Mitä mietteitä Kon Mari herätti? Tapahtuiko mitään?

Jokaisella on mielipide Kon Marista ja hamstrauksesta. Eikö vain?

Jokaisella tuntuu olevan mielipide Marie Kondon Kon Mari Siivouksen elämänmullistava taika-kirjasta. Tässä kertomus siitä miten meillä lähti maritus käyntiin. Ainakin sohva sai uuden elämän. 

Hankin Kon Mari-kirjan kirjaston seutuvarauksella. Sain sen kotiin vajaassa viikossa. Jyväskylän kirjastossa oli tälle kirjalle jo 17 varausta ja jonottaminen olisi niihin kestänyt hurjan kauan.

Tänä keväänä minun piti lukea Kon Mari jo ennen muuttoa, mutta päädyin silloin vain perehtymään aiheeseen lehtijutuista ja blogeista. Muuton yhteydessä kävin kaikki tavarat läpi ja heitin kaikkea mahdollista menemään. Meinasin tilata kaappiin vetolaatikoita ja suunnitella paikkoja lisää tavaroille, puhua marittamisesta kahvipöydässä, vaikka kirjaa en ollut nähnytkään. Kuinka moni muuten tilasi ne vetolaatikot, vaikka ei lukenut kirjaa loppuun?

Nyt kun imaisin kirjan kahdessa päivässä, niin alkoi vaivaamaan, että ehkä olisi pitänyt perehtyä tavarasta luopumiseen tarkemmin. Muuten kirjan monet jutut tuntuivat aika tutuilta.

Meillä on tavaroille ollut aina joku paikka, sillä hamstraaminen on pysynyt jollakin lailla kuosissa. Oma ostelu päättyi, kun aloin tulemaan todella krantuksi, kun kaikkea ei voi saada mahtumaan. Siihen mitä oikeasti halusin ei ollut varaa, niin sitä helposti pärjäsi ilman.  Halpa versio ei tuottanut hankittaessa tai saadessa sitä samaa mielihyvää ja olisi vienyt tilan joltain ihanalta. Tuntui turhalta, vaikka jotakin olisi oikeasti tarvinnut. Arvatkaapa miltä tuntui saada lahjoja?

Muutossakin keräsin samaan liittyviä tavaroita yhteen ja sitä kautta tavarat menivät nopeasti uusille paikoilleen.  Nyt kun luin kirjan aloin miettimään omaa suhdettani tavaroihin. Kirjassa loppujen lopuksi oli kaiken sen poisheittämisen jälkeen  ideana luoda suhde omiin tavaroihin, jotta niistä pitäisi parempaa huolta ja tietäisi missä ne kotona lepäävät. Tajusin että minulla on ollut paremmat suhteet tavaroihini, kuin moniin läheisiin. Kuulostaa aika hurjalta, mutta kai hamstraajalle tavara tuo sitä turvallisuuden tunnetta. Muutossa rakkaat tavarat oli pesty ja pakattu todella huolella. Ei ihme että stressasin tuosta pakkaamisesta. 

Toisaalta osaa tavaraa kohtelin todella välinpitämättömästi, koko varasto olisi kirjankin mukaan joutanut ihan oikeasti kierrätykseen. Ja varmaankin se olisi hyvä käydä pian taas läpi. Pakatessani tulin lähestulkoon ottaneeni jokaisen tavaran käsiini ainakin kerran ja miettineen säilytänkö. Olisi varmaan pitänyt kysyä tuotatko sinä minulle iloa, sillä voi olla varma että autosta ja talvirenkaista lähtien olisi moni juttu saanut lähteä.

Kirjan mukaan minulla piti olla myös joku päämäärä. Ajatuksena minulla oli vain iso makuuhuone isolla sängyllä, iso ruokapöytä ja vaalea olohuone. Makuuhuone on jo kunnossa, mutta vaalean olohuoneen kanssa on vähän niin ja näin. Tajusin ettei minulla ole mihinkään oikeasti  iloa tuottavaan varaa. Ainut mihin ihastuisin maksaisi ihan liikaa. Hullua!  Eihän köyhällä ole varaa marittaa? Vai onko?

