Heiskan taiteilijakoti

Museoitu taiteilijakoti raottaa ovensa perjantaisin

90-luvulla museoidusta Heiskan taiteilijakodista löytyy paljon nähtävää ja ideoita omaankin sisustukseen. Uutta ja vanhaa on yhdistelty kotoisaksi paketiksi ja tyyli voisi olla ihan tätä päivää.

Keskellä valoisaa ja korkeaa huonetta roikkui tyylikäs rottinkikeinu, jossa oli nahkavyökiinnike. Se ja iso valkoinen paperivalaisin toivat modernia ilmettä 90-luvulla entiselleen jätettyyn huoneeseen.

Kävimme Heiskan taiteilijakodissa täällä Jyväskylässä. Satavuotias taiteilijakoti oli asuttanut Heiskan perhettä 90-luvulle saakka, jonka jälkeen  Vappu Heiska testamenttasi kodin irtaimistoineen kaupungille. Kaunis vanha talo nyt kesällä avoinna perjantaisin.  Oli kiva käydä kurkistamassa mieltä kutkuttaneeseen taloon ja Heiskan perheeseen.  Klikkaa museon sivulle! 

Taidetta on kaikkialla! 

Diagonaaliraidallinen muoviliina kävisi meillekin.  Ja varsinkin tuo kaunis Nanny Stillin Harlekiini-kaadin, Tamara Aladinin rengas ja Aalto-vaasi.  

Taloa oli rakentamassa 1912 Jonas Heiska ystävänsä Antti Halosen kanssa, jonka käsialaa on myös keskustan Halosen harmoonitehdas ja veljensä Pekka Halosen taiteilijakoti Halosenniemi.  Kuten taas sain huomata 1900-luvun alun taiteilijapiirit ovat olleet pienet. En muuta talon taiteilijoista tiedä kuin, että Jonas Heiskan töitä oli esillä Pariisin maailman näyttelyssä 1908.  Talossa asui hänen lisäkseen vaimonsa Maikki Heiska ja tyttärensä Vappu Heiska ja jokainen on jättänyt oman jälkensä taloon ja sen sisustukseen.

Jonas ja Vappu Heiskan kauniita töitä on seinillä runsaasti. Ihastelin Jonas heiskan töitä joissa esiintyy pieni vaalea tyttö. Varmaankin Vappu! Ja seiniin nojaavat työt kaipaisivat ihan oman näyttelyn, varsinkin Vapun inspiroivat tussityöt.

 Sieltä täältä pilkistää heidän ystäviltään saatuja teoksia. Silmäni kiinnittyi etenkin Outi Heiskasen kissa ja kiikkutuoli kuvaan. Ihana! Teki mieli käydä läpi huonekaluihin nojaavia taulupinoja ja nähdä ne kaikki. Talo on kuin galleria! 

Vappu Heiskan piirtämät muotokuvat tuijottivat katselijaa suoraan silmiin. Näiden upeiden tyynyjen katselu pisti miettimään, josko syksyllä tekisi pari ryijytyynyä.

Sininen toistuu myös kirjoissa.

Valtavan upea takka! Miksi takka pitää piilottaa, kun se voisi olla näin kaunis?

Vanhaa ja modernia tyyliä

Minua säväytti talon sisustus ja se miten taloon istui eri aikakaudet ja millaisia henkilökohtaisia tavaroita asukkaat olivat säästäneet. Tuntui että olisi tirkistellyt toisen ihmisen elämään. Moni juttu sopii nykypäivän sisustustrendeihin ja suosittu skandinaavinen ja moderni kerros 90-luvulta on kauniisti sulassa sovussa henkilökohtaisten aarteiden ja satavuotiaiden huonekalujen keskellä. Vappu oli ainakin rakastanut kissoja ja Marimekkoa ja mitä enemmän talossa kuljin ja pidin enemmän hänen tyylistään. Kotoista ja kiireetöntä!

Ajatella miten paljon toisen koti voikaan kertoa ihmisestä! Taloa kierrellessä tuntui, että koko perhe olisi tullut tutuksi samalla kertaa. Mietin jo, että voiko sanoa tuntevansa ihmistä jos ei ole käynyt hänen kotonaan.

Jotenkin tuntui, että olisi ollut tuttujen luona kylässä. Teki mieli hakea keittiöstä kupillinen teetä ja istahtaa pöydän ääreen rupattelemaan ja pyörittelemään sormissa kauan sitten maalin tuhrimia pensseleitä ja työstämään uusia ideoita. Tuntui haikealta lähteä pois. Onneksi sinne voi mennä uudelleenkin ja nähdä taas uusia juttuja! 

Nousimme rappuja pitkin yläkertaan, jossa oli lisää nähtävää.

Näitä rautalankahyllyjä olen nähnyt jossain..

Tauluja oli joka puolella. Vasemmalla Vappu Heiskan omakuva.

Upeita! 

Vappu oli tehnyt tästä tilasta ateljeen itselleen ja maalannut seinät ja lattiat valkoisekai. Koti tulvi valoa.

Talossa oli pieni lehteri, jonne pääsi kahdesta eri suunnasta. Verhot vain eteen, niin vieraat saavat vähän yksityisyyttä.

