Tammikuu

Tammikuu, tammipuu, sydänkuu, sydänpuu..

Talvisia valokuvia Aulangon vanhoista tammista. Nämä satavuotiaat puut ovat, kuin keskieurooppalaisesta postikortista.

Tämä kaunis huvimaja löytyy Aulangon golfkentaltä. Puistoalueella on jäljellä vielä muutamia rakennelmia muistuttamassa satavuotta vanhasta lomaparatiisista.

Pääsin taas ihailemaan Aulangon (klik) tammia. Yli satavuotiaat tammet tekevät puistosta keskieurooppalaisen postikorttimaiseman ja mietin aina uudelleen onko tämä puisto ollut tarkoitus olla sisään käveltävä maalaus? 

Sanotaan että tammikuu on saanut nimensä, siitä että se kuvastaa keskiötä, keskipuuta. Talven keskiötä. Sana tammi on tullut ruotsista "stam" tarkoittaen runkoa. Tammi on myös kova puun keskiosa. Varmaankin  tammipuu on saanut nimensä, koska se on yhtä kovaa, kuin puun sydän yleensä tai että sen runko on ollut tunnetusti hyvä materiaali laivaan ja mastoihin. Sanat ovat hauskasti sekoittuneet ja nyt tammikuu kuulostaa meistä ihan selvästi tammipuunkuulta. 

Kävelylenkin varrella näemme monta hevosta. Onneksi kovimmat pakkaset lauhtuivat, niin meillä ja hevosillakin oli mukavaa ulkoilla.

Jos tammi on tasainen, niin helmi heilahtaa tai maalis maksaa.. Nyt ainakin tammi heilahteli kunnolla, joten tulisiko kevät aikaisemmin? Pienen linnun Makrotex-haasteena oli nyt tammikuu. Sattuipa sopivasti. 

Tämä veikeä ystävä ei pelännyt minua. Orava nakersi ruusunmarjoja ja ne näyttivät olevan herkkua. Uskokaa tai älkää kuvasin tämän 25 mm putkella. Muistin kysyä luvan oravalta saanko ottaa kuvan?

Pieni veti Kesäheinää pulkassa lyhyen matkan. Kun hevoset ja orava olivat ihmetelty, niin molemmat tytöt nukkuivat päiväuniaan pulkassa. 

Kannoimme molemmat tytöt pulkissaan hotellin( klik) käytäviä pitkin huoneeseen, joka oli taas kerran kauimmassa nurkassa. Että oli jumppa. Ei, en ole postauksillani saanut alennusta huoneista. Paikassa on kuitenkin jotain miksi sinne ollaan haluttu mennä( muukin kuin kiva kylpylä), jos siellä on lomailtu vaikka edellisessä elämässä. Eihän sitä tiedä.

Hauska tapa leikata koivuja. Ilmeisesti latva leikataan aina pois, joten koivu yrittää kasvattaa uutta latvaa joka puolelta. Kutsuimme sitä hämähäkkikoivuksi.

Tammikuussa on myös synttärini. Kauris. 

Katseltiin koontikuvia viime vuodesta ja tuli hinku lähteä minilomalle. Tässä muuten postauksia edellisiltä kerroilta.

Lisää postauksia Aulangosta

Vuotemme kuvina 2016

Meidän vuoteemme mahtui muutto, vauvan odotusta, kummitytön syntymä, Pienen 2-vuotissynttärit, leikkejä taaperon kanssa, lomailua pariin otteeseen Aulangolla ja suloisen neiti Kesäheinän syntymä ja loputtomasti vaunulenkkejä. Valokuvasin varmaan enemmän kuin ikinä aikaisemmin, mutta pihalla oltiin kuitenkin tämän lisäksi päivittäin ilman kameraa.  En tiedä näkyykö se kuvissa, mutta olen ainakin yrittänyt ottaa parempia kuvia.

Vuoden suosituin postaus oli "Rähjäterassin muodonmuutos" ja vähiten katselukertoja sai Jouluiloa ja sisäistä rauhaa, ei siis ihme että meidän paketteihin käärittiin enemmän tavaraa kuin jouluiloa .

Nykyään postauksieni aiheet ovat tulleet hetkellisistä inspiraatioista. Ainakin olen huomannut, miten innoissani olen kuvatessani ja kirjoittaessani. Kovasti se kyllä teettää, kun kaikki pitää kuviinkin tehdä itse. Tajusin etten ole ehtinyt salille, kun on ollut niin kiire harrastaa.

Tässä pieni esimerkki, miten paljon käsityötä kuviin liittyy..
Tähän kuvaan merkitty kaikki itse tehdyt jutut. 

