Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitiys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste äitiys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Keskosvauvan kietaisupuku ja ilmainen keskosvaatekaava.

Itsetehtyjä vaatteita keskosvauvoille.


Ystäväni sai pienet keskostytöt ja lähdin etsimään tietoa mitä pitäisi huomioida kun ompelee keskosvauvoille vaatteita. Ompelin tytöille puvut ja koska ilmaisia kaavoja ei ollut päätin jakaa  ilmaisen kaavan keskosenvaatteiden ompeluun. Oli ilo saada nähdä nämä puvut pienien tyttöjen päällä. 

Meidän vauva on jo isotyttö Baby Borniin verrattuna, mutta koon puolesta keskosvaatteet kävisivät myös nukelle. 


Ystäväni sai pienet tytöt viikolla 27 ja he painoivat alle kilon. Nyt reilun kuukauden vanhempana he ovat päässeet jo avokaappiin pötköttelemään uusissa puvuissa. Kuulin, että vasta nyt vaatteita tarvitaan.  Sain eilen nähtäväksi ihastuttavan kuvan pienistä prinsessoista tekemissäni puvuissa.
Voi mikä onnen tunne!  Olen saanut nähdä kuvia tytöistä pitämässä toisiaan kädestä ja ihaillut pieniä kyynel silmäkulmassa.

Lähdin tähän ompeluprojektiin kieli keskellä suuta ja pelkäsin, että lahjani voisi jotenkin vahingoittaa herkkiä pieniä vauvoja, mutta sitten kun muistin miten keskosvaatteita on hankalaa saada niin päätin uskaltaa yrittää. Vauvojen äiti tykkää hepoista ja pukuihin oli omiaan Kimperin Keppari-kangas. Kun näin kankaan tiesin jo silloin kenelle kankaasta ommeltaisiin, en tosin tiennyt, että näin pian. Oli pakko tunnustaa, että en tiennyt mitään keskosvaatteista ja en varmaan tiedä vieläkään.

Kysyin apua toiselta kaksosten äidiltä ja ilmeisesti ei ole kovinkaan tavatatonta, että kun mahassa on useampi niin he voivat syntyä aikaisemmin. Toisin sanoen kaksosäitien porukassa tietoa keskosvaatteista löytyy. Kävin myös kurkkaamassa mallia keskosvaatteita valmistavan Mellin sivuilta klik.



Baby Born on vähän pyöreämpi kuin oikeat pienet vauvat ja minulta unohtui pukea vaippa! Mietin olisiko hiha pitänyt suosiolla jättää lyhyeksi ja unohtaa käännettävä hihansuu tumppu? Kaavasta jätin pitkät hihat pois.
Pienet tyttöset nukkuvat avokaapissa uusissa puvuissa. Myös ihanat toukkapussit ovat käytössä. Painoa tytöilä on reilu 1,3 kiloa. Haleja ja pusuja! Kuva: Riikka söpöjen tyttöjen ja Pikku Leijonan äiti

Mitä keskosvaatteiden ompelussa pitäisi ottaa huomioon?

  • puettavuus
  • letkut 
  • saumat ulkopuolelle (rakkaussauma)
  • kiinnitys
  • kankaiden ja materiaalin myrkyttömyys
  • koko
  • haarakiila vaippaa varten ( vaippa on iso ja vauva pieni)


Kun tietoa oli kerätty tarpeeksi niin oli aika kokeilla. Piirsin Kesäheinän ja Pienen synnärillä mukana ollutta yöpukua mukaellen kaavaan, se taisi olla kutistuneena kokoa 48. Tein puvusta kietaisumallisen, jotta vauvat olisi helppo pukea ja painava vetoketju ei häiritsisi letkuja. Saumat piti ommella ulospäin ja ompelin lerpattavat saumat vielä ompelukoneella päältä kiinni. Tätä tapaa olen nähnyt useissa vauvojen vaatteissa. Avonaisia osia varten ompelin reunoihin trikootikuista leikatut kantit.

  Haaraan ja toiseen lahkeeseen ompelin käsin pienen pienet nepparit. Kysyin vielä tyttösten äidiltä, eihän vaan ihan pienet nepparit paina vauvoja. Olisi pitänyt etsiä oikein ohutta puuvillanauhaa, jolla puvun voi sitoa kiinni. Nyt sitomisessa oli paksumpi ommeltu trikoonauha.

