Päälliset vaihtoon keittiön tuoleista

Toisen romu on meidän aarre! 

Keittiö sai uuden ilmeen rottinkiselkäisistä tuoleista. Vanhat likaantuneet tuolinpäälliset olivat karkottaneet ostajat.  Se ei meitä haitannut, kun päälliset sai vaihdettua uusiksi melko helposti. Kurkkaa vinkki! 

Ihastuin tuolien rottinkipintaiseen selkänojaan. Meinasin laittaa värin  myös uusiksi kalkkimaalilla, mutta on nämä päheät ihan näinkin. 

 

"Vanhat päälliset olivat karkottaneet ostajat. Onneksi! "

Bongasin yhtenä viikonloppuna minusta maailman ihanimmat rottinkiselkänojalliset tuolit nettikirppiksellä. Niitä oli käynyt moni jo ihailemassa, mutta vanhat päälliset olivat karkottaneet ostajat. Onneksi! Kysyin myyjältä irtoaako päälliset ruuveilla ja mies kävi hakemassa kaunokaiset meille. 

Kokeilin pestä päällisiä kostealla pyyhkeellä ja sappisaippualla, mutta se ei mummolakuvioista päällistä muuttanut uudeksi sitten millään. Pyyhin tuolit ja kangaspäälliset ja aloin kaivamaan sopivaa uutta pintaa. Tietenkään minulta ei löytynyt sopivaa kangasta. Usko pois! Tai oli moniakin, mutta ei riittävästi kuuteen tuoliin. Paras olisi ollut Marimekon tai Pentikin paksu puuvilla. Löysin kauppareissulla viiden euron puuvillaisen  pöytäliinan ja se oli väritykseltään kuin tehty meille. Eikä siinä hirveästi häviä jos neidit kaatavat mustikkamehut päälliselle, kun tahran voi hinkata sappisaippualla ja  laittaa päällisen pesukoneeeseen tai vaihtaa uuteen kuosiin.

Uudet kangaspäälliset oli helppo  askarrella vanhojen päälle. Leikkasin vanhasta lakanasta mallikappaleen ja sovitin sen tuolin päälle ja muistin jättää  reunoihin kääntövaraa. Leikkasin mallin mukaan kappaleet kankaasta.  Sitten asettelin kangaspalan tuolin päälle ja kiinnitin etuosaan kulmien laskokset nuppineuloilla. Käänsin tuolin sivuttain ja hölläsin päällisosan ruuveja. Sitten työnsin kääntövarat päällisosan alle leikkelehaarukkaa apuna käyttäen. Vedin kankaan siististi tuolin alle piiloon ja kiristin ruuvit takaisin. Sehän kävi näppärästi. Ja sitten oli vuorossa seuraavat viisi...

Koko keittiön ilme muuttui. Ja onhan ruskea tulossa taas takaisin.

Video tuolin päällisen vaihto löytyy instan kohokohdista! Käy kurkkaamassa se sieltä! Klikkaa tästä!

Paksu puuvillakangas löytyi viiden euron pöytäliinasta. Kangasta riitti hyvin kuuteen tuoliin.

Tulipa hienot! Kyllä kannatti! 

Prismaan oli tullut eukalyptuskimppuja. Meidän kaitaliina on pätkä Marimekon vahkangasta. Se on toiminut pitkään ompelukoneen alustana. Seuraavaa kuvaa piti pehmentää tällä kukkakuvalla.

Tämmöinen se vanha keittiöntuolin päällinen oli jok karkotti muut ostajat. Pesin pinnan ja tämä jäi uuden kankaan alle. 

Askon meikkipöytä ja ompelubingo!

Eno kantoi sisään Askon  peilipöydän. Aika retro!

Lastenhuoneessa on pienimmän ihana peilailla. Meille kotiutui Askon 70-luvun kampauspöytä. Olen pelannut ompelubingoa ja saadakseni Bingon ompelin kaarrokemekon Paapiin Siiri ja Myyry-trikoosta.