Odotusaika meni nopeasti ja tuntuu että aika on mennyt ihan hirveällä kyydillä vauvan tulon jälkeenkin, tosin samaa rataa lasten rytmittäminä. Voisi melkein luulla, että olen kuin se mies Päiväni murmelina-elokuvassa. Onneksi on edes juhlapyhiä jotka tuovat vähän muutosta meidän kanakeitto-arkeen. Katselin kaiholla meidän kesälomakuvia Hämeenlinnasta ja lisäsin niitä kunnolla kollaasiin. Voi kun koko vuotemmekin olisi ollut auringonpaisteista lomaa.

Kiitos teille kaikille tästä vuodesta, kiitos että jaksatte kurkata juttujani, niin tiedän etten ole ihan yksin. Miehelle on niin vaikea selittää askarteluja. Onneksi sentään Pieni osaa jo kehua ja sanoa minulle spontaanisti "Ihana" ja "Oolala!". Postauksia voi käydä selailemassa blogit.fi:ssä, josta on helpoin klikata auki kiinnostavimmat jutut.

Ihanaa uutta vuotta 2017! Toivottavasti uusi vuosi tuo mukanaan onnea ja menestystä meille kaikille!

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on Muistot 2016. Kiitos Pieni lintu ja haastekaverit tästä vuodesta.

Lomalla taaperon kanssa Aulangolla

Miltä näyttää kesäinen Aulanko?

Millainen Aulangon puistometsä on juhannuksena? Aivan satumainen! Kävimme taaperon kanssa katselemassa Aulangon nähtävyyksiä ja ihastelemassa kaunista näkötornia. Ihana paikka taaperon kanssa lomailuun!

Hugo Standertskjöl rakennutti kauniin puistometsän Aulangon vuorelle. Keskellä unenomaista joutsenlampea uinuu hiljainen joutsenten majapaikaksi rakennettu saari. Täällä aistii rikkaan Belle Epoque-aikakauden ja sen tuoman joutilaisuuden.

Me olemme niin lomalla! Olemme muutaman päivän rampanneet rappuja, nauttineet hotelliaamupalasta ja pulikoineet Aulangon kylpylässä klik* ja nyt tuntuu jo siltä että on ihana päästä kotiin. Saimme edullisimmin hotellihuoneet vuokrattua Booking.comista klik, kun kävimme katsomassa hotellia ja kirjautumassa sisään. Varasimme huoneet vasta pari päivää myöhemmin, kun Booking.com muisti meitä sähköpostitarjouksella.  Säästettiin useampi kymppi. Juhannuksena kelit olivat kohdillaan ja pääsimme viimeinkin tutustumaan juhannustaikaa täynnä olevaan Aulangon puistometsään, joka on ihan hotellin vieressä.

Kiersimme kameran kanssa lampia etsiskellen punaisia lumpeita, mutta niitä ei ollut näkyvissä. Vanha puistometsä lumosi tuoksuvine ruusuineen ja erikoisine puulajeineen ja pieni halusi nähdä linnan ja muurahaisia. Linnoja löytykin!

Kiersimme lampia ympäri ja pienikin selvisi ihan omin jaloin. Lammille pääsi autoilla ihan viereen, joten jätimme rattaat autoon. 

Yksi lammen puista oli saanut kaarnaansa rakastuneiden tekemät haavat. 

Lumpeet ja ulpukat kukkivat kuin suoraan Claude Monetin taulussa. 

Kävimme leikkimässä Kukkuu-leikkiä Ruusutemppelissä. Täällä saisi kesälläkin upeat hääkuvat.

Aulangolla pienen "linna" oli 30 m korkea näkötorni, johon kiipeäminen taaperon kanssa oli mieheltäkin urotyö. "Linnaksi" kävi myös ruusutemppeli ja puiston laidalla oleva harmaakivilinna.

Kaunis näkötorni kutsui meitä jo talvella huipulleen, mutta liukkaalla kapuaminen keittiön jakkaraa korkeammalle rimpuilevan taaperon kanssa olisi jo ollut vaarallista. Nyt kiipeäminen ylös torniin oli jo helpompaa.  Koska en ilmeisesti ollut "tarpeeksi" raskaana päätimme kivuta  vielä 322 rappua alas näkötornin alla olevaan karhuluolaan. Se ei tuntunut vielä missään, mutta kipuaminen takaisin ylös paita märkänä tuntui jo jaloissa. Niin, ja kunnon päällä! Onneksi ollaan vielä yhtenä pakettina.

Täytyy palata lomakuulumisiin ja tunnelmiin, kun viimein kotiin päästään.

Aulangon näkötornin lattia näyttää tutulle! Missäköhän olen nähnyt tämmöisen lattian? Näkötorni on rakennettu vuonna 1906. 

Tuntui että rappuja riitti näkötornissa. Onneksi kerrosten välillä oli välitasanne, jotta raput eivät tuntuneet loputtomilta. Ihanat kaiteet!

Jumppavaatteet tuntuivat ihan hyvälle valinnalle. Tosin se rikkoi vanhan ajan romanttisen tunnelman. 

Tornin huipulla oli aivan mahtavat näköalat! Wow!

Emme saaneet tarpeeksi kiipeilystä, joten laskeuduimme vielä näkötornin alla olevaan karhuluolaan.

Robert Stigell loi hauskan karhuveistoksen näkötornin alla olevaan luolaan. Kerrotaan Stigellin halunneen käyttää mallinaan Korkeasaaren karhunpentua, mutta vilkas karhu korvattiin lopulta täytetyllä. 

Hi! Greetings from Aulanko Finland! I'm participating in the Lavender Cottage's Final Mosaic Monday. Thank you Judith! 

Osallistun tällä postituksella Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on: LOMA.

Reimalla ale oli jo -40% . Bannerit ei pysy perässä.

 Kävin aamulla kurkkaamassa. Torstaina 30.6. on ilmaiset toimituskulut! T. Teresa

Belle Époqueta etsimässä: Aulanko eli Karlberg kuvina

Kansallisromanttinen Aulanko oli loistelias lomaparatiisi

Aulangolla on jäljellä kuvia menneen ajan loistosta. Luonnonkauniilla paikalla kävi taiteilijat hakemassa inspiraatiota ja viettämässä loistokkaita juhlia. Juhlia järjestetään edelleen, mutta hieman pienemmissä puitteissa.

Saimme päähämme lähteä viikonloppulomalle Aulankoon, kun siellä järjestettiin Metal Bath-festarit. Paikka oli tuttu vain karavaanarien viireistä, mutta yllätykseksemme paikka oli täynnä menneiden aikojen romanttista viehätystä.  Sitä ihan oikeaa Belle Époqueta. Tosin lukemani jälkeen jäljellä on vain pieni osa kulta-ajan loistosta.

Aulankoon oli viime vuosituhannen alussa kutsuttu nimekkäitä taiteilijoita, jotka hakivat kauniista maisemista inspiraatiota ja olivat samalla mesenaattinsa luona viettämässä loistokasta kaunista aikaa ja juhlimassa. Ainakin Eino Leinon ja Jean Sibeliuksen kuullaan saaneen inspiraatioita kauniissa maisemissa ja Aino Acktén esittäneen aarioita koreissa juhlissa.

Karlbergin kartano puistoineen sijaitsi ennen hotellin paikalla Aulangossa. Kaunis kartano ja sen ympäröivät puistoalueet olivat alku monen tunnetun taiteilijan inspiraatioon ja se on vieläkin suosittu kotimaan matkakohde.  Katso mitä kauniista ajasta on vielä jäljellä!
(tuntematon, valokuvaaja 8.8.1926, Keravan museo)

Eversti Hugo Standertskjöld loi Aulankoon kauniin lomaparatiisin. Tämä kuvan on maalannut Eero Järnefelt. 

Aulanko ei ole aina ollut Aulanko vaan rikkaan asetehtailijan oma kesäparatiisi nimeltään Karlberg. Eversti Hugo Standertskjöld tuli Venäjältä asetehtaan myynnistä saamat rahat taskussaan ja kerrotaan että rahaa oli niin paljon etteivät ne mahtuneet silloiseen Suomen Pankkiin. Rikkaan everstin oli käytettävä rahojaan tehtaiden ja tilojen ostoon, jotta hän sai varallisuutensa tuotua vanhaan kotimaahansa. Tämä on kyllä hyvä lähtökohta kotiinpaluuseen. Vuonna 1883 hän osti Karlbergin tilan Hämeenlinnasta kesänviettopaikakseen ja silloin hän aloitti muuttamaan tilaa mieleisekseen paratiisiksi.

Ruusutemppeli on yksi Aulangon kuvatuimmista kohteista. Eversti Standertskjöld rakennutti useita kauniita huvimajoja puistoalueelle ja on onni että niistä on jäänyt jäljelle vielä muutamia.  Tänne voisi tulla ottamaan hääkuvat vähän kauempaakin.

Tässä Onnentemppelissä kerrotaan Eino Leinon runoilleen:

Kell’ onni on, se onnen kätkeköön,
kell’ aarre on, se aarteen peittäköön,
ja olkoon onnellinen onnestaan
ja rikas riemustansa yksin vaan.

