Omenatäti ja ihanaa hilloa

Kori täynnä omppuja

Omenapuut ovat täynnä omenia. Törmäsimme vaunulenkillä mukavaan tätiin, joka antoi meidän kerätä omppuja heidän puustaan. Nyt on meilläkin omenahillot keitettynä.

Nämä omenat menivät meillä aikaisemmin jo niihin muffinsseihin. Kaipasin hilloa varten vaaleita kirpakampia omenoita. 

Haluu omppuja! Hihkui pieni ja hamusi ihanan näköisiä omenoita leikkipuiston lähellä olevasta puusta. Naamani lehahti punaiseksi, kun omenapuun omistaja nousi puuhistaan kurkistamaan tielle pientä huutajaa. Hän tuli lähemmäksi hymyillen ja kysyi:  "Haluatteko omenoita? Kyllä niitä saa ottaa. Niitä riittää! ". Olin jo sanomassa, EI, en kehtaa, mutta ajattelin, että pieni omenoita keräävä taapero saattaisi piristää myös rouvan arkea ja voihan omenoita olla joskus ihan vaivaksi asti. Niin ja se piirakkakin on niin hyvää.  Kyllä kiitos! Kyllä me voisimme omenoita ottaa!

Pienestä oli hauskaa, kun tönimme omenapuita ja omenat tipahtelivat puusta. Täti näytti isoja punaisia ja valkeita omenoita ja kertoi että linnutkin pitävät niistä. Pieni oli haltioissaan. Hän yritti hyppiä omenoita kiinni, mutta oksat olivat vähän liian korkealla. Keräsimme omppuja pussiin ja omput kulkivat näppärästi tuplavaunujen alaosan korissa. Pieniä iloja, tai oikeastaan tosi isoja iloja! Tulimme kotiin leveästi hymyillen ison  saaliimme kanssa. Nyt niitä riittää.

Äitini toi  meille myös omenoita ja kauniita kehäkukkia. Kehäkukista tulee mieleen lapsuuden syksyt. Niitä oli aina meillä pellossa. 

Pieni sai ihanan elämyksen ensimmäisistä puusta tippuvista omenista. 

Niin mitä omenista tehtiin?

Keitin ison kattilallisen omenahilloa ja nyt hilloa on laittaa kääretortulle, mysliin, puuroon ja vaikka lettuihin. Muistin että kohta Kesäheinäkin saisi hilloa maistaa. Aika menee niin nopeasti. Koko koti oli täynnä ihanaa omenan tuoksua. Se tuoksu oli jotain aivan ihanaa, sen kun saisi purkkiin säilöttyä ja lähetettyä teille. Niin ja olihan se pakko tehdä vielä omenakakku. Taisi olla jo kuudes omenamuffinssitaikina. Ehkäpä laitan siitä joskus vielä kuvia.

Kävelimme taas talon ohi ja nyt Pieni hihkaisi:" Omenatäti!".

Ei tämä syksy ole lopulta niin paha.

Tein hillon keittämällä hillo-ja marmeladisokeria omenoiden kanssa. Tuota sokeria ei tarvita niin paljon ja siinä on luonnonmukaiset säilöntäaineet valmiina. Kuumana hillo näyttää vielä juoksevalta, mutta se jämähtää jäähtyessään.

Riihimäen Hans Nyqvistin Kantti-tölkit pääsivät viimein käyttöön. Niissä on hyvä säilöä hilloa tiiviiden kansien vuoksi. Pesin purkit ensin tiskikoneessa ja sitten kuumensin vielä uunissa pöpöt pois. 

Kun hillopurkit ovat yhtä kuumia kuin hillo, niin hillon voi purkittaa huoletta. Pitää varoa koskemasta purkkien sisään, sillä hillo voi mennä pilalle ennenaikaisesti. Ja muutenkin, hillo on tosi kuumaa!  Tarkoitushan on että hillo säilyy. 

Ihania omenaunelmia! ♡♡ Omenahillo on muuten ihana vieraslahja syyshäihin! Ja taas voi käyttää niitä koristeltuja pilttipurkkeja. 

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on Lokakuu.

Välipostaus:
Kurkatkaapa muuten tuo Stylepit-verkkokauppa. Sieltä löytyy Molon, Minirodinin, Phister&Philinan vaatteitta ja jotain Esprit vaatteita äidillekin. Ja ihania juttuja lastenhuoneisiin. Sain alennuskoodin jolla saa yli 69 e ostoksista 10% alennuksen koodilla: ADOCTFI2K0 

Tulee tarpeeseen sillä Jyväskylästä oli hävinnyt kaksi suosikkivaatekauppaa ja mun vaatekaappi ei pirskahtele yhtään. Nyt epätoivoisesti etsin jotain ihmisvaatteita netistä.