Tein hihat pitkiksi, jotta hihan päät voi kääntää tumpuiksi. Testasin pukuja Baby Born-nukella ja vaatteet näyttivät ihan hyvälle. Luin jostain, että Baby Bornin koko olisi 44. Ainut minkä unohdin oli vaipat! Eihän nukella ollut vaippaa! Eli täytyy muistuttaa, että ommelkaa ihmeessä kaikkiin vauvapukuihin aina haarakiila!  Äitini vasta kysyi miksi ompelet Kesäheinän pukuun haarakiilan ja tämä oli se selitys.

Kun puvut olivat valmiit, niin pesin ne kahteen kertaan 60 asteessa allergialiiton suosittelemalla pesuaineella. Pakkasin puvut minigrip-pussiin pidin niitä viikon pakastimessa. Ajattelin, että tyttöjen vanhemmilla on muutakin tekemistä, kuin pestä pyykkiä.

Äidiltä sain ihanan kiitoksen kuvana ja vielä vinkkejä idean jalostukseen. Lyhyemmät hihat on nyt huomioitu kaavassa ja myös se haarakiila.


Tässä keskosvauvan kietaisupukukaava. Tulosta A3-kokoisena. Ei kaupalliseen käyttöön.


Päälle ommeltut saumat ovat kuulemma rakkaus saumoja. Pienet nepparit tulivat kiinni tuohon päärmeeseen. Päärme kulkee toisen jalan lahkeen kautta ympäri. Ihanat somisteet tulivat PaaPiin kankaista. 



Laita ihmeessä kommenttia, jos unohdin jotakin tärkeää keskosvaatteista. Jos sinulla on hyvä vinkki keskosvaatteiden ompeluun,  kaava tai postaus, niin laita ihmeessä vinkki tänne kommenteihin jakoon! Ihanaa, olisi jos niitä saisi koostetta samaan paikkaan vaikka lani-ompelijoille ja äideille. Jos postaus herätti kysymyksiä kysy pois, yritetään vastata porukalla!







Huomasitteko myös että Kankaiden Yö on taas täällä? Ylihuomenna kannattaa valmistautua pankkitunnuksien kanssa tilailemaan ihanuuksia! Kangaskaupoissa on yön aikana alennuksia ja erikoistuotteita. IIIhanaa!







sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Äidin omat Pupu Tupunat

Löysin ihanaa Pupu Tupuna-kangasta ja ompelin tytöille college-puvut. Kangas vei muistoissa omaan lapsuuteen, jossa suosikki pupu toimi inspiraation lähteenä. 










Sain matkan omaan lapsuuteen ommellessani tytöille Pupu Tupuna-collegesta klik housuja ja paitamekkoja. Löysin Metsolan kangaskampanjasta metrin pinkkiä Tupuna-joustocollegea ja lauantaina ompelin siitä kahdet pöksyt ja pitkät paitamekot. Niin suloinen kangas ja niin söpö omien Tupunoitteni päällä.

Olisin Pienelle halunnut Pupu Tupuna-paidan jo vauvana, mutta en halunnut laittaa vauvan vaatteeseen niin paljoa rahaa.  Nyt kun  suosikki pupua sai kankaana, niin hypin riemusta. Saan kauniita kuoseja lapsille joihin on varaa.


Ajattelin ommella varman päälle ja käytin itse piirtämiäni peruskaavoja. Ja onneksi Pientä ei haittaa vaikka ompelukset ovat vähän  yksinkertaisempia, kunhan mekko on pinkki.

 Joustocollegesta on hyvä ommella, ihanan kevyttä ja pehmeää.  Käsissä se tuntuu hyvälaatuiselta ja jämäkältä vaikka onkin ohutta. Parasta oli kuitenkin printin yksinkertaisuus ja hempeä väri.

Onneksi tämä Tupuna ei ole liian retroa. Resorit ostin aikaa sitten ovat PaaPiilta. Hyvin osui pinkit kohdalleen, Metsolan pinkki resori kangaskamppiksessa klik  hyppi liikaa silmille. Se oli kyllä muuten edullista.

Ompelin vauvalle raklahihalla ja pitkällä helmalla. Tuntuu, että tavalliset paidat rullautuvat menossa. 


Myös isosisko sai oman Tupuna-tunikan. Ompelin myös collegehousut, mutta niitä malli ei halunnut laittaa päälle. 

