Äidin ja tyttöjen samanlaiset mekot.

Trikoomekot Aarrekidin Kävystä 

Ihanaa kun voi samistella tyttöjen kanssa samanlaisissa mekoissa. Aarrekidin Käpy on kaunis kuosi aikuisellekin.  Trikoo on kudottu luomusertifioidusta GOTS- puuvillasta ja se tuntuu pehmeältä päällä.

Meillä oli pikainen kuvausretki, kun sade piti hetken taukoa. Mieheni otti taas kauniit kuvat.

Minulle tuli ihana inspiraatio ommella samanlaiset mekot itselleni ja tytöille. Ompelin tyttöjen  mekot ensin ja sitten ihastuin Aarrekidin Käpy-trikooseen klik* niin, että oli saatava itsellekin samanlainen mekko.  

Näihin kuviin puin lämmikkeeksi äidin kutoman keepin, vaikka olen muuten pitänyt mekkoani nahkatakin ja muhkean huivin kanssa. Näin talvea vasten mekon helmat pitää olla pitkät, mutta sieltä pitää silti näkyä saappaat. Tyyli on  melkein kuin ensimmäisistä Frendien jaksoista, tosin mekkoni pitäisi yhdistää  ribbipoolopaitaan ja vieläkin tummempaan huulipunaan. 

Mekosta tuli niin ihana! Mukava ja helppo vaate. Tykkään niin kovasti kuosista ja Kävyistä näkee heti, että niissä on jotain erityistä. Mitä tykkäät helman pituudesta?

Mekon kaava on muokattu Paapiin kaavakirjan Klarasta klik*.  Tosin käytin vain yläosan kaavaa jonka pituus  tuli päällä olevien  housujen vyötärölle saakka. Pidensin hihoja ja muokkasin pääntietä pienemmäksi.  Hameosa on 80 cm pitkä ja  siihen meni kankaan koko leveys ja ompelin siihen lisäksi  taskut sisältävät kiilat, kuten Klarassakin. Halusin oikein runsaan helman. Laskostin  hameosan vapaalla kädellä nuppineuloilla ja surrautin saumurilla kiinni yläosaan. Kangasta meni omaan mekkooni 2 metriä, kun taas tyttöjen mekot ja pipot syntyivät metrisestä palasta. Hihoissa ja pääntiessä on mustat ohuet resorit. 

Perinteinen pitkä mekkomalli toimii hienosti nostalgisen kuosin kanssa. 

Katselin Aarrekidin kuvia ja leggareinakin klik* kuosi oli niissäkin todella kaunis. 

Oletko käynyt tutustumassa Aarrekidin kankaisiin ja ihaniin vaatteisiin? Klikkaa sinne tästä! 

Äiti neuloi molemmille tytöille neuletakit merinovillasta. Tässä mallina oli Estelle. Ihana yhdistelmä joulukorttikuviin. Ehkä se joulukorttikuvaus oli syysmetsässä vähän liian aikaista.

Neulos on pysynyt hyvänä vaikka mekkoja on pesty useamman kerran. Pipossa on sisällä samasta kankaasta tehty vuori ja pompula.  Ohje löytyy täältä.  Tunnelmallista syksyä!

Nyt pitää miettiä jotain ompelusta Saumanvara-ryhmän huutokauppaan. Sinne ilmestyy joka päivä lisää tavaraa ja huuto alkaa 1.11.2017. Käy ihmeessä kurkkaamassa. Klikkaa sinne tästä! 

Oman mekkoni kangas on saatu Aarrekidiltä! Kiitos paljon! * 

Omenatäti ja ihanaa hilloa

Kori täynnä omppuja

Omenapuut ovat täynnä omenia. Törmäsimme vaunulenkillä mukavaan tätiin, joka antoi meidän kerätä omppuja heidän puustaan. Nyt on meilläkin omenahillot keitettynä.

Nämä omenat menivät meillä aikaisemmin jo niihin muffinsseihin. Kaipasin hilloa varten vaaleita kirpakampia omenoita. 

