Prinsessan 1 -vuotiskortti

Korttiaskartelua vauvan ja taaperon kanssa

Pieni 1-vuotias kummityttöni sai itse tehdyn pinkin pupukortin. 

Askartelin korttiin silkkipapereilla päällystetyistä massapalloista pupun. Minulla oli pieniä käsiä auttamassa ja vauvakin pääsi näyttämään taitonsa pahvireunojen kuluttamisessa.

Viikonloppuna oli suloisen kummityttöni ensimmäinen oikea syntymäpäivä. Edellisenä iltana kysyin Pieneltä että mitä tehtäisiin ja häneltä tuli vastaus samantien: "askallellaan hämähäkkiä".

Muistin että tosiaan meidän piti tehdä kortti synttärisankarille ja kannoin askartelut olohuoneen lattialle. Meidän Kesäheinä oli myös innoissaan askartelutarvikkeista ja minun piti olla silmä kovana. Mitä katosikaan vauvan pieniin kätösiin ja kun Pienikin halusi liimata ja leikata saksilla kaiken. Jotenkin kummallisesti saimme yhdessä kolmeen tyttöön askarreltua pupukortin. Vauva auttoi ressauksessa, eli paperin kuluttamiseksi vanhan näköiseksi ja Pieni levitti lattialle esille sopivia materiaaleja.

 Hyvinhän se askartelu meni, vaikka leikkaamista on harjoiteltu jopa lastenhuoneen verhoihin. Siellä valkoisissa tähtiverhoissa on nyt pieni tirkistysreikä, josta on mukava kurkistaa ulos. Pienestä se on hyvin kätevää.

Nyt hauskinta oli piirtää tusseilla lattiaan ja hakea vessasta kasteltua vessapaperia ja siivota jälkiä sitten pois. Lopulta piirtely päättyi hennatatuoinnin tapaiseen piirustusleikkiin ja käsien pesuun. Tai no ennen juhliin lähtöäkin  Pieni ehti taiteilla kissanaamion naamaansa ja tussit katosivat piiloon ainakin siksi aikaa, kunnes äiti ei enää muista miksi tussit ovat piilossa. Kyseessä saattoi olla myös meikkausoperaatio, sillä Pieni katsoi silmä kovana mallia mitä äiti teki peilin edessä. Onneksi vauvaa ei ole keksitty vielä meikata ja tussi lähti helposti pois. Ei tämä nyt niin kaaosta onneksi ole.

Seuraavalla kerralla viemisenä saattavat olla ne sokerimassahämähäkit, vai olikohan niissäkin joku juttu miksi niitä ei tehdä? En muista enää.

Pieni löysi paperilaatikosta kissakuvia ja onneksi olin aikoinaan tehnyt useamman raitaruusun.

Raidallinen takaa pilkottava paperi on origamipaperia.

Luulen ettei kortista olisi tullut näin kiva ilman tyttöjä. Mukavampi askarrella mitä käsiin annetaan ja antaa käsien vain tehdä. Liian hyvin suunniteltu saattaa jäädä aika tavanomaiseksi.

Ompelin housut vauvalle ja taaperolle!

Miten onnistui lasten housujen ompelu ihan itse? Hupsistarallaa! 

Ompelin vauvalle ja taaperolle pöksyt Nosh-kankaista. Ilman säätämistä ei tästäkään hommasta selvitty, mutta tulos oli ihan kelvollinen.  Ihan hyvät pöksyt!

Minulla ja ompelukoneella on viha-rakkaussuhde.  Tällä kerralla mentiin vaikeuksien kautta voittoon.

Ompelin tytöille housut ihan itse! Minulla jäin Pienen vauva-ajasta hampaankoloon, kun en koskaan saanut aikaiseksi ommella käyttövaatteitta kivoista kankaista. Ystäväni ompeli milloin mitäkin ihanaa ja ihanaakin ihanammilla kuoseilla. Ihmettelin, että mistä noita kankaita saa ja en silloin ollut kuullutkaan sanaa Nosh. Itse ompelin vain mekon klik paitakankaasta.

Nyt päätin että tilaan kivaa kuosia ja ompelen molemmille tytöille ainakin yhdet pöksyt. Tilasin Noshilta Juhla-joustocollegea ja resoria ja lähdin ompelemaan. Otin vauvan housuihin kaavan äitiyspakkauksen raitahousuista ja taaperon housut tuli sitten tehtyä vähän vaikeamman kautta. 