Askon kampauspöydässä on iso vedettävä laatikko mihin mahtuu tyttöjen juttuja. Peili kääntyy eri asentoihin joten se helpottaa valon saamista kasvoihin. Ihanat nuo messinkiset yksityiskohdat.

Meillä on lastenhuoneessa peilipöytä. Eno kantoi sen yllättäen meille, kun mummini halusi siitä luopua. Olin jo unohtanut koko asian, kun yllättäen peilipöytä olikin meillä! Siis oikein ihana yllätys kerrassaan! Messinkiset nupit ja peilin osat yhdistettynä melko pelkistettyyn muotoiluun ja Askon-leima saivat minut tuntemaan sydämen tykytystä, kun mummi sanoi, ettei sitä tarvitse. Nyt tämä 70- luvun kaunokainen on meillä lastenhuoneessa. Se on niin hieno! Kiitos mummi ja eno!

Voisi kuvitella, että neideille meikkaus on vielä kaukainen asia. Lauloin yksi päivä "Ken on heistä kaikkein kaunein" ja siltä seisomalta pienin Kesäheinä tapsutteli kohti vessaa ja sanoi tomerasti: "meikkaa". Voi apua! Mitä minä lapsilleni oikein opetan?

Tämä taisi lähteä siitä, kun ostin uuden huulipunan. Ja meikkaaminen assosioitui lauluun, koska laskeudun prinsessamaisesti alakertaan laulaen kipaletta kun olin valmiina lähtöön muissa kuin toppahousuissa ja naamassani oli meikkiä ja tätä uutta huulipunaa. Lapsista oli kauhean hauskaa meikata kanssani.

Äitini ennakoi ja toi tytöille omat meikkisudit ja niillä on ihana hivellä naamaa sillä aikaa kun äiti laittaa rauhassa ripsiväriä. Onneksi se riittää meikkaamiseksi vielä ja hyvä niin, sillä olemme välttyneet tussimeikeiltä.

Peilin edessä on mukava meikkailla. Muistatko vielä lintulipaston ja seinällä askartemani talotaulun?

 Tuolissa oli oranssi kulunut päällinen ja nyt mallailein siihen Marimekon Puutarhurin parhaita. Sopiiko se sinusta tuohon? Kävin Marimekon Outletissa ja sieltä tarttui mukaan kilolaarista kaikkea ihanaa! 

Nyt molemmilla tytöillä on omat Paapii-mekot! ♡ Isosiskon mekko löytyy täältä klik. Ei ihan heti uskoisi, että mekon kaava on Ottobre-lehden Plain & Simple-peruspaitakaava. Sitä tuli vähän muutettua bingoilun huumassa.

Saumanvara-ryhmän marraskuun ompelubingo

Minulla on kyllä ollut kiire ompeluiden kanssa, kun Saumanvara- ompeluryhmässä on pelattu marraskuussa ompelubingoa Kuusi-Collective -kangaskaupan hengessä. Yksi yö ompelin Kesäheinälle Siiri ja Myyry-mekon ja yhden osuman sain peliruudukkoon Paapiin-trikoosta. Paapii on yksi Kuusi-collectiven kangasfirmoista.  Bingo-ompelu on ihan liian hauskaa, mutta ihan meinaa muut käsityöt unohtua ja tämä jatkuu koko marraskuun ajan. Nyt tiedän mitä ovat on aplikaatio, tere, kaarroke ja miten tehdään saumurillani rullapäärme. Ihan totta olen niin innoissani!

Ihanaa viikkoa! 

Osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen ja sen aiheena on marraskuu. Oma marraskuuni menee siis bingoillessa. Kurkkaa kuvahaaste täältä! 

Vietä joulu Laajavuoressa! Klik

Meillä on nyt joulukalenteriverhot

Ompelin Ikea-verhoista joulukalenterin!

