisi Legoja puuroon? Smoothiena vai soseena? 

Jäiset Legot ovat aika makeita puurossa. 

Mietin just mitä meille kuuluu, eipä oikein mitään. Tehdään puuroa, ulkoillaan, tehdään ruokaa ja odotetaan iskää kotiin ja syödään ja tuijotellaan toisiamme. Siitä ei paljon saa juttua aikaa. Mutta, hei ! Yhtenä aamuna keksin laittaa itse tehdyt vauvansoseet Lego-muoteissa pakastimeen klik* . Puurossa ne olivat aika makean näköisiä.

Jäätyneitä soseita on kiva napata pakastimesta puuroon sopivina annospaloina..ihan omaankin puuroon. 

Lego-jääpalamuoteilla saa hauskan näköisiä sosepaloja. Puuro jäähtyy nopeasti palan sulaessa.

Mitä Legot sisältävät? Pakastin muotteihin päärynän, omenan ja mangon kiehautettuna ja soseutettuna. Luomua tietenkin. Ja jääpalamuottina on e-villestä saatu Lego-muotti klik*. Niitä on myös Lego-ukkojen mallisena klik*, joten niitä voi olla ihan hauska myös sulatella puurossa. Ja voi pureskella päitä jos arki alkaa ahdistamaan. Kaikki me rakastamme maanantaita, eikö vain?

Taiteellinen tämä vauvan aamupala eikö vain?

 Joskus sitä miettii mikä on terveellistä: hedelmä, torjunta-aineellinen hedelmä vai Lego-hedelmä?

Lego-muotit on saatu yhteistyönä e-villeltä!

Ikäkriiseilyä!

Ruusuisia syntymäpäivälahjoja

Miltä tuntuu kun maton alle harjattu vanheneminen tuodaan esiin kissan kokoisin numeroin ? Onko tämä ikäkriisin paikka? Ajatuksia vanhenemisesta. 

Syntymäpäiväni tuli ja meni. Ilmeisesti ikäkriisi piilottaa näyttämästä ystävältäni saamien numeroilmapallojen lukemaa.  Kauniita palloja, kaunis ajatus! Itseasiassa sellaisia palloja olin aina halunnut. Siltikin katossa roikkuvat kissankokoiset numerot  näyttävät irvailevan katonrajasta: "Tässä tämä nyt oli! Mitä tuli saavutettua? Nyt ei enää odoteta, että teen sitä ja sitä kun kasvan joskus isoksi ja aikuiseksi".

Ajattelin jo nauraa kriiseilylleni!  Tarkoitus oli kammata tukka, laittaa vähän meikkiä, pukea kimaltava iltapukuni päälle ja kuvata itseni ilmapallojen kanssa nauramassa, että ikä on vain numeroita. Xx and still fabulous!  No, kääk puku ei taaskaan mahtunut päälle. Eihän se tosiaankaan mahdu, sama tilanne kuin kaksi vuotta sitten.   

Sytytin lahjaksi saamani ruusukynttilän, joka kaikessa kitcheydessään alkaa jo minua miellyttämään. Taidan siis jo kuulua kohderyhmään. 

Mies katsoi ottamiani kuviani ja kysyi onko tuo "Henki ja elämä"-lehden kansikuva. No sinnepäin, vastasin.

Tällä kuvalla osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on "ikkunan läpi". 

Iso kiitos kaikille minua muistaneille! Olette tärkeitä!
Nyt takaisin häämessukuvien purkamisen pariin. Palataan! 

Tammikuu

Tammikuu, tammipuu, sydänkuu, sydänpuu..

Talvisia valokuvia Aulangon vanhoista tammista. Nämä satavuotiaat puut ovat, kuin keskieurooppalaisesta postikortista.

Tämä kaunis huvimaja löytyy Aulangon golfkentaltä. Puistoalueella on jäljellä vielä muutamia rakennelmia muistuttamassa satavuotta vanhasta lomaparatiisista.

Pääsin taas ihailemaan Aulangon (klik) tammia. Yli satavuotiaat tammet tekevät puistosta keskieurooppalaisen postikorttimaiseman ja mietin aina uudelleen onko tämä puisto ollut tarkoitus olla sisään käveltävä maalaus? 

Sanotaan että tammikuu on saanut nimensä, siitä että se kuvastaa keskiötä, keskipuuta. Talven keskiötä. Sana tammi on tullut ruotsista "stam" tarkoittaen runkoa. Tammi on myös kova puun keskiosa. Varmaankin  tammipuu on saanut nimensä, koska se on yhtä kovaa, kuin puun sydän yleensä tai että sen runko on ollut tunnetusti hyvä materiaali laivaan ja mastoihin. Sanat ovat hauskasti sekoittuneet ja nyt tammikuu kuulostaa meistä ihan selvästi tammipuunkuulta. 