Vauvan puolipotkuhouissa ei ole sivuilla saumoja ja lahkeet ja vyötärö viimeistellään kaksinkertaisella resorilla. Hieno kaava, jossa ei tule päällepäin näkyviin vinks vonks-ommelta. Ja mikä parasta pitkien ja tarpeeksi leveiden resorien kanssa housut mahtuvat vielä pitkään. 

Taaperon housuissa käytin melkein samanlaista kaavaa. Idea oli sama, että saumat tulevat sisäreiden puolelle ja päällepäin ei näy ompeleita. Kiva tässä kaavassa on, että sitä voi leventää kankaan taitteen kohdalta lapsen vyötärön mukaiseksi.  

Ainut mikä hommassa meni pieleen oli se, että menin ompelemaan vyötäröpuolen palat  yhteen  lahkeiksi ja kuosikin meni ylösalaisin. Keskittyminen katkesi, kun taapero meni nukkumaan ja kotona oli liian hiljaista. No eihän se haittaa, ompelin sukkahousuista tutun takakiilan paikkaamaan lahkeen kohdan aukkoa ja housuista tulikin ihan viimeisen päälle hyvät.  Mieskin kehui, että ompa hienosti tehty tuohon tuo kiila. 

Ostin 50 cm  Juhla-joustocollegea  ja 30 cm resoria.  Näiden jälkeen kangasta ja resoria jäi vielä yksiin vauvahousuihin ja ylimääräinen 10 cm suikale.  40 cm palloketjukangasta olisi riittänyt. Nyt kun on parit housut harjoitellut voi kolmannet mennä jo ihan rutiinilla, kunhan ei ole häiritsevää hiljaisuutta.

Tämä Noshin Juhla-kangas oli varmaankin aikuisten mallistoon, mutta minusta se sopi hyvin pienille tytöille. Puuteriroosa on niin suloinen väri!

Pieni tykkäsi omista housuistaan kovasti ja hän oli heti valmis kuvattavaksi uusien housujen kanssa. Äiti teki!  Pipo on muuten Coconut Orcanicilta. Minullakin on tuommoinen, mutta vähän liian pieni. Pitäisi varmaan kokeilla ommella itse uudet "samis"-pipot.

Takaosan kiilan avulla on helppo pukea housut oikein päin. Itseasiassa suunnittelin sen noin. Hys!

Näitä tarvitaan 2 kappaletta, joista toinen on peilikuva.  Tein kaavan leivinpaperille kahdessa osassa ja mallasin sopivan levyiseksi taitteen kohdalta,  tytön mittojen mukaan. Tämä kaava pitää siis leikata taitteen kohdalta halki. Pituutta voi lisätä pidemmällä resorilla. Lahkeet näyttävät kapeilta, mutta yläosa ja lahje ovat samanlevyisiä 26 cm, jolloin vyötärön ympärys on 52 cm (sis. saumavarat). Tuohon C:n ja D:n kohtaan ompelin kiilan, kun lähdin ompelemaan lahkeita vyötäröpuolelta.  Nyt kävi näin, meni väärin päin. Resorit ompelin ensin putkeksi ja sitten käänsin saumat sisään päin ja ompelin kaksinkerroin kiinni lahkeisiin ja vyötäröön. 

Suosittelen kurkkaamaan noita Noshin kaavoja, olisi saattanut olla paljon helpompi tehdä niin itsekin. Joskus sitä on vain pakko säätää.

Vauvan housujen kangas on myös Noshin puuteriroosaa. Näyttää sisävalossa erilaiselle. Pöksyt onnistuivatkin ihan hyvin! Olisi pitänyt varmaan ommella raskausaikana näitä ihania vaatteita enemmänkin. 

Tilasin myös Finlaysonilta paksua Joulumuumi-kangasta ja ompelin samoilla silmillä uuden peitteen leikkimattoon. 

Meidän Kesäheinä ei malta enää pysyä paikallaan. Hetkessä hän pyörähtää selältä mahalleen ja toisin päin. Yksi päivä vauva oli mennyt piiloon nojatuolin alle hakiessani kahvia. Hassu! 

