Keittiö sai uuden ilmeen rottinkiselkäisistä tuoleista. Vanhat likaantuneet tuolinpäälliset olivat karkottaneet ostajat. Se ei meitä haitannut, kun päälliset sai vaihdettua uusiksi melko helposti. Kurkkaa vinkki!
Ihastuin tuolien rottinkipintaiseen selkänojaan. Meinasin laittaa värin myös uusiksi kalkkimaalilla, mutta on nämä päheät ihan näinkin.
"Vanhat päälliset olivat karkottaneet ostajat. Onneksi! "
Bongasin yhtenä viikonloppuna minusta maailman ihanimmat rottinkiselkänojalliset tuolit nettikirppiksellä. Niitä oli käynyt moni jo ihailemassa, mutta vanhat päälliset olivat karkottaneet ostajat. Onneksi! Kysyin myyjältä irtoaako päälliset ruuveilla ja mies kävi hakemassa kaunokaiset meille.
Kokeilin pestä päällisiä kostealla pyyhkeellä ja sappisaippualla, mutta se ei mummolakuvioista päällistä muuttanut uudeksi sitten millään. Pyyhin tuolit ja kangaspäälliset ja aloin kaivamaan sopivaa uutta pintaa. Tietenkään minulta ei löytynyt sopivaa kangasta. Usko pois! Tai oli moniakin, mutta ei riittävästi kuuteen tuoliin. Paras olisi ollut Marimekon tai Pentikin paksu puuvilla. Löysin kauppareissulla viiden euron puuvillaisen pöytäliinan ja se oli väritykseltään kuin tehty meille. Eikä siinä hirveästi häviä jos neidit kaatavat mustikkamehut päälliselle, kun tahran voi hinkata sappisaippualla ja laittaa päällisen pesukoneeeseen tai vaihtaa uuteen kuosiin.
Uudet kangaspäälliset oli helppo askarrella vanhojen päälle. Leikkasin vanhasta lakanasta mallikappaleen ja sovitin sen tuolin päälle ja muistin jättää reunoihin kääntövaraa. Leikkasin mallin mukaan kappaleet kankaasta. Sitten asettelin kangaspalan tuolin päälle ja kiinnitin etuosaan kulmien laskokset nuppineuloilla. Käänsin tuolin sivuttain ja hölläsin päällisosan ruuveja. Sitten työnsin kääntövarat päällisosan alle leikkelehaarukkaa apuna käyttäen. Vedin kankaan siististi tuolin alle piiloon ja kiristin ruuvit takaisin. Sehän kävi näppärästi. Ja sitten oli vuorossa seuraavat viisi...
Koko keittiön ilme muuttui. Ja onhan ruskea tulossa taas takaisin.
Video tuolin päällisen vaihto löytyy instan kohokohdista! Käy kurkkaamassa se sieltä! Klikkaa tästä!
Paksu puuvillakangas löytyi viiden euron pöytäliinasta. Kangasta riitti hyvin kuuteen tuoliin.
Tulipa hienot! Kyllä kannatti!
Prismaan oli tullut eukalyptuskimppuja. Meidän kaitaliina on pätkä Marimekon vahkangasta. Se on toiminut pitkään ompelukoneen alustana. Seuraavaa kuvaa piti pehmentää tällä kukkakuvalla.
Tämmöinen se vanha keittiöntuolin päällinen oli jok karkotti muut ostajat. Pesin pinnan ja tämä jäi uuden kankaan alle.
Lastenhuoneessa on pienimmän ihana peilailla. Meille kotiutui Askon 70-luvun kampauspöytä. Olen pelannut ompelubingoa ja saadakseni Bingon ompelin kaarrokemekon Paapiin Siiri ja Myyry-trikoosta.
Askon kampauspöydässä on iso vedettävä laatikko mihin mahtuu tyttöjen juttuja. Peili kääntyy eri asentoihin joten se helpottaa valon saamista kasvoihin. Ihanat nuo messinkiset yksityiskohdat.
Meillä on lastenhuoneessa peilipöytä. Eno kantoi sen yllättäen meille, kun mummini halusi siitä luopua. Olin jo unohtanut koko asian, kun yllättäen peilipöytä olikin meillä! Siis oikein ihana yllätys kerrassaan! Messinkiset nupit ja peilin osat yhdistettynä melko pelkistettyyn muotoiluun ja Askon-leima saivat minut tuntemaan sydämen tykytystä, kun mummi sanoi, ettei sitä tarvitse. Nyt tämä 70- luvun kaunokainen on meillä lastenhuoneessa. Se on niin hieno! Kiitos mummi ja eno!
