Army Barmy-mekkotakki Namedin Lempi-kaavalla

Yksinkertaistetaan kaavaa vähän

Kaava on Namedin Lempi-mekko. Yksinkertaistin kaavaa hiukan.

Kun ommellaan joustamatonta puuvillaa, niin tuntuu että työvaiheita hypähtää esiin. Leikkelin ensin alkuun Namedin Lempi-mekon. Olin kaavan ostanut Eurokankaasta.

Klikkaa kaavaan tästä! 

Ommeltavia yksityiskohtia oli melkoinen liuta ja oli jo melko tuskallista leikata kaikki kaavan mukaiset pienet osaset.  Niiden leikkely oli minulta vienyt kaksi iltaa ja äitini oli ne kasannut pinoon. Ompelu tuskastutti jo valmiiksi ja en meinannut päästä käyntiin. Kaavassa oli myös ompeluohjeet englanniksi ja silmieni edessä hyppi liuta muurahaisia irvistellen, niin että selkeän lauseen jälkeen mietin mitä tuo suomeksi käännetty kohta tarkoittaa oikeasti suomeksi. Ja sen jälkeen lause jo hävisi sanamassaan ja aloitin tavaamisen taas alusta. Koko työ oli valloittanut meidän keittiön muutamaksi viikoksi.

Älä tee väkisin, tee mitä viitsit! 

Päätin yksinkertaistaa sen mitä minä kaavasta olin hakemassa. Kaipasin mekkotakkia leggareiden kanssa pidettäväksi jonka voisi ommella Marimekon puuvillasta. Kasasin sivuun leikkaamani etutaskut, kaulukset ja muut kaikki ne pienet osat joiden ompelu ei tuota minulle erityistä iloa. Seuraavaksi karsin napinläpien ompelun, sillä ärsytti jo valmiiksi miten yksi napinläpi pilaisi lopulta koko homman, kun se vetäisi rintojen kohdalla. Nyt ohjeiden luku olikin jo helpompaa, kun ylimääräisestä oltiin päästy eroon.

Saumuroin mekkotakin osat yhteen surutta. Hihojen istuttamisessa pinnistelin ja harsin hihoihin rypytykset olkapäihin ja sen jälkeen saumuroin hihat kiinni. Helman, takin liepeet ja hihat huolittelin saumuroimalla ja kääntämällä nurjalle puolelle. Alavara, vyö, vyölenkit ja sivutaskut olivat minulle  sopiva määrä ommeltavaa kaavassa ja minua ei haitannut vaikka taskujen suuhun ja vyöhön piti silitellä tukikangasta kiinni. Kun mallia oli yksinkertaistettu tarpeeksi tuntui ompelukin taas mukavalta. Minulla oli Roolta tilaamaan saumurilankaa ja on pakko kehua, että sen jälkeen tikki on ollut mielettömän siistiä!

Tee vanha loppuun, niin saat aloittaa uuden! 

Suurin kimmokkeeni ompeluun oli se, että kun mekkotakki on valmis saan ompelukoneen pois taas pöydältä ja voin miettiä jotain muuta ommeltavaa. Yritän pitää säännön, että keskeneräiset työt ovat saatava valmiiksi ennen uuden aloitusta. Uuden jutun inspiraatio ajaa tekemään vanhan loppuun. Vaikka mekkoni alkutaival oli pitkälti kivireen vetämistä huomasin nauttivani ompelusta ja saavani siitä mielihyvää ja rauhaa.

Ja minusta mekosta tuli juuri sellainen kuin halusin! Kuosi on Marimekon Outletista löytämäni palanen ja en ole sitä aiemmin nähnyt missään. Unikko yhdistyy jännällä tavalla army-kuosiin. Tätä on kiva käyttää kevyenä takkina.

Kävimme Jyväskylän Viherlandiassa sunnuntailounaalla ja mies napsasi samalla muutaman kuvan. Siellä on edelleen hyvä lounas! Mukavaa viikkoa!


Onko sinulla  luottokaava Marimekon puuvillan ompeluun? Ja onko vinkata minkä niminen Marimekon kuosi tämä on?

Positiivisuutta kehiin! 5 x 3 hyvää asiaa!