Tein jouluverhoista joulukalenteriverhot. Ompelin verhoihin taskuja joihin voi piilottaa yllätyksiä. Tyylikäs mustavalkoinen kalenteri on kaunis meidän keittiössä. 

Vaaleat mustavalkoiset verhot sopivat jouluksi meidän keittiöön. Joulukalenteriverhot on nyt osa sisustusta ja nyt ei tarvitse panikoida jouluverhojen kanssa.

Tein meille joulukalenteriverhot! Sain hienon idean kun kaivoin materiaalia joulukalenterin ompelua varten. Löysin Ikeasta viime vuonna ostetut ja käyttämättä jäänet verhot kaapista ja hetket kuviota tuijotettuna minulla välähti, että teen niistä joulukalenteriverhot. Verhot koostuvat alusverhoista ja  päällisverhoistä joissa on taskuihin menevät aukot. 

Jos olisin ollut fiksu olisin tilannut kiinni silitettävät joulukalenterinumerot Puuhakaspajalta klik, mutta nyt jouduin urakoimaan numeroiden kanssa ihan kunnolla. Piirsin numeroiden mallit paperille ja leikkasin niiden mukaan irti Finlaysonin puuvillasatiinisesta tyynyliinasta.  Kiinnityksessä käytin Ikea-verhojen mukana tulevaa silitysnauhaa ja tässäkin tuli mieleen että olisipa ollut liimakangasta jonka olisi leikannut yhdessä numeroiden kanssa.  Siksakkasin jokaisen numeron  vielä yksitellen.  

Joulukalenterin numerot ovat täysin omaa käsialaa. Kuvassa näkyy himmeänä joulukalenteritaskun sauma. Sen ei ole tarkoitus muutenkaan näkyä. 

Sitten leikkasin verhoon reiät taskuja varten.  Leikattun kolon päälle ompelin hallaharson tapaista kestovaipoista ylitse jääneitä vaippaliinoja ja sain niiden avulla käännettyä suuakot siististi. Piirsin teille siitä havainnekuvan. 

Ompelin verhoihin valkoiset alusverhot Jyskin halvimmasta ja ohuimmasta lakanasta klik. Sattui koko niin kohdalleen, ettei niille tarvinnut tehdä mitään. Ompelin alusverhon kiinni verhon yläosasta ja sitten nuppasin sen mahdollisimman tasaisesti kiinni päälisverhoon. Lopuksi ompelin verhot toisiinsa taskujen kohdalta. Kranssikuvion ympärillä on ympyrän muotoinen valkoinen suoraommel joka kulkee taskuaukon ulkopuolisen reunan kautta. Päälisverhon ja alusverhon väliin jää siis ympyrän muotoinen tasku joihin voi reiän kautta pujottaa joulukalenteriyllätyksiä. 

Taskujen aukot ovat tehty näin. Verhon päälle siksakattu reiällinen harso käännetään reiästä sisäpuolelle ja sitten reuna ommellaan päälle suoralla ompeleella. Harso ei paista läpi verhoista.

Verhojen ompeluun meni aikaa koko viikonloppu ja pitää todellakin kiittää perhettä kärsivällisyydestä. Onneksi joulukalenteriverhot ilahduttavat meitä nyt monena jouluna! Ehdotan vielä miehelle jos piilotamme tuonne satunnaisiin taskuihin toisillemme yllätykset lastennyllätyksien lisäksi. Olen ainakin itse kovasti innoissani! 

Mitä tykkäät oliko hyvä idea? Millainen joulukalenteri teille on tulossa?
Onko ideoita mitä tuonne voisi laittaa tytöille?

Odotamme jo innolla, että pääsemme täyttämään joulukalenteriverhoja. Se on vielä ihan liian aikaista. Ompelin tytöille jo aikaisemmin Nappinjan Tuhatjalkaisista mekot.   

Sattuipa sopivasti! Pienen linnun MakroTex-kuvahaasteena on ympyrä. 


