Kalkkimaalilla maalattu lintukaappi

Toisen romu on toisen aarre!

Pelastin puisen kaapin kaatopaikalta ja se sai koristeekseen posliiniset lintunupit.

Halusin, että puu pilkistää hieman maalin alta. Ajattelin ensin, että kaapista tulee pinkki. 

Maalasin pienen puisen kaapin kalkkimaalilla. Yhtenä päivänä kun molemmat tytöt nukkuivat samaan aikaan päiväunia ( mitä ei tapahdu kovin usein)  ehdin maalaamaan kaapin kahteen kertaan Vintage -kalkkimaalilla. Maali ei tuoksu millekään ja tipat voi pyyhkäistä lattiasta, niin maalaaminen on jo vähän liian helppoa varsinkin kun hiontaakaan ei tarvittu.

Kaapin tarina on hauska sain sen naapurilta hänen muuttaessaan pois viereisestä asunnosta. Törmäsin sattumalta hänen ilmoitukseensa lastenkirjoista ja tulin samalla kertoneeksi, että etsin jotain kivaa maalattavaa. Silloin ei maalattavaa ollut, mutta loppujen lopuksi kaunis pieni kaappi löysi tiensä naapurista meille, kun se oli lähdössä roskiskuormassa kaatopaikalle.

Kaunista puupintaa oli surku lähteä maalaamaan ja kaappi näytti siltä kun sitä olisi pitkään ja hartaasti nakuteltu, mutta ajattelin, että se sopii meille maalattuna paremmin. Tylsää pitää kotona sellaista mistä ei pidä.

Mietin onkohan puussa visaa, kun sen pinta noin aaltoilee, Jos kaipaan puupintaa, niin pieni kaappi on nopeasti hiottu entiselleen.

Koristekuvioiseen pintaan käy hyvin matta maali. Tykkään kalkkimaalista, koska siitä heijastuu valo kauniisti. Se on kuin tehty valokuvauksesta innostuneelle. 

Löysin paikan Sari Pelhon Koppis-kortille. 

Pora koneita pelkäävälle ja posliiniset lintunupit

Kävin Clas Ohlsonilla kevään ajamana ja kuin sattumalta sieltä löytyi juuri oikeanlaiset kaappini sopivat vetimet.  Ei todellakaan uskoisi että nämä pienet posliinilinnut ovat ihan oikeat vetimet! Löysin myös kivoja juttuja terassille. Naapuri kaupassa ihastelin kukkia, mutta en raaskinut niitä ostaa toukokuun pakkasiin.

Vetimille piti porata reiät läpi ja pieni puuseppä minussa porasi myös kolon ruuvin kannalle. Hih, en tiedä mikä mörkö minulla on edelleen akkuporakoneisiin, niin käytän uskollisesti keräämiäni vanhoja vintilöitä. Ehkä vintilällä ei innostu tekemään reikiä tarvetta enempää ja yleensä saan koneilla vain tuhoa aikaan. Tämä kahdella kädellä veivattava malli toimii paremmin kun tarviitaan isompaa ja pidempää reikää. Pieni halusi ehdottomasti auttaa.

Oletko kokeillut vintilää?

Kaappi-kaunokainen sopii nyt tyttöjen huoneeseen kuin valettu. Jäin miettimään, että ompelukoneeni mahtuu täydellisesti tuonne kaappiin sisälle ja laatikkoon mahtuisi lankarullia ja ompelutarvikkeita. Nostin ompelukoneen pöydältä ja kolo oli kuin tehty sille. Huomasin samalla tyhjäksi paljastuneelta pöytäpinnalta, että keittiön pöydällä oli edelleen pääsiäisliina.

Koska en osaa päättää missä kaappi seisoo ( eikä miehenikään), se on edelleen keittiön lattialla pakottaen meitä ratkaisuihin. Nostin taas kuvauksen jälkeen kukkaruukun pois, sillä tytöt ovat innoissaan lintujen kimpussa. 

Meillä oli pieni musta-valkoinen hetki. 

Hmm.. joulutähti ja pääsiäisliina. Sovitaanko, että tuo on sisustustähti?  

Sisälle tulviva valo on nyt kovaa ja yritin pehmentää sitä verhoilla. Pienen linnun MakroTex-haasteena on Toukokuu. Nämä kuvat kevään tuomasta puuhasteluinnosta pienine lintuineen oli pakko linkata kuvahaasteeseen.