Ihmisvaatteissa raskauden jälkeen

Arvaa kuka huijasi KonMaria?

Millainen vaate peittää sopivasti ongelmakohtia ja samalla tuo muodot esiin? Nyt on ohjelmassa sopivien ja mukavien vaatteiden etsintää raskauden jälkeen ja esittelyssä paikka jossa on raikkaita kevätvaatteita myös isossa koossa. Niin ja hys! Huijasin Konmaria! 

Jacuard-kuvioinen neule klik* on ihana sisäpuoleltakin. Jos poistaisin laput voisin pitää neuletta myös toisin päin, kun neule on sisältäkin siististi tehty. Tummansininen ja valkoinen ovat ihan minun suosikkeja!

Kaipasin kevääksi jotain ihmisvaatetta, sellaista helppoa ja raikasta päällepantavaa, kun lähtee ihmisten ilmoille.  Hakusessa oli jotain maharötkön peittävää ja jossa vartalo ei näytä ihan valtavalta. Tuli hyvään saumaan Cellbesiltä blogiyhteistyöpyyntö ja sain heiltä kauniin jacuard-kuvioisen neuleen klik*. Ihastuin sen kuvioon ja siihen että kuvio on neuleessa myös sisäpuolella. Tykkään kovasti neuleen mallista joka peittää juuri niitä ongelmakohtia, mutta samalla korostaa vyötäröä.

Kiva huomata, että Cellbesiltä löytyy muitakin nättejä ja raikkaita vaatteita. Osa vaatteista on vähän vanhemmille tarkoitettuja. Mietin jo aluksi, että en minä nyt niin täti vielä ole, mutta huomasin että kivat vaatteet hukkuvat nettikaupan isoon valikoimaan. Happy Holly-sarjassa klik* oli monta nättiä juttua minullekin ja vielä isoja kokoja! Oma neuleeni on 38/40, mutta tunnen suurta iloa jos isoja kokoja löytyy hyvännäköisistä vaatteista.

Harmittelin, että siellä olisi ollut myös kauniita äitiysvaatteita klik*, mutta nyt ne tosiaan ovat minulle jo liian myöhäisiä.

Neuleen pitkät helmat peittävät sopivasti levenneitä reisiä ja leikkaus korostaa vyötäröä. Kiva neulemalli minun makuun.

Olen vaatteiden kanssa kranttu ja moni vaate jää ostamatta, mutta sitten en raaski niistä luopua. On pakko tunnustaa että huijasin KonMaria. Siivosin vaatekaappini raskausaikana niin, että siellä oli vain minulle iloa tuottavia vaatteita. Loput piilotin vakuumipussiin kymmenien henkarissa roikkuvien mekkojen alle. Mietin, että olen kuitenkin sitten normaaliin palattuani ihan eri ihminen ja ne piilotetut vaatteet tuottavat iloa ihan erilailla, kun ne mahtuvat taas päälle.

 Nyt voin hyppiä ilmaan, sillä ennen raskautta ostetut pöksyt mahtuvat taas jalkaan. Jippii! No jaa, onhan siitä jo seitsemän kuukautta. Ilmeisesti nyt pitää ottaa siis härkää sarvista ja miettiä vakuumipussitettujen vaatteiden lopullinen kohtalo ennen kuin täytän kaappini uusilla. Yritän siirtää hommaa päivittäin. Se on niin työlästä kysyä yksitellen jokaiselta vaatteelta tuotatko sinä minulle iloa, mutta uskon että se on nyt helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla.

Nyt kun hommaa ei ole tehnyt, niin tekee mieli ostaa kaikkea, kun kaapissa ei ole "mitään". Olen päättänyt, että kaappiini tulee vain kauniita vaatteita, joissa tunnen itseni kauniiksi ja tietenkin rakkaita juoksutrikoita. Hauska nähdä mitä kaappiin todella jää. Varmaan kaikkea raidallista, tumman sinistä ja ainakin yksi jacuard-kuvioinen neule.

Ehkä sitten huomenna..

Näiden asukuvien kanssa aloin tuntemaan itseni jo ihan oikeaksi bloggaajaksi. 

Löysin sattumalta Kaffen valkoisen t-paidan. Sitä en ole vielä uskaltanut sosekaaoksessa käyttää. Sen kuvio sattui juuri sopivasti neuleeseen.

Kaikki nämä kuvat on ottanut  Viivi Kuusela.  Asukuvien otto oli ihan kivaa talvilomatekemistä. Kiitos Cellbes kauniista neuleesta ja kiitos Viiville hienoista kuvistaa! 

Sattuipa sopivasti Pienen Linnun MakroTex-haasteessa tämän viikon aihe on vaate.


Tässä vielä alekoodi Cellbes-nettikauppaan. 
10 euroa alennusta + ilmaiset toimitukset! Koskee vain uusia rekisteröityneitä asiakkaita. Minimiostos 30 euroa. Alennusta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Koodi: 4828

Kalkkimaalilla tuunattu tuolivanhus

Vihreän tuolin muodonmuutos

Päätin kokeilla pelastaa kaatopaikkakuormaan menevän tuolini. Maalasin sen kalkkimaalilla valkoiseksi ja verhoilin tuolin käsin harsinpistoilla. 