Voisi kuvitella, että neideille meikkaus on vielä kaukainen asia. Lauloin yksi päivä "Ken on heistä kaikkein kaunein" ja siltä seisomalta pienin Kesäheinä tapsutteli kohti vessaa ja sanoi tomerasti: "meikkaa". Voi apua! Mitä minä lapsilleni oikein opetan?
Tämä taisi lähteä siitä, kun ostin uuden huulipunan. Ja meikkaaminen assosioitui lauluun, koska laskeudun prinsessamaisesti alakertaan laulaen kipaletta kun olin valmiina lähtöön muissa kuin toppahousuissa ja naamassani oli meikkiä ja tätä uutta huulipunaa. Lapsista oli kauhean hauskaa meikata kanssani.
Äitini ennakoi ja toi tytöille omat meikkisudit ja niillä on ihana hivellä naamaa sillä aikaa kun äiti laittaa rauhassa ripsiväriä. Onneksi se riittää meikkaamiseksi vielä ja hyvä niin, sillä olemme välttyneet tussimeikeiltä.
Peilin edessä on mukava meikkailla. Muistatko vielä lintulipaston ja seinällä askartemani talotaulun?
Tuolissa oli oranssi kulunut päällinen ja nyt mallailein siihen Marimekon Puutarhurin parhaita. Sopiiko se sinusta tuohon? Kävin Marimekon Outletissa ja sieltä tarttui mukaan kilolaarista kaikkea ihanaa!
Nyt molemmilla tytöillä on omat Paapii-mekot! ♡ Isosiskon mekko löytyytäältä klik. Ei ihan heti uskoisi, että mekon kaava on Ottobre-lehden Plain & Simple-peruspaitakaava. Sitä tuli vähän muutettua bingoilun huumassa.
Saumanvara-ryhmän marraskuun ompelubingo
Minulla on kyllä ollut kiire ompeluiden kanssa, kun Saumanvara- ompeluryhmässä on pelattu marraskuussa ompelubingoa Kuusi-Collective -kangaskaupan hengessä. Yksi yö ompelin Kesäheinälle Siiri ja Myyry-mekon ja yhden osuman sain peliruudukkoon Paapiin-trikoosta. Paapii on yksi Kuusi-collectiven kangasfirmoista. Bingo-ompelu on ihan liian hauskaa, mutta ihan meinaa muut käsityöt unohtua ja tämä jatkuu koko marraskuun ajan. Nyt tiedän mitä ovat on aplikaatio, tere, kaarroke ja miten tehdään saumurillani rullapäärme. Ihan totta olen niin innoissani!
Tein jouluverhoista joulukalenteriverhot. Ompelin verhoihin taskuja joihin voi piilottaa yllätyksiä. Tyylikäs mustavalkoinen kalenteri on kaunis meidän keittiössä.
Vaaleat mustavalkoiset verhot sopivat jouluksi meidän keittiöön. Joulukalenteriverhot on nyt osa sisustusta ja nyt ei tarvitse panikoida jouluverhojen kanssa.
Tein meille joulukalenteriverhot! Sain hienon idean kun kaivoin materiaalia joulukalenterin ompelua varten. Löysin Ikeasta viime vuonna ostetut ja käyttämättä jäänet verhot kaapista ja hetket kuviota tuijotettuna minulla välähti, että teen niistä joulukalenteriverhot. Verhot koostuvat alusverhoista ja päällisverhoistä joissa on taskuihin menevät aukot.
Jos olisin ollut fiksu olisin tilannut kiinni silitettävät joulukalenterinumerot Puuhakaspajalta klik, mutta nyt jouduin urakoimaan numeroiden kanssa ihan kunnolla. Piirsin numeroiden mallit paperille ja leikkasin niiden mukaan irti Finlaysonin puuvillasatiinisesta tyynyliinasta. Kiinnityksessä käytin Ikea-verhojen mukana tulevaa silitysnauhaa ja tässäkin tuli mieleen että olisipa ollut liimakangasta jonka olisi leikannut yhdessä numeroiden kanssa. Siksakkasin jokaisen numeron vielä yksitellen.
