90-luvulla museoidusta Heiskan taiteilijakodista löytyy paljon nähtävää ja ideoita omaankin sisustukseen. Uutta ja vanhaa on yhdistelty kotoisaksi paketiksi ja tyyli voisi olla ihan tätä päivää.
Keskellä valoisaa ja korkeaa huonetta roikkui tyylikäs rottinkikeinu, jossa oli nahkavyökiinnike. Se ja iso valkoinen paperivalaisin toivat modernia ilmettä 90-luvulla entiselleen jätettyyn huoneeseen.
Kävimme Heiskan taiteilijakodissa täällä Jyväskylässä. Satavuotias taiteilijakoti oli asuttanut Heiskan perhettä 90-luvulle saakka, jonka jälkeen Vappu Heiska testamenttasi kodin irtaimistoineen kaupungille. Kaunis vanha talo nyt kesällä avoinna perjantaisin. Oli kiva käydä kurkistamassa mieltä kutkuttaneeseen taloon ja Heiskan perheeseen. Klikkaa museon sivulle!
Taidetta on kaikkialla!
Diagonaaliraidallinen muoviliina kävisi meillekin. Ja varsinkin tuo kaunis Nanny Stillin Harlekiini-kaadin, Tamara Aladinin rengas ja Aalto-vaasi.
Taloa oli rakentamassa 1912 Jonas Heiska ystävänsä Antti Halosen kanssa, jonka käsialaa on myös keskustan Halosen harmoonitehdas ja veljensä Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi. Kuten taas sain huomata 1900-luvun alun taiteilijapiirit ovat olleet pienet. En muuta talon taiteilijoista tiedä kuin, että Jonas Heiskan töitä oli esillä Pariisin maailman näyttelyssä 1908. Talossa asui hänen lisäkseen vaimonsa Maikki Heiska ja tyttärensä Vappu Heiska ja jokainen on jättänyt oman jälkensä taloon ja sen sisustukseen.
Jonas ja Vappu Heiskan kauniita töitä on seinillä runsaasti. Ihastelin Jonas heiskan töitä joissa esiintyy pieni vaalea tyttö. Varmaankin Vappu! Ja seiniin nojaavat työt kaipaisivat ihan oman näyttelyn, varsinkin Vapun inspiroivat tussityöt.
Sieltä täältä pilkistää heidän ystäviltään saatuja teoksia. Silmäni kiinnittyi etenkin Outi Heiskasen kissa ja kiikkutuoli kuvaan. Ihana! Teki mieli käydä läpi huonekaluihin nojaavia taulupinoja ja nähdä ne kaikki. Talo on kuin galleria!
Vappu Heiskan piirtämät muotokuvat tuijottivat katselijaa suoraan silmiin. Näiden upeiden tyynyjen katselu pisti miettimään, josko syksyllä tekisi pari ryijytyynyä.
Sininen toistuu myös kirjoissa.
Valtavan upea takka! Miksi takka pitää piilottaa, kun se voisi olla näin kaunis?
Vanhaa ja modernia tyyliä
Minua säväytti talon sisustus ja se miten taloon istui eri aikakaudet ja millaisia henkilökohtaisia tavaroita asukkaat olivat säästäneet. Tuntui että olisi tirkistellyt toisen ihmisen elämään. Moni juttu sopii nykypäivän sisustustrendeihin ja suosittu skandinaavinen ja moderni kerros 90-luvulta on kauniisti sulassa sovussa henkilökohtaisten aarteiden ja satavuotiaiden huonekalujen keskellä. Vappu oli ainakin rakastanut kissoja ja Marimekkoa ja mitä enemmän talossa kuljin ja pidin enemmän hänen tyylistään. Kotoista ja kiireetöntä!
Ajatella miten paljon toisen koti voikaan kertoa ihmisestä! Taloa kierrellessä tuntui, että koko perhe olisi tullut tutuksi samalla kertaa. Mietin jo, että voiko sanoa tuntevansa ihmistä jos ei ole käynyt hänen kotonaan.
