torstai 29. syyskuuta 2016

Neulottu vauvan villapeitto

Helppo neulottu vauvapeitto



Neuloin meidän vauvalle ihan oman neulepeiton. Ihana villa lämmittää vaunuissa ja turvaistuimessa. Tällä neulemallilla saa nopeasti kudottua huivit ja peitot. 

Huovutin söpön pupun peiton reunaan. Huopa tarttui hyvin kiinni neulokseen.


Neuloin meidän vauvalle oman villaisen peiton. En tiedä mistä johtuu, mutta minulla oli vimma saada meidän vauvalle tehtyä peitto itse. Ehkä se on joku sisäänrakennettu äitiysjuttu, ainakin minulla. Neulos kulki minulla mukanani puistoihin ja peittoa kudottiin iltaisin kotisohvalla. Ihanaa pientä puuhaa, johon ei juuri tarvinnut ajatusvirtaa. Jotenkin sellaista tähän vauva-taaperoarkeen tarvitaan. Niin ja paljon kahvia.

Minun oli pakko kokeilla peittoon myös jotakin uutta ja päätin neulahuovuttaa peiton reunaan pienen pupun. Villa ja villalanka huopuivat peittoon mukavasti kiinni. Erilainen eikö vain?


Peitto tuli pidennetyillä silmukoilla muutenkin nopeasti valmiiksi. Pitkät silmukat ovat kyllä hieno keksintö! Nuo silmukat ovat helppoja vasta-alkajillekin sillä ennen silmukan neulomista kierretään lanka vain puikon ympärille ja sitten neulotaan perään silmukka normaalisti. Seuraavalla kierroksella kierrettylanka nostetaan pois puikolta ja kudotaan taas se seuraava puikolla oleva silmukka normaalisti. Sitten väliin voi neuloa nurin tai oikein kerroksia, niin monta kuin siltä tuntuu. Tiedän että hyppäsit tuon tylsän ohjeteksitin yli, jos innostuit niin katso ohje youtubesta. Näillä silmukoilla saisi nopeasti kudottua vaikka shaalin häämekkoon, kunhan lanka on vain tarpeeksi hienoa.

Huovutusvilla ja villalanka huopuivat kivasti huovutusneuloilla kiinni toisiinsa. 


Villalankana oli Novitan Nordic Wool-villalankaa. Tämä villa on tuotettu Pohjoismaista ja sitä voi pestä 40 °C lämpötilassa.


Syksyllä tekee aina mieli neuloa jotain.

Villa on kiva materiaali koska se lämmittää pientä vauvaa ja imee itseensä kosteutta oman painonsa verran eikä se vielä silloin tunnu märältä. Minua ärsyttää kaikki akryylilangat, sillä ne eivät lämmitä niin kuin villa ja lopulta koko kaunis työ on täynnä nyppyä. Harmittaa aina, kun isotöinen urakka menee pilalle materiaalin takia. Minulle tulee kylmät väreet akryylistä muutenkin, se on sama tunne kuin hankaisi styroksia. Vauvalle pitäisi oikeastaan kutoa merinovillasta, joka ei niin kutita ja tuntuu pehmeältä. Kutomani peitto on tarkoitettu käytettäväksi vaunuihin tai turvaistuimeen, joten se ei ole ihoa vasten. Käytin ihan tavallista villalankaa.  Ajattelin että kudon peiton niin, että Kesäheinä voi sitten isona tyttönä käyttää peittoa vaikka huivina.


Pahoittelut näistä ohjeista, sillä en ole vielä oppinut lukemaan oikeita neulontaohjeita. Ei varmaankaa voi olettaa että niitä osaisin kirjoittaa. Ehkä sitten joskus.


Nyt kun tämä peitto on harjoiteltu voisi ostaa parempaa lankaa seuraavaa varten. Baby woolia (merinovillaa) oli vain Prismassa saatavilla. Novitan sivuilla oli myynnissä myös ihan uusia lankatuttavuuksia joissa oli cashmereä, silkkiä ja villaa. Ihania!


Tällä mallilla tulee myös kaunis tuubihuivi. Tein siskolle pinkin huivin tällä neuloksella vuosia sitten. Kuva siitä täällä.