Sain positiivisuushaasteen ja oli ihan pakko keksiä mitkä 15 asiaa ovat elämässäni oikeasti tosi hyvin. Ainakin tämä ompeluharrastus ja Marimekon palalöydöstä tehty pusero saavat hymyn huulille. Tässä vinkki mitä voi ommella Marimekon pienestä puuvillapalasta.  

Kaikista asioista löytyy myös hyvä puoli. Yritetäänpäs. Olipa hyvä että sain oksennustaudin, niin nämä viidellä eurolla Mark Spenceriltä löytämäni housut mahtuvat päälle. Ja ne ovat täydelliset uuden paidan kanssa. 

Positiivisuushaaste

Sain Merikapteeninvaimolta hauskan haasteen 3 x 5 hyvää-asiaa haasteen. Kiitos vain kyyhkyläiset!  Hauska haaste ja on ihan nappi juttu keskittyä niihin elämässä mukavasti  meneviin asioihin mediaseksikkäiden "päin mäntyä"-juttujen sijaan. Onhan se ihan totta, että kun antaa aikaa enemmän näille hyville jutuille huonosti olevat jutut, eivät lopulta olekaan niin isoja.

KOLM3 hyvää asiaa päivässäni

💖   Kevät ja lämpimät kelit ovat tulleet! Onneksi sataa vettä ja ilma raikastui! Kohta voi pitää mekkoa ulkona sanoi tyttö.
💖   Pienin haki tänään itse aamulla sukat ja yritti pukea niitä päälle. Söpöys!
💖   Ompelin Marimekon pienestä palasta puseron ja sain sen tänään töihin päälle. Ihana kun saan viimein nämä löydöt käyttöön ja itselleni juuri sellaisen puseron jota olin kaipaillut kesäksi. Huomasitteko Marimekon ystävämyynnin?

KOLM3 hyvää asiaa minussa itsessäni! 

💖 Olen aika hyvä äiti!
💖 Olen löytänyt luovan puoleni uudelleen ja osaan käyttää sitä monin tavoin!
💖 Yritän nykyään olla parempi ihmisenä. Ja yritän käyttää aikaani siihen, että voin ottaa muut huomioon!

KOLM3 hyvää asiaa elämässäni!

💖  Mun tytöt! Silmäteräni.

💖  Mies joka jaksaa arjessa ja juhlassa.

💖  Perhe ja ystävät, ilman niitä elämä olisi aika väritöntä.

KOLM3 hyvää asiaa tänä vuonna!

💖 Treffit miehen kanssa. Ollaan käyty jo oopperassa ja CMX:n keikalla.

💖 Tytöt tykkäävät päiväkodista ja heillä on siellä kavereita. Tuntuu hienolle!

💖 Viikonloput tuntuvat palkinnoilta. Niitä osaa arvostaa, kun on töissä. Toivon, että työn kautta unelmien ovet  avautuisivat viimein.

KOLM3 hyvää asiaa blogissani!

💖 Kuvat, ehkäpä. Ainakin tykkään kovasti kuvaamisesta ja mieheni kuvaa jo tosi hyvin.

💖 Olen saanut inspiroitua ihmisiä ompelemaan ja käsitöiden pariin. Ja näin jälkeenpäin voi aina ihmetellä jo unohdettuja  kauan sitten postattuja käsitöitä. Käsitöiden kautta opitaan samalla nauttimaan pienistä asioista ja heräämään hetkeen. 

💖Blogi on oma työkaluni käsitellä luovuutta ja ehkä se on auttanut minua löytämään itseni. Tai ainakin kässähullu-minä on kuoriutunut esiin. 

Tämä paitakaava on SuuriKäsityö-lehdestä 6/ 2017. Tämä oli se kansikuvapaita. Seuraavan puseron ompelen sillä suurella röyhelöhihalla. Puuvillaangasta oli vain 60 cm ja leikkasin sen vaakasuunnassa. Hyvin riitti! 