Äiti luki meille Tupunaa ja innostuimme siitä siskoni kanssa kovasti. Vähän  liiankin kovaa, sillä aiheutimme kaaosta kaupoissa, hyppelimme kenkäkaupassa näyteikkunoissa ja vaihtamassa kenkien paikkoja, luistelimme kananmunissa kun päätimme alkaa leipoa ja siskoni pyöritti C-kasetin nauhaa ympäri rivitaloa ja äiti juoksi kelaten nauhaa nopean vilistäjän perässä. Lopulta meitä inspiroineet Pupu Tupunat takavarikoitiin. Ehkä syy ei ollutkaan Tupunan, vaan ehkä syynä oli vilkas mielikuvitus ja kirkassilmäisten uteliaisuus. Silloin piti kokeilla: "mitä tapahtuu jos..". Ja tosiaan kaikkea piti kokeilla itse ja se "Minä itse"-vaihe jatkuu vieläkin.

En edes voinut ajatella millaista on olla äiti. Nyt kun tiedän niin toivoisi, että olisi päästänyt oman äidin helpommalla. Mutta ainakin tiedän mitä on tulossa. ♡




Pysykääpäs hetki siinä! Olen miettinyt mitä omat pupuset vielä keksivätkään. Vielä olen selvinnyt  juoksemalla perässä.


Voihan se olla että tästä pupusta tykkää eniten äiti ja mummi. Ihanaa äitienpäivää! 


Kurkatkaapa Reiman Varastotyhjennys! Sen pitäisi alkaa 16.5.2017!




lauantai 6. toukokuuta 2017

Korkkilaukku ja äitienpäivälahja-ideoita!

Ompelin laukun äitienpäivälahjaksi. Ajattelin täyttää kassin villalangoilla. Tulikohan korkkikankaisesta laukusta vähän liian hieno lankakassiksi?
Korkkikangas sopii hyvin modernin mustavalkoisen kankaan kanssa. Siitä oli helppo ommella.




Sain idean ommella kangaskassin äidilleni. Sellaisen ihan tavallisen kangaskassin, johon hankkisin muutaman ihanan villalankarullan sisälle äitienpäivälahjaksi. Nyt oli lanka-alessa lankoja klik* ja olemme molemmat haaveilleet alpakkalangasta. 

Ajattelin että surautan jonkun hauskan lankakassin. Taas kävi niin, että jotain naksahti päässäni ja lähdin tekemään laukkuun lisää ja lisää juttuja. En siis taaskaan malttanut tehdä vain yksinkertaista ja helppoa, vaan oli pakko kokeilla jotain muuta.


Minulla oli vielä palanen sitä Ullakalta saatua korkkikangasta klik* jäljellä ja päätin että teen siitä kivoja yksityiskohtia kassiin. Sitten päätin, että ompelen kassiin vuoren ja sitten vuoreen taskun.Niin ja tietenkin ompelin vuoren sisään vahvikkeet paksusta panamakankaasta ja sitten laukkuun tuli vielä pehmustetut kahvat ja neppari. No nyt kassi ei näytä enää siltä kangaskassilta mitä olin tekemässä alunperin ja nyt haluankin laukun itselleni kesäksi käyttöön. Onhan se ihana! Ehkä tämä näyttää ihan omalta äitienpäivälahjalta...



Laukun kahvan sisällä on virkatut trikookudenauhat vahvikkeeksi ja pumpulia pehmustuksena. 


Laukussa on samasta kankaasta ommeltu vuori taskuineen.


Siskoni mielestä laukku olisi kiva jos sangat olisi vuoren sisässä. 


Painonappien käyttö tuo uusia ulottuvuuksia ompeluun. Nämä napsaistiin kiinni vasaralla. Laukun sisällä on paksumpi panamakangas vuoren alla vahvikkeena. Ompelin vahvikkeen myös vuoren pohjaan. 







Haluaisin äitienpäivälahjaksi...


Himoitsen vieläkin sellaista kokonaan korkkikankaasta tehtyä laukkua ja jos äitienpäivälahjaksi saisin vaikka palan korkkikangasta lisää. Tai jos saisin valita en haluaisi sitä, haluan jotain muuta.. Tietenkin.

Keräsin ennen laukun tekoa äitienpäivälahjavinkkejä ja kun nyt mietin tarkemmin, niin ehkä tarvitsisin vain muutaman uuden helpon vaatteen ja mielummin jonkun suomalaisen tekemän. Leggarit ja Kanto-mekko olisi juuri sellaiset. Ja uudet leikkipuistokengät tulisivat tarpeeseen. Pipoja osaisin kyllä tehdä itsekin. Niin ja tavaraa voisi viedä meiltä pois päin. Paras lahja olisi kyllä uni ja hemmotteluhoito, mutta kahvi sänkyyn riittänee. 