Meillä kotona ei ollut kovin lämmimtä,joten peitto pääsi heti Kesäheinän käyttöön haikarapussiin

Vauvapeiton neuleohje


Peiton kanssa käytin Novitan Nordic Wool-villalankaa  ( Edullisempi Adlibriksellä) ja 4 -koon pitkiä puikkoja. Peiton koko on 80 x 120 cm. Lankaa meni 5 kerää.

Loin alkuun 185 silmukkaa.

Tein neljä kerrosta sileää( kudotaan oikein, käännetään työ ja kudotaan nurin, käänetään kudotaan oikein ja käännetään työ ja kudotaan nurin. ,

Sitten kaksi kierrosta pidennettyjä silmukoita.

Sitten taas neljä sileää kerrosta.

Sitten kaksi kerrosta pidennettyjä silmukoita.

Tässä vaiheessa tein neljä nurjaa kerrosta. ( kudotaa nurin, käännetään työ ja kudotaan oikein, käännetään työ ja kudotaan nurin, käännetään työ ja kudotaan oikein).

Sitten taas pidennettyjä silmukoita kaksi kierrosta.



Toista kuviota. Kerroksia tuli yhteensä 120.

Youtubessa oli hyvä SuuriKäsityö-lehden videoohje  pidennettyjen silmukoiden tekoon ja hauska neulekuvio. Heiltä löytyy myös villasukan teko-ohje, jolla minäkin sain palautettua mieleen yläasteen käsityötunnit.

Ihanaa ja lämmintä syksyä!




sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Napanuorakimppu. Muista viedä kukkia tuoreelle äidille!

Äiti-lapsikimput ilahduttavat juuri vauvan saanutta äitiä.

Kimpussa ison ja pienen kukkakimpun väliin on sidottu silkkinauha napanuoraksi. Vasta vauvan saanut äiti ilahtuu varmasti napanuorakimpusta.


Sain anopiltani ihanan pinkin napanuorakimpun. Nyt silkkinauhassa oli pinkkiä ja kaunis rusetti. Pinkit kimput annetaan tyttövauvasta.




Ette usko miten paljon kukat ilahduttavat vasta lapsen saanutta äitiä. Myös niiden saamattomuus saattaa harmittaa pitkään. En itsekään arvannut miten kukat ovat tärkeä juttu juuri vauvan saaneena. Joskus ajattelin että on tuhlausta laittaa rahaa kukkiin. Hormonimyrskyssä kukkien puute taas tuntui lähinnä loukkaukselta. Nyt asia tosin naurattaa jälkeen päin.

Kun olimme Pienen kanssa sairaalassa huonekaverini sai upeat ruusut, mutta itselleni ei kukkia silloin tullut. Silloin minua harmitti kovasti ja mies-ressu sai siitä kyllä kuulla.
Ehdin kimppujen kanssa ottamaan kuvan myös vastasyntyneestä Kesäheinästä. 


Äitini ja siskoni olivat tilanneet Pienen syntymän jälkeen minulle ja tuoreelle iskälle marjakakkua ja kukkia. Onneksi on vielä kuvat kauniina muistoina.



Kotiin onneksi ilmestyi silloisten työkavereiden lähettämä napanuorakimppu ja se lämmitti mieltä. Äitini lähetti myös samantyylisen pinkin äiti-lapsikimpun ja ihania kukkia oli lopulta koti täynnä. Niin ja kermakakkua. Ihanaa!

Toisella synnärireissulla mies oli jo oppinut. Nyt Kesäheinän synnyttyä mies toi suloiset ruusut sairaalaan ja anoppi toi käydessään aivan ihanan pinkin napanuorakimpun. Olin kovasti ilahtunut! Onni on kai koristeltu kukin. 

Juttelin ystäväni kanssa napanuorakimpuista ja hän ei ollut siitä kuullut. Ja hänkin olisi ehdottomasti halunnut sellaisen jos olisi tiennyt. Sitä ei korvaa suklaa, hieronta tai edes kynttiläillallinen, jos äiti on niin päättänyt. Hankalaksi jutun saattaa vetää se että kukkien pitää ilmestyä yllätyksenä ja pyytämättä. Se on varmasti hankalaa monelle tuoreelle iskälle. 

