Vaatteen uusi elämä ja 3 inspiraatiota

Inspiraatiokirja tekstiilien tuunaamiseen

Sain muutaman ihanan ompeluinspiraation Vaatteen Uusi Elämä-kirjasta. Ideana on ottaa kaappiin jääneet tekstiilit uudestaan käyttöön ja työstää niitä luovasti oman näköisiksi.  

Ensimmäinen inspiraationi oli maalata kangas tilkuin ja lopputuloksena oli trikootyyny. Tilkkujen päälle ompelin paksua puuvillalankaa. 

Parhaita inspiraatioita ovat ne jotka saavat kotisi mullin mallin yhdessä hujauksessa. Minulla taisi iskeä juuri sellainen, kun luin Vaatteen Uusi Elämä-kirjan. Kaapista purkautui lattialle kirjontakehys, tilkkuja, läjä massapalloja, vyö ja lidlistä ostettuja lankoja. Tavaraa oli hujan hajan odottaen, että ne niistä jalostuisi uusia ideoita.


Kirjan paras puoli on, että se ohjailee ajattelemaan asioita luovemmin ja kuiskuttaa vain ennakkoluulottamasti kokeilemaan, ilman tiukkapipoisia ohjeita.  Teki mieli työstää monta kirjasta saatua ideaa yhtäaikaa, mutta ideat pitivät vielä työstää oman tyylisiksi ja niin ja tosiaan luovasti. Siitähän kirjassa lopulta oli kyse! Omasta tyylistä!  Osaat tai et osaa, ota neula käteen ei se pure!

Päällimmäiseksi kirjasta jäi mieleen miten vanha vaate on pohjana taideinspiraatiolle ja kankaalle "maalaamiselle" langoin ja tilkuin. Ihastelin miten kirjassa oli koristeltu puseroita ja takkeja ja miten ennakkoluulottamasti oli otettu vanha vaate kokemaan uutta elämää. Tekstiileihin oli puhallettu jotain omaa ja oman tyylistä, jolloin se pääsisi käyttöön useammin kaapin perukoilta.

Kirjassa on 12 suomalaisen käsityötaiturin ohjetta ja joka lukukerralla siitä aukeaa jotain uutta. Yksi lukaisu ei riitä vaan sitä pitää lueskella vähän kerrallaan. Kuvia tarkkaan katsomalla saattaa aueta mitä tekstissä ei ollut kerrottu tai tekstirivillä avautuu odottamaton ja hauska vinkki, joka aiheuttaa paineen kaapin penkomiseen.

*Vaatteen Uusi Elämä-kirja on saatu luettavaksi  kulttuuri ja käsityöpainotteiselta  Maahenki- kustantamolta blogiyhteistyönä. Kiitos paljon! 

Mekkosesta oli jäljellä vain vyö. Leikkasin vyön pään auki ja sisään tuli laatikossa lojunut massapalloketju. 

Kankaalla päällysteisistä helmistä tuli helposti aika ihana.

Kirjan inspiroimat käsityöt

Kokeilin ensin kankaan "maalailua" tilkuilla ja sommittelin satunnaisesti ihania tilkkuja lakananpalan päälle. Ei tullut edes mieleen leikellä niitä, vaan tilkut saivat pitää muotonsa.  Silitin tilkut kiinni paltenauhalla lakanapohjaan ja  sitten  ompelin tilkut kiinni toisiinsa siksakilla. Lopulta tilkkukasasta oli syntynyt päiväunityyny.

Seuraavaksi muodonmuutoksen koki lamppuhommasta jäänyt massapallonauha ja mekon vanha vyö.  Ne muuttuivat kangaspäällysteiseksi helminauhaksi. Helmien väleihin pyöritin mustaa ompelulankaa kirjan rautalangan sijaan. Kirjassa palloina oli käytetty golf-palloja. Pallo, mikä pallo,  toimii.  Tulipa ihana! 

Kirjonta on näistä ollut se hitaasti etenevä työ, vaikka Vaatteen uusi elämä- kirja inspiroi ehkä eniten kirjomaan käsin. Sitä täytyy vielä treenata pienille pellavapaloille, ennen kuin lähden valmista vaatetta kirjomaan. Vaatteen elinkaari saattaa näillä taidoilla päättyä muuten lyhyeen.  Kirjominen on oikeastikin aika ihanaa ja pyrin jatkamaan harjoituksia kuvio kerrallaan. Valmiiksi painetuille kuvioille on helppo kirjoa ja kuviota voi värittää langoin pikkuhiljaa. Oma sudenkorentopellava on ostettu Riimingalta ja en vielä tiedä mikä kangas haluaa tulevaisuudessa olla. Mutta kipinä kirjomiseen on istutettu.

Eikö olekin ihania inspiraatioita?

Vaatteen Uusi Elämä kirjassa on kahdentoista käsityöläisen vinkkiä, miten antaa tekstiilille uusi elämä.  Inspiroivan kirjan on toimittanut Tiina Aalto ja kirja on peräisin kulttuurikustantamo Maahengestä. 

Yritin käyttää luovasti laakapistoja kirjoessani näitä sudenkorentoja. Riimingalta tilatusta pellavapalasta tulee vielä melko korea! 

Korentotyöllä pääsen osallistumaan Craft Candidaten Keskeneräisten Keskiviikko-linkkipartyihin. Pääset sinne tästä klik!