Olohuoneelle piti kyllä tehdä jotain. En edes uskaltanut kysyä sohvalta tuotatko sinä minulle iloa. Sohva kyllä vastaisi, että tuotan mutta olen jo vanha ja ruma. Onneksi keksin keinon sohvan kaunistamiseen ja tilasin Ellokselta sohvanpäällisen.  Minusta oli hyvä idea on hakea suhdetta tavaroihin uudelleen tuunaamalla, jotta ne tuottaisivat iloa vielä vähän pidempään. Moni tuunaus kyllä tuntuu ihan oikeastikin mukavammalta, kuin se massatavara kaupan hyllyllä.

Toivoin että meillä olisi vaalea olohuone, mutta vanha sohva ei tuosta enää uudeksi ja vaaleaksi muutu. Luettuani kirjan etsin tilaamani sohvanpäällisen viimein kaapista ja kokeilin tekisikö sohva nyt minut iloiseksi. Munat ovat keramiikkakurssin tuotoksia ja nekin tuottavat iloa ainakin pienelle. 

Vanha sohva koki muodonmuutoksen ja päämääräni mukaan olohuone muuttui vaaleammaksi. Ihan hyvä idea käyttää sohvanpäällistä. Päällinen on vielä pakkauksessa olon jälkeen rypyssä, mutta eiköhän se tuosta vielä oikene. Ellokselta saa nyt 40% alennuksen alekoodilla: 340502. Voimassa 20.10.2016 saakka. 

On tuossa Kon Marissa sulattelua ja tehtävää. Katsotaan pääsenkö koskaan luopumaan valokuvista, viikkaamaan sukkiani oikein tai hävittämään tilinauhojani. Tai että esimerkkini auttaisi perhosmiestä luopumaan omastaan. Täytyy antaa idean elää ja joku päivä aloittaa tavaroiden lajittelu oikein rytinällä tai unohtaa koko juttu. 

Ehkäpä pidän ajatusta yllä ja kannan kirjan mukaan taas rannalle, jotta saan ainakin mukavia rupatteluhetkiä tuntemattomien kanssa. Kaikilla tuntuu olevan siitä joku mielipide.  Minulle päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että Kondo saa eniten iloa tavaroista vain silloin, kun hän keksii, että hän saa heittää ne pois. Ihan hirveä määrä jätettä. Toivon että kirja on tuonut moniin koteihin viisautta ja enemmän ajatusta osteluun ja tuunaukseen, sen sijaan että tavaraa heitettäisiin jo pian hukkaan ilon loppuessa. Ihastuminen tyhjään tilaan, saattaa toisaalta muuttaa ostohalua ja ehkäpä alkurytinän jälkeen jätemäärä häviää olemattomiin. Toivotaan näin.

Kiusallani mietin käytetäänkö menetelmää myös häiden vieraslistassa tai ihmissuhteista? Sanoa bye, bye,  kun toinen ei tuota enää iloa. Saisin kyllä elää yksin purkkieni kanssa lopun elämäni.

Kuten jo aiemmin kerroin ruokapöydälle ja näille tuoleille on kertynyt ihan liikaa tunnearvoa. Ne estävät minua hankkimasta toivomaani isoa pöytää. Onneksi ne tuottavat muuten iloa.

Voihan se olla ettei päällinen tuota iloa kauan. Se varmaan joutuu hyvin nopeasti pesukoneeseen, mutta parempi niin. Valkoista kangassohvaa on vaikeampi pestä. 

Uusi koti! Stressin täyteistä muuttoa

Kuvia uudesta kodista!

Miten stressi voi muuttaa pienetkin asiat jättimäisiksi ongelmiksi? Meidän muutto on nyt takana ja olo alkaa helpottaa. Ihana kun on uusi koti! 