Joulukalenterin numerot ovat täysin omaa käsialaa. Kuvassa näkyy himmeänä joulukalenteritaskun sauma. Sen ei ole tarkoitus muutenkaan näkyä.
Sitten leikkasin verhoon reiät taskuja varten. Leikattun kolon päälle ompelin hallaharson tapaista kestovaipoista ylitse jääneitä vaippaliinoja ja sain niiden avulla käännettyä suuakot siististi. Piirsin teille siitä havainnekuvan.
Ompelin verhoihin valkoiset alusverhot Jyskin halvimmasta ja ohuimmasta lakanasta klik. Sattui koko niin kohdalleen, ettei niille tarvinnut tehdä mitään. Ompelin alusverhon kiinni verhon yläosasta ja sitten nuppasin sen mahdollisimman tasaisesti kiinni päälisverhoon. Lopuksi ompelin verhot toisiinsa taskujen kohdalta. Kranssikuvion ympärillä on ympyrän muotoinen valkoinen suoraommel joka kulkee taskuaukon ulkopuolisen reunan kautta. Päälisverhon ja alusverhon väliin jää siis ympyrän muotoinen tasku joihin voi reiän kautta pujottaa joulukalenteriyllätyksiä.
Taskujen aukot ovat tehty näin. Verhon päälle siksakattu reiällinen harso käännetään reiästä sisäpuolelle ja sitten reuna ommellaan päälle suoralla ompeleella. Harso ei paista läpi verhoista.
Verhojen ompeluun meni aikaa koko viikonloppu ja pitää todellakin kiittää perhettä kärsivällisyydestä. Onneksi joulukalenteriverhot ilahduttavat meitä nyt monena jouluna! Ehdotan vielä miehelle jos piilotamme tuonne satunnaisiin taskuihin toisillemme yllätykset lastennyllätyksien lisäksi. Olen ainakin itse kovasti innoissani!
Mitä tykkäät oliko hyvä idea? Millainen joulukalenteri teille on tulossa?
Onko ideoita mitä tuonne voisi laittaa tytöille?
Odotamme jo innolla, että pääsemme täyttämään joulukalenteriverhoja. Se on vielä ihan liian aikaista. Ompelin tytöille jo aikaisemmin Nappinjan Tuhatjalkaisistamekot.
Tein olohuoneeseen uuden järjestyksen. Sohva vaihtoi paikkaa ja kaapille löytyi kaunis paikka tapettiseinältä.
Vanha ukiltani peritty kaappi jäi ennen rappuje alle piiloon. Nyt raputkin alkoivat sopimaan sisustustukseen. Raput ja kaappi tuovat kivaa rytmiä vaaleaan boheemiin skandinaaviseen sisustukseen. Muistatko vielä tuon jalkalampun tuunauksen?
Tiedätkö kun siivous menee liian pitkälle? Taisin ujuttaa imuria liian pitkälle ja päätin lopulta siirtää sohvaa, että saan myös takaa imuroitua. No siinä kävi niin, että lopulta siirtelin huonekaluja uusille paikoilleen imurin huutaessa lattialla.
Tuntuu, että koti uudistui kertaheitolla ja kaunis kaappini sai arvoisensa paikan, no siis puolitoista metriä vasemmalla, mutta kuitenkin. Huonekalut olivat jopa helpot siirtää huopatassujen takia.
On tavallaan onni, etten löytänyt tätä järjestystä muuttaessa, sillä näin kotiin saatiin helposti uutta ilmettä. Vaihdoin vielä syksyisempää Pentikkiä tyynyihin ja pesin lattiat. Pentikin Outletista löytyy aina ihania kankaita ommeltaviksi. Siirsin hieman raidallista liinaa prinsessatuolin päältä ja fiilistelin! Ollaan jo aika lähellä omaa sisustushaavettani. Se upea Chesterfield-sohva klik* vielä puuttuu. Se on minun päiväuneni.
Prinsessatuoli oli hormonihuumassa tehty kirppisostos. Ostin sen meille "turvaan". Arkisin se viettää päiväänsä raitaliinan alla. Tosi käytännöllistä. Kaapin päällä on kuvanveistokurssin tuotoksia ja omaa keramiikkaa. Korissa säilytän villalankoja.
Onko tämä lapsiperheen koti?