Kävelylenkin varrella näemme monta hevosta. Onneksi kovimmat pakkaset lauhtuivat, niin meillä ja hevosillakin oli mukavaa ulkoilla.

Jos tammi on tasainen, niin helmi heilahtaa tai maalis maksaa.. Nyt ainakin tammi heilahteli kunnolla, joten tulisiko kevät aikaisemmin? Pienen linnun Makrotex-haasteena oli nyt tammikuu. Sattuipa sopivasti. 

Tämä veikeä ystävä ei pelännyt minua. Orava nakersi ruusunmarjoja ja ne näyttivät olevan herkkua. Uskokaa tai älkää kuvasin tämän 25 mm putkella. Muistin kysyä luvan oravalta saanko ottaa kuvan?

Pieni veti Kesäheinää pulkassa lyhyen matkan. Kun hevoset ja orava olivat ihmetelty, niin molemmat tytöt nukkuivat päiväuniaan pulkassa. 

Kannoimme molemmat tytöt pulkissaan hotellin( klik) käytäviä pitkin huoneeseen, joka oli taas kerran kauimmassa nurkassa. Että oli jumppa. Ei, en ole postauksillani saanut alennusta huoneista. Paikassa on kuitenkin jotain miksi sinne ollaan haluttu mennä( muukin kuin kiva kylpylä), jos siellä on lomailtu vaikka edellisessä elämässä. Eihän sitä tiedä.

Hauska tapa leikata koivuja. Ilmeisesti latva leikataan aina pois, joten koivu yrittää kasvattaa uutta latvaa joka puolelta. Kutsuimme sitä hämähäkkikoivuksi.

Tammikuussa on myös synttärini. Kauris. 

Katseltiin koontikuvia viime vuodesta ja tuli hinku lähteä minilomalle. Tässä muuten postauksia edellisiltä kerroilta.

Lisää postauksia Aulangosta

Vuotemme kuvina 2016

Meidän vuoteemme mahtui muutto, vauvan odotusta, kummitytön syntymä, Pienen 2-vuotissynttärit, leikkejä taaperon kanssa, lomailua pariin otteeseen Aulangolla ja suloisen neiti Kesäheinän syntymä ja loputtomasti vaunulenkkejä. Valokuvasin varmaan enemmän kuin ikinä aikaisemmin, mutta pihalla oltiin kuitenkin tämän lisäksi päivittäin ilman kameraa.  En tiedä näkyykö se kuvissa, mutta olen ainakin yrittänyt ottaa parempia kuvia.

Vuoden suosituin postaus oli "Rähjäterassin muodonmuutos" ja vähiten katselukertoja sai Jouluiloa ja sisäistä rauhaa, ei siis ihme että meidän paketteihin käärittiin enemmän tavaraa kuin jouluiloa .

Nykyään postauksieni aiheet ovat tulleet hetkellisistä inspiraatioista. Ainakin olen huomannut, miten innoissani olen kuvatessani ja kirjoittaessani. Kovasti se kyllä teettää, kun kaikki pitää kuviinkin tehdä itse. Tajusin etten ole ehtinyt salille, kun on ollut niin kiire harrastaa.

Tässä pieni esimerkki, miten paljon käsityötä kuviin liittyy..
Tähän kuvaan merkitty kaikki itse tehdyt jutut. 

Odotusaika meni nopeasti ja tuntuu että aika on mennyt ihan hirveällä kyydillä vauvan tulon jälkeenkin, tosin samaa rataa lasten rytmittäminä. Voisi melkein luulla, että olen kuin se mies Päiväni murmelina-elokuvassa. Onneksi on edes juhlapyhiä jotka tuovat vähän muutosta meidän kanakeitto-arkeen. Katselin kaiholla meidän kesälomakuvia Hämeenlinnasta ja lisäsin niitä kunnolla kollaasiin. Voi kun koko vuotemmekin olisi ollut auringonpaisteista lomaa.

Kiitos teille kaikille tästä vuodesta, kiitos että jaksatte kurkata juttujani, niin tiedän etten ole ihan yksin. Miehelle on niin vaikea selittää askarteluja. Onneksi sentään Pieni osaa jo kehua ja sanoa minulle spontaanisti "Ihana" ja "Oolala!". Postauksia voi käydä selailemassa blogit.fi:ssä, josta on helpoin klikata auki kiinnostavimmat jutut.

Ihanaa uutta vuotta 2017! Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan onnea ja menestystä meille kaikille!

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on Muistot 2016. Kiitos Pieni lintu ja haastekaverit tästä vuodesta.

Jouluiloa ja sisäistä rauhaa

Musta on trendiväri muualla kuin ajatuksissa.

