Askon meikkipöytä ja ompelubingo!

Eno kantoi sisään Askon  peilipöydän. Aika retro!

Lastenhuoneessa on pienimmän ihana peilailla. Meille kotiutui Askon 70-luvun kampauspöytä. Olen pelannut ompelubingoa ja saadakseni Bingon ompelin kaarrokemekon Paapiin Siiri ja Myyry-trikoosta.

Askon kampauspöydässä on iso vedettävä laatikko mihin mahtuu tyttöjen juttuja. Peili kääntyy eri asentoihin joten se helpottaa valon saamista kasvoihin. Ihanat nuo messinkiset yksityiskohdat.

Meillä on lastenhuoneessa peilipöytä. Eno kantoi sen yllättäen meille, kun mummini halusi siitä luopua. Olin jo unohtanut koko asian, kun yllättäen peilipöytä olikin meillä! Siis oikein ihana yllätys kerrassaan! Messinkiset nupit ja peilin osat yhdistettynä melko pelkistettyyn muotoiluun ja Askon-leima saivat minut tuntemaan sydämen tykytystä, kun mummi sanoi, ettei sitä tarvitse. Nyt tämä 70- luvun kaunokainen on meillä lastenhuoneessa. Se on niin hieno! Kiitos mummi ja eno!

Voisi kuvitella, että neideille meikkaus on vielä kaukainen asia. Lauloin yksi päivä "Ken on heistä kaikkein kaunein" ja siltä seisomalta pienin Kesäheinä tapsutteli kohti vessaa ja sanoi tomerasti: "meikkaa". Voi apua! Mitä minä lapsilleni oikein opetan?

Tämä taisi lähteä siitä, kun ostin uuden huulipunan. Ja meikkaaminen assosioitui lauluun, koska laskeudun prinsessamaisesti alakertaan laulaen kipaletta kun olin valmiina lähtöön muissa kuin toppahousuissa ja naamassani oli meikkiä ja tätä uutta huulipunaa. Lapsista oli kauhean hauskaa meikata kanssani.

Äitini ennakoi ja toi tytöille omat meikkisudit ja niillä on ihana hivellä naamaa sillä aikaa kun äiti laittaa rauhassa ripsiväriä. Onneksi se riittää meikkaamiseksi vielä ja hyvä niin, sillä olemme välttyneet tussimeikeiltä.

Peilin edessä on mukava meikkailla. Muistatko vielä lintulipaston ja seinällä askartemani talotaulun?

 Tuolissa oli oranssi kulunut päällinen ja nyt mallailein siihen Marimekon Puutarhurin parhaita. Sopiiko se sinusta tuohon? Kävin Marimekon Outletissa ja sieltä tarttui mukaan kilolaarista kaikkea ihanaa! 

Nyt molemmilla tytöillä on omat Paapii-mekot! ♡ Isosiskon mekko löytyy täältä klik. Ei ihan heti uskoisi, että mekon kaava on Ottobre-lehden Plain & Simple-peruspaitakaava. Sitä tuli vähän muutettua bingoilun huumassa.

Saumanvara-ryhmän marraskuun ompelubingo

Minulla on kyllä ollut kiire ompeluiden kanssa, kun Saumanvara- ompeluryhmässä on pelattu marraskuussa ompelubingoa Kuusi-Collective -kangaskaupan hengessä. Yksi yö ompelin Kesäheinälle Siiri ja Myyry-mekon ja yhden osuman sain peliruudukkoon Paapiin-trikoosta. Paapii on yksi Kuusi-collectiven kangasfirmoista.  Bingo-ompelu on ihan liian hauskaa, mutta ihan meinaa muut käsityöt unohtua ja tämä jatkuu koko marraskuun ajan. Nyt tiedän mitä ovat on aplikaatio, tere, kaarroke ja miten tehdään saumurillani rullapäärme. Ihan totta olen niin innoissani!

Ihanaa viikkoa! 

Osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen ja sen aiheena on marraskuu. Oma marraskuuni menee siis bingoillessa. Kurkkaa kuvahaaste täältä! 

Vietä joulu Laajavuoressa! Klik

Teekuppineulatyyny + video-ohje

Kuppikaunottaren uusi elämä! 