Nyt voi alkaa taas keskittymään normaaliin arkeen. Masu alkaa olemaan jo aika lailla tiellä ja kävely muistuttaa ankan vaapuntaa. Stressi vaikuttaa myös sokereihin ja allergioiden puhkeamiseen. Nyt voin uskaltaustua jopa sokerirasitustestiin. Kyllä tämä tästä.

Meillä on nyt uusi koti ja viimeinkin stressi alkaa hellittämään. Takana on hirveä määrä pakkaamista, pölyä, poisheitettyä tavaraa ja hukattuja muistoja himohamstraajan kodista. 

En todellakaan tiennyt miten hirveän stressin voi yksi muutto aiheuttaa. Ehkä sen aiheutti se ettei itse pystynyt täysipainoisesti kantamaan tavaraa ulos mahani kanssa ja asioita ei pystynyt vain hoitamaan pois. Stressi aiheutti sen että pienistä vastoinkäymisistä alkoi päässäni kasvamaa  elämää suurempia ongelmia. Oliko muinaisten asukkaiden pesukone aiheuttanut pahankin kosteusvaurion? Missä on rappuihin turvaportit? Autossa on vielä talvirenkaat! APUA!  Ja ette uskokaan miten paljon väärässä kohtaa seinää loppuva tapetti voi aiheuttaa mielipahaa, kun se jäi päähän pyörimään. Ajatella, aloin jo inhoamaan uutta kotia ja muuttoa.

Jos joku nyt suunnittelee muuttoa ennen häitä tai jotakin muuta yhtä stressaavaa tapahtumaa, niin voin sanoa että jätä asia toisten hoidettavaksi tai sitten siirrä tulevaisuuteen. Stressi vie ilon hyvinkin onnistuneista jutuista. Ihan hullua!

Nyt kun istun sohvalla kahvikupin kanssa ja tuijotan tyhjiä pahvilaatikoita ja mietin samalla keittiön verhotilannetta, niin voin hymyillä miten hyvin lopulta kaikki meni. Asunto on tosi ihana! Pienellä on pihassa paljon kavereita, taloyhtiöstä löytyy pesutupa ja niitä turvaporttejakin asennetaan juuri. Muutto meni hienosti kahdessa päivässä ja saimme ihania auttamaan. Tavaratkin jäivät uuteen kotiin lähelle paikkaansa, joten purkaminen oli helppoa. Muutto meni oikeasti tosi hyvin! Nyt ei ahdista mikään vaikka autossakin on talvirenkaat ja sokerirasitustestikin on tulossa. Ainut mikä vähän hiertää on tämä flunssa ja ääntä ei meinaa aamulla tulla ollenkaan. Henki ei meinaa kulkea, eiköhän sade huuhdo tänään koivupölytkin pois kiusaamasta. 

Hitsi tästä asunnosta tulee kyllä vielä tosi kiva koti! Pikkuhiljaa!

Tältä näyttää meidän keittiö nyt. Tässä ihan luomuja kuvia uudesta kodista. En jaksanut lähteä blogia varten siistimään ja siivoilemaan. Käytän sen ajan suihkuun ja kuppiin kahvia.  

Tässä olohuone ja makuuhuone. Ihastuin tänään imuroidessani tuohon laminaattiin uudelleen. On se vaan niin hieno.

Elloksen alekoodi:

40% alennusta koodilla: 335456

Keittiön tuolit vankikarkureina, ihan täydellinen kangas taaperoperheeseen

Päällystin keittiön tuolit uudelleen markiisikankaalla

Keittiön vanhat tuolit ja pöytä saivat uudet raikkaat päälliset. Kangas on kestävää markiisikangasta joka hylkii likaa, vettä ja hometta. Kangas on siis ihan huippuvalinta taaperoperheeseen.

Vanhojen tuolien ilme muuttui ihan tyystin, mutta eivät menettäneet siltikään niiden kaunista vanhaa henkeä. Tuolit ovat keveät, kestävät ja umpipuuta.