Jotenkin tuntui, että olisi ollut tuttujen luona kylässä. Teki mieli hakea keittiöstä kupillinen teetä ja istahtaa pöydän ääreen rupattelemaan ja pyörittelemään sormissa kauan sitten maalin tuhrimia pensseleitä ja työstämään uusia ideoita. Tuntui haikealta lähteä pois. Onneksi sinne voi mennä uudelleenkin ja nähdä taas uusia juttuja!
Nousimme rappuja pitkin yläkertaan, jossa oli lisää nähtävää.
Näitä rautalankahyllyjä olen nähnyt jossain..
Tauluja oli joka puolella. Vasemmalla Vappu Heiskan omakuva.
Upeita!
Vappu oli tehnyt tästä tilasta ateljeen itselleen ja maalannut seinät ja lattiat valkoisekai. Koti tulvi valoa.
Talossa oli pieni lehteri, jonne pääsi kahdesta eri suunnasta. Verhot vain eteen, niin vieraat saavat vähän yksityisyyttä.
Instagram tiliäni seuraava huomasi, että kävimme myös saman kadun varrella uudessa Teeleidissä nauttimassa kesäisestä joutilaisuudesta ihan kahdestaan. Olen hurahtanut Instagramin tarinoihin ja videokuvaa näkyy nyt vielä hetken molemmista paikoista. Ihana paikka Teeleidille!
Perjantai on hyvä päivä pienelle määrälle kulttuuria ja hyvää teetä!
Tropiikki-teemainen rippikortti meni veljenpojalle. Nuorelle miehelle rippilahjan keksiminen voi olla vaikeaa, mutta joskus ne ideat tippuvat suoraan syliin. Tätä korttia koristavat palmut ja peikonlehdet. Arvaa mitä hankittiin lahjaksi?
Keltaiset silkkipaperin palaset löysi Kesäheinä paperilaatikosta ja olihan ne myös lisättävä korttiin. Tytöt ovat kyllä parhaimmat inspiraattorit askartelussa. Yksiväriset paperit olivat pitkään odottaneet sopivaa kohdetta. Onneksi niihin saa väriä vesiväreillä.
Laitoin käteni askartelulaatikkoon ja toivoin että käsiini osuisi joku piste ii:n päälle. Löytyihän se!
Veljenpojan rippijuhlat lähestyivät ja mietin millainen olisi kiva kortti nuorelle miehelle. Minulle tuli sellainen tropiikin kuuma kesä mieleen ja halusin sen tuoda mukaan korttiin. "Ku kesät on kuumempii ja viikkorahat on suurempii"-tyyliin. Tämän kesän juttu on ollut palmunlehvät ja peikonlehdet. Niitä on näkynyt joka puolella ja olihan ne myös saatava korttiaskarteluun. Oikeastaan yhdistin korttiin kaikki suosikkijuttuni: vesivärimaalailun, viidakkoteeman, flamingon, mintun vihreän ja Rifle-paperin kukallisen lahjapaperin. Lahjapaperia sain lisää Harjunpaperista, joten sitä jäi vähän yli vitriinin tuunauksesta. Sattuipa sopivasti!
Flamingo syntyi ihan sattumalta, kun aloin hahmotelman päälle lisätä vesiväriä. Liimasin linnun taakse aaltopahvia ja leikkasin kortin keskipisteeksi.
Kukkia tasapainottamaan ostimme lahjaksi GeeTeen hylsysarjan ja ruuvimeisseleitä. Korttiin kirjoitimme jotenkin niin, että: " tässä avaimet ainakin osaan tulevaisuuden vastoinkäymisistä". Ajatuksena, että työkalut kestävät eliniän ja ne ovat sitten valmiina korjaushommia varten. Vähän kuin olisi ollut apuna jo etukäteen.
Mietin, että olisi pitänyt varmaan maalata työkaluihin värimerkki, jotta omat työkalut löytää sitten helposti, kun poikien kesken rassataan mopoja tai autoja.