Sain viimein askarreltua neulatyynyn. Siitä tuli niin kaunis! Tämä helppo, nopea ja niin tarpeellinen kahvikuppineulatyyny koristaa nyt ompelupöytää ja neulat saa poimittua kivuttomasti.

Teekupin lautaselle on hyvä kerätä puolat ja ratkojat.

Näitä puolia käytän ommellessani kaksoisneulalla, mahtuvat samaan piikkiin.

Joskus tarpeellinenkin asia kuin neulatyyny odottaa tekemistä. Meillä neulat ovat olleet purkissa ja niitä sieltä poiminut ja ommellessa taas yrittänyt laittaa takaisin purkkiin.  Viimein sain pinnisteltyä ja askarreltua oman naulatyynyn ja sille on ollut tarvetta pitkään. Onneksi tämä askartelu oli helppo ja nopea ja rikkinäinen teekuppikin odotti valmiina uutta elämää varten.

En usko, että idea on omani, sillä olen käynyt Pinterestissä. Sillloin tajunnan virtaan imeytyy kaikenlaista ja niitä saattaa jopa luulla omiksi ajatuksiksi, vaikka ei idean lähdettä muistaisikaan. Se kenen idea on kiitän ja kumarran  tämä tuli todella tarpeeseen!

Minulla oli tuo hajonnut Lomonosovin Flower bucket-teekuppi pitkään tiskipöydällä odottamassa, kun en raaskinut roskiinkaan kaunokaista heittää.  Harmitti todella paljon, kun se oli mennyt rikki. Mistähän saisin uuden kupin tilalle? Muistatko kun kävimme näiden kanssa piknikillä?

Neulatyynyaskartelu on helppo ja nopea! Kaikessa yksinkertaisuudessaan ohje menee näin: Tarvitaan teekuppi, ompelujätettä, jotain pientä painoksi, tyynyntäytettä, kangaspala ja liimaa. Paino, ompelujäte ja vanu painetaan kuppiin ja päälle asetellaan kangas ja se liimataan. Käytössä oli Gutterman-liimaa klik*, jota jäi yli kotelolaukkupostauksesta. Videoin koko askartelun ja oli kyllä nopea ja vähän liian helppo homma. Oho neulatyyny on valmis!

Video-ohje teekuppineulatyynyn tekoon

Tein neulatyynyn askartelusta videon. Minusta on kiva tehdä näitä askarteluja itsessään ja jotenkin tuntuu, jos näytän valmiita siloteltuja juttuja blogissa, niin siihen hommaan ei pääse mukaan samalla tavalla kuin olisi meillä pöydän ääressä repimässä liimaa sormista.  En ole muuten aikaisemmin kuppiaskartelua tehnyt joten onhan näissä oma autenttisuutensa. Siksi olen ottanut videoille näitä touhujani ja ehkä osaan selittää juttuja paremmin ääneen. Heh ja onhan niitä on hauska katsoa jälkeenpäin ja samalla tirkistellä miltä meillä näyttää tänään. Klikkaa videoon tästä! 

Tykkään kovasti NuppuPrint Companyn Sydäntalvesta ja nyt odottelen, että heille ilmestyy syksyn hortensiakuosi. Jos ihan pienen palan sitä saisin...

Nyt kun katselen tätä postausta, tämä tuntui jotenkin tutulle. Ai niin tein kesällä Sydäntalvi-trikoosta kotelolaukun. Klikkaa postaukseen tästä! Suosittelen kurkkaamaan se oli ihan mahtava postaus! 

Jos tykkäät blogini kuvista, niin voin kiittää valokuvaushaasteita kehittymisestä kuvaajana ja erityisesti  Pienen linnun blogia ja sen Makrotex-haasteita klik. Tiistaisin on siellä kuvahaaste ja nyt aiheena on syksyn merkit. Oma syksyn merkki on tämä syyshortensia. 

Askartelun ja ompelun iloa! 

Ikäkriiseilyä!

Ruusuisia syntymäpäivälahjoja

Miltä tuntuu kun maton alle harjattu vanheneminen tuodaan esiin kissan kokoisin numeroin ? Onko tämä ikäkriisin paikka? Ajatuksia vanhenemisesta. 