Tämä vauvan housujen kaava oli paljon helpompi. Kangas taitetaan kaksin kerroin ja mallataan kaavan taite kankaan taitteeseen. Näitäkin palojs tarvitaan kaksi kappaletta, joista toinen on peilikuva. Lahkeen sisäosat ommellaan ensin yhteen, sitten molemmat palat ommellaan yhteen haaraosasta. Sen jälkeen ommellaan putkiksi ommellut, kaksin kerroin taitetut resorit lahkeisiin ja vyötäröön. Tuo vyötärön resori jäi 7 cm korkeaksi, mutta resoria tarvitaan 14 cm, koska se taitettiin kahtia leveyssuunnassa. Kannattaa muuten ennen ompelua kokeilla missä suunnassa kangas joustaa. Lahkeiden resori oli 7,5 cm korkea.

Tämmöistä tänne! Onko teillä ompeluprojekteja käsillä? Kertokaapas mitä muita kivoja nettikangaskauppoja on?

Rentouttava kasvonaamio

Tein ihanan yllätyksen tulevaisuuden minälle! 

Kokeilimme rentouttavaa luontaistuotekasvonaamiota lasten leikkien lomassa. Voiko siinä nyt rentoutua kahden taaperon ja vauvan kanssa? 

Ystäväni toi minulle kukkia! Kiitos!

Ystäväni tuli yökyläilemään pienen vuoden vanhan tyttärensä kanssa. Tarvitsin kyllä ehdottomasti jotain piristystä. Jotenkin takki oli vähän tyhjä joulun jälkeen. No ulkona paukkui pakkanen ja vietimme laatuaikaa sisällä. Tytöt pyöri sisällä yrittäen purkaa pakkautunutta energiaa ja tämä äiti oli "vähän" väsynyt.  Mutta oli hauskaa nähdä miten tytöillä oli kivaa yhdessä. Niin ja miten ihanaa on välillä höpötellä toisen aikuisen kanssa! 

Päätimme kokeilla "rentouttavaa" kasvonaamiota siinä leikkien sivussa. Oma iho oli jotenkin unohtunut hoitaa ja naamaani kuvailin sanalla eltaantunut. Joo tosiaan, kaikki se suklaa, väsymys ja ihon hoitamattomuus oli tehneet tehtävänsä. Siis  minulle! Kysyin että mitä jos tehtäisiin rentouttavat kasvonaamiot, nyt kun meillä on laatuaikaa? Nauroimme sanalle rentouttava, sillä molemmat hyppivät lapsosien perään vuorotellen. Mietin jo että ollaan kyllä edustuskunnossa kasvonaamiot päällä jos tarvitsee soittaa ambulanssi.

Mutta naamio oli yllättävän piristävä! Iho muuttui kyllä ihan toisenlaiseksi ja en olisi varmaan postausta naamiosta lähtenyt kirjoittamaan jos en olisi yllättynyt. No ainakin hetkeksi iho oli piristynyt, kimmoisa ja sileä kuin vauvan peppu. Ajatella naamani oli lopulta enemmän hereillä, kuin minä!

Normikauppojen kirjaviksi värjätyt lisäainemömmöt jäävät minulta hyllyihin. Olen alkanut arvostaa enemmän luonnontuotteita, joissa ei ole niin pitkälle jalostettuja kemikaaleja jotka sitten imeytyisivät elimistöön. No nyt pääsin ainakin itse noitatunnelmaan sekoittaessani Khadin naamiopulveria ruusuveteen. Olin naamiopulverin ostanut alennusmyynnistä ihan omaa hemmottelevaa koti spa-päivää varten. Ihana tehdä mukavia yllätyksiä tuleisuuden minälle, nyt se tulikin tarpeeseen.

Khadin Vetiver (klik) on kasvonaamio rasvoittuvalle ja akneiholle, sekoitin siihen Aqua oleum ruusuvettä (klik). Hyviä nuo kasvonaamiopulverit, sillä niissä ei makseta vedestä.  Luin että ruusuvesi on ollut jo vuosisatoja kauniin ihon salaisuus taistelussa vanhenemista ja ryppyjä vastaan. Tankkiautollinen meille kiitos!

Loppiaisen kunniaksi piparitaloakin on murrettu teen kaveriksi. 

Yritän ladata akkuja ja kerätä inspiraatiota kevääseen. Odottelen inspiraatiota, mutta ne syntyvät virkeällä mielellä ja ihanassa joutilaisuuden tilassa.