Minulla oli päällä itse suunniteltu ja ommeltu ihana  Sydäntalvi-maksimekko. Kankaan sain Nuppu Print Companyltä klik*. 

Kramsunkatu

Instagram tiliäni seuraava huomasi, että kävimme myös saman kadun varrella uudessa Teeleidissä nauttimassa kesäisestä joutilaisuudesta ihan kahdestaan. Olen hurahtanut Instagramin tarinoihin ja videokuvaa näkyy nyt vielä hetken molemmista paikoista. Ihana paikka Teeleidille!

Perjantai on hyvä päivä pienelle määrälle kulttuuria ja hyvää teetä!  

Keramiikkataidetta Höyrygalleriassa Korpilahden satamassa

Pikainen päiväretki teki hyvää 

Kävimme tutustumassa Liisa Louhiala-Pärnäsen ja Ulla Harjun taidekeramiikkaan vanhaan höyrysahaan rakennetussa Höyrygalleriassa. Galleria ei ole kaukana sillä elokuinen tuuli pöllytti hiuksiamme Korpilahden satamassa Päijänteen rannalla. Satama on mukava retkikohde laiskan päivän ratoksi.

Höyrygallerian yläkerta on omistettu näyttelyille ja alakerrassa toimii Emalipuun ihana taidemyymälä. Ajatella että satavuotta sitten tässä rakennuksessa on ollut valtava höyrykone sahakoneiden sydämenä.

Kävimme piristämässä arkea Korpilahden satamassa. Kaunis pieni satama ja Päijänteen eteläisempi tuulahdus piristivät vähän kodin vangiksi jäänyttä äitiä. Muistelin, että Korpilahden satamassa on Höyrygalleria, jossa on aika ajoin ihania näyttelyitä. Nyt siellä alkoi sopivasti Yhdessä jaettua-näyttely, jossa oli esillä  Liisa Louhiala-Pärnäsen ja Ulla Harjun taidekeramiikkaa. 

Olipa ihana näyttely, josta oikein imi inspiraatiota tulevaa keramiikkasyksyä varten. Näyttelyssä oli ihana uppoutua kauniiseen muotoiluun ja samalla yrittäen arvata miten teokset oli luotu. Hauska oli huomata miten kahden eri taiteilijan tyylit sopivat niin hyvin toisilleen, mutta silti ilman nimilappujakin erotti kummalle työ kuului. Ehkä. Oli mukava miettiä mistä inspiraatiot eri töihin olivat saaneet alkunsa ja mikä oli toiminut innoittajana. Kauniita! Nyt melkein odottaa innolla kansalaisopiston keramiikkakurssille pääsyä. Tosin en usko koskaan pääseväni vuosienkaan työn jälkeen samaan tasoon, kuin näillä naisilla.

Ihana idea yhdistää musta savi ja kuin kääretortusta tursuava kermainen lasite. 

Yksinkertaisen kaunista muotokieltä, kiehtovia lasiteratkaisuja  ja kuvansiirtomenetelmää. 

Ihastelin näitä relieffejä. Hauska kun esineistä on jäänyt haamut lasitteen pintaan.

Shakki!

Katsoin ensin että ompa kauniit pahkahyllyt ja sitten oli katsottava tarkemmin. Eläväinen pinta melkein huutaa koskettamaan tuntuuko esine kylmälle vai lämpimälle. Jätin koskematta. 

Höyrygallerian alakerrassa on myös ihana Emalipuu-puoti täynnä kaikkea kaunista käsitöitä ja taidetta. Tai voiko niitä edes erotella? Purin hammasta, jotta en olisi sortunut hormonihuumassa ostamaan kaikkea. Melkein sorruin. Höyrygalleria on jo itsessään kiva nähtävyys. Rakennus on tehty 1900-luvulla höyrykäyttöiseksi sahaksi ja vanha tiilirakennus toimi sen voimalana. 

Korpilahden satamassa on myös leikkipuisto, johon sain pienen ja iskän hetkeksi parkkiin, jotta itse pääsin gaĺleriaan. Kaunis kerta kaikkiaan tuo satama. Kävimme viereisessä ravintolassa salaatilla. 

Ihana uusi elämä tällä vanhalla sahalla ja kaunis muisto kauniilta ajalta. Höyrykoneesta tuli mieleen että tämän sahan rakentamisvuonna Pohjoismaiden suurin höyrykone oli Tampereen Finlaysonilla. Kävimme viime kesänä ihastelemassa niitä,  

Korpilahden satamassa on kauniit kukkaistutukset. Tuuli on alkanut tuntua kylmälle, siinä on mukana jo syksyä. Elokuu ja kesä on pian ohi.

Korpilahden satamassa on myös mukava leikkipuisto. Sinne pieni ja iskä jäivät mielellään leikkimään, kun minä kävin kurkistamassa galleriaan. 

Minun pieni kaksi viikkoa vanha kesäheinä otti päiväunia meidän mukana. Hänestä ei ollut nyt taidekriitikoksi, sillä pikkuruinen nukkui kiltisti koko reissun.

Pieni pääsi ihastelemaan purjeveneitä, jotka pysähtyivät satamaan kahville. Hei hei! 

Osallistun näillä kuvilla Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on: Elokuu. Nämä kuvat oli otettu kännykkäkameralla, sillä lähtökiireessä kamera unohtui kotiin. Hyvä niin!