Oma lahja äidille on kyllä aika ihana. Liiankin! Mitä jos tilaisi Sannan ruokakassin klik*yllärinä villalankakassin sijaan, olisiko hienoa?  Tykkäisikö äiti kuitenkin tuosta laukusta? Voihan se olla että surautan itsellenikin vielä samiskassin, onneksi kankaita on vielä jäljellä.

Saitko hyviä vinkkejä? Mitä sinä aiot antaa äidille?  

tiistai 7. maaliskuuta 2017

Vauvan harlekiinipuku

Ihania ompeluhurahduksia! 

Ompelin itse suloisen harlekiiniruutuisen joustocollagepuvun vauvalle. Ompelukone on saanut kyytiä, kun olen hurahtanut hankkimaan kotimaisia kankaita. Ihana huomata, että kangaspalat muutuvat ihan oikeiksi vaatteiksi ja se ei lopulta ole vaikeaa.


Kesäheinä kasvaa kovaa vauhtia. Onneksi uusia vaatteita syntyy nopeasti, kunhan äiti saa painaa ompelukoneen poljinta rauhassa. 


Ompelin vauvalle harlekiiniruudullisen puvun joustocollegesta. Olen pikkuhiljaa tilannut kankaita ja en ole raaskinut niitä käyttää. Nyt tuntuu niin hyvälle kun kankaasta syntyy jotain ihan oikeaa ja käyttökelpoista. Ja vielä hyvännäköistä. Näitä juttuja piti tehdä raskaana ollessa, mutta voi näitä touhuta äitiysloman loppupuolellakin.

Kaavan pukuun otin vanhasta collegehaalarista ja lisäsin siihen senttejä sivuihin. Kaavasta tuli oikein kelpo ja muunneltava. Leikkasin housujen ja yläosan välistä kaavan kahtia, niin kokoa voi säätää vauvan kasvaessa  pituutta. Hihoihin ja lahkeisiin voi sitten ommella pidempää resoria.



Minulla on nyt ihania pinoja kankaita odottamassa ompelua : Noshilta, PaaPiilta ja Majapuulta. 
Resori käännetään kahtia ja ommellaan sisäpuolelta, joten vaatteen ulkopuolelle ei jää rumia ompeleen jälkiä. Minulla ompelutikki on kuin harakan hyppyjä lumihangella, onneksi siis ompeleet eivät näy päällepäin.


Jätin hupun pois ja kokeilin tehdä naruilla säädettävän kaula-aukon. Ei hätää! Ei, Vauva ei kuristu.  Tein resorikankaasta kujan ja pujotin narun sinne sisälle. Ompelin narun monesta kohtaan kiinni, kun olin saanut aukon oikean kokoiseksi.  Naru ei liiku nyt mihinkään, eikä aukko enää kiristy. Oli pakko saada joku pinkki juttu poikamaiseen haalariin ja helppo ratkaisu juuri oikean kokoiseen kaula-aukkoon. Tykkään itse beigestä ja sinisestä, mutta pitää jollakin kertoa että Kesäheinä on tyttö.

Hauska nähdä, että näinkin kokematon ompelija saa siistiä aikaiseksi. 

Mies toi minulle kauppareissulta yllätyksen toivomani PaaPiin -kaavakirja lapsille klik*. En tiedä osaanko ommella ihan oikeiden ohjeiden mukaan. En tiedä en ole vielä kokeillut.  Oli kauniita kuvia vaatteista PaaPiin kuoseissa. 


Toinen kiva yksityiskohta on vinottainen vetoketju jonka suojana on raidallinen kaitale. Ompeluhuumassa en huomannut raaskinut ostaa vetoketjua, mutta niitä on onneksi kassillinen molemmilta tytöiltä pieniksi jääneissä ja puhkipidetyissä yöpuvuissa. Ratkojan kanssa löytyi juuri sopiva.


Välillä ompelukone sanoo kling ja silloin pitää pysähtyä, leikata sykkyrä ja nyhtää imaistut langanpätkät singerin sisuksista! Onneksi mennään vielä innostuksen voimalla yli näistä vastoinkäymisistä.

Minulla oli niin kiire ottaa puku käyttöön ja kuvattavaksi etten ehtinyt ihan viimeistellä loppuun silmäneulan kanssa. Mutta kyllä tällä puvulla muskariin kehtaa lähteä.
Kaikki menee nyt suuhun. Isosiskolta tippuneet leivät ovat suurta herkkua. Onneksi ne ovat niin hyviä että kuuluu Mammmammm. Silloin tulee jo kiire katsomaan, mitä hyvää tällä kertaa löytyi. Leikkimatto on ollut kovassa käytössä, pääset siihen postaukseen tästä. 