Kaunis panamakangas löytyi Eurokankaan alekorista.

Vihreä tuoli on vielä ehjä ja mietin tuleeko siitä parinsa näköinen. Vanhankin näköisenä tuoli sopii meille. Siinä on minusta jotain jouluista.

Vaikka tuolille tehtiin pikainen ulkonäön kohennus sen parissa meni useampi päivä. 

Olen viime päivät puuhannut yhden tuolin parissa. Rakas vanha vihreä tuolini on kokenut totaalisen muutoksen. Ei hätää! Kalkkimaalailu ei ole vielä lähtenyt lapasesta, enkä ole maalilla sutannut mitään oikeasti korvaamatonta. Se oli menossa kaatopaikalle, kun se oli rikki. Tuoli tosin on ollut rikki jo silloin kun ystäväni kantoi tuolit minulle. Kodissani ei ollut silloin juuri mitään. Nyt tuoli meni "piloille" jo ruuvien takia, jotka porasin itse käsikäyttöisellä vintilällä lenksottaviin tuolin takajalkoihin.

Kalkkimaalilla voi maalata sisällä, kun se ei tuoksu. Lattian suojaksi käytin mustaa jätesäkkiä. Jotta tuolin jalat saa hyvin maalattua noatin niiden alle vauvan smoothiepussin korkit. Maitopurkkien korkit sopivat tähän myös.

Pohjustin tuolin JD Vintage Primer&Sealerillä ja maalasin kolme kerrosta vedellä hiukan ohennettua kalkkimaalia. Maalauksessa käytin pitkäharjaista pensseliä ja pientä patteritelaa.

Tuoli oli sen jälkeen jo ihan toisenlainen istua ja ihmeitä teki kun revin pohjakankaan pois ja sidoin pohjasta törröttävän jousen uudelleen kiinni. Piti ihan ihailla sitä käsityönjälkeä, miten istuin oli tehty. Oli luonnonmateriaalista punotut satulavyöt joiden päälle jouset oli sidottu juuttinarulla. Sen päällä oli juuttikangasta ja epäilen, että pehmuste olisi olkea. Päätin etten revi vanhoja päällisiä pois kun huomasin miten kauniisti vihreään samettiin oli ommeltu vahvikenauhat ja pehmikkeet. Noidenkin kerrosten alla oli vielä tutun näköisillä nauloilla naputeltuja kerroksia. 

En halunnut tuhota tuolia, sillä se on oppikirja oikeiden käsityöläisten taidoista. Sen pariin voi vaikka istahtaa ja katsoa miten jotkut asiat ovat tehty. Päätin säästää oppikirjan tytöille.

Vanhan tuolin sisältä löytyi satulavyöt, jouset ja juuttikangasta. Oli ilo jättää tytöille tämä oppikirja. Tämä on helppo purkaa ja opiskella entisöintiä. Vanhan pohjan suojakankaan revin pois ja korvasin uudella.

Tuoli sai kuitenkin kalkkimaalia pintaan. Käytin pohjustamiseen Jeanne d`Art Living Vintage Primer & Sealeriä. Sain sitä purkillisen Sisustus Nostalgiasta klik* ja se sopii hyvin tummien huonekalujen pohjustamiseen. Primeri tekee pinnasta karhean, jolloin maali pysyy pinnassa paremmin, eikä maalattavaa pintaa tarvinnut karhentaa hiomapaperilla. Sekoitin primeriin vettä ja levitin sen pensselillä tuolin pintaan. Primeri kuivui noin tunnissa tai kahdessa.

Sitten levitin JD Vintage Soft Cream kalkkimaalia  pitkäharjaisella pensselillä ja tasoitin samalla pienellä telalla kostean pinnan. Tuo Soft Cream tekee pinnasta ihan paperin valkoisen. Maalasin pieniä osia kerrallaan tasaisesti, koska maali kuivuu todella nopeasti. Tuoliin tuli kolme kerrosta maalia ja sen jälkeen pinta oli kaunis kuin paperissa.

Ompelin vanhojen kankaiden päälle uuden panamakankaan. Kangas oli löytö Eurokankaan 10 e/ kg laatikosta. Hintaa taisi tulla juuri sen 3 euron verran ja raitakangasta riittää myös toiseenkin tuoliin. Harsin kevyesti kankaan kiinni ja istuin näytti siistiltä. Ihan kuin uusi!

Ompelin harsin pistoilla vanhan verhoilukankaan päälle. En hakunnut lähteä purkamaan tuolia osiin.

Selkänojaan naputin päällisen kiinni tuolista irroittamillani nauloilla.

Selkänojan pehmusteen  päätin repiä irti ja naputella uuden kankaan kiinni vanhaan pehmusteeseen. Hitainta oli nyppiä nauloja irti pehmusteista ja naputella ne uudelleen. Ei tullut mieleenkään käyttää nitojaa, onhan nuo pienet naulat niin sympaattisia. 