Kyllä, tämä on lapsiperheen koti, juuri ennen tahmatassujen sisäänmarssia. Lattianpesu on nykyään harvinaista herkkua, sillä lelujen lapioinnin ja imuroinnin jälkeen harvoin on aikaa sille, että ehtisi moppaamaan lattian. Muutamassa sekunnissa lattia on täynnä roinaa, hiekkaa ja ruokaa. Ja kiitoksena pestyyn sohvanpäälliseen on pyyhitty pikkuinen naama.
Otin taas muutaman, kuvan muistoksi hetkestä, että kyllä meillä oli kerran tämmöistä. Matto vielä puuttuu, mutta katsotaan sitä sitten kun sitä ei tarvitse päällystää elmukelmulla. Muistatko vielä mitä on meidän sohvan takana? Kurkkaa sinne tästä!
Jätin taulut nojaamaan seinää vasten Heiskalasta inspiroituneena ja enon tekemä liitutaulu odottaa vielä iskuporakonetta ja proppua. Liitutaululle ei meinannut löytyä seinätilaa, mutta nyt paikka tuli kuin itsestään. Kalmar valaisin ja itse tuunattu jalkalamppu sopivat ihan hauskasti yhteen.
Milloin viimeksi teit uuden järjestyksen? Onko sinulla joku huonekalupäiväuni?
Niin ja voitko arvata? Nämä kuvat on otettu kännykällä. Olen alkanut pitää enemmän ja enemmän puhelimeni kamerasta, siinä on pro-asetukset joilla voi säätää kuvaa. Ostin Galaxy S7 edgen klik*neljä vuotta palvelleen puhelimen tilalle. Ja tällä olen kuvaillut myös videoita.
Löysin kirpputorilta pölyttyneen ja nuhjuisen suuren kattolampun. Ihastuin lampun moderniin jäiseen ilmeeseen ja minusta se oli ihana. Oliko lamppuni ihan oikea designlöytö?
Uusi valaisin sopii meidän olohuoneen sekatyyliin ja Pentikin kankaista ommelluihin tyynyihin.
Tein mahtavan designlöydön heinolalaiselta kirpputorilta. Kiertelin puisessa pihavarastossa ja katseeni osui tähän outoon ja rumaan valaisimeen. Silmäni nauliintuivat ja päästin varmaankin suustani, että oletpa sinä ruma. Olin ihastunut!
Valaisin oli hyvin likainen ja kellastunut. Se ei ollut enää parhaiden päivien loistossa. Tuijotin vain lampun muotoa. Käänsin katseeni nopeasti pois, ettei myyjä huomaisi, että tuntosarveni olivat alkaneet viuhua. Myyjä kertoi, että se on Kalmar-valaisin. No, nimi ei sanonnut minulle mitään.
Kalmar valaisimessa on kolme kierrosta jääpaloja kiinnitettynä metallipuikoin metalliseen pyöreään levyyn.
Valaisimessa on alapuolella yksi lamppu ja nejä lamppua yläpuolella. Tällä määrällä valaistaan helposti olohuone syyspimeällä.
Mietin lamppua huonosti nukutun yön yli äitini luona jossa oltiin tyttöjen kanssa kylässä. Aamulla päätin, että lamppu muuttaa meille jos se on vain ehjä. Oliko hullua haluta vanha muovinen lamppu ja vielä melko kovaan hintaan? Itseasiassa olin etsinyt uutta olohuoneen valaisinta, mutta mikään niistä ei saanut sitä "oikeaa" tuntemusta aikaan ja kun tunne tulee vainuni on yleensä oikeassa.
Näin silmissäni miten Pieni ihastuisi meidän Frozen-valoon ja miltä se näyttäisi meillä. Ihana!
Kävin ostamassa lampun ja myyjä nosti sen autooni. Minulle tuli hetkellinen ostokrapula, mutta se heltisi kun löysin New Yorkilaisen huutokaupan ilmoituksen lampustani ja siellä hinta oli neljänumeroinen. Voi apua! Oliko lamppuni oikeasti designlöytö?
Jää-aiheesta tulee mieleen Finlandia vodkapullo.
Upea ilmestys tämä J.T. Kalmat valaisin. Valo heijastuu jään läpi kauniisti ja eri suunnista katsottuna valaisin on eri värinen.