Onneksi on nämä ystäväni tuomat värikkäät tulppaanit Mansikkatilan mailla kukkailotteluun, että on edes pieni syy bloggailla.

Kauniita tulppaaneja! Olipa kiva kun sain ystävältäni värikkäitä kukkia. Pitää todellakin tehdä nyt jotain poikkeavaa, että saa taas elämäänkin väriä.

Toivottelen ihanaa reissua Tallink Siljan polttarireissulle lähteneille bloggareille, olisi ollut niin upeaa olla teidän kanssa siellä. Vilkuttelen teille täältä rannalta! Reissu olisi ollut liian pitkä 5 kk vanhalle vauvalle olla erossa äidistä. Katsotaan sitten uudelleen, kun tytöt ovat 18 vuotta. Huoh. Ihanaa loppiaistaa!

Vuotemme kuvina 2016

Meidän vuoteemme mahtui muutto, vauvan odotusta, kummitytön syntymä, Pienen 2-vuotissynttärit, leikkejä taaperon kanssa, lomailua pariin otteeseen Aulangolla ja suloisen neiti Kesäheinän syntymä ja loputtomasti vaunulenkkejä. Valokuvasin varmaan enemmän kuin ikinä aikaisemmin, mutta pihalla oltiin kuitenkin tämän lisäksi päivittäin ilman kameraa.  En tiedä näkyykö se kuvissa, mutta olen ainakin yrittänyt ottaa parempia kuvia.

Vuoden suosituin postaus oli "Rähjäterassin muodonmuutos" ja vähiten katselukertoja sai Jouluiloa ja sisäistä rauhaa, ei siis ihme että meidän paketteihin käärittiin enemmän tavaraa kuin jouluiloa .

Nykyään postauksieni aiheet ovat tulleet hetkellisistä inspiraatioista. Ainakin olen huomannut, miten innoissani olen kuvatessani ja kirjoittaessani. Kovasti se kyllä teettää, kun kaikki pitää kuviinkin tehdä itse. Tajusin etten ole ehtinyt salille, kun on ollut niin kiire harrastaa.

Tässä pieni esimerkki, miten paljon käsityötä kuviin liittyy..
Tähän kuvaan merkitty kaikki itse tehdyt jutut. 

Odotusaika meni nopeasti ja tuntuu että aika on mennyt ihan hirveällä kyydillä vauvan tulon jälkeenkin, tosin samaa rataa lasten rytmittäminä. Voisi melkein luulla, että olen kuin se mies Päiväni murmelina-elokuvassa. Onneksi on edes juhlapyhiä jotka tuovat vähän muutosta meidän kanakeitto-arkeen. Katselin kaiholla meidän kesälomakuvia Hämeenlinnasta ja lisäsin niitä kunnolla kollaasiin. Voi kun koko vuotemmekin olisi ollut auringonpaisteista lomaa.

Kiitos teille kaikille tästä vuodesta, kiitos että jaksatte kurkata juttujani, niin tiedän etten ole ihan yksin. Miehelle on niin vaikea selittää askarteluja. Onneksi sentään Pieni osaa jo kehua ja sanoa minulle spontaanisti "Ihana" ja "Oolala!". Postauksia voi käydä selailemassa blogit.fi:ssä, josta on helpoin klikata auki kiinnostavimmat jutut.

Ihanaa uutta vuotta 2017! Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan onnea ja menestystä meille kaikille!

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on Muistot 2016. Kiitos Pieni lintu ja haastekaverit tästä vuodesta.

Itsetehty vauvan leikkimatto

Tein itse ja säästin!

Ompelin itse vauvalle leikkimaton ihanasta Muumi-kankaasta. Helppo urakka ja sain myös tyhjennettyä kaappeja.  Kankaanpalat ja tarpeeton peitto pääsi kaapista arvoiseensa käyttöön. ♡♡♡

Toinen puoli leikkimatosta on paksua Bongo-Bongo Muumi-panamakangasta. Ostin kankaan Finlaysonin verkkokaupasta, hyvällä aleella.

Meidän Kesäheinä on jo niin iso että hän  mielellään haluaisi ryömiä ja puskea itseään eteenpäin. Sitterissä leikitään jo lelukaarella ja kovasti neiti on touhua täynnä. Katsoin kaihoisasti kauniita leikkimattoja nettikaupoista ja tajusin että en voi ostaa kaikkea.