Tämä postaus onkin hyvä lähettää isäksi tuleville vinkkinä! Muistakaa tuoretta äitiä kukin. Suklaakin on kylkiäisenä ihan kiva!
Toivon että kaikki tuoreet äidit saisivat kukkansa. Kukat tuovat iloa ja kauniita muistoja. Kotikin tuntuu nätimmältä, kun on kukkia pöydällä.


Ihania! Kiitos! ♡♡♡♡




Nämäkin kuvat olisi saattanut imetysdementtiassa unohtua, mutta onneksi oli taas Kukkailoittelun aika Mansikkatilan mailla. Ihana napanuorakimppu on kyllä ihan oman postauksensa ansainnut.


https://track.adtraction.com/t/t?a=1143416177&as=1125554891&t=2&tk=1&url=https://www.stylepit.fi/lapset/ale?brand=[388]

perjantai 23. syyskuuta 2016

Vauva uinuu haikarapussissa!

Mihin laittaa vauva olohuoneessa?  Meillä vauvalla on kehto!


Missä vauva nukkuu olohuoneessa? Meillä vauva nukkuu nyt omassa haikarapussissa.  

Valkoinen puuvillakehto sopii nätisti meidän olohuoneeseen. Ja se oli näppärä solmia rappuihin.


Vauva ja olohuoneen sisustaminen eivät tunnu jotenkaan sopivan yhteen. Lastenhuoneeseen saa kauniita vauvasänkyjä ja huonekaluja, mutta mihin laitetaan vauva kun koko perhe seurustelee olohuoneessa? Tai no meillä kaikki tapahtuu alakerrassa ja nukkumaan mennessä perhe hiipii yläkertaan. Vauvalle piti keksiä joku hyvä paikka, sillä sohvalla alle 2 kk vanha Kesäheinä on vaarassa koko ajan vaikka olisi laatikossaan. Pelotti, että taaperon leikit tiputtaisivat vauvan lattialle. Ajattelin ensin, että ostan babysitterin, mutta onneksi satuin kysymään naapurin äidiltä missä heidän vauva nukkui olohuoneessa?

Hassu sattuma, sillä hänellä oli Oran haikarapussi, eli vauvakehto auton takakontissa palautumassa juuri lainasta. Se on aivan ihana!  Sovimme että testaan sitä kotona. Ripustin sen rappuihin kiinni tukevasti solmulla ja asensin sisäkopan paikoilleen. Oli ihan pakko vain tuijottaa miten ihana se on! Sitten nostin Kesäheinän kehtoon keinumaan. Vauva hymyili, kun annoin hänelle vauhtia. Ihana! Huomasin että kehtoon sai helposti pienen mobilen roikkumaan. Siinä onkin mukava tarkastella pieniä leijonia ja norsuja omassa pesässä.  Huomasin että kun vauva heiluttaa käsiään, niin kehto heiluu. Nyt kehdossa on nukuttu päiväunia ja se on hyvä paikka laskea käsistään vauva, kun itse tekee ruokaa. Ja antaa jalalla vauhtia keinuun, kun itse kirjoitan blogia. Ihana!

Sopiiko kehto olohuoneeseen? No minusta kehto on aivan mahdottoman suloinen. Kehto jää kyllä meille, ainakin siihen saakka kunnes vauva kasvaa siitä ulos. Sano sinä sopiiko tuo meille? Onko muilla kokemuksia haikarapussista?

Meidän haikarapussi on suomalainen ORA.  Näitä kehtoja ei ole nyt varastossa, mutta niitä on käytettyinä saatavilla. Ehkä jos kehtoihin olisi kysyntää asia olisi toisin.


Kehtoon oli helppo kiinnittää mobile ja lelukaari. Lelut heiluvat hauskasti, kun kesäheinä heiluttaa kehtoa. 


Mitä sanot? Eikö sovikin sisustukseen? 


Haikarapussi on myynnissä! Kysy kommentilla tai sähköpostilla telluk (at) gmail.com. 




tiistai 20. syyskuuta 2016

Synttärihumua! Pieni on 2 vuotta!

