Kurkistus Iloiseen kangaskauppaan! Kangasherkkuja nyt Jyväskylässä!

Kävin tutustumassa lauantaina Jyväskylän Forumiin avattavaan Iloiseen kangaskauppaan. Kauppa on kuin karkkipuoti kankaita rakastaville. Ja siellä pitää käydä nyt heti sillä kauppa on auki vain viikon!  Kurkkaa jo nyt mitä kaupasta löytyy! 

Pilpolla on myynnissä ihanaa Flamingo-trikoota. 

Majapuulta oli vaikka mitä! 

  

Kuin kangashullun karkkikauppa!

Pääsin kurkistamaan ennen avajaisia Jyväskylän Forumissa avattavaan Iloiseen kangaskauppaan. Silmät olivat tippua päästä, kun kaikki suosikkikankaani oli aseteltu kauniisiin pinoihin isoon myymälään. Teki mieli vain kietoutua niihin kaikkiin ja vähintäänkin silitellä.  Ihan hullun hieno kangasholistin karkkikauppa!

Design kaverit olivat koonneet nyt kangaspop-upin jossa oli kangasherkkuja  Helliniltä, Roolta, Kikapilta, Samsukalta, Majapuulta, Ahoylta, Mereeniltä ja monelta muulta joita ei tähän samaan hengen vetoon saa lueteltua. Pop-Up on vain lyhyen aikaan 20-28.102018,  joten nyt on hyvä hypätä autoon ja kurvata kohti Jyväskylään joka näyttäisi ainakin hetkellisesti olevan  kangasmekka.

Suosittelen käymään ja ottamaan nenäliinan mukaan, jolla voi pyyhkiä kuolaa suupielistä. Tästä on pakko tykätä!

Kurkkaa vielä Instassa kauppakierros! Pääset sinne tästä!


Iloisen kangaskaupan aukioloajan ohjelman ja arvonnat löydät täältä!  Klikkaa tästä! 

Ahoy on tuttu Weecosilta ja näitä paloja ei saa mistään muualta. 

Roolta oli minun kuosisuosikit. 

Oma rakastumiseni oli Sokrun Kikapille suunnittelema yökkönen ja Hellinin silityskuvat. Ne näkyvät Instan videossa. 

Kiertelyä Kädentaidot -ja Antiikkimessuilla

Ihastuksia ja löytöjä!

Tiedättekö mikä on pahin yhdistelmä himohamstraajalle? Kädentaito, Antiikki ja keräily ja Hyvinvointimessut olivat samaan aikaan Jyväskylässä. Hienot messut! Tuli paljon uusia ideoita, esillä oli kauniita käsitöitä, hyviä materiaaleja ja taitavia tekijöitä. Pöytien ympärillä pyöri paljon harrastajia ja mietin olenko nähnyt tuon ja tuon eri facebook-ryhmissä.

Vanja Sealla on ihania neuloksia ja hieman jäi harmittamaan etten ostanut kangasta tunikaan. Nämä kankaat ovat paksua neulosta ja niistä syntyisi kaunis tunikaneule. Pitää käydä häntä katsomassa Fiskarssissa, kun sinne päin osuu tai tilata pala nettikaupasta. Ihana räyh-kisu! 

Kauneven ihanat kissahousut ja kuosin suunnittelussa on ollut mukana myös ekaluokkalaisia. Niin söpöt! Kauneve löytyy myös Weecosista! 

Oma koukutukseni oli kankaat ja ihastuin kissakouseihin! Niitä oli  Kaunevelta klik ja Vanja Sealta klik. Olen niin innoissani siitä miten uusia kuoseja luomupuuvillassa pulpahtehtelee joka puolelle ja miten valtavasti on valikoimaa kotimaisissa lastenvaatteissa ja varsinkin jos tekee itse.

 Voi apua, onko minulla ompelukuumeen lisäksi kissakuume?

Nuppu Print Companyn kankaat, kortit ja pussukat olivat niin ihania. En oikein osannut valita, minkä kukkasen ottaisi.. 

Olin kuin karkkikaupassa. Mitä te olisitte valinneet! Nuo PaaPiin-kuosit ovat niin söpöjä! 

 Nuppu Print Comppanylla klik oli oma kaunis osasto ja sieltä oli pakko ostaa ainakin yksi pieni kangaspala. Nupun kuosit taitavat olla uusi Letti, sillä kukkia näkyy nyt joka puolella. Pieni jo tilasi itselleen mekon Nupun kankaasta. ♡ Kyllä äiti tekee!

Indie Fabricsin osastolla kävin moikkaamassa PaaPiin klik Anniina Isokoskea, häntä haastattelin lehtijuttuun aikaisemmin.  Heidänkin osasto oli kuin karkkikauppa, jossa oli hyvät messualennukset. Linkkaan jutun Facebookkiin, niin voitte kurkata sen sieltä!