J. T. Kalmar jäävalaisin
Kyllä! Lamppuni on siis itävaltalaisen J. T. Kalmarin jäävalaisin nimeltä Ice Glass ja kiinnitysosasta päätellen 60-luvulta. Se painaa noin 9,5 kiloa ja siihen menee 5 kappaletta E27 lamppua. Siinä on 3 kehässä jään muotoisia paloja. Kalmarin valaisimia on ympäri eurooppaa ja esimerkiksi Kremlissä ja Wienin oopperatalossa. J. T. Kalmar toi modernia ilmettä yrityksen perinteikkäämpään kattokruunuvalmistukseen. Ja myös nämä akryylimuoviset jääpaloilla varustetut valaisimet ovat arvokkaita.
Ongelma oli enää pöly lika ja akryylimuovin keltaisuus ja miten saisin lampun putsattua hellävaraisesti. Suihkutin lamppuun Softcaren muovipuhdistusainetta ja sain lian pestyä pois ja keltaisuuskin näytti lähtevän usean pesukerran myötä.
Asensin jo tottuneesti uuden pistotulpan ja sinertävämpää päivänvaloa valaisevat 4000K -lamput ja saimme viimein valaisimen paikalleen. Yyy kaa kooo ja käänsin katkaisimesta! Upea!
Maalasin vanhan tummanruskeaksi petsatun retrolampun kalkkimaalilla. Muodonmuutos on hurja ja lamppu sopii nyt paremmin lastenhuoneeseen. Kurkkaa ennen ja jälkeen kuvat!
Ihastuin retrovalaisimen kauniisiin messinkisiin yksityiskohtiin ja puun pyöreisiin muotoihin.
Minua puraisi sisustuskipinä! Löysin nettikirpparilta hauskan ruskean valaisimen ja muistelin, että mummillani on ollut tuo vaaleamman puun värisenä. Kauniit puun pyöreät muodot kiehtoivat ja näin jo sen silmissäni roikkumassa meidän olohuoneen katossa. Niinhän siinä kävi, että valaisin oli meidän olohuoneen kattoon liian pieni, joten lamppu jäi odottamaan uutta inspiraatiota.
Nyt vanha retrolamppu sai viimein uuden maalipinnan ja se keikkuu meidän lastenhuoneen katossa. Sympaattisen oloinen valaisin tarvitsee vielä uudet varjostimet. Laitoin jo ajatuksen muhimaan. Minulla on tapana hautoa asioita pitkään ja sopivan idean tullen nappaan ajatuksesta taas kiinni ja ryhdyn toimiin. Saa nähdä millainen idea tästä vielä kumpuaa. Onneksi lamppu on ihan kiva ilman varjostimiakin. Nyt kun lastenhuoneeseen tuli uusi lamppu, niin se kipinöi muuttamaan huonetta muutenkin ja eilen leikittiin koko ilta lastenhuoneen kimpussa.
Lamppu on aika juhlavan oloinen tummanruskeana. Lamppu on merkiltään Sjömarkens Armatur Ab ja tyyppi 1031. Kohta näitä varmaan näkyy sisustuslehdissä tietenkin puunvärisenä.
Pieni halusi auttaa ja levitti aika ronskisti maalia lamppuun. No mikä ettei!
Monet eivät ehkä näe ruskeaa lamppua samanlaisena, kuin minä. Silmissäni se oli jo ihan ostohetkellä toisenlainen. Suunnittelin maalaavani johdot ja muoviosat valkoisiksi, mutta tällä kertaa ne saivat jäädä entiselleen. Ehkä ne vielä maalaan. Kalkkimaali tarttuisi muoviinkin, mutta se on testattava ensin jossain muussa. Pitäisiköhän ne vaihtaa uusiin?
Pohjustin maalattavan putsatun pinnan kahteen kertaan Vintage Primer & Sealerillä ja sitten maalasin lampun Vintage Faded Rose-kalkkimaalilla pariin kertaan. Pieni halusi ehdottomasti auttaa. Onneksi näissä kalkkimaalaushommissa ei voi mennä pahasti pieleen. Lamppu on nyt samanvärinen kuin keinutuoli, josta maalattiin samalla kulumat piiloon.
Lisää maalauksesta voit katsoa videosta!
Tein vielä videon tästä kalkkimaalausprojektista. Käy ihmeessä katsomassa! Klikkaa sinne tästä, jos alla oleva video ei näy.
Valmiina lamppu on aika hempeä ja se jätti mieleen muhimaan jos vaikka tulisi vastaan hyvä idea varjostimille.
Ei uskoisi samaksi valaisimeksi. Vintage kalkkimaalin Faded Rose on juuri se oikea sävy meidän tyttöjen huoneeseen.