Syntymäpäiväni tuli ja meni. Ilmeisesti ikäkriisi piilottaa näyttämästä ystävältäni saamien numeroilmapallojen lukemaa.  Kauniita palloja, kaunis ajatus! Itseasiassa sellaisia palloja olin aina halunnut. Siltikin katossa roikkuvat kissankokoiset numerot  näyttävät irvailevan katonrajasta: "Tässä tämä nyt oli! Mitä tuli saavutettua? Nyt ei enää odoteta, että teen sitä ja sitä kun kasvan joskus isoksi ja aikuiseksi".

Ajattelin jo nauraa kriiseilylleni!  Tarkoitus oli kammata tukka, laittaa vähän meikkiä, pukea kimaltava iltapukuni päälle ja kuvata itseni ilmapallojen kanssa nauramassa, että ikä on vain numeroita. Xx and still fabulous!  No, kääk puku ei taaskaan mahtunut päälle. Eihän se tosiaankaan mahdu, sama tilanne kuin kaksi vuotta sitten.   

Sytytin lahjaksi saamani ruusukynttilän, joka kaikessa kitcheydessään alkaa jo minua miellyttämään. Taidan siis jo kuulua kohderyhmään. 

Mies katsoi ottamiani kuviani ja kysyi onko tuo "Henki ja elämä"-lehden kansikuva. No sinnepäin, vastasin.

Tällä kuvalla osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on "ikkunan läpi". 

Iso kiitos kaikille minua muistaneille! Olette tärkeitä!
Nyt takaisin häämessukuvien purkamisen pariin. Palataan! 

Jouluiloa ja sisäistä rauhaa

Musta on trendiväri muualla kuin ajatuksissa.

Kiire, hoppu, kiire, hoppu!  Meillä tehdään listoja mitä kaikkea pitäisikään vielä tehdä. Listalta on yliviivattu muutama asia, mutta muuten rivejä tulee lisää aina kun yhden asian on saanut suoritettua. Jotenkin tuntuu, että ollaan rakentamassa suurta yllätystä joululle joka on kohta tulossa kylään. Kop, kop, kop!

Ehkä tätä joulua pitäisi kuitenkin rakentaa sisäisesti, jolloin pienet murheet, kiire ja listat eivät paljon painaisi.  Päättelin, että hyvää mieltä pitää myös ruokkia, että se kasvaisi oikein suureksi ja pulleaksi ja tyhmät asiat olisivat ajatuksissa niin pikkuruisia että jäisivät pulleron jalkoihin. Eihän se vielä riitä! Lahjaksi voisi vielä paketoida leveän hymyn ja antaa iloa! Kiitos perhe, ystävät, tuttavat ja vieraat, olette sitä minulle kovasti antaneet! Toivottavasti voisin antaa teille ison paketin joka sisältäisi, kannustusta, iloa, aurinkoisia ajatuksia ja vauvan hymyä.  

Näillä ajatuksilla aion jatkaa joulun valmistelua ja nauttia samalla jokaisesta rivistä. Uskon etteivät palaneet piparitkaan harmita, kun musta on trendiväri muualla kuin ajatuksissa.

Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen aiheena on vastavalo.

Kuvia Päijänteen rannalta

Kuvia kaamoksesta Päijänteen rannalta. Hiljaista ja hämärää.

Hiljaista! Ei kuulu muuta kuin ritinää rantaviivasta. Päijänne alkaa hiljalleen jäätymään. Nyt on päivän kirkkain hetki ja on silti pimeää. Kaamos tuntuu täälläkin.


Kaikki on niin tyyntä. Ihan kuin koko järvi nukkuisi. Tapahtuisi edes jotain. Minna Canth kirjoitti vuonna 1884: Kaikkea muuta kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!


Täytyy ravistautua hereille ja avata silmät. Talviunet ovat karhuja varten.

Kun asioita katsoo virkein silmin ne näyttävät ihan toiselle. 

Pienen mielestä nyt on hyvä päivä onkia mummin kanssa. Ei haittaa vaikka ei ole siimaa tai koukkua, tarkoitushan on vain onkia. Oli sitten vaikka vähän hämärää.

Osallistun näillä kuvilla Pienen linnun Makrotex-valokuvahaasteeseen jonka aiheena on  pimeys.

Joku varmaan yhden näistä kuvista bongasikin jo etukäteen Instagramissa.

Voihan ananas!

Asennoitumista vauvan ruokien keittelyyn.