Kiva toi joulutarjous! Suuri Käsityö-lehden lahjana on nyt Rakas villasukka-kirja +bambupuiko.

Olohuoneen uusi järjestys!

Kodin ilme muuttui kun sohva vaihtoi paikkaa. 

Tein olohuoneeseen uuden järjestyksen. Sohva vaihtoi paikkaa ja kaapille löytyi kaunis paikka tapettiseinältä. 

Vanha ukiltani peritty kaappi jäi ennen rappuje alle piiloon. Nyt raputkin alkoivat sopimaan sisustustukseen. Raput ja kaappi tuovat kivaa rytmiä vaaleaan  boheemiin skandinaaviseen sisustukseen.  Muistatko vielä tuon jalkalampun tuunauksen?

Tiedätkö kun siivous menee liian pitkälle? Taisin ujuttaa imuria liian pitkälle ja päätin lopulta siirtää sohvaa, että saan myös takaa imuroitua. No siinä kävi niin, että lopulta siirtelin huonekaluja uusille paikoilleen imurin huutaessa lattialla.

Tuntuu, että koti uudistui kertaheitolla ja kaunis kaappini sai arvoisensa paikan, no siis puolitoista metriä vasemmalla, mutta kuitenkin. Huonekalut olivat jopa helpot siirtää huopatassujen takia.

On tavallaan onni, etten löytänyt tätä järjestystä muuttaessa, sillä näin kotiin saatiin helposti uutta ilmettä.  Vaihdoin vielä syksyisempää Pentikkiä tyynyihin  ja pesin lattiat. Pentikin Outletista löytyy aina ihania kankaita ommeltaviksi. Siirsin hieman raidallista liinaa prinsessatuolin päältä ja fiilistelin! Ollaan jo aika lähellä omaa sisustushaavettani. Se upea Chesterfield-sohva klik* vielä puuttuu. Se on minun päiväuneni.

Prinsessatuoli oli hormonihuumassa tehty kirppisostos. Ostin sen meille "turvaan". Arkisin se viettää päiväänsä raitaliinan  alla. Tosi käytännöllistä. Kaapin päällä on kuvanveistokurssin tuotoksia ja omaa keramiikkaa.  Korissa säilytän villalankoja. 

Onko tämä lapsiperheen koti? 

Kyllä, tämä on lapsiperheen koti, juuri ennen tahmatassujen sisäänmarssia. Lattianpesu on nykyään harvinaista herkkua, sillä lelujen lapioinnin ja imuroinnin jälkeen harvoin on aikaa sille, että ehtisi moppaamaan  lattian. Muutamassa sekunnissa lattia on täynnä roinaa, hiekkaa ja ruokaa. Ja kiitoksena pestyyn sohvanpäälliseen on pyyhitty pikkuinen naama.

Otin taas muutaman, kuvan muistoksi hetkestä, että kyllä meillä oli kerran tämmöistä. Matto vielä puuttuu, mutta katsotaan sitä sitten kun sitä ei tarvitse päällystää elmukelmulla. Muistatko vielä mitä on meidän sohvan takana? Kurkkaa sinne tästä! 

Jätin taulut nojaamaan seinää vasten Heiskalasta inspiroituneena ja enon tekemä liitutaulu odottaa vielä iskuporakonetta ja proppua. Liitutaululle ei meinannut löytyä seinätilaa, mutta nyt paikka tuli kuin itsestään. Kalmar valaisin ja itse tuunattu jalkalamppu sopivat ihan hauskasti yhteen.

Milloin viimeksi teit uuden järjestyksen? Onko sinulla joku huonekalupäiväuni?

Niin ja voitko arvata? Nämä kuvat on otettu kännykällä. Olen alkanut pitää enemmän ja enemmän puhelimeni kamerasta, siinä on pro-asetukset joilla voi säätää kuvaa. Ostin Galaxy S7 edgen klik*neljä vuotta palvelleen puhelimen tilalle. Ja tällä olen kuvaillut myös videoita. 