Haastan tähän yltiöpositiivisuuteen seuraamiani ihania blogeja:

Maaritse
Craft Candidate
Kangaskorjaamolla
Villa Nanna

Unikko-pöksyt

Marimekon puuvillasta unihousut

Ompelin Marimekon Unikosta päheät unihousut. Klassikkokuosi on kiva pyjamahousuissa ja puuvillan ompelu oli helppoa.

Tykkään kovasti mustasta Unikosta. 

Näytin jo instassa videota päheistä pöksyistäni. 

Uni(kko)-pöksyt

Tiedättekö sen tunteen, kun tulee hamstrattua Marimekon ohuita puuvilloja ja sitten ajattelee, että joskus noista sitten ompelen jotain. Lopulta niitä ei raaski leikata, kun ovat niin arvokkaita ja menee pilalle. Tässä vaiheessa pidän käsiä silmiäni edessä voihan facepalm ja tuijotan kaappini kasvavaa kangaspinoa. 

Onneksi on olemassa Marimekon Outlet ja sieltä löytyy ajoittain kilolaarista herkkuja kokeilevaankin ompeluun. Mies toi viimeksi Unikko-paloja ja haaveilin niitä heti unihousuina. Minulla oli Tillyn kirjassa unihousujen kaavat ja miehenkin vanhat pöksyt olivat repeytyneet sopivasti jotta ne sai leikattua auki kaavaksi. Tillyn housut olivat ehkä  hiukan leveät ja meni nuualle ompelijalle liikaa kangasta, kun vertasin niitä unelmallisesti istuviin miehen unihousuihin.  Teollisesti ommelluissa kangasta on käytetty yleensä niukemmin. Ompeluaikaakin oli sopivasti pääsiäisenä, kun tytöt olivat kipeinä ja nökötettiin sohvalla. 

Samalla tuli opeteltua uusi taskumalli ja luulen, että se vaatii vielä vähän hiomista. 

Nyt kun olen nuhjannut näissä Uni(kko)-pöksyissä, niin ne alkavat tuntua jo ihan kivoilta pidettäväksi vaikka kesällä kauppareissulla. Sanookapa hourinko jo nousevan kuumeeni kanssa omia vai  eikö vaan ole kivat?

Meillä vedetään kovasti nuottaa ja saadaan kaloja. 

Miehen housut ovat Marimekon puuvillasatiinista, ne ovat ihanat päällä. Varastettavan ihanat. 

 

Elastaaniton ompeluhaaste

Oliko tämä nyt se vastaus elastaanitottomaan ompeluhaasteeseen? No ei! Kun  tarkemmin ajatellaan tuo kuminauha taitaa olla elastaania. Se on kierrätetty miehen vanhoista unihousuista ja nyt just mietin mihin laitan resuisen kankaan.  Se siitä sitten, melkein suoritettu haaste.


Leikkasin kuminauhan päälle sen  pituisen kangas suikaleen ( venytettynä) kaksinkertaisena. Hyvin toimii ja on siisti!  Puuvillojen ompeluun oli kivoja ohjeita Tilly Walnesin Pistoksissa-kirjassa klik*. Tein sieltä jo Megan-mekon Marimekon popliinista.


Muita Marimekko-aiheita löytyy täältä! Klik!

Itse tehty gaala-asu

Ompelin juhlapuvun virtuaaliompelukerhon gaalaan

Ompelin itselleni mustan satiinisen gaalamekon.  

Virtuaalisessa ompelukerhossa on tänään gaala ja minulla oli muutama päivä aikaa ommella mustavalkoinen gaala-asu. Löysin Eurokankaan laarista mustaa joustosatiinia  (sen nimi voi olla joku muukin) gaalamekkoa varten ja pääsin suunnittelemaan itse oman asuni. Purin hammasta ja mietin, että suunnittelu on helppoa, mutta suunnitelmat pitää vielä itse ommellakin. Ohjeistus oli, että asun kuuluu olla mustavalkoinen.

Toivoin, että mekkoni olis mukava ja hihallinen, jotta erillistä jakkua ei tarvita. Mustaan mekkoon on melko hankala keksiä jujua. 

Hihoissa on muutamat laskokset ja pyöreä muoto jatkuu hihojen päissä ja helmassa. Aikaa on mennyt sopivasti, kun trumpettihihat tuntuvat kivoilta. 