Kiire, hoppu, kiire, hoppu!  Meillä tehdään listoja mitä kaikkea pitäisikään vielä tehdä. Listalta on yliviivattu muutama asia, mutta muuten rivejä tulee lisää aina kun yhden asian on saanut suoritettua. Jotenkin tuntuu, että ollaan rakentamassa suurta yllätystä joululle joka on kohta tulossa kylään. Kop, kop, kop!

Ehkä tätä joulua pitäisi kuitenkin rakentaa sisäisesti, jolloin pienet murheet, kiire ja listat eivät paljon painaisi.  Päättelin, että hyvää mieltä pitää myös ruokkia, että se kasvaisi oikein suureksi ja pulleaksi ja tyhmät asiat olisivat ajatuksissa niin pikkuruisia että jäisivät pulleron jalkoihin. Eihän se vielä riitä! Lahjaksi voisi vielä paketoida leveän hymyn ja antaa iloa! Kiitos perhe, ystävät, tuttavat ja vieraat, olette sitä minulle kovasti antaneet! Toivottavasti voisin antaa teille ison paketin joka sisältäisi, kannustusta, iloa, aurinkoisia ajatuksia ja vauvan hymyä.  

Näillä ajatuksilla aion jatkaa joulun valmistelua ja nauttia samalla jokaisesta rivistä. Uskon etteivät palaneet piparitkaan harmita, kun musta on trendiväri muualla kuin ajatuksissa.

Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen aiheena on vastavalo.

Kuvia Päijänteen rannalta

Kuvia kaamoksesta Päijänteen rannalta. Hiljaista ja hämärää.

Hiljaista! Ei kuulu muuta kuin ritinää rantaviivasta. Päijänne alkaa hiljalleen jäätymään. Nyt on päivän kirkkain hetki ja on silti pimeää. Kaamos tuntuu täälläkin.


Kaikki on niin tyyntä. Ihan kuin koko järvi nukkuisi. Tapahtuisi edes jotain. Minna Canth kirjoitti vuonna 1884: Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!


Täytyy ravistautua hereille ja avata silmät. Talviunet ovat karhuja varten.

Kun asioita katsoo virkein silmin ne näyttävät ihan toiselle. 

Pienen mielestä nyt on hyvä päivä onkia mummin kanssa. Ei haittaa vaikka ei ole siimaa tai koukkua, tarkoitushan on vain onkia. Oli sitten vaikka vähän hämärää.

Osallistun näillä kuvilla Pienen linnun Makrotex-valokuvahaasteeseen jonka aiheena on  pimeys.

Joku varmaan yhden näistä kuvista bongasikin jo etukäteen Instagramissa.

Kesäheinän ensilumi ja kauniit kuolleet kukat

Meidän vauvan ensilumi satoi hiljalleen ja peitti alleen kaiken synkän.

Lunta sataa hiljalleen. Ihanan hiljaista ja valoisaa. Meidän vauva näki ensimmäistä kertaa ensilumen. Lumesta tulee aina jouluinen ja kiireetön olo.
Leijailevat hiutaleet on niin pelastus synkkään syksyyn ja ne peittävät alleen kaiken ikävän. Valoa viimeinkin!

Kesäheinä on nyt kolme kuukautta vanha ja hymyilee kaiken aikaa. Ulkona on niin paljon ihmeteltävää ja kirkas päivän valo sai silmät sirrille. Montaa kertaa ei Kesäheinä ole päässyt ilman kärryjensä koppaa tarkastelemaan maailmaa. Kädet pitää olla vapaana, jotta äiti saa olla pelastamassa isosiskoa.

Reiman vauvan untuvapuku on kyllä tosi lämmin. Alle ei tarvitse paljoa pukea.

Osallistun tällä postauksella Mansikkatilan mailla kukkailoitteluun. Nyt innostuin kuvaamaan ulkona ja aiheenani oli kauniit kuolleet kukat. Kukkailoitteluun voi linkata bloginsa ja omat kukkailoittelunsa viikonlopun ajan. 

Ihana kun on joku syy kuvata kukkia! 

Meillä jäi kanervat laittamatta. Kauniit marketat ja hortensiat jaksoivat kukkia pitkälle. En millään raaskinut heittää niitä pois annoin niiden kukkia valtoimenaan. Vauvan ja taaperon kanssa jäivät nuo pihahommat vähän vähemmälle. Sain sentään lehdet lakaistua terassilta. Aika taisi mennä siinä kun  jahtasin kameran kanssa tilhiä tai kärryttelimme leikkipuistoon. Ihana kun on kylmä, niin tietää jo mitä pistää päälle. Antaa vain lumen sataa hiljalleen kuolleiden kukkien päälle.