Designlöytö: Kalmar valaisin

Meillä on uusi olohuoneen lamppu

Löysin kirpputorilta pölyttyneen ja nuhjuisen suuren kattolampun. Ihastuin lampun moderniin jäiseen ilmeeseen ja minusta se oli ihana. Oliko lamppuni ihan oikea designlöytö?

Uusi valaisin sopii meidän olohuoneen sekatyyliin ja Pentikin kankaista ommelluihin tyynyihin. 

Tein mahtavan   designlöydön heinolalaiselta kirpputorilta. Kiertelin puisessa pihavarastossa ja katseeni osui tähän outoon ja rumaan valaisimeen. Silmäni nauliintuivat ja päästin varmaankin suustani, että oletpa sinä ruma. Olin ihastunut!

Valaisin oli hyvin likainen ja kellastunut. Se ei ollut enää parhaiden päivien loistossa. Tuijotin vain lampun muotoa. Käänsin katseeni nopeasti pois, ettei myyjä huomaisi, että tuntosarveni olivat alkaneet viuhua. Myyjä kertoi, että se on Kalmar-valaisin. No, nimi ei sanonnut minulle mitään.

Kalmar valaisimessa on kolme kierrosta jääpaloja kiinnitettynä metallipuikoin metalliseen pyöreään levyyn. 

Valaisimessa on alapuolella yksi lamppu ja nejä lamppua yläpuolella. Tällä määrällä valaistaan helposti olohuone syyspimeällä.

Mietin lamppua huonosti nukutun yön yli äitini luona jossa oltiin tyttöjen kanssa kylässä. Aamulla päätin, että lamppu muuttaa meille jos se on vain ehjä. Oliko hullua haluta vanha muovinen lamppu ja vielä melko kovaan hintaan? Itseasiassa olin etsinyt uutta olohuoneen valaisinta, mutta mikään niistä ei saanut sitä "oikeaa" tuntemusta aikaan ja kun tunne tulee vainuni on yleensä oikeassa.

Näin silmissäni miten Pieni ihastuisi meidän Frozen-valoon ja miltä se näyttäisi meillä.  Ihana!

Kävin ostamassa lampun ja myyjä nosti sen autooni. Minulle tuli hetkellinen ostokrapula, mutta se heltisi kun löysin New Yorkilaisen huutokaupan ilmoituksen lampustani ja siellä hinta oli neljänumeroinen. Voi apua! Oliko lamppuni oikeasti designlöytö?

Jää-aiheesta tulee mieleen Finlandia vodkapullo. 

Upea ilmestys tämä J.T. Kalmat valaisin. Valo heijastuu jään läpi kauniisti ja eri suunnista katsottuna valaisin on eri värinen. 

J. T. Kalmar jäävalaisin

Kyllä! Lamppuni on siis itävaltalaisen J. T. Kalmarin jäävalaisin nimeltä Ice Glass ja kiinnitysosasta päätellen 60-luvulta. Se painaa noin 9,5 kiloa ja siihen menee 5 kappaletta E27 lamppua. Siinä on 3 kehässä jään muotoisia paloja. Kalmarin valaisimia on ympäri eurooppaa ja esimerkiksi Kremlissä ja Wienin oopperatalossa. J. T. Kalmar toi modernia ilmettä yrityksen perinteikkäämpään kattokruunuvalmistukseen. Ja myös nämä akryylimuoviset jääpaloilla varustetut valaisimet ovat arvokkaita.

Ongelma oli enää pöly lika ja akryylimuovin keltaisuus ja miten saisin lampun putsattua hellävaraisesti. Suihkutin lamppuun Softcaren muovipuhdistusainetta ja sain lian pestyä pois ja keltaisuuskin näytti lähtevän usean pesukerran myötä.

Asensin jo tottuneesti uuden pistotulpan ja sinertävämpää päivänvaloa valaisevat 4000K -lamput ja saimme viimein valaisimen paikalleen. Yyy kaa kooo ja käänsin katkaisimesta! Upea!