Nyt aloin katselemaan meidän lastenhuonettaihan uusin silmin. Sen sisustus jäi vähän kesken, silloin kun muutettiin. Tiedättekö sen tunteen, kun vastamaalattuun seinäpintaan ei raaski laittaa mitään? No nyt maalauksesta on jo vuosi, joten huone alkoi kaipaaman jotain. Huomasitteko nuo taustalla roikkuvat viirit? Voitin ne Tossavaisen toinen sukka-blogin arpajaisista.
Arvatkaa mitä! Asensin ihan itse lamppuun uuden pistotulpan, jotta se käy meidän kattoon. Minä olen niin sähkömies! Lampun pistotulppia saa ihan marketeista ja hyvät ohjeet löytyy siihen täältä! Onneksi näihin helppoihin juttuihin ei tarvita sähkölupia, ainoastaan vähän huolellisuutta.
Millaiset varjostimet sinä laittaisit vai jättäisitkö roikkumaan ilman?
Jos blogini ei ole entuudestaan tuttu juttujani on helppo selata blogit.fi:ssä. Sieltä voi poimia luettavaksi nekiinnostavimmat jutut! Löytyy varmasti jotain inspiroivaa! Klikkaa sinne tästä klik.
Miten mäntyvitriini muuttui kaunokaiseksi? Kurkkaa ennen ja jälkeen kuvat!
Uusi unelmavitriini on nyt paikoillaan keittiössä. Maalasin kaapin muuhun kalustoon sopivaksi kalkkimaalilla. Kaappia tuunatessani tein samalla myös videon!
Olen niin onnellinen sain viimeinkin valmiiksi tämän kesän suuren kalkkimaalausprojektin. Mies osti meille Tori.fi:stä mäntypuisen vitriinin ja urheasti toi sen kotiin. Minulle jäi vitriinin tuunaus meidän keittiöön sopivaksi. Voi ei mikä urakka, mutta se isoin työ olikin videointi! Hih!
Meillä keittiössä kaikki kalusteet on maalattu Jeanne d'Arc Living Vintage-kalkkimaalilla ja sävynä on Soft Cream. Hauskaa miten nyt kaikki niin erilaiset huonekalut sopivat yhteen.
Kaappi on kuin karamelli! Oli hyvä idea laittaa lahjapaperi taustaksi!
Iso mäntypuinen kaappi olisi pimentänyt keittiötä, nyt kaappi sopii taustaan kauniisti.
Kuinka vitriini maalattiin kalkkimaalilla?
Pohjatyöt
Tällä kertaa päätin jättää lakan hiomatta ja mäntypuiseen pintaan sivelin pohjusteaineen Vintage Primer & Sealeria jonka sain taannoin Sisustus Nostalgiasta. Pohjustetta käytetään ohennettuna. Huomasin muuten, että tuo aine vähentää keltaisuutta ja pinnasta tulee kuin se olisi hiottu. Vitriinistä tuli aika kiva pelkästään tuolla aineella jos haluaa saada hiotun näköistä puupintaa ilman hiomista.
Tältä vitriini näytti kun mieheni toi sen kotiin! Vain hetki ja olin jo pohjatöissä.
Kalkkimaalaus
Sitten maalasin kahteen kertaan koko vitriinin läpi Jeanne d`Arc Living Vintage-paint kalkkimaalilla sävynä oli Soft Cream. Minulla oli käytössä pitkäharjainen pehmeä pensseli ja pieni patteritela. Oma tekniikkani on se että ensin levitän maalia pitkäharjaisella laadukkaalla pensselillä ja sitten tasoitan maalin telalla. Yritän saada ensimmäisestä kerroksesta ohuen ja tasaisen. Seuraavassa kerroksessa käytän maalia enemmän. Ohennan yleensä maalia muutamalla tipalla vettä ja varon ettei valumia pääse tulemaan. Maali kuivuu melko nopeasti ja työhön pääsee melkein heti sudittua ensimmäisen kerroksen isokokoiseen kalusteeseen. Tässä vaiheessa on hyvä kyllä käydä syömässä, että jälki pysyy hyvänä.
Ongelmallisinta oli ikkunoiden peitto maalausta varten ja lasin putsaus. Onneksi kuivunut maali lähtee ikkunasta aika helposti. Suosittelen ottamaan suojapaperit irti silloin kun maali ei ole vielä kuivunut kiinni.