Maahenki-verkkokauppa on nyt uudistuksen alla, mutta kirja löytyy useimmista kirjakaupoista, kuten täältä klik* .

Megan-mekko Marimekon popliinista

Ompelin Pistoksissa-kirjasta Megan-mekon! Joustamattomasta! 

Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-kirjan klik* ja ompelin siitä Megan-mekon. Löysin mekkoa varten Marimekon kilolaarista raidallista popliinia. Olin kaivannut kivaa kaavaa joustamattomia kankaita varten.

Sain viimein Marimekon kankaasta ompelemani mekon valmiiksi. Uskaltauduin se päällä jopa ostoksille. Merinovillasukkikset on hyvä löytö.

Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-ompelukirjan. Sieltä löytyi kaipaamani mekkokaava joustamattomille Marimekon kankaille. Päätin tehdä Megan-mekon, jonka kuvittelin olevan etsimäni täsmäkaava, jonka vain leikkaa ja ompelee.  Kärvistelin yli joulupyhät ja uuden vuoden ja odotin vapaata hetkeä, että pääsin aloittamaan projektin.


Ajattelin Marimekon kangas edessäni, että eihän tässä mitään, onhan sitä joustamattomia ommeltu ennenkin. Eihän se niin vaikeaa ole. No ei niin.  Ompelu itsessään ei olekaan vaikeaa, vaan oma vartalosi on se suurin koetinkivi ja tarkoitus onkin saada teltta jollakin konstilla istuvaksi ja muokattua, että se pukee sinua juuri parhaiten.

Marimekon raidallisen popliinin nimeä en tiedä, mutta se sopii kivasti neuleeni kanssa. Neuletakki löytyy täältä klik*. 

Kirjassa käytiin mekon ompelu läpi vaihe vaiheelta ja päätin tehdä koemekon Jyskin lakanasta. Onneksi kirjassa neuvottiin miten mitataan ja etsitään sopiva koko kaavoista ja miten eri kokoja voi yhdistellä.  Hyvä oli katsoa miten  laskokset ja kavennukset tehdään ja miten huomioidaan jo leikkuuvaiheessa vartalon muodot. Kaikki oli selitetty isoin kuvin ja selkeästi ja jaksoin noudattaa ohjeita, vaikka tiukkaa teki.

Koemekosta tuli paljon reilumpi, kuin tästä lopullisesta. En millään uskonut, että saumanvarat oli mukana kaavassa. Ompelin koemekkoa sauma kerrallaan ja muokkasin mekkoa ja kaavaa siinä sivussa itselleni sopivaksi. Päiväunilla valmiiksi tuli yläosa, illalla selkä ja jossain vaiheessa piti keskittyä kirjaan ja mittaamiseen.


Kun koemekko oli valmis, niin oman mekon ompelu kävi jo leikiten. Muokatuilla kaavoilla ja kirjan ohjeilla mekko oli nopeasti valmis. Meganissa  jouduin rintalaskoksia hieman lyhentämään ja selkään ompelin vetoketjun sijaan nappilistan. Tein helmasta myös hitusen kapeamman tulppaanimaisen ja olkapäiseen puhveja kavensin maltillisemmaksi. Taskut! Kyllä, mekossa täytyy ehdottomasti olla myös olla taskut.

Tämä mekossa käyttämäni sinivalkoaridallinen popliini on löytö Marimekon kilolaarista ja vaikka se on ohutta puuvillaa se on pysynyt melko rypistymättömänä. Mekko tuntuu mukavalle ja todella kevyeltä päällä.  Kuosista on pakko sanoa, että näitä kuvia katsellessa tulee aika laitosmainen fiilis jos mekkoa käyttäisi ilman mitään. Onneksi kaapista löytyi sininen neule piristämään laitosmekkoa.


Parasta tässä on, että nyt kaavani ovat valmiit ja seuraavan Megan-mekon voin surauttaa tuosta noin vain. Seuraava kuosi on jo sitten särmäkämpi.

Kiitos miehelleni joululahjasta ja kuvista ja mummille omasta ajasta.

Ompelin mekkoon vielä taskut. 

Harjoittelin napinläpien ompelua niiden ompeluun tarkoitetulla paininjalalla. Mekkoon tuli vanhan ajan vintagepeltinapit. 

Tässä projektissa pisin kärsivällisyyttä vaativa työvaihe oli koemekko ja nyt kun se on valmis, minulla on täsmäkaava joustamattomiin mekkoihin. 

Bloggaajalle hirveintä on hitaasti etenevä työ, sillä siinä ei paljoa sisältöä saada aikaan, saati kuvia tässä pimeydessä. Samaan aikaan toinen projektini on puikoilla oleva neuletakki, joten blogissa on ollut aika hiljaista. Melkein voi nähdä aavikon risupallojen pyörivän täällä ja kuulla tuulen viheltävän.

Ihanaa pakkasviikkoa!

Pistoksissa -kirjassa on hyvät ohjeet lempivaatteiden ompeluun joustamattomista kankaista. Mieheni kertoi, että valitsi tämän, koska se oli alennuksessa.  Hyvä valinta! Tilly Walnes: Pistoksissa klik* 

Kävin hamstraamassa viimeisiä Suomivilloja Novitalta. He lopettavat suomalaisen villan käytön. Harmi, mutta voi vain syyttää itseään miksi Suomivillalankaa ei ole tullut ostettua. Onneksi ehtii vielä parit sukat tehdä.