Otin alla olevalle videolle, kun sytytin valot!

Kalkkimaalilla maalattu lintukaappi

Toisen romu on toisen aarre!

Pelastin puisen kaapin kaatopaikalta ja se sai koristeekseen posliiniset lintunupit.

Halusin, että puu pilkistää hieman maalin alta. Ajattelin ensin, että kaapista tulee pinkki. 

Maalasin pienen puisen kaapin kalkkimaalilla. Yhtenä päivänä kun molemmat tytöt nukkuivat samaan aikaan päiväunia ( mitä ei tapahdu kovin usein)  ehdin maalaamaan kaapin kahteen kertaan Vintage -kalkkimaalilla. Maali ei tuoksu millekään ja tipat voi pyyhkäistä lattiasta, niin maalaaminen on jo vähän liian helppoa varsinkin kun hiontaakaan ei tarvittu.

Kaapin tarina on hauska sain sen naapurilta hänen muuttaessaan pois viereisestä asunnosta. Törmäsin sattumalta hänen ilmoitukseensa lastenkirjoista ja tulin samalla kertoneeksi, että etsin jotain kivaa maalattavaa. Silloin ei maalattavaa ollut, mutta loppujen lopuksi kaunis pieni kaappi löysi tiensä naapurista meille, kun se oli lähdössä roskiskuormassa kaatopaikalle.

Kaunista puupintaa oli surku lähteä maalaamaan ja kaappi näytti siltä kun sitä olisi pitkään ja hartaasti nakuteltu, mutta ajattelin, että se sopii meille maalattuna paremmin. Tylsää pitää kotona sellaista mistä ei pidä.

Mietin onkohan puussa visaa, kun sen pinta noin aaltoilee, Jos kaipaan puupintaa, niin pieni kaappi on nopeasti hiottu entiselleen.

Koristekuvioiseen pintaan käy hyvin matta maali. Tykkään kalkkimaalista, koska siitä heijastuu valo kauniisti. Se on kuin tehty valokuvauksesta innostuneelle. 

Löysin paikan Sari Pelhon Koppis-kortille. 

Pora koneita pelkäävälle ja posliiniset lintunupit

Kävin Clas Ohlsonilla kevään ajamana ja kuin sattumalta sieltä löytyi juuri oikeanlaiset kaappini sopivat vetimet.  Ei todellakaan uskoisi että nämä pienet posliinilinnut ovat ihan oikeat vetimet! Löysin myös kivoja juttuja terassille. Naapuri kaupassa ihastelin kukkia, mutta en raaskinut niitä ostaa toukokuun pakkasiin.

Vetimille piti porata reiät läpi ja pieni puuseppä minussa porasi myös kolon ruuvin kannalle. Hih, en tiedä mikä mörkö minulla on edelleen akkuporakoneisiin, niin käytän uskollisesti keräämiäni vanhoja vintilöitä. Ehkä vintilällä ei innostu tekemään reikiä tarvetta enempää ja yleensä saan koneilla vain tuhoa aikaan. Tämä kahdella kädellä veivattava malli toimii paremmin kun tarviitaan isompaa ja pidempää reikää. Pieni halusi ehdottomasti auttaa.

Oletko kokeillut vintilää?

Kaappi-kaunokainen sopii nyt tyttöjen huoneeseen kuin valettu. Jäin miettimään, että ompelukoneeni mahtuu täydellisesti tuonne kaappiin sisälle ja laatikkoon mahtuisi lankarullia ja ompelutarvikkeita. Nostin ompelukoneen pöydältä ja kolo oli kuin tehty sille. Huomasin samalla tyhjäksi paljastuneelta pöytäpinnalta, että keittiön pöydällä oli edelleen pääsiäisliina.