Peikonlehden leikkaus on helppo leikataan vain sydän, käännetään se toisinpäin ja leikataan sen keskiviivaa kohti koloja. Palmunlehvän saa leikkaamalla lehden malliin soiroja jotka sitten terävöitetään. Leikkasin ylimääräisiä lehtiä myös paketin koristeeksi.
Tämä vesiväriteos meni kortin toiselle puolelle ja sen maalasi taiteilijaksi aikova Pieni. Hän odotti rippijuhlia kovasti ja odotukset palkittiin moninkertaisesti! Vielä tänäänkin hän muisti miten sai pomppia trampoliinilla, ihana koira, jäätelöä ja paljon kavereita. Oli ihanat juhlat minustakin kaikin puolin! Onnea vielä nuorelle miehelle ja koko perheelle!
Onko teillä rippijuhlia tulossa? Mitä aiot viedä?
Jää ihmeessä seuraamaan blogia! Jos blogi ei ole vielä tuttu, niin täällä blogit.fi:ssä klik on helppo selata menneitä juttuja. Ajatella nyt jo 400 postausta koossa. Varmasti löytyy jotain ihanaa ja helppoa lomalukemista! 🌹💕💜 🍹🍍
Kurkkaa Papun Alet nyt oli kankaitakin puoleen -50% ja ihania vaatteita! Klikkaa Papulle tästä!
Miten mäntyvitriini muuttui kaunokaiseksi? Kurkkaa ennen ja jälkeen kuvat!
Uusi unelmavitriini on nyt paikoillaan keittiössä. Maalasin kaapin muuhun kalustoon sopivaksi kalkkimaalilla. Kaappia tuunatessani tein samalla myös videon!
Olen niin onnellinen sain viimeinkin valmiiksi tämän kesän suuren kalkkimaalausprojektin. Mies osti meille Tori.fi:stä mäntypuisen vitriinin ja urheasti toi sen kotiin. Minulle jäi vitriinin tuunaus meidän keittiöön sopivaksi. Voi ei mikä urakka, mutta se isoin työ olikin videointi! Hih!
Meillä keittiössä kaikki kalusteet on maalattu Jeanne d'Arc Living Vintage-kalkkimaalilla ja sävynä on Soft Cream. Hauskaa miten nyt kaikki niin erilaiset huonekalut sopivat yhteen.
Kaappi on kuin karamelli! Oli hyvä idea laittaa lahjapaperi taustaksi!
Iso mäntypuinen kaappi olisi pimentänyt keittiötä, nyt kaappi sopii taustaan kauniisti.
Kuinka vitriini maalattiin kalkkimaalilla?
Pohjatyöt
Tällä kertaa päätin jättää lakan hiomatta ja mäntypuiseen pintaan sivelin pohjusteaineen Vintage Primer & Sealeria jonka sain taannoin Sisustus Nostalgiasta. Pohjustetta käytetään ohennettuna. Huomasin muuten, että tuo aine vähentää keltaisuutta ja pinnasta tulee kuin se olisi hiottu. Vitriinistä tuli aika kiva pelkästään tuolla aineella jos haluaa saada hiotun näköistä puupintaa ilman hiomista.
Tältä vitriini näytti kun mieheni toi sen kotiin! Vain hetki ja olin jo pohjatöissä.
Kalkkimaalaus
Sitten maalasin kahteen kertaan koko vitriinin läpi Jeanne d`Arc Living Vintage-paint kalkkimaalilla sävynä oli Soft Cream. Minulla oli käytössä pitkäharjainen pehmeä pensseli ja pieni patteritela. Oma tekniikkani on se että ensin levitän maalia pitkäharjaisella laadukkaalla pensselillä ja sitten tasoitan maalin telalla. Yritän saada ensimmäisestä kerroksesta ohuen ja tasaisen. Seuraavassa kerroksessa käytän maalia enemmän. Ohennan yleensä maalia muutamalla tipalla vettä ja varon ettei valumia pääse tulemaan. Maali kuivuu melko nopeasti ja työhön pääsee melkein heti sudittua ensimmäisen kerroksen isokokoiseen kalusteeseen. Tässä vaiheessa on hyvä kyllä käydä syömässä, että jälki pysyy hyvänä.
