Tyttö voi lähteä Heinolasta, mutta Heinola ei tytöstä!
Kävin katsomassa Apulannasta kertovan Teit meistä kauniin-elokuvan ennakkoon Jyväskylän Paviljongilla. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla, sillä mielessäni oli Tuukka Temosen ensimmäiset Apulanta-musiikkivideoiden ohjaukset, joista on oikeasti pienen elämän verran aikaa. Ehkä olisi nyt syytä tehdä asiaan päivitystä.
Kun leffa alkoi tajusin istuvani Heinolan Lyskan aulassa muiden teinien kanssa ja se oli kuin aikamatka omaan nuoruuteen. Heinola. Elokuva tuotti kylmät väreet, sillä lumouduin siihen että näin myös omat nuoruusmuistoni valkokankaalta. Näin silmieni edessä Lyskan, Kasisalin, Apulannan ja Tehosekoittimen keikat ( Iik, miten ihana Otto), tappelut torilla, kotibileet, tutut kadut ja Tenin. Tottakai, kaikki tuntee Tenin! Nolot muistot vilisivät toisena leffaraitana takaraivossa ja sai melkein silmäni valumaan. Teiniys oli oikeasti sitä elämän nolointa ja samaan aikaan sitä hienointa aikaa. Sitä ei edes muistanut miten rankkaa oli olla teini. Olin nuo muistot haudannut jonnekin syvälle ja nyt Temonen repi niitä esiin muisto kerrallaan. Se tekee oikeasti kipeää!
En halunnut muistaa sitä kun yritti ostaa tupakkaa ja ikää ei ollut edes sitä 16 -vuotta tai miten oli aikoinaan värjännyt tukkansa vihreäksi ja miten kaljapullot kilisi repussa suunnistaessa syyshämärässä sateiseen kaupunkiin. Tai niitä kotiviinitonkkia. Mikä ihmeen kotiviini? Usko pois et halua tietää. Mikä hauskinta minullakin oli punainen Datsun 100A, jonka lopulta möin ja jotkut hakkasivat autoon kattoluukun kirveellä.
En tiennyt oikeasti että meillä Heinolassa asuneilla on todellakin noin yhteiset muistot ja mikä hienointa Tuukka Temonen oli saanut kaivettua ne omista muistikätköistään esiin. Parasta on että Tuukka on myös saanut sen luotua valkokankaalle aidosti ja teeskentelemättä. Elokuva avasi hienosti Tonin, Sipen ja Tuukan henkilökuvia ja uudella tavalla Antin osuutta bändin perustamisessa. Nyt selvisi myös kuka oli Mandy, josta silloin puhuttiin koulun käytävällä! Niin ja se Ilonan tarina saa edelleen kyyneleet silmään. Biisi on edelleenkin yksi suosikeistani. Tatu Sinisalo veti vakuuttavan roolisuorituksen Toni Wirtasena ja koko homma näytti aikuisten oikealta. Luulin oikeasti että Tonin maneerit olivat jääviileän punk-äijän harkittua roolitusta, mutta olin niin väärässä. Ehkäpä monilla muillakin on ollut aukko sivistyksessä ja ei tiedä millainen oli Apulanta. Tuukka on saanut pienimmätkin yksityiskohdat hiottua kohdalleen ja hän saa kyllä työstään täydet pisteet. Elokuvan jälkeen moni varmaan muistaa miten tärkeää oli olla aito ja samalla muuttaa käsityksiään bändistä.
Teit meistä kauniin -elokuva herätti minussa kaipuuta Heinolaan, nuoruuteen, nostatti muistoja ja kirvoitti valtavasti erilaisia tunteita pintaan. Ehkäpä se oli juuri sellainen, kuin Apulanta-elokuvan piti ollakin. En kyllä muista, mikä elokuva olisi tehnyt noita asioita minussa ennen.
Minulla oli muuten mukana leffassakin vilahtanut Hajonnut Ep, johon sai Tuukalta nimmarin. Ostin sen aikoinaan suoraan Sipelta Lyskan käytävällä. Silloin seurasin hiljaa Apulannan poikia sivusta heitä paljon nuoremman fanitytön silmin. Olisikohan nyt ympyrä sulkeutunut?
Kiitos hienosta elämyksestä ja huikeasta aikamatkasta! Nautin kyllä tästä hetkellisestä paluusta Heinolan kaduille villinä, nuorena ja vapaana. Tyttö voi lähteä Heinolasta, mutta Heinola ei lähde tytöstä.
Roope Salminen, Tatu Sinisalo ja Iiro Panula soittivat Teit meistä kauniin -elokuvan ensi-ilta kierueella. |
Kaikkien yllätykseksi Apulannan entinen basistityttö Mandy Gaynor tuli lavalle soittamaan häntä näytelleen Mimosa Willamon kanssa. Olisi ollut hauska nähdä lavalla myös oikea Apulanta. |
Teit meistä kauniin-elokuvan ohjannut Tuukka Temonen kaivoi myös bassonsa esiin. |
Minulla oli muuten mukana leffassakin vilahtanut Hajonnut Ep, johon sai Tuukalta nimmarin. Ostin sen aikoinaan suoraan Sipelta Lyskan käytävällä. Silloin seurasin hiljaa Apulannan poikia sivusta heitä paljon nuoremman fanitytön silmin. Olisikohan nyt ympyrä sulkeutunut?
Kiitos hienosta elämyksestä ja huikeasta aikamatkasta! Nautin kyllä tästä hetkellisestä paluusta Heinolan kaduille villinä, nuorena ja vapaana. Tyttö voi lähteä Heinolasta, mutta Heinola ei lähde tytöstä.
Yllätä ystäväsi persoonallisella lahjalla! Ifolorin valikoimassa on kuvamukeja, kehyskuvia, kuvapalapelejä, kuvahiirimattoja ja pöytäkuvatelineitä.
Voi ihana mikä postaus. Sai hymyn kasvoilleni heti aamusta. Hiukan naurattikin. Minä en niin hurjia teinivuosia ole elänyt, rikasta kylläkin, mutta Apulannasta diggasin silloin hurjana. Ja muutenkin sen ajan punk -musiikista. Plastik levyyn saakka minä tuota em. bändiä kuuntekin, kunnes niiden tyyli hiukan muuttui. Heiltä lähti se kotitekoisuus ja räminä pois biisien tunnelmasta.
VastaaPoistaKiitos! Hauska että tykkäsit ja pääsit palaamaan omaan nuoruuteen! Minustakin se kotitekoisuus oli hienoa noina aikoina ja edelleenkin minusta parhaimpia levyjä ovat muiltakin bändeiltä ne tunteen palossa luodut, rouheat ensilevyt. Hifistely tappaa fiiliksen.
PoistaNauratti minuakin, nuo kaikki kirjoitusvirheet. Apua! Vauva makoili sylissä tätä kirjoittaessani, niin keskittyminen ei ole ihan sitä huippuluokkaa.
Mä olen vähän empinyt tän leffan katsomista, varsinkin kun suhteeni Apulantaan on muuttunut vuosien myötä ''kultaiseksi'' muistoksi yläasteelta ja lukiosta. Tän sun postauksen perusteella mun kiinnostus kuitenkin heräsi. Kiitos siitä!
VastaaPoistaOli kyllä hieno leffa ja puhutteli vielä pitkään katsomisen jälkeen. Ihana kun pääsi hetkeksi keskelle nuoruutta. Käy ihmeessä katsomassa!
Poista