Koska en osaa päättää missä kaappi seisoo ( eikä miehenikään), se on edelleen keittiön lattialla pakottaen meitä ratkaisuihin. Nostin taas kuvauksen jälkeen kukkaruukun pois, sillä tytöt ovat innoissaan lintujen kimpussa. 

Meillä oli pieni musta-valkoinen hetki. 

Hmm.. joulutähti ja pääsiäisliina. Sovitaanko, että tuo on sisustustähti?  

Sisälle tulviva valo on nyt kovaa ja yritin pehmentää sitä verhoilla. Pienen linnun MakroTex-haasteena on Toukokuu. Nämä kuvat kevään tuomasta puuhasteluinnosta pienine lintuineen oli pakko linkata kuvahaasteeseen.

Keinutuolin uusi väri kalkkimaalilla, onko pakko maalata kaikki?

Mitä jättäisin maalaamatta?

Maalasin lasten keinutuolin pinkiksi kalkkimaalilla. Katselen päivittäin ympärilleni ja mietin mitä voisi maalata ja onko pakko ylipäätään maalata?

Meillä keinutuolissa katsotaan Muumeja ja Mashaa. Siinä on mukava istua ja temppuilla.

Pääsiäisen kukat ovat jo purkissa ja mietin kovasti milloin se pääsiäinen olikaan. 

Maalasin tytön keinutuolin pinkiksi kalkkimaalilla. Sävy on oikeasti Faded Rose ja sain purkin joululahjaksi mieheltä. Keinutuoli oli ennen punainen, samanlainen kuin minulla oli Pienen ikäisenä. Ostin keinun kirpputorilta synttärilahjaksi ja nyt se on joka päivä kovassa käytössä.

Mietin mitä maalaisin seuraavaksi. Listalla ovat olleet sellaiset esineet jotka ovat meille täysin sopimattomat, jolla ei ole tunnesidettä ja sellaisia, jotka eivät paljon paina jos kävisi "hassusti". Tosin Pieni ei halunnut, että keinua maalataan, paitsi sen jälkeen kun hän sai itse sutia uutta väriä niin sitten asia oli kunnossa. Se tunneside olikin jollakin muulla. Hups!

Kalkkimaalaus on helppoa ja kun maalaa jotain pientä nälkä maalaamiseen vain yltyy. Nopealla huiskaisulla tavara kuin tavara vaihtaa väriä. Tähän ilmiöön liittyy kyllä vahvasti se kysymys mitä kannattaa jättää maalaamatta? Nyt Facebookin maalausryhmässä ei saa tähän enää vastausta, joten sieltä kyllä katosi vertaistuki ja kohta katoaa myös blogilinkit tai siis katosivat, kun nekin kiellettin.

Blogiani voi tulla seuraamaan Facebookkiin klik*.


Itse mietin joka päivä, miltä haluan kotini näyttävän ja mitä voisin maalata. Tykkään kyllä kovasti kun hienoja vanhoja huonekaluja on maalattu, mutta tykkään kyllä niiden alkuperäisestäkin lookista. On kyllä pakko sanoa, että en halua täysin maalipintaista kotia meille, sillä liika maalattu pinta vie kodista sitä elävyyttä. Ja mitäpä sitten, kun kalkkimaalatut jutut tulevat  sitten kohta korvista ulos? Täytyy miettiä.

Keinusta tuli jotenkin sympaattinen hempeän pinkkinä ja se raikastaa ilmettä kummasti.  Meillä koti alkaa muistuttaa kirpputoria. No hetki näin ja huone muuttaa taas näköä. Minulla on KonMarin antama tavoitekuva päässä mitä kohti mennään. Lähellä ollaan.

Sanoin miehelle että jos lähestyn Bruno-heppaa pensselin kanssa, niin estä kaikin voimin. ♡♡ 

Kun kotona on siistiä, niin on kiva kun saa kukkia esille. Näiden perunanarsissien nimi on Bridal Crown.

Pienen linnun MakroTex-valokuvaushaasteena on kukka. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. ♡

Muita kalkkimaalattuja juttujani
löytyy täältä! Klikkaa tästä.