Pohdin onko lastenruoat sittenkin parempia kuin ulkomaisista hedelmistä itse tehty ruoka?  

Minulla on tarve saada kuviin joku tarina ja kuvat sitten syventävät sitä kertomaani tarinaa.  Ehkä en osaa kuvata niin että kuvissa olisi se tarina jo valmiina. Tuntuu jotenkin tylsältä kuvata ananasta tai mitään muutakaan, jos näkökulma puuttuu. Mitä kiinnostavaa on lopulta pöydällä makaavassa ananaksessa?  MakroTex-haasteena on nyt lähikuva ja tämä pisti miettimään. Minulla oli lähinnä vain herkullisia kuvia ananaksesta.

Muuttuuko kuvat teistä yhtään, jos kerron että tämä nuutunut ananas maksoi 1 e/kg? Tai että ulkomailta tulleista hedelmistä havaitaan  noin puolesta tuorjuntaaine jäämiä. Jotkut aineet imeytyvät myös kuoren alle ja vain osasta jäämät katoavat kuorimalla. Eviran mukaan ei ole huolta, mutta ylitetäänkö raja-arvot jos hedelmiä tarjotaan lapsille?  Vain lastenruokiin raja-arvot on tehty lapsien mukaan. Pitäisikö siis asiaan syventyä ennen kuin alkaa tekemään vauvan ruokaa itse?  Asiaan voi syventyä tästä ja tutustua kasvinsuojelujäämien tutkimustuloksiin Eviran sivuilla.

Täytyy sanoa että olemme vältelleet purjoa ja ulkomaisia hedelmiä jäämien takia. Vaikka keittämällä osa jäämistä katoaa mietin onko valmiit lastenruoat silti parempia kuin itse tehty mangosose? Tosiaan, joissakin valmissoseissa sitä hedelmääkin on lopulta niin vähän tapiokatärkkelyksen seassa. Oletko muuten lukenut mitä purkki oikeasti sisältää?

Kyllähän lastenruoka-aiheesta saa paniikin päälle vaikka joka päivä. Mutta mikä olisi se kultainen keskitie?

Olisko siis kuitenkin pitänyt  maksaa se 2 e / kg ja valita luomuananas? 

Kumpi sinusta tuntuu nyt herkullisemmalta ryppyinen  mummon omppu vai kolmansien maiden ananas?

Mut hei, ei tosiaan ollut vikaostos! Käyhän kaunis ananas vaikka kukasta. Itseasiassa euron kilohintaan saisi kyllä edullisesti kauniit ananakset juhlapöydän koristeeksi.

Elloksella on nyt poistomyynti! Nyt saa 50% alennuksen niistä tuotteista joissa lukee POISTOMYYNTI! Alennuksen saa koodilla: 345728
Kannattaa kurkata olisko mitään ihania joululahjoja!

Halloween tasseliviiri kotikonstein

Halloween lähestyy oletko valmis?

Askartelin kotoa löydetyistä materiaaleista hienon mustan tasseliviirin. Nämä viirit ovat olleet suosittuja häissä ja synttärijuhlissa. Miksei se sopisi mustana hyvin myös Halloween juhlaan! Kurkkaa mistä viiri on tehty ja kuvalliset askarteluohjeet!

Itsetehty viiri sopi hyvin meidän juhlaseinälle. Ei kai se haittaa vaikka valokuvat jäivät alle? Jätesäkistä tuli myös kaunis kiiltävä kaitaliina pöydälle. Eikä haittaa jos tulee vähän sotkua.

En tiedä kuka on valmistanut tämän upean mustan goottikynttelikön, mutta tykkään siitä kovasti.
Se löytyi kirpputorilta joskus kauan sitten. 

Ihan karmivaa Halloween kolkuttelee jo ovella. No onneksi ovelle ei kolkuttele ketään hirmuista, mutta ehdin jo kuvitella millaista olisi järjestää Halloween-kemut. Saimme mummin kylään katsomaan tyttöjä ja pääsimme miehen kanssa viettämään laatuaikaa kaupassa. Jee! Kaupasta oli musta pahvi loppu, joten haaveet pahvilepakoista sai jäädä. Onneksi minulla taas välähti! Ehkäpä kaapista löytyisi materiaalia juhlan koristeisiin. Tiedättekö mitä kaikkea voi tehdä 150 l jätesäkkeistä?  Niistä vain leikkelemään!