Haluu omppuja! Hihkui pieni ja hamusi ihanan näköisiä omenoita leikkipuiston lähellä olevasta puusta. Naamani lehahti punaiseksi, kun omenapuun omistaja nousi puuhistaan kurkistamaan tielle pientä huutajaa. Hän tuli lähemmäksi hymyillen ja kysyi:  "Haluatteko omenoita? Kyllä niitä saa ottaa. Niitä riittää! ". Olin jo sanomassa, EI, en kehtaa, mutta ajattelin, että pieni omenoita keräävä taapero saattaisi piristää myös rouvan arkea ja voihan omenoita olla joskus ihan vaivaksi asti. Niin ja se piirakkakin on niin hyvää.  Kyllä kiitos! Kyllä me voisimme omenoita ottaa!

Pienestä oli hauskaa, kun tönimme omenapuita ja omenat tipahtelivat puusta. Täti näytti isoja punaisia ja valkeita omenoita ja kertoi että linnutkin pitävät niistä. Pieni oli haltioissaan. Hän yritti hyppiä omenoita kiinni, mutta oksat olivat vähän liian korkealla. Keräsimme omppuja pussiin ja omput kulkivat näppärästi tuplavaunujen alaosan korissa. Pieniä iloja, tai oikeastaan tosi isoja iloja! Tulimme kotiin leveästi hymyillen ison  saaliimme kanssa. Nyt niitä riittää.

Äitini toi  meille myös omenoita ja kauniita kehäkukkia. Kehäkukista tulee mieleen lapsuuden syksyt. Niitä oli aina meillä pellossa. 

Pieni sai ihanan elämyksen ensimmäisistä puusta tippuvista omenista. 

Niin mitä omenista tehtiin?

Keitin ison kattilallisen omenahilloa ja nyt hilloa on laittaa kääretortulle, mysliin, puuroon ja vaikka lettuihin. Muistin että kohta Kesäheinäkin saisi hilloa maistaa. Aika menee niin nopeasti. Koko koti oli täynnä ihanaa omenan tuoksua. Se tuoksu oli jotain aivan ihanaa, sen kun saisi purkkiin säilöttyä ja lähetettyä teille. Niin ja olihan se pakko tehdä vielä omenakakku. Taisi olla jo kuudes omenamuffinssitaikina. Ehkäpä laitan siitä joskus vielä kuvia.

Kävelimme taas talon ohi ja nyt Pieni hihkaisi:" Omenatäti!".

Ei tämä syksy ole lopulta niin paha.

Tein hillon keittämällä hillo-ja marmeladisokeria omenoiden kanssa. Tuota sokeria ei tarvita niin paljon ja siinä on luonnonmukaiset säilöntäaineet valmiina. Kuumana hillo näyttää vielä juoksevalta, mutta se jämähtää jäähtyessään.

Riihimäen Hans Nyqvistin Kantti-tölkit pääsivät viimein käyttöön. Niissä on hyvä säilöä hilloa tiiviiden kansien vuoksi. Pesin purkit ensin tiskikoneessa ja sitten kuumensin vielä uunissa pöpöt pois. 

Kun hillopurkit ovat yhtä kuumia kuin hillo, niin hillon voi purkittaa huoletta. Pitää varoa koskemasta purkkien sisään, sillä hillo voi mennä pilalle ennenaikaisesti. Ja muutenkin, hillo on tosi kuumaa!  Tarkoitushan on että hillo säilyy. 

Ihania omenaunelmia! ♡♡ Omenahillo on muuten ihana vieraslahja syyshäihin! Ja taas voi käyttää niitä koristeltuja pilttipurkkeja. 

Osallistun tällä postauksella Pienen linnun MakroTex-haasteeseen, jonka teemana on Lokakuu.

Välipostaus:
Kurkatkaapa muuten tuo Stylepit-verkkokauppa. Sieltä löytyy Molon, Minirodinin, Phister&Philinan vaatteitta ja jotain Esprit vaatteita äidillekin. Ja ihania juttuja lastenhuoneisiin. Sain alennuskoodin jolla saa yli 69 e ostoksista 10% alennuksen koodilla: ADOCTFI2K0 

Tulee tarpeeseen sillä Jyväskylästä oli hävinnyt kaksi suosikkivaatekauppaa ja mun vaatekaappi ei pirskahtele yhtään. Nyt epätoivoisesti etsin jotain ihmisvaatteita netistä.

Omenamuffinssi! Muhkeaa mahtavuutta tämä resepti!

Omppuja on puut pullollaan, tässä kiva resepti!

Tällä reseptillä saat tehtyä mahtavan muhkeat maidottomat omenamuffinssit. