Pensaslabyrintti ja tunnelmia Nokkakiven huvipuistossa

Kesän viimeistä kertaa Nokkakiven huvipuistossa

Nokkakiven huvipuistossa on ihana pensaslabyrintti. Sinne sisälle näkee hienosti maailmanpyörästä käsin. Paikka olisi valtava ihana vaikka hääkuvauksille. 

Sain viettää hetken omaa aikaa korkeuksissa.

Nokkakiven huvipuiston maailmanpyörässä vanhemmat käyvät vuoronperään levähtämässä. 

Kävimme Nokkakiven huvipuistossa tämän kesän viimeisenä aukiolopäivänä. Ihana pieni huvipuisto sijaitsee Lievestuoressa ihan lähellä Jyväskylää. Mikä paikasta tekee mukavan siellä löytyy todella monta laitetta pienille alle 100 cm jännitettäväksi. Se on hyvää vastapainoa niille huvipuistoreissuille, joissa jokaiseen laitteeseen pitää odottaa vielä useampi vuosi. Meidän ensimmäinen kerta tässä huvipuistossa oli pienen ollessa 11 kuukautta vanha ja silloin hän pääsi kahteen hurjaankin laitteeseen äidin tai iskän kanssa. Nyt kun reipas kaksivuotias osaa jo mennä itse laitteisiin, niin hänelle riitti paljon koettavaa riemunkiljahdusten saattelemana. 

Pienen ehdoton suosikki oli pikkuveturi vaunuineen, jota piti ajella useampaan kertaan. Jonoa ei ollut ja ranneke kädessään pieni pääsi kokemaan veturikierroksia yhä uudestaan ja uudestaan. Mutta myös karusellisissa ja melontaradalla mentiin monta kierrosta. 

Huvipuistossa on myös ihanan nostalginen karuselli. 

Ja nämä pienet sirkushepat ovat tehneet monet lapset onnellisiksi.

Iskä kävi tuossa vasemman puoleisessa maailmanpyörässä ja pieni oikean puoleisessa. Kaikille siis jotain.

Itseäni kiehtoi eniten pensaslabyrintti, joita olen ihaillut vain elokuvissa ( ainakin Hohto, Dracula ja Pans Labyrinth-leffoissa).  Keksin että jos menen maailmanpyörään voin nähdä koko labyrintin ylhäältä käsin! Se olikin mainio idea ja sain itselleni pinkin vaunun, mikä oli tietenkin hyvin tärkeää. Ajattelin että tuo labyrintti olisi upea kuvauspaikka save the date-kortteihin tai vaikka hääkuviin. Kuvittelelin miltä näyttäisi jos kuvaaja olisikin kuvaamassa maailmanpyörässä alas sokkeloon jossa olisi hääpari etsimässä toisiaan. Pari tietenkin löytäisi toisensa sokkelon keskellä.  Huvipuisto on muutenkin kuvauksellinen paikka ja voisihan kauden päätyttyä kysyä olisiko mahdollista yksityistilaisuuteen? 

Kori keikkui hieman kun yritin ottaa kuvaa kännykällä. Mutta pensaslabyrintti näytti aivan ihanalle. Minun Simspson Converset sopivat aika hyvin kuvaan. 

Eikö olisikin hauska saada morsiuspari tähän kuvaan.

Olin niin onnessani pinkistä vaunusta. 

Meillä oli oiken mukavaa minä pääsin maailmanpyörään, iskä vielä hurjempaan maailmanpyörään ja pieni pääsi oikein moneen laitteeseen.  Meidän pieni kesäheinä nukkui tyytyväisenä. Täytyy muuten kehua, että lastenhoitohuoneeseen pääsi tuplarattailla. Pieni oli paikasta enemmän kuin innoissaan ja minulla ja iskälläkin oli mukavaa. Minäkin sain sen pienen hetken omaa aikaa maailmanpyörässä ilman lapsia ja se tuntui niin hyvälle. 

Olikohan tämä Hullu Gully kauan sitten Linnanmäellä?

Tässä vielä pakollinen maailmanpyöräselfie. Näkyykö pelko?

Osallistun tällä tekstillä Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on Elokuu.  Elokuussa koulujen alettua tämä pieni huvipuisto sulkee ovensa. Ovien sulkeuduttua tuntuu jo sille että kesä on ohi.

Muistakaa osallistua arvontaan tuolla Facebookin puolella. Siellä arvotaan hauskoja leivontavälineitä.

Lomalla taaperon kanssa Aulangolla

Miltä näyttää kesäinen Aulanko?

Millainen Aulangon puistometsä on juhannuksena? Aivan satumainen! Kävimme taaperon kanssa katselemassa Aulangon nähtävyyksiä ja ihastelemassa kaunista näkötornia. Ihana paikka taaperon kanssa lomailuun!

Hugo Standertskjöl rakennutti kauniin puistometsän Aulangon vuorelle. Keskellä unenomaista joutsenlampea uinuu hiljainen joutsenten majapaikaksi rakennettu saari. Täällä aistii rikkaan Belle Epoque-aikakauden ja sen tuoman joutilaisuuden.

Me olemme niin lomalla! Olemme muutaman päivän rampanneet rappuja, nauttineet hotelliaamupalasta ja pulikoineet Aulangon kylpylässä klik* ja nyt tuntuu jo siltä että on ihana päästä kotiin. Saimme edullisimmin hotellihuoneet vuokrattua Booking.comista klik, kun kävimme katsomassa hotellia ja kirjautumassa sisään. Varasimme huoneet vasta pari päivää myöhemmin, kun Booking.com muisti meitä sähköpostitarjouksella.  Säästettiin useampi kymppi. Juhannuksena kelit olivat kohdillaan ja pääsimme viimeinkin tutustumaan juhannustaikaa täynnä olevaan Aulangon puistometsään, joka on ihan hotellin vieressä.

Kiersimme kameran kanssa lampia etsiskellen punaisia lumpeita, mutta niitä ei ollut näkyvissä. Vanha puistometsä lumosi tuoksuvine ruusuineen ja erikoisine puulajeineen ja pieni halusi nähdä linnan ja muurahaisia. Linnoja löytykin!

Kiersimme lampia ympäri ja pienikin selvisi ihan omin jaloin. Lammille pääsi autoilla ihan viereen, joten jätimme rattaat autoon. 

Yksi lammen puista oli saanut kaarnaansa rakastuneiden tekemät haavat. 

Lumpeet ja ulpukat kukkivat kuin suoraan Claude Monetin taulussa. 

Kävimme leikkimässä Kukkuu-leikkiä Ruusutemppelissä. Täällä saisi kesälläkin upeat hääkuvat.

Aulangolla pienen "linna" oli 30 m korkea näkötorni, johon kiipeäminen taaperon kanssa oli mieheltäkin urotyö. "Linnaksi" kävi myös ruusutemppeli ja puiston laidalla oleva harmaakivilinna.

Kaunis näkötorni kutsui meitä jo talvella huipulleen, mutta liukkaalla kapuaminen keittiön jakkaraa korkeammalle rimpuilevan taaperon kanssa olisi jo ollut vaarallista. Nyt kiipeäminen ylös torniin oli jo helpompaa.  Koska en ilmeisesti ollut "tarpeeksi" raskaana päätimme kivuta  vielä 322 rappua alas näkötornin alla olevaan karhuluolaan. Se ei tuntunut vielä missään, mutta kipuaminen takaisin ylös paita märkänä tuntui jo jaloissa. Niin, ja kunnon päällä! Onneksi ollaan vielä yhtenä pakettina.

Täytyy palata lomakuulumisiin ja tunnelmiin, kun viimein kotiin päästään.

Aulangon näkötornin lattia näyttää tutulle! Missäköhän olen nähnyt tämmöisen lattian? Näkötorni on rakennettu vuonna 1906. 

Tuntui että rappuja riitti näkötornissa. Onneksi kerrosten välillä oli välitasanne, jotta raput eivät tuntuneet loputtomilta. Ihanat kaiteet!

Jumppavaatteet tuntuivat ihan hyvälle valinnalle. Tosin se rikkoi vanhan ajan romanttisen tunnelman. 

Tornin huipulla oli aivan mahtavat näköalat! Wow!

Emme saaneet tarpeeksi kiipeilystä, joten laskeuduimme vielä näkötornin alla olevaan karhuluolaan.

Robert Stigell loi hauskan karhuveistoksen näkötornin alla olevaan luolaan. Kerrotaan Stigellin halunneen käyttää mallinaan Korkeasaaren karhunpentua, mutta vilkas karhu korvattiin lopulta täytetyllä. 

Hi! Greetings from Aulanko Finland! I'm participating in the Lavender Cottage's Final Mosaic Monday. Thank you Judith! 

Osallistun tällä postituksella Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on: LOMA.

Reimalla ale oli jo -40% . Bannerit ei pysy perässä.

 Kävin aamulla kurkkaamassa. Torstaina 30.6. on ilmaiset toimituskulut! T. Teresa

Photoshoot: Veturimiehen morsian

Hääodotuksia Jyväskylän vanhalla rautatieasemalla

Veturin ääni kuuluu jo ja puiden takaa nousee lähestyvä savupatsas. Tuut tuut! Vislaa höyryvisla kohdatessaan tutun aseman ja malttamattoman odottajan. 

-Kaikki on jo valmista, mutta kohta pitäisi jo mennä!  Sinä lupasit! Veturit menevät ohi, kuljettaen perässään vaunulastia toinen toisensa jälkeen. Välillä joku heiluttaa kättään junan ikkunasta. Kuuluu syvä huokaus. - Ei vieläkään!   Missä sinä olet?

Tyhjällä rautatieasemalla istuu toiveikas valkoiseen vihkipukuun pukeutunut neito. Aika tuntuu pysähtyneeltä vaikka kello juoksee. Junat vilahtelevat ohitse ja välillä pieni hymyn kare häivähtää tytön huulilla.    Kuva: Riku Suonio

 

Kuva:  Riku Suonio

Kuva: Riku Suonio

Hääkampauksen on tehnyt Parturikampaamo Henna ja Peeta. Kuva: Riku Suonio

Kuva: Riku Suonio

Kuva: Riku Suonio

Wedding Garagelta löytyy ihana valikoima kierrätettyjä hääpukuja. Kuva: Riku Suonio

Kuvauspaikka: Jyväskylän rautatieasema, rakennettu 1897
Malli: Janita Rauhala
Kuvaaja: Riku Suonio
Hääkampaus: Henna Vilander / Parturikampaamo Henna ja Peeta
Suunnittelu ja järjestelyt: Teresa Sjönberg

Täällä voidaan paksusti! Mikään ei mahdu päälle!

Raskauskuulumisia ja onko tyttö vai poikamaha?

Kävimme omenatarhalla ottamassa masukuvia. Kuvat on ottanut äiti.

Nyt tuntuu jo oikeasti ihan kesälle! Vauvan odotuksen viimeinen kolmannes on nyt menossa ja se myös näkyy! Oi voi, mikään ei mahdu päälle. Painoa on tullut ainakin 12 kiloa ja kesäkuumalla tuntuu, että olen kuin vellova vesisäiliö. Se on myös jännä tunne, kun potkut alkavat tuntuvan oikein topakoilta ja möyrintä masussa alkaa menenään villiksi. Möyrintä myös näkyy ulospäin ja se onkin hauskan näköistä kun mahassa näkyy pienien jalkojen puskentaa.


Olo on kyllä aika lässähtänyt. Eikö nyt pitäisi olla sitä raskaushehkua?  Saisiko sen takaisin pinkillä huulipunalla? Kävin Vila-kaupassa etsimässä jotakin mikä mahtuisi päälle ja sieltä löysin oliivin vihreän haalarin kympillä ja mekon rippijuhliin. Ajattelin että siinä värissä en erottuisi niin selvästi maastosta, mutta kyllä nyt näytetään valtavalta. Mitä luulette onko tyttö vai poikamaha?

Survon omenatarhalla Kuokkalassa on mukava käydä kuvaamassa ja katsomassa samalla lampaita. 

Omenapuiden alla oli pitkä nurmikko ja pienestä on kivaa poimia äitille kukkia. 

Kävimme mummin kanssa kuvailemassa Survon omenatarhalla. Kauhukseni koko tarha oli aidattu jättimäisin alumiiniaidoin ja näytti kuin omenapuut olisivat joutuneet omenapuiden keskitysleirille. Jännä, ei ne puut sieltä pakoon pääse. Harmittelin kun paikka on aikaisin ollut kaunis jopa hääkuvia varten ja nyt melkein joka kulmasta pilkistää ruma alumiiniverkko. Hyväähän puutarhurit ovat varmaan ajatelleet, sillä sato on vapaasti kaupunkilaisten käytössä ja uudet omenapuiden taimet saattaisivat joutua pupujen ruoaksi. Viime syksyn sadon tosin söi pihlajanmarjakoi, mutta puiden alla sai sentään kivoja kuvia.  Pieni tykkäsi paikasta, sillä omenatarhan vieressä asustavat myös suloiset lampaat.

Äitini eli mummi otti minusta ihania kuvia! En osaa oikein olla kameran edessä, mutta onneksi sain nyt muutamia kuvia muistoksi odotusajasta. Minusta on kyllä hienoa että meillä on tämä  valokuvausharrastus ja olen niin iloinen, että  minustakin saa joskus onnistuneita kuvia. Hyvä äiti! Ja iso kiitos!

Nyt kun ruvettiin kiittelemään, niin kävin vasta Olympuksen kamerakoulutuksessa ja sain sieltä hyviä vinkkejä ja neuvoja omaan kuvaamiseen ja perehdytystä kameran valikkoihin. Kiitos Veera Korhonen hyvästä koulutuksesta ja kiitos kun tuuppasit eteenpäin. Toivottavasti kuvani jatkossa vähän paranevat, sillä oli mukava tulla edes vähän enemmän sinuiksi joulukuussa hankitun kamerani kanssa. Suosittelen kyllä lämpimästi, jos kurssi tulee teille vastaan tuolla Olympuksen fb-ryhmässä!

Meistä ei ole montaa kuvaa yhdessä, sillä toisella meistä on käsissään kamera tai temppuileva pieni. Nytkin olemme valmiina ampaisemaan juoksuun. 

Kesä on kyllä ihan kiva! Tämä postaus oli ihana linkittää myös Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoitteluun.  Käykääpä kurkistamassa.

Belle Époqueta etsimässä: Kuopion Korttelimuseo

Mihin mennä Kuopiossa? No tietenkin korttelimuseoon!

Hauskaa! Tämä on savolainen puujalkavitsi! Kivaa tekemistä löytyy Kuopion korttelimuseosta. Ihanat nuo takana olevat ikkunat! 

Minna Canthin koti Kanttila Kuopiossa. 1900-luvun alussa talo muutettiin jugend-tyylin mukaiseksi. Onneksi rapistuva talo on säästynyt näille päiville. 

Kuopio on ollut Suomen parhaiten säilyneitä puutalokaupunkeja.  Mittavat tulipalot  eivät ole kaupungissa tehneet tuhoa. Kuitenkin 1900-luvun puolivälistä alkaen Kuopiossa on purettu vanhaa kortteli kerrallaan.  Tottahan se on ei kaikkea voi suojella, jos korjaaminen on jo mahdotonta.