Verhoilin keittiön tuolit raidallisella kankaalla. Mietit varmaan jo onko sisustusbloggaajien mustavalkoinen tyyli tarttunut minuunkin? Ehei! Löysin Eurokankaasta palan markiisikangasta kuudella eurolla alelaarista ja tuolit saivat uudet päälliset. Olen ihastunut markiisikankaan käyttöön verhoilussa, sillä kangas on tarpeeksi jämäkkää ja se hylkii, vettä, hometta ja likaa. Siis täydellinen kangas taaperoperheeseen.  Kun kankaan pesee ja silittää sen ominaisuudet palautuvat takaisin, lupaili myyjä. 

Kokeilen vielä pestä vanhat päälliset jos markiisikankaan ominaisuudet ja sappisaippua veisivät voiton tussista ja mustikasta. Onneksi uutta kangasta saa kuitenkin lisää, jos vankikarkuriraita alkaa kyllästyttämään ja tahrat eivät vanhuuttaan lähde irti.

Minusta on niin ihanaa saada raikastettua vanhoja huonekaluja ja samalla hakea vähän uutta tyyliä sitten sinne uuteenkin kotiin. Onneksi tekstiilejä vaihtamalla tyyli vaihtuu edullisesti ja tuolien istuinpäällisten vaihto on todella helppoa. En jaksanut edes ommella kangasta vaan leikkasin sopivat palat tuoleihin ja naputin nauloilla kiinni. Ihan tietoinen valinta. En  pelkää kankaan purkaantumista, sillä edelliset palat kestivät vuosia ilman ompelua. Katsotaan miten niille pesukoneessa käy.  

Pieni halusi taas kovasti auttaa. Hän osasi jo kovasti huitoa vasaralla, tosin äidin sormia. Sain lopulta pieni sylissäni naputeltua päälliset kiinni istuinlevyyn. Meni se niinkin. Pienen pöksyt löytyi lauantaina Lastenvaatekarnevaaleilta. 

Käytin naputteluun pieniä vanhoja nauloja, jotka irrotin vanhasta kankaasta. Muistaakseni pienet naulat ovat peräisin isomummin kernikangasverhoilusta. Näyttäisi siltä, kuin naulat olisivat käsin tehty.

Olen yrittänyt pakkailla ja tehdä muuttoa, mutta jotenkin tuntuu että uusi asunto on jo valmiiksi täynnä vastoinkäymisiä. Muutto siirtyi kahdella viikolla ja aina tulee vastaan jotakin sellaista mistä minun ei oikeasti tarvitsisi edes murehtia. Palaan niihin ehkä myöhemmin, niellään  nyt ensin, kuvataan sitten. Olemme käyneet uuden asunnon pihalla leikkimässä ja pieni on ainakin ollut tosi tyytyväinen. Siellä odottaa paljon uusia kavereita ja valoisa hiekkalaatikko, niin ja minulla on siellä ihan oikea kukkapenkki.

Saa nähdä miten pitkään nämä päälliset saavat tuolien päällä olla. Meillä on ehtinyt olemaan jo mustikkavaaratilanteita uusienkin kanssa.

Hih, huomasin kuvatessani että maha alkaa olemaan jo tiellä. 

Tuolit sopivat hyvin myös uuden lampun kanssa. Varmaan ihan sattumalta.

Huomio huomio! Jos olet nähnyt tämmöisen pöydän ja tuolit myynnissä jossakin laita viestiä. Tarvitsemme suuremman pöydän, mutta en raaski luopua omastani. Pöytä on isomummin peruja ja minulle jo hyvin rakas. Keksin, että jos näitä olisi kaksi peräkkäin se saattaisi toimia meillä enemmän kuin hyvin. Eikö ole hyvä idea?

