Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ulkoilu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 2. syyskuuta 2016

Äitiys on välineurheilua!

Mitä päälle leikkipuistoon ja ulos taaperon kanssa?


Me käydään joka päivä ulkona vaikka mieli ei tekisi yhtään. Hommasin itselleni viimein kunnon välineet ulkoiluun, niin äidinkään ei tarvitse olla niin ulkona omalta mukavuusalueeltaan. Sitä on välillä ihan puusilmä! 

Taaperon ja vauvan kanssa elämä on nyt yhtä puistoilua. Kun ulkoillaan paljon huomaa miten hieno juttu on kun ulkoiluvermeet on kunnossa. Taaperon kanssa puistoilu on välillä ihan extreme-urheilua.

Meidän 2 vuotias pieni ja kuukauden ikäinen kesäheinä kulkevat puistoon Emmaljungan Double Viking- tuplavaunuilla. Tätä vaunuostosta en ole katunut hetkeäkään. Pienet, näppärät ja niin kevyet. Onneksi löytyi hyvät käytettynä. En ymmärrä mikä vaippalaukuissa maksaa, tämä Haltin olkalaukku* on ollut enemmän kuin hintansa väärti.  



Taaperon ja vauvan kanssa ulkoilessa tarvitsee kaikenlaista. Olen salaa vilkuillut mitä muilla äidellä on aamuisin leikkipuistossa. Nyt syksyn tullen hiekkalaatikon reunalla on kaikilla ollut päällä kauniita ulkoiluvaatteita. Huomasin odotusaikana ettei minulla ole muuta kuin musta Halti-puku ja liian hyvät juoksukengät hiekkalaatikkoon. Kuka ei kuulu joukkoon, no minä! Ihme ettei tehnyt mieli ulos. En tiennyt että äitiyskin on välineurheilua. Taaperon kanssa on pakko käydä ulkona päivittäin ja siinä vaiheessa ollaan jo myöhässä jos alkaisin miettiä mitä laittaisin päälle. Sitä huudon määrää, jos ulos ei pääse heti! Ulos meno on helpommin sanottu, kuin tehty kun sopassa on mukana kuukauden vanha sinappikone. Onneksi kun vaatteet on  saatu päälle, niin tuplarattailla on helppo kärrytellä pihalle ja puistoon.



Uudessa takissa* on kivat nahkasomisteiset vetimet ja vahamainen pinta. 

Piti käydä pimeän turvin ihan lenkillä. Tosiaan "Varokaa heikkoa jäätä!". Melko aikaisessa tuo kyltti, tai sitten on luvassa jo kohta pakkasta.




Äitivarustukseen kuuluu myös juoksuhousut.  

Tilasin viimeinkin itselleni uudet Haltin vedenpitävät kengät ja takin. Olen kyllä niitä tarvinnut jo pitkään. Tilasin kyllä hormonihuumassa kaikkea muutakin. Vanha Halti-pukuni ehti palvella minua jo Loisto-partioleirillä vuonna 1996 ja nyt yhtä pitkää käyttöikää toivon myös uudelle takilleni niin ja sitä vedenpitävyyttä.  Muutaman kerran on tullut vettä kuin saavista kaadettuna ja nyt minäkin olen pysynyt kuivana. Jos voin vielä kehua niin uusi takki käy melkein minkä vaatteen kanssa tahansa. Se onkin hyvä juttu sillä aamuisin päällä sattuu olemaan just sitä mitä tahansa.  

Tilasin samalla myös softshell-vaelluskengät, jotka vanhoihin verrattuna ovat höyhenen kevyet ja pitää vettä kuin kumisaapas. Nyt on oikeasti helpompi juosta lätäköissä ja hiekkalaatikolla. Samanlaisilla kengillä mies on lähdössä Lappiin puroille. 


Huomasin käyttäväni näitä Riva mid DX W trekking
kenkiä jopa kaupungilla. Ihan suosikkikengät!


Nyt pitäisi pysyä taaperon perässä! Kiipee, kiipee! Pieni on tykännyt Reimatecin puvuista ja Viking-kengistä sillä ne pitävät vettä. Kurahousuja tai kumisaappaita ei olla vielä tarvittu.