Kuolaamani leikkimatto.

Muistin että olin tilannut Finlaysonilta ihanaa paksua Muumisarjakuva-puuvillakangasta ja olin siitä alunperin tekemässä vauvan sängyn pehmuksia. Olen koukussa Finlaysonin Muumi-kankaisiin ja heti kun sähköpostiin kolahtaa ilmoitus alennuksista olen jo tilaamassa uusia Muumeja. Sillä rahalla olisi saanut sen leikkimaton, no jaa.

 Ompelu oli jäänyt suunnitteluasteelle ja nyt revin itselleni aikaa ompeluun. Kaikki tarvikkeet löytyivät himohamstraajan kaapista. Löysin Anttilasta ostamani pinkkiraidallisen paksun  puuvillakankaan. Se sopi täydellisesti pariksi muumikuosille. Tykkään kovasti Bongo-bongo-kankaasta, jossa Muumipeikko esiintyy Tarzanina ja Niiskuneiti on Jane. Meillä on vauvalla jo pussilakanasetti samalla kuviolla.

Pehmusteeksi löytyi poikamiesajan peitto joka oli jäänyt marittamatta. Sitä ei ollut saanut heittää pois. Ei, vaikka kuinka tekisi mieli. Konmari ei onneksi ole kieltänyt askartelua toisen tavaroista. En edes tiedä miksi meillä on kaapissa peittoja armeijalle, vaikka vierassängyssä on jo peti valmiina. Ehkä kuvittelin että peitot tuottaisivat iloa meidän lukuisille vieraille ja kaikille niille yökyläilijöille. Täytyy kierros ottaa uusiksi.

Leikkasin peiton pienemmäksi ja ompelin siihen ympärille valkoisen lakanan. Lakana oli ihan sitä varten ettei peiton kuvio kuulla kankaista läpi. Ostan silloin tällöin edullisia ohuita puuvillalakanoita käsityöaskarteluja varten. Ne sopivat hyvin mallimateriaaliksi ja aluskankaiksi.

Urakka oli lopulta helppo, kun suunnittelutyö oli tehty. Ompelukonekin oli suopealla tuulella. Oli kyllä ihanaa saada tavaraa pois kaapista lojumasta ihan oikeaan käyttöön ja sain pidettyä itseni kurissa etten tilannut mitään. Tosin mieli teki...

Mutta mikä tärkeintä Kesäheinä on leikkimattoon todella tyytyväinen ja nytkin harjoitellaan kovasti kääntymistä ja puskemista eteenpäin.

Toinen puoli leikkimatosta on pinkkiä raitakangasta.
Kun reunan kääntää leikkimattoon tulee kiva tyyny.

Kun kotoa ei pääse ostoksille voin juosta hyvien alennusten perässä verkkokaupoissa. Molon Fonda paita löytyi Stylepitiltä, jossa on aina hyviä alennuksia. Sieltä tilasin joskus myös Phister &Philina-vaatteita ja pikkujoulumekon. 

Leikkimatto sopii kivasti myös olohuoneeseen ja siinä kelpaa köllötellä.

Isosisko tykkäsi myös leikkimatosta. Hienoa, nyt tytöt mahtuvat leikkimään matolla yhdessä. Huomasin, etten ole saanut vieläkään tyttöjä puettua pinkkiin. 

Iskän vanhan peiton leikkasin pienemmäksi ja päällystin lakanalla. Nyt tuo sydänkuvio ei paista Muumi-kankaasta läpi. Pitäisi ommella kyllä enemmän. En raaskinut heittää peitonpaloja roskiin, kun löysin niille jo uuden kohteen. Nyt kun saisin vielä hetken ompeluun.

Blogiani on kiva seurata blogit.fi:ssä. Sieltä on helppo kurkata kiinnostavimmat postaukset. Nyt kun postauksia on yli 300 niiden selaamiseen tarvitaan jo vähän apuja.

Ihanaa isänpäivää!

Hys! Isänpäiväsalaisuuksia!

Meillä vietettiin kolmatta isänpäivää se oli ensimmäinen meidän Kesäheinälle. 

World's Best Dad! Iskä sai kahvipaahtimo Pavun kahvia sänkyyn kuvamukista jossa toisella puolella oli oman tyttären kuva. Iskä oli otettu myös kahvista! 