Eikö olekin kauniit tuolit? Onko jollakin tietoa missä nämä voisivat olla valmistettu? Olisi ihana saada näitä lisää. Ilmoittele jos jossain tulee vastaan! 

Muutto ja maailman paras patja!

Ihanaa päästä muuttamaan. Vaikka uusi kotimme ei ole näin "romanttinen", niin siellä on tilaa uudelle sängylle. 

Heinolan kylpylän vieressä oli aika romanttinen paikka kuvaamiseen. Pensaskuja sopisi vaikka hääkuviin. 

Ihanaa, ihanaa ihanaa me päästään muuttamaan ja saan viimein nukkua kunnolla! 

Meillä on ollut asunto pitkään hakusessa ja nyt varmistui, että pian saamme uuden kodin avaimet käteen jossa pienelläkin on oma huone. Olen niin helpottunut tästä uudesta käänteestä ja saamme viimein kotimme hamsterikäytävät tyhjennettyä tilavampaan asuntoon.

Olemme kituuttaneet pienessä kaksiossa jo kuusi vuotta ja nyt voin sanoa, että jokainen kuukausi on ollut säästöä. Vuokra taitaa olla kyllä isoin asia missä voi säästää satasia kuukausittain. Nyt kyllä tuntuu niin ihanalle saada tilaa! Ainut huono puoli uudessa asunnossa on, että se on kahdessa kerroksessa ja pieni oli niin innoissaan rappusista. Oi voi!

Kun sain jonkinlaisen varmistuksen asunnosta ryntäsimme heti sänkykauppaan ja tilasin uuteen kotiin ISON sängyn! Hypin tasajalkaa kun satuin löytämään Askon poistokasasta ihan mahtavan petauspatjan poistohintaan, siinä oli muutama pölytahra, jotka saisin pestyä pois sappisaippualla. Se oli minulla haaveena saada uuteenkin sänkyyn, mutta hinta vähän hirvitti.  Meillä on ollut sama avaruusteknologiapatja jo vanhassa sängyssä ja sen idea on että patja muotoutuu lämmön avulla nukkujan muotoihin ja tukee nukkujaa asennosta riippumatta. Ihana patja selkäkipuisille ja se parantaa huononkin sängyn mukavuutta huomattavasti. Uusi sänky on kyllä paras ikinä ja arvatkaapa miltä se tuntui kun testasin sänkyä uuden superpetauspatjan kanssa? Tunsin olevani kuin se prinsessa ilman hernettä prinsessa ja herne sadussa.

Meillä on ollut käytössä isäni teettämä 120 cm leveä puusänky, josta en raaski luopua ikinä. On aika hurjaa miten kiintyy liiaksi esineisiin ja käyttää niitä kuitenkin, vaikka ollaan jo mukavuusalueen ulkopuolella. Sänky menee nyt pienen huoneeseen  ja siinähän tyttö on jo oppinut muutenkin nukkumaan.

Koska liian paljon hyvää tapahtuu yhtäaikaa, niin jo Murphyn lakikin jo sanoo että sille pitää olla vastapainoa. Me saimme pienen kanssa vatsataudin ja en edes muista milloin on viimeksi tullut halailtua pönttöä. Oksennusta oli kaikkialla. Veto on ollut poissa ja vieläkin on vähän vellova olo. Nyt on pyykit pesty ja lattiat desinfioitu, joten pöpövaaraa meillä ei varmaa  enää ole. Muistakaa pestä käsiä, kun tulette kaupasta ja ennen ruokailua. Tältäkin olisi varmaan  säästytty.

Ei, ei emme ole muuttamassa kuvista huolimatta Heinolaan, vaan ihan tuohon lähelle.

Nyt ulkoilut ja kuvailut ovat jääneet nuhan, vatsataudin ja paperikiireiden kanssa vähemmälle. Onneksi koneelta löytyi kivoja kuvia Heinolasta.  Pensaskuja löytyy ihan Heinolan vanhan kirjaston vierestä.

No kohta saamme koko perhe nukkua makoisasti.