Varjoja omenatarhassa

Kuka on syönyt omenani?

Pinkki pitsinen päivänvarjo oli minulla pitkään haussa ennen häitä. Kun häät tulivat, unohdin koko varjon ja nyt voimme sitä ulkoiluttaa kuvausretkellä omenatarhassa.

Suuntasimme koko perhe Kuokkalan pellolle etsimään omenia. Kaupunki on istuttanut ainakin 90 omenapuuta kaupunkilaisten iloksi. Näitä omenia voi käydä poimimassa pieniä määriä.  Katselimme että omenapuissa on paljon ihania omenia tuloillaan ja poimimatta. Tarkempi katselu osoitti että ihanaiset omput on jo syöty. Omenat olivat täynnä toukkia ja niistä ei olisi jäljelle jäänyt mitään, jos huonot olisi veitsellä perannut. O ou!

Varjoisten omenapuiden alla piilee myös toisenlainen varjo, koit. Nyt pihlajanmarjakoi on hypännyt omeniin nakerrettuaan vähät pihlajanmarjat. 

Mikä viheliäinen otus saa tuhoamaan joka ikisen omenan? Perhosmies kertoi että noita verkkoja kutova vihulainen on omenankehrääjäkoi.  Oksilla oli jäänteitä verkkopesistä ja kuoriutuneistanperhosista. Ne ovat siis levinneet jo Jyväskylään.

Luin kotona että toukat syövät kuoriuduttuaan lehtiä, ei omenia. Kuka siis söi omenani? Löysin artikkelin, jossa kerrottiin huonon pihlajanmarjasadon siirtäneen pihlajanmarjakoin katseen omenoihin. Hei, hei luomuomput! Ilmeisesti nyt ei selvitä kuin myrkyllä.

Tarkoitukseni oli lähinnä esitellä pitsein somistettu päivänvarjoni, mutta postauksen aihe muuttuikin lennossa. No päivänvarjoja ja perhosia, ihan hyvä näin. Perhosmieskin on tyytyväinen. Otin pienestä sitten pari kuvaa häihin hankkimani päivänvarjon alla. Ostin varjon häihin huuto.netistä, mutta hääpäivän koittaessa kaikessa kiireessä unohdin sen kotiin. No eihän siinä sitten, voihan siinä käydä näinkin. Voimme leikkiä hienosteluleikkejä pitsivarjon kanssa, kunhan prinsessa tuosta kasvaa.

Syksyn tuoksu levittäytyy ja kuulautta on ilmassa lämpimistä päivistä huolimatta. Jätämme koit nakertamaan omenia rauhaisaan varjoonsa ja haemme omppuja lisää kaupasta.