Puku tulee nyt kovaan käyttöön. Kesäheinä on nyt 7 kuukautta ja kovasti mennään eteenpäin. 


Jos tekee mieli saada kaavaa, niin laita kommenttia. Kaavat ovat minulla säilössä piirrettynä leivinpaperille. Ai, niin kaikki kuvissa näkyvät on itse ostettuja ja maksettuja.







tiistai 28. helmikuuta 2017

Ihmisvaatteissa raskauden jälkeen

Arvaa kuka huijasi KonMaria?

Millainen vaate peittää sopivasti ongelmakohtia ja samalla tuo muodot esiin? Nyt on ohjelmassa sopivien ja mukavien vaatteiden etsintää raskauden jälkeen ja esittelyssä paikka jossa on raikkaita kevätvaatteita myös isossa koossa. Niin ja hys! Huijasin Konmaria! 




Jacuard-kuvioinen neule klik* on ihana sisäpuoleltakin. Jos poistaisin laput voisin pitää neuletta myös toisin päin, kun neule on sisältäkin siististi tehty. Tummansininen ja valkoinen ovat ihan minun suosikkeja!


Kaipasin kevääksi jotain ihmisvaatetta, sellaista helppoa ja raikasta päällepantavaa, kun lähtee ihmisten ilmoille.  Hakusessa oli jotain maharötkön peittävää ja jossa vartalo ei näytä ihan valtavalta. Tuli hyvään saumaan Cellbesiltä blogiyhteistyöpyyntö ja sain heiltä kauniin jacuard-kuvioisen neuleen klik*. Ihastuin sen kuvioon ja siihen että kuvio on neuleessa myös sisäpuolella. Tykkään kovasti neuleen mallista joka peittää juuri niitä ongelmakohtia, mutta samalla korostaa vyötäröä.

Kiva huomata, että Cellbesiltä löytyy muitakin nättejä ja raikkaita vaatteita. Osa vaatteista on vähän vanhemmille tarkoitettuja. Mietin jo aluksi, että en minä nyt niin täti vielä ole, mutta huomasin että kivat vaatteet hukkuvat nettikaupan isoon valikoimaan. Happy Holly-sarjassa klik* oli monta nättiä juttua minullekin ja vielä isoja kokoja! Oma neuleeni on 38/40, mutta tunnen suurta iloa jos isoja kokoja löytyy hyvännäköisistä vaatteista.

Harmittelin, että siellä olisi ollut myös kauniita äitiysvaatteita klik*, mutta nyt ne tosiaan ovat minulle jo liian myöhäisiä.



Neuleen pitkät helmat peittävät sopivasti levenneitä reisiä ja leikkaus korostaa vyötäröä. Kiva neulemalli minun makuun.




Olen vaatteiden kanssa kranttu ja moni vaate jää ostamatta, mutta sitten en raaski niistä luopua. On pakko tunnustaa että huijasin KonMaria. Siivosin vaatekaappini raskausaikana niin, että siellä oli vain minulle iloa tuottavia vaatteita. Loput piilotin vakuumipussiin kymmenien henkarissa roikkuvien mekkojen alle. Mietin, että olen kuitenkin sitten normaaliin palattuani ihan eri ihminen ja ne piilotetut vaatteet tuottavat iloa ihan erilailla, kun ne mahtuvat taas päälle.

 Nyt voin hyppiä ilmaan, sillä ennen raskautta ostetut pöksyt mahtuvat taas jalkaan. Jippii! No jaa, onhan siitä jo seitsemän kuukautta. Ilmeisesti nyt pitää ottaa siis härkää sarvista ja miettiä vakuumipussitettujen vaatteiden lopullinen kohtalo ennen kuin täytän kaappini uusilla. Yritän siirtää hommaa päivittäin. Se on niin työlästä kysyä yksitellen jokaiselta vaatteelta tuotatko sinä minulle iloa, mutta uskon että se on nyt helpompaa kuin ensimmäisellä kerralla.

Nyt kun hommaa ei ole tehnyt, niin tekee mieli ostaa kaikkea, kun kaapissa ei ole "mitään". Olen päättänyt, että kaappiini tulee vain kauniita vaatteita, joissa tunnen itseni kauniiksi ja tietenkin rakkaita juoksutrikoita. Hauska nähdä mitä kaappiin todella jää. Varmaan kaikkea raidallista, tumman sinistä ja ainakin yksi jacuard-kuvioinen neule.