Pieni prinsessamme täytti 2 vuotta! 


Meidän pieni täytti 2 vuotta! Vietimme hänen synttäreitä kotona. Pikkusiskon syntymä vaikutti vähän synttäreihin. Leivoin ihanan maidottoman kuningatarkakun.

Koristelin alakerran leijuvilla ilmapalloilla ja kummitädin Lontoosta tuomilla koristeilla. 

Kakussa oli kaksi söpöä kynttilää joita pääsi viimein puhaltamaan. Nämä kynttilät ovat olleet Pienen lempparit koristekaapissa.

Meidän pieni täytti kaksi vuotta. Varustauduimme synttäreihin jo etukäteen jos vaikka Kesäheinä syntyisi samoihin aikoihin ja synttärit jäisivät pitämättä. Tavallaanhan siinä niin kävi vieraat halusivat tulla katsomaan vastasyntynyttä siskoa miten ehtivät ja seuraavalle viikolle oikeaan synttäripäivään ei riittänytkään enää synttärivieraita. Mutta saimme siis juhlia synttäreitä moneen otteeseen ja samalla esitellä uutta tulokasta. Pieni sai hurjan määrän lahjoja: muumikirjoja, muumipalapelin, värityskirjan, nukkeja, ihan oman keittiön ja Brion junaradan. Valtaosa lahjoista oli Muumi-aiheisia. Mistähän ne vieraat tiesi?

Halusin kuitenkin yllättää pienen oikeana syntymäpäivänä ja hiivin keskellä yötä koristelemaan kotia synttärikuntoon. Heräsin vaihtamaan Kesäheinälle vaippaa ja mammittamaan, niin muistin että tosiaan synttärit on huomenna. Kello oli varmaankin noin kolme yöllä, kun puhaltelin ilmapalloja ja virittelin niitä tuttuun tapaan kattoon. Leijuvista ilmapalloista kerroin täällä. Paketoin lahjat valmiiksi ja illalla olin leiponut pienelle ihanaa maidotonta kuningatarkakkua. Olin itsekin niin innoissani, etten meinanut saada unta!

Aamulla Pieni heräsi pirteänä ylös ja laskeuduimme koko perhe yhtä aikaa portaita alas. Pieni huomasi koristeet heti ja innoissaan hyppi ja kiljui Wauuu! Tuon onnen kiljahduksen eteen vanhemmat seisoisivat vaikka päällään. Kyllä huomaa että Pieni on henkeen ja vereen juhlaihminen, äitin tyttö.


Synttärikoristeet näyttivät niin kivoilta. Vapusta oli jäänyt tuota ihana folioserpentiiniä. Niin kauniit juhlat! Happy Birthday teksti ja kynttilät ovat Lontoon Tigeristä. Ihanaa kun kauppa tulee viimein Jyväskylään.

Kakkua koristi ihanat suomalaiset pensasmustikat ja pienet kukkaset. Maidottomasta vaahtoutuvasta vaniljakastikkeesta tuli kaunis pinta kakkuun. Kakussa sisällä oli itse tehtyä mustikkavadelmatäytettä ja banaania. 


Kesäheinäkin pääsi mukaan syntymäpäiväjuhliin. 


Pienen linnun MakroTex-haasteena oli jotakin värikästä. Minusta nämä olivat ihanan värikkäät juhlat pienelle prinsessalle.


Haaveilen Pienelle tästä pinkistä nojatuolista.
Pieni Ikea-keittiö meni tämän edelle.
Ehkä sitten jos voitetaan lotossa ja löydettäisiin tälle myös tilaa.  
Ellokselta saisi nyt 40% alennusta koodilla: 340502 .
Ei koske huonekaluja. Huoh!



torstai 15. syyskuuta 2016

Korttiaskarteluja: Pikkuleijonan 1-vuotiskortti

Merihenkinen synttärikortti reippaalle yksivuotiaalle!



Pieni leijona onkineen ja pelastusliiveineen koristaa tätä syntymäpäiväkorttia. Askartelin kortin 1 -vuotissynttäreitään viettäneelle reippaalle pojalle. Onkohan tämä nyt se merileijona?

