Kuvia jouluisesta Jyväskylästä ja oma päivä

Joulu on valon juhla ainakin kotikaupungissani

Jyväskylään on tullut joulu! Juhla on nähtävillä kaduilla ja kujilla. Ihastelin Harjun Paperin kuvan kaunista ikkunaa.   

Kävimme sunnuntaina ihastelemassa Jyväskylän kompassilla suuren tähden valon syttymistä. Paikalla oli hirmuinen määrä joulun odottajia, jotka samalla halusivat nähdä joulupukin. Joulupukin laulun Tuiki tuiki tähtönen kehottamana suuri tähti sai valonsa. Pieni oli innoissaan! Minä ärsyynnyin taas pienestä asiasta ja minulla keitti todella kaiken muuten niin ihanan iloisen ja jouluisen keskellä. Nyt oli siis vapaapäivän aika, tajusin etten ole päässyt edes kauppaan, kuin viimeksi Helsingin reissulla.

Mitä sitä harrastaisi, kun on omaa aikaa, kun on Teresan päivä? Yhdistin kaikki mielijuttuni samaan päivään. Kuntosalia, uintia, shoppailua, taidetta ja valokuvausta. Näin sen kuuluukin mennä. Tosin tuli edullinen päivä, koska olin unohtanut pankkikortin tunnusluvun ja pussissa oli raha vain linja-autoon ja kiiltokuviin. Onneksi kuntosalirannekkeessa oli vielä yksi käynti jäljellä. 

Kävin Jyväskylän pienessä Ikeassa hakemassa ovikoukkuja joulukalenteria varten. Itsepalvelukassalla aivot löivät tyhjää, pankkikortin tunnusluku ei tullut mieleen millään. Onneksi sain maksettua näyttämällä pankkikorttia ja henkilöllisyystodistusta. 

Siitä sitten salille ja uimaan. Villiinnyin vapaudestani niin että kävin laskemassa jopa Aalto Alvarin isosta liukumäestä. Jee! 

Kävelin uimahallilta kaupunkiin. Astelin läpi kampusalueen ja puistojen napsien kuvia. Nyt viimeinkin sain tilaisuuden piipahtaa myös Harjun Paperissa. Kaupan ikkuna on jo itsessään nähtävyys. Ihastelin erikoisen hurmaavia joulukalentereita, niitä oli kaupassa esillä upea kirjo. Niin ja niitä aivan ihania joulukortteja. Kaupan oli myös aivan hellyyttävän suloisia ja hempeitä paperijuttuja juhlakoristeiksi, paperipillejä, kuppikakkuvuokia pompomeja ja paperipalloja. Ostin pienelle kiiltokuvia ja itselleni lahjapaperia askarteluun. Harmi, ettei ollut enempää käteistä mukana

Kävin keskustassa ihailemassa ikkunoita ja päätin käydä katsomassa pienelle tusseja joulukalenteriin. Olin maksamassa tusseja jo kassalla, kun kone ilmoitti jälleen että  väärä PIN-koodi. Ette arvaa! Unohdin, että olin unohtanut tunnusluvun. Olikohan se jo kolmas  kerta? Tussit jäivät kassalle ja silti hymyssä suin kävelin linja-autoon. Olihan minulla silti ihan hyvä päivä ja pientä jo ikävä.

Sokoksen tämän vuotisessa jouluikkunassa tontuilla on ihan oma kauppa. Ikkunan edessä on aina paljon ihastelijoita pieniä ja isoja. Käymme ikkunaa ihastelemassa myös joulun välipäivinä. Suloisia nuo pupuset!

Aalto Alvarin pihalle oli tehty kaunis valaistus. Punertavat valonsäteet pilkistivät hangen keskeltä kohti korkeita mäntyjä. Uimahallissa ja kuntosaleilla on kuvaaminen kielletty, se on minusta ihan hyvä juttu. Tosin "timmissä kunnossa"- kuvat ennen ja jälkeen jäävät nyt väliin. 

Jyväskylän on valonkaupunki tänä vuonna. Matkalla uimahallilta keskustaan silmiin osui monta teeman kohdetta. Tässä linkki karttaan. Ihana yllätys oli pimeän Moirislammen puiston keskellä oleva valotaideteos. Valotaide sopii kauniisti myös lumiseen maisemaan ja valot muuttuvat jouluisiksi.

Kirkkopuisto on saanut myös kauniin lumipeitteen.

Kun Jyväskylässä sovitaan treffit kompassille, se tarkoittaa tätä kompassinmuotoista kuviota kadulla. Nyt kompassin yläpuolella on komea tähti. Ei varmaan jäänyt huomaamatta, että itsenäisyyspäivän paraati on vuonna 2015 Jyväskylässä?