Tätä ihanaa kukkapaperia saa Harjun Paperista. Heiltä voi tilata joko Facebook-viestillä tai puhelimitse jos itse ei pääse käymään ihanassa putiikissa Jyväskylän Yliopistonkadulla.
Decoupage-tausta
Maalin kuivuttua lakkasin decoupage-tyylisesti Harjun Paperista saadun Rifle-paperin lahjapaperin kiinni vitriinin takaosaan. Käytin liimaukseen Kiva-kalustelakkaa jota levitin ohuelti takaseinään ja liimasin paperin kiinni. Jotta pinnasta tulee tasainen silitin pinnan vielä kiinni silitysraudalla leivinpaperin läpi. Lakka kuivuu silloin nopeasti ja pinnasta tulee tasainen. Paperin kuivuttua kunnolla levitin lakkaa vielä kerroksen paperin pinnalle. Silloin takaseinää voi pyyhkiä kostealla ja ei tarvitse pelätä, että kukkakuvio lähtee pyyhkimisen mukana.
Vahaus
Lakka vai vaha? Olen vahannut meidän keittiön kalusteet Soft Caren vahoilla ne tekevät kalkkimaalin päälle kauniin pinnan. Löysin purkin alennusmyynnistä ja se on moneen kertaan hyväksi havaittu. Parasta vahassa on ettei maali ala kuultamaan ja pinta pysyy mattana ja se ei muuta pintaan niin keltaiseksi kuin Kiva-kalustelakka. Sain purkin Soft Caren Leather balsamia klik* , kun kerroin, että haluan ehdottomasti esitellä vahan kalkkimaalareille. Puuvahaa ei saa enää sen nimisenä vaan tuote on nyt Soft Caren Leather Balsam. Samaa tavaraa ja samoja vahoja löytyy myös ohennettuna suihkutettavassa pullossa. Tällä kertaa vahasin vitriinin tuolla Leather Balsamilla ja näytti toimivan samalla tavalla kuin Puuvaha, paitsi, että tätä uutta oli helpompi levittää.
Kokeilin myös Vintagen omia värivahoja ja tuntui, että maali alkaa kuultamaan herkemmin niiden kanssa. Tykkäsin kovasti tuosta Pearl-helmiäisestä ja siitä tuli kaunis pinta ohuelti maalatussa kaapin sisäosassa. Täytyyhän prinsessakaapissa olla vähän blingiä. Primer&Sealeria olisin voinut myös käyttää kalkkimaalipinnan suojaavaan käsittelyyn.
Kalkkimaalatun pinnan voi viimeistellä vahalla. Testasin viimeinkin Vintage- antiikkivahaa. Soft Caren mehiläisvahalle tuoksuvilla vahoilla olen käsitellyt kalusteet.
Urakkaan meni viikko. Isotöisin homma ei ollut maalaus vaan videointi! Kuvasin teitä varten 4-osaisen videosarjan tästä tuunauksesta kaikkine höpöttelyineen ja vinkkeineen mitä projektissa tuli vastaan. Eikö olekin hauskaa päästä seuraamaan projektia näin sivusta?
Itse hypin nyt tasajalkaa kun vitriinistä tuli niin herkku! Ja niin mahtavaa, että tuo ihana paperi sulostuttaa meidän keittiötä nyt joka päivä!
Juhannus on tulossa ja toiveikkaana ompelin tytöille hellevaatteita Noshin Lumo-kankaasta. Kurkkaa millaista kesämökkitunnelmaa olen luonut meidän takapihalle ja millaiset rottinkikalusteista tuli!
Ihana viidakkokuosi on tämän kesän juttu.
Juhannus on ihan kotvan päästä täällä. Olen pikkuhiljaa rakentanut meidän takapihalle kesäparatiisia juhannuksen viettopaikaksi. Kyllä vain, täällä valmistaudutaan juhannukseen samalla tohinalla kuin jouluun.
Ostimme takapihan terassille prinsessapaviljongin viilentymispaikaksi lokoisia hellepäiviä varten ja aamukahviretriittiin. Nyt rottinkituoleissakin on pehmusteet ommeltuna ja rottinkisohvakin on osoittautunut mukavaksi paikaksi loikoilla varjon alla. Olemme jo miehen kanssa istuneet ihan kahdestaan saunan jälkeen terassilla katselemassa lepakoiden lentoa. Ihana mökkitunnelma eikö vain?