Minulla on jo yksi kymmenen perusmusta mekko kaapissa, joten päätin haasteessa hieman "revitellä". Sain inspiraation yhdistää mekkooni  Junya Watanaben näytöksen klik mukaisesti vähän Marimekon pöytäliinaa. Hauska miten noissa asuissa on otettu pyöreä muoto huomioon ja kovan kankaan veistoksellisuus.

 Ei uskoisi että paksu Puutarhurin parhaat -pöytäliinani sopii niin hyvin juhlavaatteeksi.  Pukuni juju oli hihat ja niistä tuli samaan aikaan  laskeutuvat ja runsaat. Marimekon paksu puuvilla tuli kaveriksi verkkomaisen ohuelle ja joustavalle meshille ja pukuni paksulle ja joustavalle satiinille. Onhan tuo kuosi ihan mielettömän hieno, vaikka sitä on mekossani vain ripaus.


 Tein ohuesta meshista alushihan johon ompelin kiinni rullapäärmätyt puuvilla ja mesh kaitaleet. Hiha tuli kiinni samaan kohtaan kuin satiininen päällishiha, en halunnut, että raskas alushiha pilaa päällissatiinin kauniin laskeutuvuuden. Päällishihan reunan ompelin ompelukoneella erikoispaininjalan avulla.  Eikö tullutkin aika Japani-fiilis tuosta trumpettihihasta?

Hameosan helma on pyöristetty eteen ja taakse, vähän kuin Junyalla. Malli on hieman tulppaani.

Venepääntien ja helman ompelin lopuksi käsin piilopistoilla. Eikös se ollut niin, ettei juhlavaatteessa näy päälliommelta? Mikään ei ole niin paha kuon ommella mustaa kangasta piilopistoilla mustalla langalla hämärässä.

Mekosta tuli mielestäni upea ja saatan sen vielä valita kaapista johonkin juhlatilaisuuteen. Tämä olisi sopinut sinne Carmeniin, mitä kävimme miehen kanssa katsomassa, en tiedä kumpi on hienompi tämä vai musta Filippa K.? .

Hihassa on alushiha jonka päähän on ommeltu Puutarhurin parhaat ja mesh-frillat.  

Pinkki nahka muuttui kalkkimaalilla kultaiseksi. Ompelin asuani avarten satiinilla somistetun kultaisen bling-laukun.

 

 

Nahka vaihtaa väriä kalkkimaalilla

Ompelin asuuni myös laukun. Laukussa on satiininen vuori. Aamulla tuli hieman kiire ommella laukku ja maalata pinkki kultaiseksi Vintage-kalkkimaalilla. Maali kuivui parissa tunnissa ja sen jälkeen ompelin vielä satiininauhan reunoihin. Kiillotin nahan Vintagen Pronssi-vahalla. Maali kestää hyvin pinnassa, vaikka retuutin laukkua ompelukoneessa. Pinta on kiiltävä ja kaunis. Minusta niin tulee laukkudesigneri. Tosin asia jää vähän odottamaan uutta nahkaneulaa.

Kippis! Mitä tykkäät onnistuinko juhla-asussa? Kehtaako tämä päällä kulkea? 

Nyt aion hieman virtuaaligaalailla kotona ja yritän säästää rahojani Kankaiden yöhön klik joka on 26.1.2018. Joko kuulit siitä?  Pysy kuulolla sillä blogiini on tulossa ensi viikolla aivan mahtava arvonta. Palkintona jotain aivan ihanaa ja pehmeää ja josta tykkään niin paljon..

Megan-mekko Marimekon popliinista

Ompelin Pistoksissa-kirjasta Megan-mekon! Joustamattomasta! 

Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-kirjan klik* ja ompelin siitä Megan-mekon. Löysin mekkoa varten Marimekon kilolaarista raidallista popliinia. Olin kaivannut kivaa kaavaa joustamattomia kankaita varten.

Sain viimein Marimekon kankaasta ompelemani mekon valmiiksi. Uskaltauduin se päällä jopa ostoksille. Merinovillasukkikset on hyvä löytö.

Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-ompelukirjan. Sieltä löytyi kaipaamani mekkokaava joustamattomille Marimekon kankaille. Päätin tehdä Megan-mekon, jonka kuvittelin olevan etsimäni täsmäkaava, jonka vain leikkaa ja ompelee.  Kärvistelin yli joulupyhät ja uuden vuoden ja odotin vapaata hetkeä, että pääsin aloittamaan projektin.


Ajattelin Marimekon kangas edessäni, että eihän tässä mitään, onhan sitä joustamattomia ommeltu ennenkin. Eihän se niin vaikeaa ole. No ei niin.  Ompelu itsessään ei olekaan vaikeaa, vaan oma vartalosi on se suurin koetinkivi ja tarkoitus onkin saada teltta jollakin konstilla istuvaksi ja muokattua, että se pukee sinua juuri parhaiten.

Marimekon raidallisen popliinin nimeä en tiedä, mutta se sopii kivasti neuleeni kanssa. Neuletakki löytyy täältä klik*. 

Kirjassa käytiin mekon ompelu läpi vaihe vaiheelta ja päätin tehdä koemekon Jyskin lakanasta. Onneksi kirjassa neuvottiin miten mitataan ja etsitään sopiva koko kaavoista ja miten eri kokoja voi yhdistellä.  Hyvä oli katsoa miten  laskokset ja kavennukset tehdään ja miten huomioidaan jo leikkuuvaiheessa vartalon muodot. Kaikki oli selitetty isoin kuvin ja selkeästi ja jaksoin noudattaa ohjeita, vaikka tiukkaa teki.

Koemekosta tuli paljon reilumpi, kuin tästä lopullisesta. En millään uskonut, että saumanvarat oli mukana kaavassa. Ompelin koemekkoa sauma kerrallaan ja muokkasin mekkoa ja kaavaa siinä sivussa itselleni sopivaksi. Päiväunilla valmiiksi tuli yläosa, illalla selkä ja jossain vaiheessa piti keskittyä kirjaan ja mittaamiseen.


Kun koemekko oli valmis, niin oman mekon ompelu kävi jo leikiten. Muokatuilla kaavoilla ja kirjan ohjeilla mekko oli nopeasti valmis. Meganissa  jouduin rintalaskoksia hieman lyhentämään ja selkään ompelin vetoketjun sijaan nappilistan. Tein helmasta myös hitusen kapeamman tulppaanimaisen ja olkapäiseen puhveja kavensin maltillisemmaksi. Taskut! Kyllä, mekossa täytyy ehdottomasti olla myös olla taskut.

Tämä mekossa käyttämäni sinivalkoaridallinen popliini on löytö Marimekon kilolaarista ja vaikka se on ohutta puuvillaa se on pysynyt melko rypistymättömänä. Mekko tuntuu mukavalle ja todella kevyeltä päällä.  Kuosista on pakko sanoa, että näitä kuvia katsellessa tulee aika laitosmainen fiilis jos mekkoa käyttäisi ilman mitään. Onneksi kaapista löytyi sininen neule piristämään laitosmekkoa.


Parasta tässä on, että nyt kaavani ovat valmiit ja seuraavan Megan-mekon voin surauttaa tuosta noin vain. Seuraava kuosi on jo sitten särmäkämpi.

Kiitos miehelleni joululahjasta ja kuvista ja mummille omasta ajasta.

Ompelin mekkoon vielä taskut. 

Harjoittelin napinläpien ompelua niiden ompeluun tarkoitetulla paininjalalla. Mekkoon tuli vanhan ajan vintagepeltinapit. 

Tässä projektissa pisin kärsivällisyyttä vaativa työvaihe oli koemekko ja nyt kun se on valmis, minulla on täsmäkaava joustamattomiin mekkoihin. 

Bloggaajalle hirveintä on hitaasti etenevä työ, sillä siinä ei paljoa sisältöä saada aikaan, saati kuvia tässä pimeydessä. Samaan aikaan toinen projektini on puikoilla oleva neuletakki, joten blogissa on ollut aika hiljaista. Melkein voi nähdä aavikon risupallojen pyörivän täällä ja kuulla tuulen viheltävän.

Ihanaa pakkasviikkoa!