Aika kovatöinen muutos. Maalaus oli helpointa ja noiden kankaiden kanssa meni aikaa. Tuota samettia kokeilin maalata, mutta se teki pinnan aika kovaksi. Luulen että maalaus toimii vain nukattomille kankaille.  Täytyy sanoa että en tiennyt saavani harsimalla mitään siistiä päällistä aikaiseksi.  Sumutin kankaan päälle suojaksi tuota primeriä. Luin että se olisi hyvä myös kankaan maalaukseen.

Kalkkimaalatun pinnan suojaan vielä huonekaluihin tarkoitetulla mehiläisvahalla. Keittiön pöydässä se on ainakin toiminut.

Niin ja tosiaan tytöt halusivat tietenkin olla mukana. ♡

Tuoli sopii meille kuin nakutettu. Nyt kun ruuvit pitävät takajalkoja tukevasti kiinni tuolia voi jopa käyttää turvallisesti istumiseen.

Meidän kodin tehosteväri on tänä keväänä dusty pink. Se sopii hyvin vanhoihin huonekaluihin ja valkoiseen.  Tyynynpäälliset klik* on saatu Cellebesiltä.

Äidin pikku apulaiset etsimässä sopivaa ruuvia! ♡♡♡ 

Vau mikä kirja! 

Kirppislöytö ja Iittalan lasitakuu

Meille kotiutui Konstantin Grcic Relations -kaatimet

Löysin kirpputorilta hienot Konstantin Grcic suunnittelemat Iittalan Relations-kaatimet. Mies toi niihin kauniita  kirsikkapuun oksia.

Relations-vaasi olikin shakeri ja nyt etsinkin nihin paria juomalasia. Kävisiköhän Aino Aalto?

Löysin ihanat kirkkaat maljakot kirpparilta. Kotona etsiskelin tietoa maljakoista, mutta ne olivatkin Konstantin Grcic:n vuonna 1999 Iittalalle suunnittelemat Relations shakerit tai kaatimet. Kaatimeen pitäisi kuulua saman sarjan juomalasi, jolloin kaadin muuttuu shakeriksi. Kätevää. Juomalasia ei tosin löytynyt. Hintakaan ei ollut paha 10 e kappaleelta.

Ihailin vaasin muotoa ja miten uudelle ja laadukkaalle se tuntui käsissä. Hyllyssä oli myös toinen. Halusin saada ne ehdottomasti meille Lantern vaasin kaveriksi. Ei olla vähään aikaan kirpparilla pyörittykkään, mutta teki mieli saada jotain maalattavaa. Maalattavaa ei löytynyt, mutta onhan kirkkaat maljakot tosi kivat! 

Mieheni toi Prismasta kirsikkapuun oksia vaaseihin. Nyt on mennyt jo muutama päivä ja olemme odottaneet kukkien avautumista. Nyt kukat ovat nupullaan ja kukkia odotetaan avautuvan minä hetkenä hyvänsä. Mietin että olisiko pitänyt katkaista myös  pari oksaa omenapuusta odottamaan aukeamista, onhan nyt pakkastakin? Kauniita!

Kirsikat ovat nupuillaan. 

Iittalan maljakot sopivat hyvin skandinaaviseen tyyliin. 

Iittalan laseissa viimeksi iloa tuotti Aino Aalto-lasini, jotka pesukoneessa rikkimenemisen jälkeen sain korvattua Iittalan kaupassa uusilla. Ajatella lasissa oli takuu! Niihin oli jäänyt jokin jännite ja pesukoneessa lasit poksahtivat rikki. Palokan Iittala Outlet-kaupassa myyjät lohduttivat, että tuo ihmeessä näytille niin katsotaan. Tosiaan laseihini oli jäänyt tuo jännite. Onneksi olin säästänyt rikki menneitä laseja, enkä heittänyt niitä jo menemään. Mistä muusta lasista saisi uuden tilalle jos se menisi rikki  jännitteen takia pesukoneessa? Siis astianpesukoneessa.

Päätin joskus nuoruudessani, että ostan meille ainoastaan Iittalan, Riihimäen tai Nuutajärven laseja, jotta kaapit eivät täyttyisi eri parisilla lasitavaralla. Minusta on ihanaa, että lasejani valmistetaan edelleen Iittalassa Lasimäellä. Kävimme siellä Aulanko-reissulla ihailemassa vanhaan lasitehdasrakennusta ja suljettua lasimuseon ovea. En tiedä olisiko museossa ollut jotakin uutta kotimaiseen lasiin jo nuorena ihastuneelle. 

Tiesittekö muuten, että Iittalan ja Arabian Suomessa valmistetut lasit tunnistaa nyt pohjan tarrasta, jossa lukee Made in Finland? Pitäisiköhän ne tarrat säilyttää?

Viikolla pääsee  Iittalan lasitehtaalle katsomaan lasin valmistusta. Osuimme Iittalaan huonoon aikaan ja tehdasta ihailtiin vain ulkoa päin.

Muita aiheeseen liittyviä postauksia:

Esittelyssä rakkaat Kaj Frankin lokerikkovadit. 

Himohamstraajan paljastuksia: Riihimäen lasin Kotilasi-tölkit.