Ehkä sitten huomenna..




Näiden asukuvien kanssa aloin tuntemaan itseni jo ihan oikeaksi bloggaajaksi. 

Löysin sattumalta Kaffen valkoisen t-paidan. Sitä en ole vielä uskaltanut sosekaaoksessa käyttää. Sen kuvio sattui juuri sopivasti neuleeseen.

Kaikki nämä kuvat on ottanut  Viivi Kuusela.  Asukuvien otto oli ihan kivaa talvilomatekemistä. Kiitos Cellbes kauniista neuleesta ja kiitos Viiville hienoista kuvistaa! 
Sattuipa sopivasti Pienen Linnun MakroTex-haasteessa tämän viikon aihe on vaate.


Tässä vielä alekoodi Cellbes-nettikauppaan. 
10 euroa alennusta + ilmaiset toimitukset! Koskee vain uusia rekisteröityneitä asiakkaita. Minimiostos 30 euroa. Alennusta ei voi yhdistää muihin tarjouksiin. Koodi: 4828

perjantai 6. tammikuuta 2017

Rentouttava kasvonaamio

Tein ihanan yllätyksen tulevaisuuden minälle! 


Kokeilimme rentouttavaa luontaistuotekasvonaamiota lasten leikkien lomassa. Voiko siinä nyt rentoutua kahden taaperon ja vauvan kanssa? 

Ystäväni toi minulle kukkia! Kiitos!


Ystäväni tuli yökyläilemään pienen vuoden vanhan tyttärensä kanssa. Tarvitsin kyllä ehdottomasti jotain piristystä. Jotenkin takki oli vähän tyhjä joulun jälkeen. No ulkona paukkui pakkanen ja vietimme laatuaikaa sisällä. Tytöt pyöri sisällä yrittäen purkaa pakkautunutta energiaa ja tämä äiti oli "vähän" väsynyt.  Mutta oli hauskaa nähdä miten tytöillä oli kivaa yhdessä. Niin ja miten ihanaa on välillä höpötellä toisen aikuisen kanssa! 

Päätimme kokeilla "rentouttavaa" kasvonaamiota siinä leikkien sivussa. Oma iho oli jotenkin unohtunut hoitaa ja naamaani kuvailin sanalla eltaantunut. Joo tosiaan, kaikki se suklaa, väsymys ja ihon hoitamattomuus oli tehneet tehtävänsä. Siis  minulle! Kysyin että mitä jos tehtäisiin rentouttavat kasvonaamiot, nyt kun meillä on laatuaikaa? Nauroimme sanalle rentouttava, sillä molemmat hyppivät lapsosien perään vuorotellen. Mietin jo että ollaan kyllä edustuskunnossa kasvonaamiot päällä jos tarvitsee soittaa ambulanssi.

Mutta naamio oli yllättävän piristävä! Iho muuttui kyllä ihan toisenlaiseksi ja en olisi varmaan postausta naamiosta lähtenyt kirjoittamaan jos en olisi yllättynyt. No ainakin hetkeksi iho oli piristynyt, kimmoisa ja sileä kuin vauvan peppu. Ajatella naamani oli lopulta enemmän hereillä, kuin minä!

Normikauppojen kirjaviksi värjätyt lisäainemömmöt jäävät minulta hyllyihin. Olen alkanut arvostaa enemmän luonnontuotteita, joissa ei ole niin pitkälle jalostettuja kemikaaleja jotka sitten imeytyisivät elimistöön. No nyt pääsin ainakin itse noitatunnelmaan sekoittaessani Khadin naamiopulveria ruusuveteen. Olin naamiopulverin ostanut alennusmyynnistä ihan omaa hemmottelevaa koti spa-päivää varten. Ihana tehdä mukavia yllätyksiä tuleisuuden minälle, nyt se tulikin tarpeeseen.

Khadin Vetiver (klik) on kasvonaamio rasvoittuvalle ja akneiholle, sekoitin siihen Aqua oleum ruusuvettä (klik). Hyviä nuo kasvonaamiopulverit, sillä niissä ei makseta vedestä.  Luin että ruusuvesi on ollut jo vuosisatoja kauniin ihon salaisuus taistelussa vanhenemista ja ryppyjä vastaan. Tankkiautollinen meille kiitos!

Loppiaisen kunniaksi piparitaloakin on murrettu teen kaveriksi. 



Yritän ladata akkuja ja kerätä inspiraatiota kevääseen. Odottelen inspiraatiota, mutta ne syntyvät virkeällä mielellä ja ihanassa joutilaisuuden tilassa.