Kortin vene ulkonee hauskasti kortista ja venettä koristaa pojan nimi ja iso kultainen ykkönen. 

Askartelin ihanan merihenkisen leijonakortin, jossa leijona istuu veneessä ja onkii. Pieni ystävämme täytti Kesäheinän syntymän aikoihin yhden vuoden ja olin silloin valmistautunut synttäreitä juhlimaan, kortti tosin jäi ja sitten tulikin jo lähtö synnärille.

Nyt viimein kohtasimme Pikkuleijonan ja hänen äitinsä kanssa ja pieni sai ojennettua lahjansa hänelle. Pienellä oli ollut heitä niin kova ikävä ja sain häneltä kuulla miltein päivittäin nähtäisiinkö Pikkuleijona tänään. Molemmat pienet olivat kasvaneet hirmuisesti viime näkemältä ja olihan meillä vaunuissakin yksi kesäheinä kasvamassa kilpaa.

Aika sympaattinen tuo leijona.


Kortissa on kova merenkäynti. Valkoiset tyrskyt on piirretty maalitussilla.



Onneksi tämä tuore tuplaäitiys ei ole vienyt kaikkia mehuja. Oli mukava saada jotain aikaan pienen nukkussa päiväunia ja Kesäheinän vuorostaan auttaessa keittiön pöydällä. Silloin se vielä onnistui, mutta nyt kääntyillään jo niin vauhdikkaasti, ettei pöydällä pitele mikään. Niin ja tiedättekö miten suloiset ovat ne pienet viuhukädet jotka alkavat heilumaan kovempaa ja kovempaa kitinän ja huudon kanssa? Siinä sitä on mukava askarrella yhdessä.

Olin kyllä aika innostunut kortin askartelusta ja ajatus korttiin lähti, kun näin kuvan tuosta pienestä pojasta järvellä hienoissa pelastusliiveissään. Sitten olikin miettimistä miten kortti tulisi tehdä käytännössä. Onneksi kuviopapereista ja kartongista saa kivan näköistä aikaiseksi. Minusta veneen teko 3D-korttina oli kyllä mainio idea. Veneen tukirunko on tehty aaltopahvinpaloista joiden päällä on kohokuvioitua kartonkia. Minulla ei ollut korttiin mitään mallia, vaan kortti syntyi pikkuhiljaa askartelemalla.



Kesäheinä auttoi askartelussa antaen ohjeita keittiön pöydältä. Vauvan peti oli tehty äitiyspakkauksen kanteen, jonka reunat pitivät pienen pöydällä. Nyt vauvalla on jo kovempi meno ja pöydälle ei ole asiaa

Minulla on ollut aika merihenkinen kausi viimeaikoina ja pieni tyttömme on puettu raitaan ja siniseen. Ei ihme että teema on tarttunut myös askarteluun. Suloisen Lundmyr Älskling -paidan tilasin Ellokselta. (Ostin ihan rahalla). 


Olen tähän korttiin tosi tyytyväinen. Olipa hyvä että sain tällä kertaa pidettyä postauksen piilossa ja nyt se oli hyvä julkaista, kun kortti on jo annettu.  Yllätykset ovat paljon mukavampia, kun ne on oikeita yllätyksiä!

Tältä näyttää tuo vene sisäpuolelta.  Pahvia pahvin päälle.

Onnea oikein paljon Pikkuleijona!

Muistatko miltä näytti Pikkuleijonan kortti viime vuonna? Se löytyy varmaankin Paperiaskarteluhaasteen kansioista.



lauantai 10. syyskuuta 2016

Omenamuffinssi! Muhkeaa mahtavuutta tämä resepti!

Omppuja on puut pullollaan, tässä kiva resepti!


Tällä reseptillä saat tehtyä mahtavan muhkeat maidottomat omenamuffinssit. Muffinssien päällä on ihanaa kauraomenaherkkua.  Nami nami! 

Ihanat omenamuffinssitnon kiva ottaa myös puistoon evääksi. Nyt olisi hörpätä aamukahvit ulkona. 