Olipa hyvä alennus, niin oli pakko jakaa! Löytyi mulle ja miehelle talvitakit muutamalla kympillä.

Nyt Elloksella alennusta 50% jo alennetuista tuotteista merkitty Poistomyynti-merkillä. Koodilla: Ilmoita kassalla tarjousnumerosi: 355883. Voimassa 16.3. asti. Klikkaa tarjoukseen tästä! Klik*

Verhoiltu mummolamppu muuttui prinsessalampuksi

Vanha kirppislamppu sai uuden raikkaamman ilmeen

Kirpikseltä löydetystä lampusta löytyi varjostimen alta upea yllätys. Muokkasin valaisimen ihan uuteen uskoon ja mummolamppu muuttui prinsessalampuksi.

Uudessa lampussa oli komea messinkinen jalka.

Olen etsinyt söpöä mummon jalkalamppua meille. Nyt viimein sellainen löytyi fb-kirppikseltä. Ihastuin lampun kauniiseen jalkaan ja varjostimen alta löytyi vielä oikea prinsessayllätys. Jalkalamppussa on kolmihaarainen haaraosa joka on tehty niin koristeellisesti valamalla messingistä, että kelpaisivat vaikka juhlasaliin.

Varjostimen kangas oli helppo vaihtaa. Päällä oli nuppi jolla päällinen kiristettiin yläosasta.

Yläosaan en ommellut samanlaista vekitystä kuin edellisessä, vaan tein hillitymmät laskokset.

Aikomukseni oli maalata kalkkimaalilla lampun vanha varjostin ja saada nopeasti muodonmuutos aikaiseksi. Varjostimessa olikin reikiä ja päädyin lopulta ompelemaan uuden varjostimen. Ajattelin ensin että se on varmaan todella vaikeaa, mutta vanhasta ratkotusta päällisestä sai kaavat uuden varjostimen ompeluun. Niin ja mikä parasta ollaan taas ompelukoneen kanssa kavereita. Lepyttelynä toimi imurointi, uusi neula ja polyesterilanka. Toimii!

Ompelin käsin päällisen lopuksi kiinni varjotimeen piilopistoilla. Kokeilen ensin lakanakankaalla ja ompelen joskus myöhemmin lamppuun jotain parempaa päälle. Tosin tuo valkoinen on todella raikas ja kaunis.
Intouduin oikein ottaamaan kuvia uudesta varjostimesta. Se on niin ihana.

Täytyy olla iloinen, sillä päällinen istui kuin hanska,

Ennen lampussa oli kullankeltainen varjostin ja se oli rikki monesta kohtaa. 

Leikkasin vanhan lampunvarjostimen mukaan palat kankaasta ja ompelin sivuista yhteen. 

Uusi lamppu sopii meille ainakin ulkonäöllisesti. Omaa paikkaa lampulla ei ole. Lampun paikalla roikkuu rappusissa vielä vauvan kehto. Ajattelin, että kehto menisi jo uuteen kotiin, mutta Kesäheinä tykkää nukkua siinä vielä päiväunia. Täytyy varmaan tehdä uutta järjestystä eiköhän se paikka vielä löydy. Kaapin eteen sitä ei voi laittaa, sillä avaamalla oven Pieni sai lampun jo kerran nurin. Onneksi oli Led-lamput ettei kangas palanut.

Mietin vielä maalaanko ruskeat puuosat kalkkimaalilla jollakin vaaleammalla värillä vai annanko jo olla?

-Mitä te tekisitte lampulle?

Pitäisi maalata lampun jalan puuosat kalkkimaalilla. En ole kyllä enää ihan varma.  Ompelukonekin jäi odottamaan seuraavaa inspiraatiota. 

Ihanaa viikonloppua! 

Huomasitteko että Adlibriksellä oli langoissa 25% ale. Pitäisikö viimein kokeilla sitä alpakkalankaa?