Onneksi on nämä ystäväni tuomat värikkäät tulppaanit Mansikkatilan mailla kukkailotteluun, että on edes pieni syy bloggailla.



Kauniita tulppaaneja! Olipa kiva kun sain ystävältäni värikkäitä kukkia. Pitää todellakin tehdä nyt jotain poikkeavaa, että saa taas elämäänkin väriä.



Toivottelen ihanaa reissua Tallink Siljan polttarireissulle lähteneille bloggareille, olisi ollut niin upeaa olla teidän kanssa siellä. Vilkuttelen teille täältä rannalta! Reissu olisi ollut liian pitkä 5 kk vanhalle vauvalle olla erossa äidistä. Katsotaan sitten uudelleen, kun tytöt ovat 18 vuotta. Huoh. Ihanaa loppiaistaa!

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Ikiomat Baby Showerit!

Minulla oli vauvakutsut viikonloppuna


Meillä oli meriaiheiset Baby Showerit lauantaina. Kun vauvakutsuja ei alkanut kuulumaan järjestin juhlat itselleni, sillä ajattelin että kyllä yhdet vauvakutsut pitää saada elämässä. 

Minusta oli ihanaa kattaa pöytä merihenkisellä teemalla. Raita on kyllä aika kiva.


Järjestin lauantaina itselleni kavereilleni vauvakutsut, kun niitä ei alkanut kuulumaan. Laskettuun aikaan on aikaa enää kolme viikkoa ja ajattelin nyt tai ei koskaan pidetään ne vauvasuihkut. Tiedättekö, minulla on aina valokuvamainen ajatus miltä juhlat tulisivat näyttämään etukäteen ja asia pyöri päässäni todella pitkään järjestänkö vai en? Mutta toisaalta ajattelin että tämä jää ainutkertaiseksi juhlaksi ja pääsen tekemään vauvajuhlat itselleni vain tämän kerran. Joten miksipä ei? Kyllä jokainen äiti on suihkunsa ansannut.

Tuntuu todellakin siltä, että asetan riman liian korkealle itselleni, sillä silmien eteen piirtyvät kuvat ovat aina törkeän hienoja. Pinterest jää välillä noille kuville toiseksi!  Lainasin Juhlasuunnittelu Ilonasi Ilonalta koristeita ja kaivoin loput kaapin kätköistä. Meillä oli teemana meri, sillä se on minusta jotenkin sukupuolineutraali aihe. Emme ole halunneet paljastaa sukupuolta, sillä voihan se lopulta olla yllätys meillekin. Pieni auttoi koristelussa ja kakkupohjien teossa. Ja tuntui että ne melkein olivatkin ne ainoat auttavat käsiparit. Onneksi mies hoiti vaativan kauppakierroksen ja yritti katsoa pienen perään.

Kutsuin joukon kavereita ja sukulaisia, mutta vain pieni osa lopulta pääsi paikalle. Oikeastaan ihan hyvä. Leivoin kahtena päivänä piirakoita ja kakkuja ja jalkani olivat seisomisesta tulessa. Ahdisti. Olisi ollut helpompi järjestää nyyttärit, mutta kun olin päätöksen tehnyt kutsuista, en kehdannut enää perua tai muuttaa suunnitelmia. Olisi sitä vähemmälläkin pärjännyt, mutta kun silmissä näkyi vain se kuva valmiista ja epävarmat tulijat aiheuttivat päälle pelon että tarjoamiset loppuvat kesken. Pelko oli turha!

Vielä tuntia ennen juhlia meinasin hormonimyrskyn ja lentävien kananmunien jälkeen kadota maan alle, mutta joku juhlahulluus kuitenkin sai minut kylvettämään pienen ja laittamaan hänet päikkäreille, pesemään ikkunat, imuroimaan, pesemään lattiat ja laittamaan paikat kuntoon ja loppuviimein asetella ruoat ja kakut valmiiksi. Ja kumma kyllä kaikki oli pöydälle nostelua vaille valmiina pari minuuttia yli sovitusta. 


Sain yhtenä yönä Ahaa-elämyksen ja pyysin ystävääni tekemään kakkukoristeen alumiinilangasta. Hän on niin näppärä!  Kullanväristä alumiinilankaa olin hamstrannut aikoinaan Tiimarista ja kuten arvelinkin sille tuli käyttöä.  Kakun reseptistä teen joskus vielä postauksen.