Mitä uutta? Uusin löytö oli korkkikangas, josta voi ommella laukkuja, tyynynpäällisiä, lippiksiä ja mitä nyt sattuu keksimään. Sain rullan Ullakalta klik testaukseen. Päässä pyörii niin monta juttua mitä tuosta kankaasta voisikaan tehdä. Se toimii niin hyvin modernin skandinaavisen sisustuksen aallossa. Kangas tulee myyntiin verkkokauppaan näinä päivinä.

Sitten ihastuin munien maalaukseen. Ylin kuva on juuri noista Pisanka-munista. Jyväskylässä on ihan oma munien maalausryhmä Taitokeskuksessa klik torstaisin. Syvä huokaus, tuo tekniikka soveltuu niin moneen!

Yksi suosikkiosastoistani on vanhan rouvan ylläpitämä, josta löytyy vanhan ajan käsityötarvikkeita. Ostin häneltä pitsin joka on kiertänyt häissä, ristiäisissä ja monissa jutuissa mukana. Nyt ostin lisää pieniä pitsejä joita raaskin ommella tyttöjen mekkoihin. Niin ja nuo napit! Hänellä on usein osasto eri messuilla Jyväskylässä. 

Mitä sinä ompelisit korkkikankaasta? Kangasta myytiin 50-70 cm paloina ja sitä voi tiedustella Ullakalta klik*. 

Viereisessä hallissa oli myös antiikkimessut, jossa oli vielä suomalaista designiä, keräilyharvinaisuuksia ja sitä antiikkia. Jäin juttelemaan myyjälle ja mies kertoi että oli kerännyt kaikkea mahdollista kallista, kaunista ja nyt viimein hän huomasi, ettei niitä enää tarvitsekaan. Hän myi niitä yksitellen pois kaiken sen keräilyn jälkeen. Suuri määrä aikaa, tilaa ja tietysti rahaa kiinni tavarassa.

Mihin sitä oikeasti tarvitsisi 2500 euron lautasta? Ehkäpä rahalla voisi saada muunlaistakin onnea. Kaipiaisen lautaset olivat kadehdittavan kauniita ja kyllä haluaisin sellaisen vielä joskus. Onneksi minulla on kuva jota voin ihastella, mutta onhan se erilainen kuin se tunne, että omistaa jotain. Vai onko?

Niin ja ne Nanny Stillin Harlekiinit! Voi ihanuus!

Birger Kaipiaisen Duetto-lautanen. Myyjällä oli näitä isompinakin. 

Nämä ovat oma päiväuneni! Nanny Stillin Harlekiinit, jouduin jättämään heidät osastolle. Hei, hei kaunokaiset ehkä me näemme joskus!

Kurkkaa mitä kotiin lähti instan puolella ja millaisella asulla käytiin virpomassa! Klikkaa instaan!

Kirppislöytö ja Iittalan lasitakuu

Meille kotiutui Konstantin Grcic Relations -kaatimet

Löysin kirpputorilta hienot Konstantin Grcic suunnittelemat Iittalan Relations-kaatimet. Mies toi niihin kauniita  kirsikkapuun oksia.

Relations-vaasi olikin shakeri ja nyt etsinkin nihin paria juomalasia. Kävisiköhän Aino Aalto?

Löysin ihanat kirkkaat maljakot kirpparilta. Kotona etsiskelin tietoa maljakoista, mutta ne olivatkin Konstantin Grcic:n vuonna 1999 Iittalalle suunnittelemat Relations shakerit tai kaatimet. Kaatimeen pitäisi kuulua saman sarjan juomalasi, jolloin kaadin muuttuu shakeriksi. Kätevää. Juomalasia ei tosin löytynyt. Hintakaan ei ollut paha 10 e kappaleelta.

Ihailin vaasin muotoa ja miten uudelle ja laadukkaalle se tuntui käsissä. Hyllyssä oli myös toinen. Halusin saada ne ehdottomasti meille Lantern vaasin kaveriksi. Ei olla vähään aikaan kirpparilla pyörittykkään, mutta teki mieli saada jotain maalattavaa. Maalattavaa ei löytynyt, mutta onhan kirkkaat maljakot tosi kivat! 

Mieheni toi Prismasta kirsikkapuun oksia vaaseihin. Nyt on mennyt jo muutama päivä ja olemme odottaneet kukkien avautumista. Nyt kukat ovat nupullaan ja kukkia odotetaan avautuvan minä hetkenä hyvänsä. Mietin että olisiko pitänyt katkaista myös  pari oksaa omenapuusta odottamaan aukeamista, onhan nyt pakkastakin? Kauniita!

Kirsikat ovat nupuillaan. 

Iittalan maljakot sopivat hyvin skandinaaviseen tyyliin. 