Valmistelimme salaa isänpäivää. Hysss! Ei kerrota iskälle! Ja vastaukseksi pieni painoi sormensa huulilleen ja sihahti hysss ovela ilme kasvoillaan! Meillä oli yhteinen salaisuus.

Askartelimme iskälle ja vaarille kortit. Korttien teko olikin  Pienestä mukavaa, varsinkin kun äiti lopetti auttamisen. Pieni kertoi olevansa taiteilija ja ymmärsin viimein antaa hänen tehdä itse. Pieni askarteli perhostarroja kortiin, kuin vanha tekijä ja suhi kultamaalia varmoin ottein. Hymähdin, niin tietenkin. Kuulostipa jotenkin tutulle.

Leivoimme myös tiikerikakun iskälle, koska sitä iskä oli toivonut jo pitkän aikaa. Pieni mittasi jauhot ja sokerit ja välillä kiipesi alas viihdyttämään babysitterissä katselevaa siskoaan. Reipas tyttö.  Hän olisi ehdottomasti halunnut myös vatkata. En ihan vielä anna vatkainta, ettei kakkuja aleta leipoa heti, kun silmä välttää. Keittiön kaapeille kun kiivetään jo sujuvasti. Pikku Masha. Piilotimme kakun kaappiin yöksi.

Pienestä oli niin jännää pitää yllätys iskältä. En meinannut itsekään saada unta, etten nukkuisi pommiin omasta vuoden ainoasta kahvikeittovuorosta. Hain kahvipaahtimo Pavusta iskälle ihan oman sekoituksen kahvia. Se tuoksui valtavan hyvälle ja salaisuus meinasi paljastua, kun koko eteinen tuoksui kahville.

Hiivimme aamulla alakertaan Pienen kanssa ja Kesäheinä jäi iskän viereen vahtimaan selustaa ja pitämään iskä kiireisenä jos hän sattuisi heräämään. Pieni voiteli iskälle leipiä ja oli niin innoissaan. Hyss! Täytimme tarjottimen aamupalalla ja herätimme iskän! Hyvää isänpäivää!

Tiikerikakku on hyvää kun sitä saa tarpeeksi harvoin. Resepti täällä, nyt ei ollut sitruunankuorta. Teimme taas kaksi pientä kakkua.

Kesäheinän tehtäväksi jäi hoitaa iskän viihdyttäminen. 

Pienikin osaa kirjoittaa aakkosleimasimilla, kunhan äiti antaa leimasimet oikeassa järjestyksessä.

Pieni piirsi leimasinkynällä kuvion korttiin ja ripottelin kuvion päälle kohokuviointipulveria ja kuumensin kuumailmapuhaltimella kiinni. Ohje täällä. Osa on kultamaalia. Eihän kultaa voi olla liikaa!

Marraskuussa vietetään isänpäivää aina kuukauden toisena sunnuntaina. Osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen jonka aiheena on Marraskuu. 

Blogiani on kiva seurata blogit.fi:ssä. Sieltä on helppo kurkata kiinnostavimmat postaukset. Nyt kun postauksia on yli 300 niiden selaamiseen tarvitaan jo vähän apuja.

Stressitön joulu -blogihaaste

Voiko joulu olla joulu ilman stressiä?

En todellakaan tiedä! Sain Oliver teki meistä perheen blogin Liinalta haasteen stressittömästä joulusta. Voihan stressittömyyttä ja törsäämättömyyttä yrittää, vaikka minulle stressi on eräänlainen polttomoottori, jolla pusketaan läpi kivireen kanssa umpihangessa. Kuitenkin joulua askarrellaan meillä pitkään ja hartaasti.

Miksi sitä joulua sitten stressataan niin kovasti? Onko se niin että kaikki mikä poikkeaa normaalista rytmistä aiheuttaa epämukavuutta. Itse olen huomannut että pääsee helpoimmalla, kun tekee niin kuin on aina tehnyt, niin homma sujuu normi urillaan.  Joulustressiä voi kyllä yrittää mennä piiloon sulkemalla joululta ovi, mutta jouluihmiset kantavat sen sisään jokatapauksessa.

Mitäh! Voiko mitään hienoa saada aikaan ilman stressiä?