Ei onni kärsi katseit’ ihmisten.
Kell’ onni on, se käyköön korpehen
ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan
ja hiljaa iloitkohon onnestaan.

Olisikohan Eino Leino kertonut runossa rikkaasta poikamieseverstistä, jolla oli kaikkea ja hänellä ei mitään?

Aulangon näkötorni on mukavan kävelymatkan päästä hotellilta. Maisemat ovat henkeäsalpaavan upeat ja ei mikään ihme, että näkötorni on rakennettu juuri tähän.

Kuvia kartanon sisätiloista en montaa löytänyt, mutta Turkkilainen huone antaa varmaan kuvaa millaista sisällä on ollut. Kartanon puisto oli hoidettu viimmeisen päälle ja vanhoissa kuvissa vilahtelevat näyttävät istutukset ja kasvihuoneissa talvehtineet palmut.  Eversti Standertskjöld loi kartanon maille upean puistomaiseman kivisine linnoineen, tekolampineen ja  huvimajoineen. Parasta mitä rahalla saa. Aulangonvuoren harjalle hän rakennutti suuren kivisen näkötornin joka on vieläkin näyttävä nähtävyys henkesalpaavan maiseman edessä. Hän rakennutti puiston ajatuksena, että sen kauneudesta voi nauttia kuka tahansa. Onneksi puistoa pidetään edelleen yllä ja vieläkin voi levähtää puiston kauniissa huvimajoissa. Hän kutsui seurakseen paljon vieraita nauttimaan poikamiehen kesäpäivistä, eihän yltäkylläisyys ole mitään jos sitä ei voi jakaa jonkun kanssa.

 Tämä kuva on kuvattu kartanon palon jälkeen rakennetusta hotellista joka lopulta sai väistyä uuden hotellin tieltä kymmenen vuotta myöhemmin. (Runeberg Fred, kuvaaja 1930, Hotelli- ja ravintolamuseo)

Vanhaksi tullessaan eversti vuokrasi kartanon maineen Hämeenlinnan kaupungille, tosin hotelliksi aiottu kartano paloi pian kauppojen jälkeen vuonna 1928. Kaupunki muutti tilan nimen Aulangoksi ja se on edelleen suosittu nähtävyys. Kartanon tilalle rakennettiin iso hotelli, jossa nykyään voi viettää leppoisaa kylpylälomaa.

Karlbergin kartanon vierastalo toimii nykyään juhlatilana. Se onkin aivan mahtava paikka hääjuhliin, onhan vierastalo rakennettu kartanon juhlavieraita varten. Juhlataloa kutsutaan Kavaljeeriksi ja sitä vuokraa Rantasipi Aulanko.

Keskellä pienempiä juhlasaleja on suuri kristallikruunuin somistettu juhlasali. Se on kuin tehty tanssia varten. Ihastuin salin upeaan lasikattoon.

Täytyy kyllä kehua että tässä juhlatilassa on wc tehty morsiamia varten.  Tila on niin kiva, että kiireisen häähumun keskellä voisi vähän istahtaa ja juoda lasillisen kuplivaa ihan omassa rauhassa.

Kartanosta on jäljellä puinen vierastalo muistuttamassa loisteliaasta ajasta. Vierastalo on riisuttu silloisesta loistostaan ja kalustettu uudelleen juhlakäyttöä varten.  Hotelli vuokraa tilaa häihin ja muihin juhliin. Vaikka talo on vain vierastalo niin sinne mahtuu helposti satapäinen juhlakansa kilistelemään laseja ja syömään. Täytyy kyllä sanoa että lomailessamme jo hotellin lounas oli kuin maistuva juhla-ateria.  Pohdimme että varmaankin poikkeamme tuolla lomalla uudelleen kesällä jo ihan pelkän ruoan vuoksi. Tietysti hyvän lisän lomaan tuovat maisemat, puisto, linna, lapsiystävällinen kylpylä ja Hämeenlinnan nähtävyydet.

Nyt voi vain kuvitella millaisen ennen näkemättömän yltäkyllyyden tuo rikas aatelinen eversti Suomeen toi. Evertin palatsissa Pohjoisesplanadi 3 ja Karlbergin kartanossa järjestettiin upeita juhlia, jollaisia ei nykypäivänä ole missään. Ihanaa on kuitenkin antaa mielikuvituksen laukata ja kuvitella millaista tuossa paikassa on ollut ja antaa kesätuulen kuiskutella korviin menneen ajan lumoa.

Olisipa ihana päästä tuonne juhliin! Pienelle lomalle noihin maisemiin pääset täältä.