Iittalan laseissa viimeksi iloa tuotti Aino Aalto-lasini, jotka pesukoneessa rikkimenemisen jälkeen sain korvattua Iittalan kaupassa uusilla. Ajatella lasissa oli takuu! Niihin oli jäänyt jokin jännite ja pesukoneessa lasit poksahtivat rikki. Palokan Iittala Outlet-kaupassa myyjät lohduttivat, että tuo ihmeessä näytille niin katsotaan. Tosiaan laseihini oli jäänyt tuo jännite. Onneksi olin säästänyt rikki menneitä laseja, enkä heittänyt niitä jo menemään. Mistä muusta lasista saisi uuden tilalle jos se menisi rikki  jännitteen takia pesukoneessa? Siis astianpesukoneessa.

Päätin joskus nuoruudessani, että ostan meille ainoastaan Iittalan, Riihimäen tai Nuutajärven laseja, jotta kaapit eivät täyttyisi eri parisilla lasitavaralla. Minusta on ihanaa, että lasejani valmistetaan edelleen Iittalassa Lasimäellä. Kävimme siellä Aulanko-reissulla ihailemassa vanhaan lasitehdasrakennusta ja suljettua lasimuseon ovea. En tiedä olisiko museossa ollut jotakin uutta kotimaiseen lasiin jo nuorena ihastuneelle. 

Tiesittekö muuten, että Iittalan ja Arabian Suomessa valmistetut lasit tunnistaa nyt pohjan tarrasta, jossa lukee Made in Finland? Pitäisiköhän ne tarrat säilyttää?

Viikolla pääsee  Iittalan lasitehtaalle katsomaan lasin valmistusta. Osuimme Iittalaan huonoon aikaan ja tehdasta ihailtiin vain ulkoa päin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Esittelyssä rakkaat Kaj Frankin lokerikkovadit. 

Himohamstraajan paljastuksia: Riihimäen lasin Kotilasi-tölkit.  

Kierrätettyä Desingnia : Kaj Franck Lokerikkovati 1957

Aikaa kestäviä lahjatoiveita

Suomalainen desing on kierrätettynäkin kaunista katseltavaa. Tässä Arabian Kaj Franckin suunnittelemat lokerikkovadit vuodelta 1957. Voiko lahjan ostaa kirpputorilta? 

Upeita! Huokaisen taas kerran, kun avaan huolellisesti pakatun laatikon. Siellä asustavat ihanaiset aarteeni Arabian vanhat lokerikkovadit. Minulla on Kaj Franckin vuonna 1957 suunnittelemia lokerikkovateja kolme. Minusta upeimpia ovat ovaalin malliset lokerikkovadit ja ne näyttävät vieläkin sille, että ne olisi vasta viime vuosina suunniteltu. 

Ihastuin vateihin antiikkimessuilla ja monen  mutkan kautta sain itsellenikin kauniin kolmikon omaksi. Ne koristivat ristiäisissä tarjoilupöytää ja niitä on hyvä välillä ottaa käyttöön ja pakata takaisin taaperon kestävään piiloon. Designin arvo säilyy, mikäli ne pysyvät ehjinä.

Ihailen näiden Arabian vatien muotoilua, joka kerta ne nähdessäni. Käytettyjen Arabian esineiden hyvä puoli on siinä että ne ovat valmistettu Suomessa. Arabia valmistaa uudet tuotteensa ulkomailla.

Mietimme häitä suunnitellessa, että olisi upeaa saada suomalaista kierrätettyä designia lahjaksi. Hanke kaatui siihen, että lahjan antajien tulisi tietää mitä ostaa kirpputorin syövereistä. Olisihan se ollut mukavaa tunnistaa esineitä kirpparikuvien perusteella, mutta kuinka moni olisi kehdannut tunnistusapua pyytää?  Pieni tavaramuseomme olisi varmaan saumojaan  myöten tursunnut pieniä pahvilaatikoita, joihin olisin esineet kuitenkin piilottanut. 

Mitä itse olette mieltä kierrätetyistä lahjoista? Minusta kaunis ja arvokas kirpputorilta ostettu keräilyesine, olisi aivan mahtava lahja. Varsinkin jos lahjan antaja tuntee saajan keräilyhimot. Oi, oi, miten olisi ollut ihanaa saada lahjaksi, vaikka  Aurinkopullo tai Fauna-malja. Muuten en ole niinkään kierrätetyn tavaran ystävä, onhan sitä tavaraa varmaan kaikilla omat museot täynnä. Ehkä ennen tavaroiden antamista arvostettiin enemmän, kun tavaraa oli saatavalla vähemmän ja kaikkea tarvittiin kun perustettiin sitä ensimmäistä kotia.  Silloin sitä hyppi onnessaan saadessaan  edes ne samanpariset murokulhot. 

Onneksi Lokerikkovateja saa uutenakin, jos kierrätetty lahja ei tunnu omalta. Onko teidän häälahjalistassa Kaj Franckin Lokerikkovati, sen voi ostaa täältä?  

Kaj Franckin ovaaleja Lokerikkovateja on markkinoilla aika vähän, sillä sitä ei ole valmistettu aikoihin. Kukapa nyt näistä kaunokaisista luopuisi? Ne on kuin tehty pohjoiseen valoon.