Ongelmallisinta oli ikkunoiden peitto maalausta varten ja lasin putsaus. Onneksi kuivunut maali lähtee ikkunasta aika helposti. Suosittelen ottamaan suojapaperit irti silloin kun maali ei ole vielä kuivunut kiinni.
Tätä ihanaa kukkapaperia saa Harjun Paperista. Heiltä voi tilata joko Facebook-viestillä tai puhelimitse jos itse ei pääse käymään ihanassa putiikissa Jyväskylän Yliopistonkadulla.
Decoupage-tausta
Maalin kuivuttua lakkasin decoupage-tyylisesti Harjun Paperista saadun Rifle-paperin lahjapaperin kiinni vitriinin takaosaan. Käytin liimaukseen Kiva-kalustelakkaa jota levitin ohuelti takaseinään ja liimasin paperin kiinni. Jotta pinnasta tulee tasainen silitin pinnan vielä kiinni silitysraudalla leivinpaperin läpi. Lakka kuivuu silloin nopeasti ja pinnasta tulee tasainen. Paperin kuivuttua kunnolla levitin lakkaa vielä kerroksen paperin pinnalle. Silloin takaseinää voi pyyhkiä kostealla ja ei tarvitse pelätä, että kukkakuvio lähtee pyyhkimisen mukana.
Vahaus
Lakka vai vaha? Olen vahannut meidän keittiön kalusteet Soft Caren vahoilla ne tekevät kalkkimaalin päälle kauniin pinnan. Löysin purkin alennusmyynnistä ja se on moneen kertaan hyväksi havaittu. Parasta vahassa on ettei maali ala kuultamaan ja pinta pysyy mattana ja se ei muuta pintaan niin keltaiseksi kuin Kiva-kalustelakka. Sain purkin Soft Caren Leather balsamia klik* , kun kerroin, että haluan ehdottomasti esitellä vahan kalkkimaalareille. Puuvahaa ei saa enää sen nimisenä vaan tuote on nyt Soft Caren Leather Balsam. Samaa tavaraa ja samoja vahoja löytyy myös ohennettuna suihkutettavassa pullossa. Tällä kertaa vahasin vitriinin tuolla Leather Balsamilla ja näytti toimivan samalla tavalla kuin Puuvaha, paitsi, että tätä uutta oli helpompi levittää.
Kokeilin myös Vintagen omia värivahoja ja tuntui, että maali alkaa kuultamaan herkemmin niiden kanssa. Tykkäsin kovasti tuosta Pearl-helmiäisestä ja siitä tuli kaunis pinta ohuelti maalatussa kaapin sisäosassa. Täytyyhän prinsessakaapissa olla vähän blingiä. Primer&Sealeria olisin voinut myös käyttää kalkkimaalipinnan suojaavaan käsittelyyn.
Kalkkimaalatun pinnan voi viimeistellä vahalla. Testasin viimeinkin Vintage- antiikkivahaa. Soft Caren mehiläisvahalle tuoksuvilla vahoilla olen käsitellyt kalusteet.
Urakkaan meni viikko. Isotöisin homma ei ollut maalaus vaan videointi! Kuvasin teitä varten 4-osaisen videosarjan tästä tuunauksesta kaikkine höpöttelyineen ja vinkkeineen mitä projektissa tuli vastaan. Eikö olekin hauskaa päästä seuraamaan projektia näin sivusta?
Itse hypin nyt tasajalkaa kun vitriinistä tuli niin herkku! Ja niin mahtavaa, että tuo ihana paperi sulostuttaa meidän keittiötä nyt joka päivä!