Pistoksissa -kirjassa on hyvät ohjeet lempivaatteiden ompeluun joustamattomista kankaista. Mieheni kertoi, että valitsi tämän, koska se oli alennuksessa.  Hyvä valinta! Tilly Walnes: Pistoksissa klik* 

Kävin hamstraamassa viimeisiä Suomivilloja Novitalta. He lopettavat suomalaisen villan käytön. Harmi, mutta voi vain syyttää itseään miksi Suomivillalankaa ei ole tullut ostettua. Onneksi ehtii vielä parit sukat tehdä.

Askon meikkipöytä ja ompelubingo!

Eno kantoi sisään Askon  peilipöydän. Aika retro!

Lastenhuoneessa on pienimmän ihana peilailla. Meille kotiutui Askon 70-luvun kampauspöytä. Olen pelannut ompelubingoa ja saadakseni Bingon ompelin kaarrokemekon Paapiin Siiri ja Myyry-trikoosta.

Askon kampauspöydässä on iso vedettävä laatikko mihin mahtuu tyttöjen juttuja. Peili kääntyy eri asentoihin joten se helpottaa valon saamista kasvoihin. Ihanat nuo messinkiset yksityiskohdat.

Meillä on lastenhuoneessa peilipöytä. Eno kantoi sen yllättäen meille, kun mummini halusi siitä luopua. Olin jo unohtanut koko asian, kun yllättäen peilipöytä olikin meillä! Siis oikein ihana yllätys kerrassaan! Messinkiset nupit ja peilin osat yhdistettynä melko pelkistettyyn muotoiluun ja Askon-leima saivat minut tuntemaan sydämen tykytystä, kun mummi sanoi, ettei sitä tarvitse. Nyt tämä 70- luvun kaunokainen on meillä lastenhuoneessa. Se on niin hieno! Kiitos mummi ja eno!

Voisi kuvitella, että neideille meikkaus on vielä kaukainen asia. Lauloin yksi päivä "Ken on heistä kaikkein kaunein" ja siltä seisomalta pienin Kesäheinä tapsutteli kohti vessaa ja sanoi tomerasti: "meikkaa". Voi apua! Mitä minä lapsilleni oikein opetan?

Tämä taisi lähteä siitä, kun ostin uuden huulipunan. Ja meikkaaminen assosioitui lauluun, koska laskeudun prinsessamaisesti alakertaan laulaen kipaletta kun olin valmiina lähtöön muissa kuin toppahousuissa ja naamassani oli meikkiä ja tätä uutta huulipunaa. Lapsista oli kauhean hauskaa meikata kanssani.

Äitini ennakoi ja toi tytöille omat meikkisudit ja niillä on ihana hivellä naamaa sillä aikaa kun äiti laittaa rauhassa ripsiväriä. Onneksi se riittää meikkaamiseksi vielä ja hyvä niin, sillä olemme välttyneet tussimeikeiltä.

Peilin edessä on mukava meikkailla. Muistatko vielä lintulipaston ja seinällä askartemani talotaulun?

 Tuolissa oli oranssi kulunut päällinen ja nyt mallailein siihen Marimekon Puutarhurin parhaita. Sopiiko se sinusta tuohon? Kävin Marimekon Outletissa ja sieltä tarttui mukaan kilolaarista kaikkea ihanaa! 

Nyt molemmilla tytöillä on omat Paapii-mekot! ♡ Isosiskon mekko löytyy täältä klik. Ei ihan heti uskoisi, että mekon kaava on Ottobre-lehden Plain & Simple-peruspaitakaava. Sitä tuli vähän muutettua bingoilun huumassa.

Saumanvara-ryhmän marraskuun ompelubingo

Minulla on kyllä ollut kiire ompeluiden kanssa, kun Saumanvara- ompeluryhmässä on pelattu marraskuussa ompelubingoa Kuusi-Collective -kangaskaupan hengessä. Yksi yö ompelin Kesäheinälle Siiri ja Myyry-mekon ja yhden osuman sain peliruudukkoon Paapiin-trikoosta. Paapii on yksi Kuusi-collectiven kangasfirmoista.  Bingo-ompelu on ihan liian hauskaa, mutta ihan meinaa muut käsityöt unohtua ja tämä jatkuu koko marraskuun ajan. Nyt tiedän mitä ovat on aplikaatio, tere, kaarroke ja miten tehdään saumurillani rullapäärme. Ihan totta olen niin innoissani!