Tein amerikkalaisesta juustokakusta uuden version ja päällä oli vadelma-kirsikkatäytettä. Tykkäsin itse enemmän tästä.


Suolaisena ruokana oli fetasalaattia, kasvispiirakkaa ja eri täytteillä varustettuja pizzapiirakoita. Kovin työ leipomisessa oli kaikkien allergioiden ja ruokavalioiden huomioiminen. Maidottomat ja kalattomat tuotteet oli pidettävä erillään muista ja sitten se muistelu kuka ei tykännyt mistäkin. 


Ihanaa oli että kaikki oli viimein valmista ja olipa upeaa nähdä että kaikki näytti juuri sellaiselta, kun pitikin. Melkein paremmalta, mitä ajattelin. Ja kavereita saapui paikalle lahjoineen ja  vauvoineen. Ei heitä montaa ole, mutta sitäkin mukavampia. Laatu korvaa määrän, vai miten se nyt meni?

Tajusin vasta, kun juoksentelin kahvin ja tarjoamisien kanssa vauvoja pitelevien äitien ympäröimänä, että olisi ollut aika hurjaa odottaa, että pienten vauvojen äidit olisivat järjestäneet juhlat jollekin toiselle.  Näytti sille, että kahvin juonnissakin tuntui olevan tekemistä. Ei kai sitä voi odottaa itselleen babyshower- hemmottelua, kun katsoo miten muilla on kädet täynnä töitä. Sitä ei edes tajua miten sitä tulee sokeaksi sille millaista oli olla vauvan kanssa, kun oma pieni on kasvanut sen vaiheen yli.

No sain ainakin huomata, että pieni on nyt jo niin iso ja reipas! Ei sitä tule edes ajatelleeksi, kun pyörimme kotona laput silmillä. Hyvä siis  iloita siitä nyt, sillä vauvavaihe on taas kohta edessä!  Mahassa oleva vauva on oikeasti se helpoin vauva.

Meillä oli kuoharina kylmää Bella Ellaa. Se on kyllä suosikkini alkoholittomista kuohuvista heti Louhisaaren juoman jälkeen.


Sain ihan mahtavia kukkia! Mitenköhän osuikin väri niin nappiin pillien kanssa?

Oli ihana huomata miten kaikki oli panostaneet ja miettineet kivoja yllätyksiä. Sain niin suloisia lahjoja ja sen salaa toivomani vaippakakun. Juhlat olivat sellaista mukavaa yhdessäoloa ja syöpöttelyä. Pelasimme jopa muistipeliä. Tytöt arvuuttelivat vauvan tulevaa nimeä ja syntymätietoja ja niin sitä sukupuolta. Sain bodysetin vauvalle, masukipsin ja kipsimuotit vauvan jälkien painamiseen. Ehkäpä niitä kokeillaan pian. Sain myös lainaan silkkisen kantoliinan ja tällä kerralla aion ainakin koettaa liinailua, katsotaan sitten mihin se johtaa. Niin ja mikä parasta sain hetkisen aikaa sitä yhdessäoloa, mistä ei ole ehtinyt muuten nauttimaan. Sitä raskaana ollessaan tuntuu jäävänsä aika yksin. Mutta täytyy sanoa kokemuksena suihkut olivat kaikkea muuta kuin voimaannuttava.


Vaippakakussa istui aivan ihana unipupu ja pakettiin oli piilotettu mahakipsi. Täytyy palata aiheeseen lähemmin.

Pelasimme pöydän ääressä hauskaa muistipeliä ja touhua riitti, sillä pienetkin halusivat kovasti osallistua. 


Niille, jotka eivät päässeet ja sanoivat tulevansa myöhemmin niin katsotaan sitten tosi paljon myöhemmin uudelleen. Tai sitten vaihtoehtoisesti saa tuoda herkkuja ja kahvia mukanaan ja kaataa sitten minullekin. Nyt on pakko nostaa jalat ylös!  Tämä äiti on nyt lomalla!



Minä ja mahani! Tämä taisi jäädä ainoksi kuvaksi minusta babyshowereissa. ♡  Varmaan sitä raskaushehkua ;)
Iso halaus ja kiitos kaikille, jotka pääsivät juhlimaan kanssani vauvan odotusta! Ja iso kiitos lahjoista ja ihanista pienistä jutuista, joita olitte illan pimeinä tunteina keksineet. Kukat lämmittävät mieltä vieläkin ♡ 

Jos Baby Showerit on ihan uusi juttu kurkkaa lisää tästä. Bebesinfo oli koonnut hyvän faktapaketin.