Välillä tuntuu että taaperon kanssa ulkoilu on extreme-urheilua. Nyt on onneksi varusteetkin sitä luokkaa että kehtaa mennä ulos. Joo, on pakko tunnustaa etten olisi raaskinut ostaa uutta takkia ja kenkiä, enkä mitään muutakaan ilman hyvää alennusta. Halti täytti 40 vuotta ja muutti logoaan. Hyvä niin sillä se laittoi paljon ulkoiluvaatteita alennukseen vanhoilla merkeillä. Olipa kerrankin hyötyä uutiskirjeen tilauksesta, sillä sain vielä 20%. alennusta alennusten päälle. Kurkkaa Haltin ALENNUKSET TÄSTÄ! 

Kuulin juuri äsken töistä palaavalta mieheltäni, että on perjantai. Olin ihan TORSTAISSA... No hyvää viikonloppua sitten! 

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on luonto. Tämän lähemmäksi emme luontoa rattaiden kanssa päässeet.

torstai 3. maaliskuuta 2016

Nostalgista napakelkkailua

Parhaat kelit ulkoiluun

Talvilomaksi meidän lähijäälle oli rakennettu ihan oikea napakelkka. Ennen vanhaan napakelkkoista riitti huvia koko kylän lapsille ja nuorisolle. 

Jäällä on niin puhtaan valkoista. 

Ihana pieni! Hänellä riittää kyllä puhtia puskea äitille vauhtia! Iso kiitos Nenäinniemen napakelkan tekijälle! Aivan ihana idea ilahduttaa naapurustoa! Ja iso kiitos jäällä olevien latujen ylläpitäjälle, hienoa että asioita tehdään talkoohengessä!  


Ihanaa löysimme päivälenkillä jäältä ihan oikean napakelkan! Muistan pienenä kokeilleeni napakelkkaa ja silloinkin  puunrungosta oli kelkka jo viety jo pois. Taisimme istua jäällä muovipussin päällä ja pitäen rungosta kiinni. Tuli siltikin ihan hyvät vauhdit. Nyt oli ihana törmätä nostalgiseen kelkkaan ihan kotimme lähellä ja kelkkakin oli tallella.  Pieni nostettiin kyytiin ja annoimme vauhtia vuorotellen. Kelkkaan saa todella hurjat vauhdit riippuen siitä miten läheltä tolppaa aisaa  pyörittää. En tiedä mistä pieni on saanut rohkean luonteensa, sillä vauhti ja vaaralliset tilanteet saavat pienen päästämään herisevän naurun. Niin ja ne voimat! Pieni jaksoi työntää minua napakelkassa ja se näytti lopulta olevan hauskempaa, kun äiti istui pulkassa ja pieni työnsi yksin kelkkaa liikkeelle.

Jatkoimme matkaa vetäen perässä uskollista vanhaa Sarvis-pulkkaa, joka on pysynyt ehjänä niiltä ajoilta, kun sen pienenä sain joululahjaksi. Pulkka on ollut kovassa käytössä ja pääsemme sillä itsekin kokemaan talven riemut.  Nyt sisustusinspiraation ja sekavien DIY-projektien keskellä olemme käyneet pulkkailemassa ja ulkoilemassa. Innostus johonkin askarteluun vetää jäämään sisälle ja kaikki liikunta ja urheilu meinaa unohtua. Onneksi pieni pitää meidät liikkeessä ja aivot todellakin tarvitsevat happea uusille ideoille.

Nyt on täällä talviloma ja ihmisiä on paljon ulkoilemassa. Jäät näyttävät  taas kestävän ja luntakin on paljon. Talvi on kyllä ihan kiva!

Puutkin ovat koristautuneet valkoiseen huntuun.



Ruskea Sarvis-pulkka on nähnyt jo monta mäenlaskua. Hauskaa kun löytyy kivoja mäkiä päivälenkin varrelta.



Meidän uusi innostus on Saara ja Sorsa-ohjelma. Kun pienelle sanoo: " Saara ja Sorsa", pieni huudahtaa takaisin kovalla äänellä, että: " Kvaak!".