Muistatteko, kun sain harmaat pilkut pois rottinkituoleista ja lopulta ne saivat jäädä meille, siitä oli postaus keväällä? Koska en halunnut tuoleihin satsata enempää, ompelin päälliset tyynyihinCellbesin tarjouskangasta 3,95e/ m klik*ja päälle suihkutinSoftcaren Verhoilusuojaa klik*. Suoja-aine on osoittautunut toimivaksi myös rottingin pinnalla ja suihkutetut kohdat hylkivät hyvin vettä. Pehmusteeksi leikkasin äitiyspakkauksen patjan ja lisäsin muhkeutta tuomaan työnsin tyynyn reunoille vähän vanua. Muhkeus tulee paremmin oikeuksiinsa, kun ompelin muutaman piston tyynyn läpi .
Jotta nämä kuvat kesästä ei näyttäisi liian paratiisille, niin voin kertoa, että terassille liiskataan kotiloita ja pesen niitä sitten perässä, etteivät ole nopeaksi tulleen Kesäheinän suussa. Ja kun viihde on loppunut Pieni jo juoksee pikkukengillä etupihalle ja äiti juoksee kipin kapin vauva kainalossa perässä. Kesken jäi taas se jo hyvän aikaan sitten jäähtynyt kahvikuppi. Onneksi, sitä ehti muutaman hörpyn ottaa.
Pientä nauratti kun tuuli pullisti verhot purjeiksi. Ihanat kevyet verhot luovat tunnelmaa ja ovat tarvittaessa näkösuojana.
Rottinkikalusteita ei saa jättää sateen armoille, niistä huolimatta terassilla on tilaa ajaa mopolla.
Resori keskellä mekkoa pitää touhukkaan vauvan helmat paikallaan.
Nosh Lumo-vaatteet tytöille
Haaveilen ulkomaan matkasta ja ihan oikeasta lomasta. Lomaa silmällä pitäen ompelin tytöille hellevaatteita Noshin Lumo-jerseystä. Kangas on odottanut minua jo monta kuukautta, että voin inspiroitua helteestä. Nyt viimein tuli sen aika, vaikka juhannukseksi luvattiinkin hallaa. Tarkistin että olin jopa raaskinut tilata 50 cm palan tuota ihanuutta. Näköjään Noshilla ei tuota kangasta enää ole, mutta XXL-kokoiset leggikset on alennuksessa.
Puolen metrin pala riitti kuitenkin hyvin ja sopivan resorin kanssa. Kankaasta tuli hellemekko ja pienet pyöräilyshortsit kohta 3 -vuotiaalle ja 3/4 housut ja hellemekko vauvalle. Jäi jopa ihan pieniä tilkkuja! Hyvä minä!
Pienen hellemekko oli helppo ompelus. Ompelin vain pitkän putken trikoosta ja ompelin toiseen päähän kaksinkertaisen resorinpalan ja helmaan rimpsun. Harjoittelin samalla trikoonauhojen tekoa ja minusta nuo selästä ristiin menevät olkaimet onnistuivat tosi hyvin. Pyöräilyshortist syntyivät lyhennetyistä trikoopöksyistä samoin kuin vauvalle. Muistin muuten, että olen tehnyt kaavat teillekin tänne klikkaa tästä. Tuo oli se minun ensimmäinen trikoovaate ompelus, mutta molemmat pöksyt ovat olleet kovasti käytössä.
Vauvan mekon idea on että helma ei nouse korviin kontatessa ja helma olisi silti röyhelömäinen. Tietenkään resori keskellä mekkoa ei johtunut kankaan vähyydestä. Hellemekko on tehty Raglan-tyylisesti ja hihoja muuttamalla saadaan taas erinäköinen vaate.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!
Olin niin tyytyväinen tähän mekkoon! Olkainnauhat onnistuivat todella hyvin!
Prinessakatos on Clas Ohlssonilta. Kotona riittää touhua siinä missä mökilläkin.. nyt ei tarvitse pakata autoa.
Terassi toimii laiturina, täältä on hyvä bongata kotilot, linnut, supikoirat, puput ja lepakot!
Mitä suunnitelmia teillä on? Mökille? Eikös se mökkitunnelma tule pienistä jutuista jotka eivät soinnu millään lailla yhtenäiseen väriharmoniaan, itikoista, makkarasta ja saunasta. ♡♡ Viime juhannuksena oltiin satumaisen ihanassa paikassa..kurkkaa täältä!