Hei, hei Savo! Täällä ollaan! Tulimme eilen tänne Kuopioon ja kivaa on ollut! Sain serkultani ihanan vinkin ja päätimme käydä vierailemassa Kuopion korttelimuseossa. Ei oikein tiedetty mitä nähtävää on Kuopiossa. Korttelimuseo sijaitsee kävelymatkan päässä keskustan parkkihallista parin korttelin päässä Tuomiokirkosta.

Kävelimme sokkona suuntana kaunis korttelimuseo ja harhailimme ympäri Kuopion katuja etsien katseellamme puutalokorttelia. Niitä olikin säilytetty onneksi useita! 

Näin erään sisäpihan läpi kuvista tutun näköisen talon, se oli kuin olikin Kanttila. Minna Canthin koti.  Minulla on tapana kaivella, ennen reissua historiallisia paikkoja ja siksi harhailu tuntemattomassa kaupungissa ei lopulta ole harhailua. Tiesin, että nyt ollaan lähellä.

Kuopion korttelimuseo löytyy kirkosta parin korttelin päästä Kirkkokatu 22. 

Ihana korttelimuseo löytyi ihan läheltä ja pääsimme tutustumaan ihanaan taloryhmään ja erilaisiin korttelin taloihin tehtyihin näyttelyihin. Hauskinta paikassa on se että museossa on ajateltu lapsia monin hauskoin tehtävin ja nyt siellä oli kranssityöpaja lomalaisille. Museota kiersikin monta perhettä samaan aikaan ja pienet näyttivät olevan innoissaan!

Kauniit kalusteet ja upeat valaisimet tekivät säätyläisten elämän loistavaksi. Ihastuin tuohon mattoon ja peiliin.

Ennen vanhaan keittiössä on ollut tunnelmallista. Nyt museosta tosin puuttui hellassapalavan puun tuoksu. Olisi ihanaa jos kun huhuiltiin päivää taloon niin joku olisi huutanut että: " päevöö päevöö, tulkee sissään ja ottakee kahvetta". 

Ihan mielettömän kauniit kuvioita ja ornamenttejä. 

Museossa on paljon nähtävää käsityöläisille ja vanhaan tyyliin kotiaan kunnostaville.

Omia suosikkejani oli tietenkin Minna Canthin huone joka sisältää Kanttilassa ollutta esineistöä ja aikalaista museotavaraa. Talo on sisustettu 1800-luvun lopun säätyläiskodin tyyliin ja siellä on paljon ihasteltavaa ja olisi tehnyt mieli hypistellä niitä kaikkia. 

Hauska oli myös vanha apteekki, jossa kuivui yrttejä ja nähtävillä oli erikoisia lääkkeiden ja rohtojen valmistamiseen tarkoitettuja työkaluja. Leikimme pienen kanssa, että olemme oikeasti vanhan ajan apteekissa. 

Me ei jaksettu jäädä kranssityöpajaan, pienen myöntämä museo aika olisi loppunut samantien. Onneksi pieni jaksoi hyvin talosta toiseen ja monta kertaa pieni sormi osoitti uutta kohdetta. 

Siis aivan ihana tupa, kaikki näytti idylliseltä. Olisin voinut viettöä loppuloman täällä tuvassa. Oli muuten aivan ihastuttavat puhtaat matot joka huoneessa.

Tuolla hyllyllä on aivan ihania kuivakakkuvuokia. Olisin halunnut hypistellä noita kaikkia.

Leikimme pienen kanssa apteekkarin talossa että tulimme ostamaan lääkettä pipiin. 

Piha on ihana viihtyisä ja pääsimme kokeilemaan puujaloillakävelyä, tosi hauskaa! Pientäkin nauratti! Taaperon kanssa museokäyntiaika on rajallinen ja mukava oli hetki istahtaa pihakeinussa ja syödä banaania. Mietin että tämä on varmasti ollut monilla hääkuvauspaikkana. Missä te vietitte syysloman? Oliko kivaa?

Meillä oli mukavaa ja oli hyvä että nähtävää jäi seuraavallekin kerralle!