Päätin leikellä yhden jätesäkin tasseliviiriksi. Se kävi nopeasti sillä kun jätesäkin jättää avaamatta, voi leikata tuplamäärän soiroja samalla kertaa. Leikkasin soirot reunasta reunaan ja jätin yläosat leikkaamatta auki. Siitä tasseli olisi helppo kiinnittää.

Pieni oli löytänyt rikkimenneen mustan helminauhan jemmoistani ja heitteli helmiä ympäri kotia. Käytiin ajatuksissa kaikki helmi-kauhuskenaariot mummin kanssa läpi!  Aika vaarallisia! Lopulta Pieni luopui helmistä ja päädyttiin siihen että tasselit olivat hyvä säilytyspaikka noille ihanille aarteille. Ne tekevät tasseliviiristä viimeistellymmän, eikö vain?

HALLOWEEN TASSELIVIIRIN ASKARTELUOHJE

Kiinnitin jätesäkin suikaleet helmiin kiinni rautalangalla. Rautalangan lenkillä viirit oli helppo kiinnittää nauhaan  ja painaa kiinni oikeaan kohtaan nauhassa. Arvatkaapa mistä tuo ihana mustavalkoinen paperinaru on peräisin? Ihana Kati toi Baby Showereihin kauniisti pakattuja lahjoja, joissa oli tuota narua. Tämä himohamstraaja säilytti narun aarteenaan, saattaahan sitä joskus vielä tarvita!

1. Tasseliviiriin tarvitset: 150 l jätesäkin, rautalankaa, helmiä ja narua viirin ripustamista varten. Leikkaa jätesäkistä vaakatasossa soiroja, leikkaa toinen reuna auki ja toinen kiinni. Leikkaa pieni reikä kiinnijätetyn soiron keskikohtaan.

2. Tee rautalankaan lenkki ja pujota helmi lenkkiin. 

3. Pujota rautalanka"kädet" jätesäkkiin tehdystä reiästä läpi. Ja kiepauta rautalanka"kädet" helmen alla olevan rautalanka"kaulan" ympäri.  

4. Ripusta tasseli roikkumaan naruun lenkistä. Voit puristaa rautalangan kiinni, jolloin tasseli pysyy oikeassa kohdassa narulla. Ripusta viiri vaikka taulukoukuilla kiinni seinään. Juhli kunnolla!

En raaskinut ostaa kurpitsoja kaupasta, mutta meillä on näitä satsumia.

Mielessä kävi myös kolmioviirien ja lepakoiden teko, mutta jätetään se nyt ensi kertaan. Laitan jossakin vaiheessa myös super ihanan sitruunakakun ohjeen. Se tekee juhlapöydästä juhlapöydän.

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on keltainen. Sopii hyvin koska, meidän synttäreistä jääneessä ilmapallopussissa ei ollut oransseja palloja.

Kurkkaa lisää Halloween-juttuja täältä! Viime vuonna selvitin kurpitsan tarinaa. 

Arvatkaapa mitä tilasin jo?  Muumi kirjajoulukalenterin! Oli pakko jo tilata ennen kuin loppuu!

Prinsessan mokkapalamuffinssit

Suklaamuruja keittiössä

Leivoin taaperon kanssa suklaisia mokkapalamuffinsseja. Tässä postauksessa piilee varoituksen sana niille, jotka haluavat tarjota näitä esimerkiksi lastenjuhlissa.  

Mokkapalamuffinsseista tuli tosi nättejä.

Leivoimme Pienen kanssa mokkapalamuffinsseja. Ajattelin tehdä niitä ristiäisiin, mutta nostin lopulta kädet ylös leipomisien kanssa. Hyvä päätös!


Leipominen on ihan kivaa, mutta se sotku mikä siitä nyt tulee on jotain ihan tavatonta. Tai oikeastaan astiat saa näppärästi pesukoneeseen ja pöydät pyyhittyä, mutta millä tavoin siivotaan naama suklaakuorrutteessa juoksentelevan taaperon jälkiä? Kokeilimme paperisia muffinssivuokia, mutta niiden kanssa oli mahdotonta syödä murustamatta. Eli tämän testin jälkeen unohdamme todellakin mokkapalamuffinssit, kunnes taapero ja tämän äiti osaavat syödä sotkematta. Palaan tähän joku päivä miksi prinsessojen pitää erityisesti olla sotkematta suklaan kanssa.

