Belle Époqueta etsimässä: Tallipiha

Nottbeckien tallipihalla paljon kivaa nähtävää

Valjashuone on kuin vanha käkikello. Kansallisromanttisuus pukee vanhaa tallia. Olisikohan tyyli tullut Nottbeckien mukana Pietarista tai Hannun ja Kertun piparitalosta?

Tampereen Finlaysonin alue on monille tuttu vierailukohde ja yksi näistä kohteista joita on pakko käydä kurkkaamassa on Nottbeckien rakennuttama Tallipiha. Tallipiha on ollut olemassa jo 1800-luvulta lähtien, mutta kansallisromantiikka oli myös Belle Époque- ajalle ominaista.  Pihan rakennuksissa on koristeellista slaavilaista kansallisromantiikkaa ja  puusepät ovat todellakin päässeet toteuttamaan itseänsä. Katsokaapa kuvia niin näette. Minusta piha on niin kaunis, että siellä voisi istua ja katsella pidempääkin. Pihassa sijaitsi läheisen palatsin ratsuhevostalli, vaunuvarasto ja pihassa oli myös asuintilat hevosmiehille.

Tallipihan kahvilassa ja Vahdin talossa on pitsiunelmaista tunnelmaa. Taloista tulee mieleen Peppi Pitkätossu-elokuvat. Aivan ihanat nuo kaari-ikkunat. 

Tallipihan kahvilassa oli herkullisia kakkuja. Suklaapiirakka ei tainnut mennä ihan niinkuin Strömsössä. Varmaankin maku on parempi, kuin ulkonäkö. Valitsin kauniin valkosuklaisen leivoksen, maku oli tuore ja herkullinen.

Tallipihan rakennuksista löytyy nyt suklaapuoti, käsityömyymälöitä ja kanoja.
Niin ja tietenkin ihana, kauniisti somistettu kahvila herkullisine kakkuineen ja leivoksineen. Oli ihan pakko käydä maistelemassa mitä touhukkaat nuoret naiset saivat kahvion keittiössä aikaiseksi. Tiedän näitä kahvilaherkutteluja on ollut viime aikoina liikaa, mutta jostakin se inspiraatio on lopulta haettava.

Hauska Tallimiehen  vinksvonks-talosta löysimme pienelle helmet ja testauspalvelumainoksen. Kalligrafia on kyllä kaunista.

Ja teille häähumussa pyöriville löysin myös jotakin ihanaa. Kävimme hauskassa käsityöpuodissa ja silmiini osui kauniita käsin kirjoitettuja kortteja ja sisustustauluja. Kauniistin tehty kalligrafia sopii hienosti 1900-luvun alun hääkutsuihin, tai vaikkapa paikkakortteihin. Otin kuvia teitä varten, jos hyvälle käsialalle on tarvetta. Meillä itse kirjoitettuihin kutsujen tekoon meni aikaa monta kuukautta ja minun tekstaus on sinne päin. Luin nettisivuilta että tallipihassa on ohjelmaa ryhmille ja polttariporukoille. Suklaapuodista voi ainakin kysellä maistiaisia.

Tallipihan rakennuksia olisi voinut kuvata koko päivän, mutta Milavidan jälkeen akku oli jo tyhjä. Onneksi sain teille edes muutaman kuvan näpsäistyä. Tallipihassa oli ihania pieniä kojuja odottamassa markkinoita. Kojussa olisi ollut mukavaa leikkiä.

Tapahtumakalenterin mukaan nyt sunnuntaina 13.9.2015 pidetään Tallipihalla sadonkorjuujuhlat. Pastelliväriset kojut varmaankin täyttyvät käsitöiden myyjistä ja tapahtuma on varmasti syksyn odotetuimpia. Myynnissä on käsitöitä, kukkia ja pihalla on elävää musiikkia ja hevosajelua. Kuulostaa mukavalle, olisipa kiva olla siellä!

Korista juhlajuomasi omin etiketein

Itse piirretyn etiketin voi liimata kopioituna juhlajuomiin

Sihijuoma sai hehkeät itsetehdyt etiketit. Etiketeistä tuli minusta aika hyvät. Niitä on nyt iso pino jemmassa odottamassa uutta sima erää. 

Pienen sisäisen taiteilijan herätti eilisen postauksen etikettikauppiaan sanat: "Voithan aina kopioida etiketit ja käyttää kopiot". Totta! Nykypäivänä värikopiot ovat huippulaadukkaita. Ja voit siis kopioida mitä vain!

Koska aivoni kävivät tässä vaiheessa ravia ja tekivät vielä yhden ylimääräisen lenkin ennen maalia, suunnittelin siis jo mielessäni ihan omat etiketit pulloihin. Blondina nyt vasta keksin että sen yhden etikettipiirroksen voi monistaa jopa satoihin pulloihin. Ajattele!

Onhan itse piirretyssä etiketissä sitä jotain, ainakin valmiisiin verrattuna. Eiväthän nuo vanhat etiketit sen ihmeellisempiä lopulta ole. Tosin piirtäjät ovat olleet kyllä aika mestareita ennen vanhaan ja kuvittelin että piirtäminen sujuu minultakin käden käänteessä. Se on kuitenkin vaikeampaa miltä näyttää. No nyt on aikaa opetella.

Aika tutun näköinen tuo etiketti lopulta. Missäköhän olen sen nähnyt aikaisemmin? 

Piirsin lyijykynällä hahmotelman etiketistä. Ennen vanhaan jokaiselle värille piti raaputtaa oma laatta ja moniväriset vedokset olivat kalliita. Päädyin 3-väriseen etikettiin. Väritin haluamani kohdat korkea pigmenttisillä Calligraphy-tusseilla ja tämän jälkeen kumitin osan lyijykynän jäljistä pois.  Lopuksi tein rajaukset päälle kalligrafiakynällä. Teränä minulla oli melko kapea fine-kärki.

Kalligrafiassa on tärkeää piirtämissuunta ja vakaa käsi. Ennen piirroksen rajaamista kannattaa harjoitella erilaisia viivoja ja tekstejä. Oma harjoitukseni kalligrafiaan tuli hääkutsujen myötä. Oli sitten ihan pieni projekti. Olisikohan pitänyt tehdä vain yksi ja ottaa kopiot? Ei silloin tullut mieleen.

Piirtämisessä ja värittämisessä on tärkeä muistaa käyttää apupaperia. Apupaperia pidetään kämmenen alla suojaamassa piirustusta tuhrulta ja käsi voi maata vapaasti kuvan päällä suttaamatta.

Kiltti perhosmieheni lähti ottamaan kopioita, jotta että saamme ne liimattua vielä simapulloihin.

Mitäs sanotte sopisiko teidän juhlajuomiin itse suunnitellut etiketit?

En todellakaan muista milloin olisin viimeksi piirtänyt ihan varta vasten. Täytyy kaivaa loputkin pienet taiteellisuuden rippeet kokoon ja piirtää muutama mallia lisää. Etiketit voi vaihtaa vaikka juhlien olut ja limsapulloihin, tai mikäpä estää liimaamasta etikettejä tölkkeihin.
Melkein hauskempaa kuin värityskirjatouhut.