Omppuja, omppuja! Ihanaa tänä syksynä on paljon omppuja. Viime vuonna meni omppusato pihlajanmarjakoille ja nyt riittää omenaa omaankin suuhun. Äiti toi meille pari ämpäriä omenoita ja niitä pienikin kävi yksitellen haukkaamassa. Olin jo kauhuissani, että hyvät omenat menevät piloille, kun laiska äiti ei nyt jaksa lähteä tekemään sitä mehuksi ja hilloksi. Onneksi tuli hyvä sadepäivä että saimme pienen kanssa leivottua ihania maidottomia omenamuffinsseja. 

Parasta tässä reseptissä on se että muffinssit ovat isoja ja muhkeita. Taikina kohoaa tosi hyvin. Niin ja muffinssin omenapäällinen on ihan taivaallisen hyvää. Se luo hetkellisen hurmion ainakin hyvän teen kanssa. Olen kyllä erityisen iloinen tästä reseptistä!  Tämä on muunnos suklaamuffinssireseptistä, mutta tarvitseeko montaa reseptiä olla jos on yksi hyvä? 


Meillä on ollut kiirettä kun ollaan oltu puistossa ja jahtaamassa Pokemoneja. Tiedän! Olimme lasten kanssa muutaman päivän keskenämme, joten piti jostakin kaivaa tsemppistä ulkoiluun. Se on muuten hyvä tsemppari myös juoksulenkille lähtöön. Nyt kelpaa leipoa herkkuja, kun on pari uutta Pokemonia taskussa. En kai aikuistu koskaan, mutta onko sillä niin väliä. Kun mies oli poissa herkuttelimme muffinsseilla ikäväämme.  Nyt nauttimaan syksystä, kynttilöistä, teestä ja ihanasta omppumuffinssista! Ne tekevät yhdessä kirpakasta illasta nautinnollisen.


Käytän muffinssien paistamiseen muffinssivuokaa. Se on hyvä vaikka käyttäisi ihan paperivuokia.


Äiti toi kauniita omppuja ja unohti joskus meille englantilaisen teatowelin.

Muhkean mahtavat omenamuffinssit resepti ( maidoton)



Raaka-aineet:
4 kpl kananmunaa
2,5 dl hienoa sokeria

1 dl Oatly kaurajuoma
4 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
30 g Keiju laktoositonta margariinia ( tämä on myös maidoton)
2 tl kardemummaa 
2 tl kanelia

Päällinen:

4 omenaa
0,5 dl fariinisokeria
0,5 dl kaurahiutaleita
2 tl kanelia
1 rkl maidotonta margariinia


Valmistusohje:
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Voitele muffinssivuoka kunnolla maidottomalla margariinilla (paperisia ei tarvitse voidella) .

Sekoita taikinan jauhot, leivinjauhe, kaneli ja kardemumma keskenään.

Sulata taikinaan tuleva margariini. Itse sulatan mikrossa. Laitan kulhoon ja 20 sekunniksi lämpiämään.
Tee muffinssien päällinen: Pese omenat. Leikkaa karat ja madon syömät pois. Kotimaisesta omenasta voi jättää kuoret. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita omenakuutiot, margariini, fariinisokeri, kaneli ja kaurahiutaleet keskenään.

Tee taikina: Vatkaa kulhossa muna ja sokeri paksuksi valkoiseksi vaahdoksi.


Sekoita joukkoon jauhot. Hyvä olisi käyttää siivilää, jotta taikinaan ei tule jauhopaakkuja. Sekoita kauhalla tai kumikaapimella.

Kaada sula margariini taikinaan ja sekoita kevyesti.

Lisää kaurajuoma ja sekoita kevyesti kunnes taikina yhtenäisen näköistä.

Kaada taikina vuokiin.

Ripottele päälle omenista tehtyä päällistä.

Laita vuoat uuniin pellin päälle. Anna muffinssien olla uunissa noin 15 minuuttia. Kun tuoksu alkaa leijailemaan talossa ja muffinsseissa on kaunis paistunut pinta niin herkut ovat valmiita. 

Irrota heti vuoasta, jäähtyneenä muffinssit jämähtävät kiinni kun rasva jäähtyy. Paperisista vuoista ei tarvitse irrottaa.