Siskoni toi Pienelle lahjaksi söpön kruunun heidän käydessään pelaamasta palloa lähistöllä.

Tämä oli se minun hetkeni: hiljaisuutta, kahvia, herkkua ja kamera.

Pieni tykkäsi eniten muffinssien kuorrutteesta ja onhan mokkapalan kuorrute ihan taivaallisen hyvää.  Koko pellillinen muffinsseja katosi nopeasti lautaselta ja luulin niiden kadonneen parempiin suihin. Kuitenkin sieltä täältä kotia löytyi piilotettuja muffinsseja joista oli haukattu kuorruttetta pois.  Löytäessään muffinssin äiti sitten söi herkun kahvin kanssa.  Herkku oli myös helppo löytää jäljittämällä. Huoh! Onneksi kuivuessaan kuorrute ei enää sotke niin paljoa, eikä se siltikään menetä makuansa jos siitä oli jotain jäljellä.

Annan vielä hauskan vinkin. Jos joskus haluatte hetken hengähtää kahvikupin kanssa ja tarvitsette kivaa tekemistä taaperolle, niin kaatakaa pari lusikallista nonparellejä pöydälle. Siinä menee hetki, kun pienet sormet saavat poimittua ne suuhunsa. Ja äidille saa kivaa tekemistä unohtaessaan herkut pöydälle. Se on välillä sellaista.

Mokkapalamuffinssit on kyllä nätimpiä tarjottuna näin, kuin perus ruutuina. Tosin paperi aiheutti vähän päänvaivaa. 

Paperista huolimatta muffinssit katosivat yksitellen.

Mokkapalamuffinssin resepti 

Raaka-aineet:
Muffinssit:

4 kpl kananmunaa
2,5 dl hienoa sokeria
1 dl Oatly kaurajuoma
4 dl vehnäjauhoja

1 dl tummaa kaakaojauhetta
2,5 tl leivinjauhetta
50 g Keiju laktoositonta margariinia
50 g maidotonta tummaa suklaata ( käytän Lidl:n Fin Carre tummaa suklaata, jossa lukee että saattaa sisältää jäämiä)

Mokkapalatäyte:

n. 3 dl tomusokeria
2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl sulatettua laktoositontan/maidotonta margariinia
2 rkl vahvaa kahvia

Valmistusohje:
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.

Voitele  muffinivuoka (paperisia ei tarvitse voidella) .

Pilko suklaa muruiksi. Paras on leikata suklaa keittiöveitsellä suklaan kääremuovin päällä.

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe keskenään. Jos annat taaperon tehdä tämän, muista lisätä jauhoja hiukan enemmän, sillä todennäköisesti osa jauhoista mitataan uudelleen lattian tai pöydän kautta.

Sulata margariini.

Vatkaa kulhossa muna ja sokeri paksuksi valkoiseksi vaahdoksi.

Sekoita kevyesti jauhoseos vaahtoon kumikaapimella.

Kaada sula margariini taikinaan ja sekoita kevyesti.

Lisää kaurajuoma ja vatkaa taikina sekaisin.

Kaada taikina vuokiin.

Laita muffinssien keskelle suklaamuruja ja paina murut sisälle taikinaan.

Laita vuoat uuniin pellin päälle. Anna olla uunissa 12 minuuttia.

Ota pois uunista ja anna jäähtyä.

Sulata  margariini.

Keitä oikein vahvaa kahvia.

Lisää tomusokeri ja kaakao margariiniin. Sekoita.

Lisää kahvi ja sekoita. Jos kuorrute on liian löysän oloista lisää tomusokeria ja sekoita, kunnes seos on paksua ja tasaista. Itse sekoitan kumikaapimella.

Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle. Jos pohja ei ole jäähtynyt kuorrute sulaa päälle ja imeytyy pohjaan. Voit myös pursottaa jäähtynyttä täytettä.

Koristele jos haluat.

Kun kuorrutteeseen laittaa kunnolla tomusokeria ja antaa sen jähmettyä, niin se on kivaa pursottaa. 

Saimpa minäkin kerrankin sen bokeh-efektin. 

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on keittiössä. Kivat nonparellit eikö?