Osallistun näillä kuvilla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, aiheena on nyt ulkona.

Hei! Päivitin lisää lehtijuttuja Facebook-sivulle. Olin ihan hämilläni, sillä olin saanut tilaa kokonaisen aukeaman.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Vanha kunnon kaakaoresepti

Ulkoilun jälkeen maistui pulla ja kuppi kuumaa


Tein kuumaa kaakaota mummilta oppimani reseptin mukaan. Tämä on minusta maailman parasta kaakaota.

Kaakao maistui hyvälle pilkkireissun jälkeen.



Keitin kuumaa kaakaota Van Houttenista enoni reseptin mukaan. Kun olimme pieniä ja halusimme mummin luona kaakaota, mummi kaivoi tuon "pahan" kaakaon hyllystä. Tumma kaakaojauho maistui pahalle sellaisenaan, mutta mummin tekemä kaakao oli namia. Minusta mikään muu kaakao ei maistu yhtä hyvälle. Eno oli nuorena poikana opettanut reseptin mummille ja mummi näytti sitten meille. 

Eilen tulimme pilkiltä ja tuntui, että joka paikka oli jäässä. Olin aamulla käynyt hiihtämässä ja iltapäivällä istuimme avantojen ääressä nauttien auringosta. Oli oikein ulkoillut olo. Meillä oli maidottomat laskiaispullat kotona valmiina odottamassa ja tarvittiin vielä isot kupilliset kuumaa. Oi miten ihanaa höyryävää kaakaota! Kerma oli jo valmiiksi vispattuna ja siitä oli vielä kaakaonkin päälle lusikoitavaksi. 

Perhosmies jäi vielä jäälle itsepintaisesti pilkkimään, että saataisiin edes yksi kala näyttää pienelle. Kohta hänkin oli hymyssä suin ovella. Jee, nyt tuli ahvenia! Saattaahan se vaikuttaa kalaonneen, kun jäälläkin on rauhallista.  Perhosmiehen oli sitten tuotava kalat näytille kaakaopöytään.  Pieni oli innoissaan kaloista, ja hän tarjosi pullaa myös ahvenelle. Tuntui vähän pahalle sanoa ettei kala enää syö pullaa. 

Niin mitenkäs nyt yhdistän kaakaon häihin? Kaakao toimi ystäväni häissä tervetuliaismaljana. Muistelin häitä lusikoidessani kermavaahtoa ja suklaahippuja kuppeihin. Kaakaota tarjoiltiin vaahtokarkkien ja minttuviinan kanssa, kun vieraat odottivat hääparia saapuvaksi hääkuvauksesta. Se olikin hyvää, varsinkin kun ulkona satoi jäistä tihkua.

Mies halusi esitellä kalasaaliinsa pienelle. Pieni oli innoissaan kaloista ja halusi syöttää kalalle palan omasta pullastaan.

Kermavaahto on ihan liian hyvää kaakaon päällä. Se tekee kaakaosta juhlavan. 

Tein maidottomia laskiaispullia. Tein puolet  taikinasta voisilmäpulliksi ja puolet korvapuusteiksi. Onnistuneiden pullien resepti löytyy täältä. Maidottomien laskiaispullien väliin voi laittaa soijavispiä.


Sain viime vuonna ystävänpäivälahjaksi ihanan Niiskuneiti-mukin. 

Kuuman kaakaon resepti

Ainekset:


5 dl maitoa
1 dl Van Houtten kaakaota
1 dl sokeria

Koristeeksi:

Vispikermaa
Suklaahippuja


Valmistusohje:


Kaada maito, sokeri ja kaakao kattilaan. 

Kuumenna seosta koko ajan vispaten. Kuuma maito tarttuu helposti kattilan pohjaan ja tekee pintaan "nahkoja". Sekoittamalla hyvin koko kuumennuksen ajan maito ei pala pohjaan. 

Kun seos melkein kiehahtanut ota kattila pois levyltä. 

Annostele kaakao kuppeihin ja lusikoi päälle vispattu kerma ja sirottele koristeeksi suklaahiput.

Nauti kaakao lämpimänä!