Tässä omat vinkit lievittämään joulustressiä:

1. Itse tehdyt joulukortit! Ota ihmeessä valokuva ja tilaa kuvista valmiit kortit vaikka ifolorilta. Niin ja tilaa samalla nippu lapsista otettuja kuvia, jotka voi laittaa lisäksi kortin mukaan.  Nämä käyvät myös pienestä lahjasta.

Askartele pari hienompaa korttia tyttöjen kanssa sitten korttitalkoissa glögin voimalla ihan vain huvin vuoksi. Voit toki askarrella 30 kappaletta täydellisesti skräpättyjä kortteja lapsiesi kanssa ja hangata irti maalia/ glitterliimaa/mustetta huonekaluista ja laminaateista. Tiedän mistä puhun! Tehtiin vasta 2-vuotiaan kanssa kaksi isänpäiväkorttia. Pidä sähköpostissa osoitelistaa, jolloin osoiteita ei tarvitse etsiä ympäriinsä.


2. Joululahjat on hyvä ostaa alennusmyynneistä pitkin vuotta. Aina tulee jotain vastaan jonka tietää ilahduttavan jotain tiettyä. Pitäisi yrittää suosia kotimaisuutta. Lahjoja voi tehdä pitkin vuotta itse. Toki se on nyt vähän myöhäistä. Meillä osa lahjoista on jo marraskuussa hankittu ja tehty. Onneksi netti on verkkokauppoja pullollaan ja lahjat tulevat kotiin tai ainakin  lähipostiin asti. Ajatuksena voisi olla mitä saaja haluaisi muttei raaski itselleen ostaa, jotain pientä kotimaista.

3. Sukulaiset! Pitäisi varmaan ajella mummit ja kummit läpi. Ja jouluna menee monta päivää autossa istumiseen. Mitäpä jos ollaankin vain kotona ja nähdään suku joulun jälkeen?  Tai vietetään joulu yhdessä paikassa. Ei kai se niin päivän päälle ole ja kaikilla on joulurauha. Kukatkin saa sitten vähän edullisemmin. Joulukortithan kuvineen menivät jo!

 Jouluvalojen kanssa saa hauskoja korttikuvia.

4. Raha! Meillä ehkä eniten stressaa kun kaikki maksaa! Kun hinta tuntuu härskiltä jätä ostamatta. Ei kaikkea mahdollista tarvita jouluna.  Olen joskus myynyt auton että saa rahaa lahjoihin. Ehkäpä tarvitsen nyt sitä autoa enemmän, kuin saaja lahjaansa. Jos rahaa ei ole, niin sitä ei vain ole.

5. Ruoka! Tämä ehkä stressaa eniten, koska meillä tykätään syödä jouluna hyvin. Neuvoni tähän on se että tee sitä mitä osaat ja mistä tykkäät. Meillä syödään kalaa, kalkkunaa ja hanhea. Aion kuoria ja pilkkoa vihanneksia valmiiksi pusseihin ja heittää sitten niitä uunipellille sitä mukaan kun syödään. En tiedä aionko edes lähteä tekemään maidottomia laatikoita. Ehkä?

Tuli mieleen että varmaan helpottaisi jos ruokastressin jakaisi ja joulu rakennettaisiin nyyttäriperiaatteella. Tarkoittaa sitä että kyläpaikkaan vie valmiin ruoan!  Ei tosiaankaa saa mennä kiireen keskellä toisen keittiöön touhuamaan omia juttuja, mutta jos emäntä haluaa nostaa jalat ylös keittiö on sinun.

6. Kauppa! Mieheni sanoi hyvän vinkin! Ruokakauppaan pitää varata aikaa ja hyvä lista. Ja mitkä unohtuu kauppaan, ne unohtuu kauppaan.

7. Ärsyttää! Syö suklaata! Aina kun tekee mieli äkäillä ja kiukuta henkäise syvään. Ota pala suklaata ja pistä silmät kiinni. Kyllä se siitä.

Muista nauttia sinisistä hetkistä. 

No, joo joo! Kiitos Liina, lupaan yrittää! Kurkkaa millainen joulu meillä oli viime vuonna. 

Joulu tulee joka vuosi! Yritetään tehdä siitä yhdessä stressitön ilon ja valon juhla!

Alkuperäinen haaste löytyy Oranssia-blogista.

Haastan mukaan seuraavat blogit:

Valkoisen vuoren rinteillä
Sarin kotona
Villa Nanna
Pilkkeitä

Ja meinasi melkein unohtua:
My Woodland Garden