Täällä voidaan paksusti! Mikään ei mahdu päälle!

Raskauskuulumisia ja onko tyttö vai poikamaha?

Kävimme omenatarhalla ottamassa masukuvia. Kuvat on ottanut äiti.

Nyt tuntuu jo oikeasti ihan kesälle! Vauvan odotuksen viimeinen kolmannes on nyt menossa ja se myös näkyy! Oi voi, mikään ei mahdu päälle. Painoa on tullut ainakin 12 kiloa ja kesäkuumalla tuntuu, että olen kuin vellova vesisäiliö. Se on myös jännä tunne, kun potkut alkavat tuntuvan oikein topakoilta ja möyrintä masussa alkaa menenään villiksi. Möyrintä myös näkyy ulospäin ja se onkin hauskan näköistä kun mahassa näkyy pienien jalkojen puskentaa.


Olo on kyllä aika lässähtänyt. Eikö nyt pitäisi olla sitä raskaushehkua?  Saisiko sen takaisin pinkillä huulipunalla? Kävin Vila-kaupassa etsimässä jotakin mikä mahtuisi päälle ja sieltä löysin oliivin vihreän haalarin kympillä ja mekon rippijuhliin. Ajattelin että siinä värissä en erottuisi niin selvästi maastosta, mutta kyllä nyt näytetään valtavalta. Mitä luulette onko tyttö vai poikamaha?

Survon omenatarhalla Kuokkalassa on mukava käydä kuvaamassa ja katsomassa samalla lampaita. 

Omenapuiden alla oli pitkä nurmikko ja pienestä on kivaa poimia äitille kukkia. 

Kävimme mummin kanssa kuvailemassa Survon omenatarhalla. Kauhukseni koko tarha oli aidattu jättimäisin alumiiniaidoin ja näytti kuin omenapuut olisivat joutuneet omenapuiden keskitysleirille. Jännä, ei ne puut sieltä pakoon pääse. Harmittelin kun paikka on aikaisin ollut kaunis jopa hääkuvia varten ja nyt melkein joka kulmasta pilkistää ruma alumiiniverkko. Hyväähän puutarhurit ovat varmaan ajatelleet, sillä sato on vapaasti kaupunkilaisten käytössä ja uudet omenapuiden taimet saattaisivat joutua pupujen ruoaksi. Viime syksyn sadon tosin söi pihlajanmarjakoi, mutta puiden alla sai sentään kivoja kuvia.  Pieni tykkäsi paikasta, sillä omenatarhan vieressä asustavat myös suloiset lampaat.

Äitini eli mummi otti minusta ihania kuvia! En osaa oikein olla kameran edessä, mutta onneksi sain nyt muutamia kuvia muistoksi odotusajasta. Minusta on kyllä hienoa että meillä on tämä  valokuvausharrastus ja olen niin iloinen, että  minustakin saa joskus onnistuneita kuvia. Hyvä äiti! Ja iso kiitos!

Nyt kun ruvettiin kiittelemään, niin kävin vasta Olympuksen kamerakoulutuksessa ja sain sieltä hyviä vinkkejä ja neuvoja omaan kuvaamiseen ja perehdytystä kameran valikkoihin. Kiitos Veera Korhonen hyvästä koulutuksesta ja kiitos kun tuuppasit eteenpäin. Toivottavasti kuvani jatkossa vähän paranevat, sillä oli mukava tulla edes vähän enemmän sinuiksi joulukuussa hankitun kamerani kanssa. Suosittelen kyllä lämpimästi, jos kurssi tulee teille vastaan tuolla Olympuksen fb-ryhmässä!

Meistä ei ole montaa kuvaa yhdessä, sillä toisella meistä on käsissään kamera tai temppuileva pieni. Nytkin olemme valmiina ampaisemaan juoksuun. 

Kesä on kyllä ihan kiva! Tämä postaus oli ihana linkittää myös Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoitteluun.  Käykääpä kurkistamassa.