Pieni on jo kokenut leipuri. Jauhojen määrä on meidän muffinsseissa tarkan pikkuleipurin mittaamat. 



Ihanaa omenaista syksyä! 



tiistai 6. syyskuuta 2016

Ihan itse tehty CD-hylly köynnösritilöistä

Paljastuksia himohamstraajan kätköistä! 


Tein itse CD-hyllyt puutarhakaupoista saatavista köynnösritilöistä. Tein itse ja säästin!

Yhteen välikköön mahtuu 15 CD-levyä, jotka makaavat hyllyssä painollaan ja erillistä hyllylevyä ei tarvita. 


Mittasin ritilöiden välin niin, että se on juuri CD-levyn kokoinen.  Hylly ei vie käytävässäkään juuri tilaa.


Meillä oli ongelma saada useita satoja CD-levyä mahtumaan vanhaan himohamstraajan kotiin. Koska levyjä oli paljon, rahaa vähän ja koti pienen pieni CD-levyjen järjestäminen aakkosittain ja vielä kivan näköisesti oli aika vaikeaa. En löytänyt kivaa hyllyä mistään.

Keksin rakentaa omat CD-hyllyt puutarhamyymälöissä myytävistä köynnösritilöistä. Ostin isojen ritilöiden lisäksi pienen saman värisen ritilän, josta sahasin ritilöiden väliin tulevat tukipalat  ja paukutin palaset kiinni nauloilla meidän keittiön lattialla.  Kun kahden köynnösritilän väliin naulaa pienet puupalikat, niin näppärän kokoinen CD-hylly on valmis. Se piti ainoastaan ruuvata seinään kiinni, jotta hylly pysyi tukevasti pystyssä. Jälkeenpäin tajusin että tukipalikoiden ruuvaus olisi ollut tukevampi ratkaisu. 

Nyt muuttomme jälkeen ritilähyllyt eivät sopineetkaan uuden kodin sisustukseen ja ritilät odottavat nyt uutta käyttöä meidän takapihalla. Koska idea oli minusta niin hyvä kuvasin nuo itse tehdyt CD-hyllyt ennen muuttoa. Ajattelin että tästä pitää ehdottomasti joskus postata. En tiedä ostaako kukaan enää CD-levyjä. Meillä levyt ovat nyt piilossa Konmaria kaapin kätköissä. Miehen mielestä Konmari vie tai piilottaa meidän kaikki tavarat. Tosin nyt vauva-aikana tuntuu siltä, että kaikki tavarat ovat tulleet yksitellen esiin piiloistaan. Hylly sopisi myös kirjoille tai DVD-levyille jos löytää jostakin ritilöitä pidemmällä hyllyjaolla. Itse ostaisin ehkä valmiiksi valkoiset ritilät, jottei niitä heti tarvitsisi maalata kalkkimaalilla.

CD-kokoelmien yhdistäminen oli mieheni kanssa yksi tärkeimmistä parisuhteen etapeista. Se oli mullistavaa sitoutumisen kannalta, sillä yhdistämisen jälkeen lajittelu minun ja hänen levyihin olisi ollut todella hankalaa. Hauskaa oli huomata, että musiikkimakumme meni yksiin, mutta siitä huolimatta meillä molemmilla oli vain yksi sama levy ja se oli Metallican "Black"-albumi. Itseasiassa meillä on niitä nyt kolme kappaletta, sillä levyt kuuluivat meidän himohamstrauskohteisiin. Tai no onneksi eivät enää.

Tummanruskeana hyllyt sopivat myös muuhun sisustukseen vanhassa asunnossa. 

Jäin kaipaamaan sitä miten helppoa oli valita oikea levy hyllystä. Pienikin huomasi tämän opittuaan konttaamaan ja nyt levyt ovat kaapin kätköissä turvassa. 


Osallistun Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on sisustus.



Oli muuten ihan pakko lisätä nämä upeat kukka-asetelmat postaukseni loppuun. Sain ne eilen yllätyslahjana pihan pieniltä tytöiltä. Tämän jälkeen päädyimme leikkimään kukkakauppaa ja meidän pienikin oli kukista innoissaan. Kesäheinä ei vielä ymmärtänyt kukkien päälle. Ihanaa viikkoa!