Megan-mekko Marimekon popliinista

Ompelin Pistoksissa-kirjasta Megan-mekon! Joustamattomasta! 

Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-kirjan klik* ja ompelin siitä Megan-mekon. Löysin mekkoa varten Marimekon kilolaarista raidallista popliinia. Olin kaivannut kivaa kaavaa joustamattomia kankaita varten.

Sain viimein Marimekon kankaasta ompelemani mekon valmiiksi. Uskaltauduin se päällä jopa ostoksille. Merinovillasukkikset on hyvä löytö.

Sain joululahjaksi Tilly Walnesin Pistoksissa-ompelukirjan. Sieltä löytyi kaipaamani mekkokaava joustamattomille Marimekon kankaille. Päätin tehdä Megan-mekon, jonka kuvittelin olevan etsimäni täsmäkaava, jonka vain leikkaa ja ompelee.  Kärvistelin yli joulupyhät ja uuden vuoden ja odotin vapaata hetkeä, että pääsin aloittamaan projektin.


Ajattelin Marimekon kangas edessäni, että eihän tässä mitään, onhan sitä joustamattomia ommeltu ennenkin. Eihän se niin vaikeaa ole. No ei niin.  Ompelu itsessään ei olekaan vaikeaa, vaan oma vartalosi on se suurin koetinkivi ja tarkoitus onkin saada teltta jollakin konstilla istuvaksi ja muokattua, että se pukee sinua juuri parhaiten.

Marimekon raidallisen popliinin nimeä en tiedä, mutta se sopii kivasti neuleeni kanssa. Neuletakki löytyy täältä klik*. 

Kirjassa käytiin mekon ompelu läpi vaihe vaiheelta ja päätin tehdä koemekon Jyskin lakanasta. Onneksi kirjassa neuvottiin miten mitataan ja etsitään sopiva koko kaavoista ja miten eri kokoja voi yhdistellä.  Hyvä oli katsoa miten  laskokset ja kavennukset tehdään ja miten huomioidaan jo leikkuuvaiheessa vartalon muodot. Kaikki oli selitetty isoin kuvin ja selkeästi ja jaksoin noudattaa ohjeita, vaikka tiukkaa teki.

Koemekosta tuli paljon reilumpi, kuin tästä lopullisesta. En millään uskonut, että saumanvarat oli mukana kaavassa. Ompelin koemekkoa sauma kerrallaan ja muokkasin mekkoa ja kaavaa siinä sivussa itselleni sopivaksi. Päiväunilla valmiiksi tuli yläosa, illalla selkä ja jossain vaiheessa piti keskittyä kirjaan ja mittaamiseen.


Kun koemekko oli valmis, niin oman mekon ompelu kävi jo leikiten. Muokatuilla kaavoilla ja kirjan ohjeilla mekko oli nopeasti valmis. Meganissa  jouduin rintalaskoksia hieman lyhentämään ja selkään ompelin vetoketjun sijaan nappilistan. Tein helmasta myös hitusen kapeamman tulppaanimaisen ja olkapäiseen puhveja kavensin maltillisemmaksi. Taskut! Kyllä, mekossa täytyy ehdottomasti olla myös olla taskut.

Tämä mekossa käyttämäni sinivalkoaridallinen popliini on löytö Marimekon kilolaarista ja vaikka se on ohutta puuvillaa se on pysynyt melko rypistymättömänä. Mekko tuntuu mukavalle ja todella kevyeltä päällä.  Kuosista on pakko sanoa, että näitä kuvia katsellessa tulee aika laitosmainen fiilis jos mekkoa käyttäisi ilman mitään. Onneksi kaapista löytyi sininen neule piristämään laitosmekkoa.


Parasta tässä on, että nyt kaavani ovat valmiit ja seuraavan Megan-mekon voin surauttaa tuosta noin vain. Seuraava kuosi on jo sitten särmäkämpi.

Kiitos miehelleni joululahjasta ja kuvista ja mummille omasta ajasta.

Ompelin mekkoon vielä taskut. 

Harjoittelin napinläpien ompelua niiden ompeluun tarkoitetulla paininjalalla. Mekkoon tuli vanhan ajan vintagepeltinapit. 

Tässä projektissa pisin kärsivällisyyttä vaativa työvaihe oli koemekko ja nyt kun se on valmis, minulla on täsmäkaava joustamattomiin mekkoihin. 

Bloggaajalle hirveintä on hitaasti etenevä työ, sillä siinä ei paljoa sisältöä saada aikaan, saati kuvia tässä pimeydessä. Samaan aikaan toinen projektini on puikoilla oleva neuletakki, joten blogissa on ollut aika hiljaista. Melkein voi nähdä aavikon risupallojen pyörivän täällä ja kuulla tuulen viheltävän.

Ihanaa pakkasviikkoa!

Pistoksissa -kirjassa on hyvät ohjeet lempivaatteiden ompeluun joustamattomista kankaista. Mieheni kertoi, että valitsi tämän, koska se oli alennuksessa.  Hyvä valinta! Tilly Walnes: Pistoksissa klik* 

Kävin hamstraamassa viimeisiä Suomivilloja Novitalta. He lopettavat suomalaisen villan käytön. Harmi, mutta voi vain syyttää itseään miksi Suomivillalankaa ei ole tullut ostettua. Onneksi ehtii vielä parit sukat tehdä.