Harjun Paperin ikkunassa oli aivan ihastuttavia joulukortteja. Yritän kuitenkin askarrella kortit itse, mutta ainakin varasuunnitelma on valmiina.

Harjun Paperilla on aivan ihania juhlakoristeita. Ne tekevät juhliin kivan silauksen vaivattomasti. Tuon oravaliinan haluaisin niin joululahjaksi, siitä saa ommeltua pehmolelun. Se pääsee mieheni "joulukorttiin". Nauratti nuo Home Made ja With Love-kyltit. Muistatteko ne täältä ja täältä?

Nyt on ihana kääriytyä vilttiin sohvalle ja hörppiä teetä. Se on ehkä paras harrastus. Valitsin nyt sellaista, jossa ei ole kofeiinia. Clipperin Detox-teessä ei ole teetä, vaan siinä on kehoa puhdistavia yrttejä. Tosin tätä teetä juon vain ihan maun ja huumaavan marjaisen tuoksun vuoksi. On muuten aika kiva joululahja. Katsokaapas näitä teelajikkeita on kyllä moneen makuun, jopa minulle. Tykkään myös Pukka -teestä, niissä on kivat pakkaukset, joten ne on jo leikeltynä askarteluissa.

MakroTex haasteen teemana oli: Harrastus . Tässä tuli varmaankin listattua harrastukseni, unohtuikohan jotain?

Muovailua keramiikkakurssilla

Virkistystä arkeen ja kivaa itsetehtyä käyttökeramiikkaa. 

Ensimmäinen savikipponi odottaa kuivumista. Kun syksy on harmaimmillaan, niin valoa viikkoihin tuo uusi harrastus. Keramiikkakurssi tarjoaa virkistystä ja vaikka sen tuikkukipon.

Syksyssä on jotakin mystiikkaa ja olen viimeaikoina yrittänyt kasvattaa luovaa minääni. Mammailun vastapainoksi on kivaa saada oma harrastus, jota saa harrastaa ilman että pieni kiipeää selässä tai on vaatimassa värikyniä käsistäni. Päätimme ystäväni kanssa lähteä muovailemaan, joo muovailemaan savea.

Ilmoittauduimme kansalaisopiston keramiikkakursille. Ensimmäinen kurssi oli nyt torstaina ja saimme sotkettua pienet kätösemme saveen. Me ollaan niin keramiikkakissoja! Ihanaa! 

Olimme ihan ulapalla koko hommasta. Onneksi opettajamme kertoi mitä saven kanssa tehdään, lähdimme ihan alkutekijöistä liikkeelle. Kamalinta kurssilla on oma kärsimättömyys, se hirveä halu päästä muovailemaan ja tekemään. Saimme savimöntit käsiimme ja ensimmäinen tehtävä oli muovata kuppi nipistely tekniikalla. Ihanaa, vähän kuin koulussa silloin pienenä.

Ihailin salaa viereisessä pöydässä istuneiden konkareiden kauniiksi muodostuvia esineitä, upeita.  Sitten tuijottelin kulmat kurtussa epämuotoista savimöykkyä siinä edessäni, siis tulevaa kuppiani. Täytyy muistaa että konkaritkin ovat aloittaneet joskus alusta epämääräisellä kupposella. Ja kuppikin on ihan hyvä kun sen maalaa.. Ei kun siis polttaa ja lasittaa. Katsotaan nyt.

Tein pyyheliinakylttejä, nämä voisivat olla hauskoja paikkakortteja hääpöydissä. Parin tunnin aikana saa monen monta nimeä tehtyä kerralla. Nämä menevät vielä uuniin ja näihin tulee kaunis lasite vielä päälle. Kivointa on että vieraat saavat kivat nimikyltit kotiin vietäväksi, omiin pyyhekoukkuihin.

Mietin että näistä kansalaisopistojen kursseista voisi olla hyötyä häiden järjestämisessä. Minulla on hirveä määrä asioita mitä pitää kurssilla saada tehtyä. Ihan siis kodin käyttökeramiikkaa. Olen ihan älyttömän innoissani.

Syksy tuo uusia tuulia muutenkin ja aikaa vietetään leikkipuistossa. Pitää osata nauttia tästä kuulaasta ajasta. Viimeksi leikkipuistotreffeille kaverini oli ottanut ison eväskorin mukaan ja söimme brunssin mukavasti leikkipuistossa. Olin todella otettu!

Aivan mahtavat leikkipuistoeväät! O-ou! Miten se dieetti?