Ihanaa viikkoa! 

Osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen ja sen aiheena on marraskuu. Oma marraskuuni menee siis bingoillessa. Kurkkaa kuvahaaste täältä! 

Vietä joulu Laajavuoressa! Klik

Söpö noitamekko ja pääsiäisruohoa

Meillä on kovasti valmistauduttu palmusunnuntain tuloon. Ompelin pikku noidalle mekon ja Pieni hoiti  pääsiäisruohon istutukset. Kurkkaa mitä kaappien kätköistä löytyi "rairuohoksi".

Pääsiäinen on ihan kohta ja olemme jatkaneet valmisteluja. Ompelin tytölle Marimekon kankaasta frilla-kauluksellisen noitamekon. Kangas oli siihen kuin tehty pienine vesipisaroineen. Malli mekkoon löytyi kirjastosta lainatusta Mekkotehtaan kaavakirjasta, mutta kaava meni jo omalla tutulla mekkokaavalla. Kankaan löysin edullisesti Fb-kirppikseltä ja siitä vielä riittää mekkomateriaalia.

Mekon yläosa on ommeltu kaksikertaisena jolloin kauluksen ja hiha-aukkojen saumat jäivät piiloon vuoren  sisään.  Kauluksen rypytys on tehty harsimalla kaksi ommelriviä kaitaleen reunaan ja vetämällä langoilla kaitale tasaisesti ryppyyn. Kaulus on harsittu kiinni etuosaan ja sitten vasta ommeltu vuoriosa kiinni . Sen jälkeen ompelin olkaimista yhteen vuoren sisäpuolelta. Siinä olikin miettimistä, että missä järjestyksessä näitä vuorellisia ompeluksia oikein tekee, että saumoista tulee siistit.


Ehkä parasta ompelussa on itselleni tuo miettimistä vaativa osuus, sillä aivoni kaipaamat tässä vauvasumussa treeniä. Ja nyt sain ompelukoneellakin tehtyä nättiä päällisommelta kaulukseen ja helmaan.

Pieni sanoi ihana ja en ehtinyt sitä edes viimeistelemään, kun se jo jäi taaperotytön päälle. Kysyin Pieneltä että mitä sitten tehtäisiin ja vastaus oli että: "askallellaan!". No tässä askartelussa sotkimme sitten näpit multaan ja rairuohoksi tuli mitä sattui kaapista löytymään viimevuotiset ohran jyvät ja sinapinsiemenen näköistä japaninkaalia. Laitoin kuppeihin mullat ja Pieni sai hoitaa loput.

Löysin laatikon pohjalta viimevuotisia ohranjyviä ja niitä oli mukava ripotella astioihin.

Näppärät pienet sormet.

Sitten laitettiin vähän toisenlaisia siemeniä.

Tällä kertaa olisi kehdannut ottaa kuvia saumoistakin, sillä mekosta tuli tosi siisti. Ei uskoisi että olen vasta-alkaja tässä ompelubuumissa. 

Ohranjyvien kanssa Pieni laittoi japaninkaalin siemeniä ja kasvettuaan se toimii hyvin wokissa ja salaatissa. Siemenet jäivät viime vuoden Lovely Lavender-juhlatapahtumasta, joka järjestetään tänäkin vuonna.

Siemenet istutettiin sunnuntaina ja olivat tässä vaiheessa torstaina aamupäivällä. Aika nopeita itämään nuo japaninkaalit. Nuo pienet marmorimunat ovat myös itse tehty keramiikkakurssilla nerikomi-tekniikalla.

Osallistun tällä postauksella joka perjantaiseen Mansikkatilan mailla Kukkailotteluun, johon voi käydä linkkaamassa oman kukka-aiheisen postauksensa ja jättämässä terveisensä muiden osallistujien postauksiin. Mukava saada viestejä ja löytää uusia ihania blogeja luettavaksi. Kukkaihmiset mukaan vain!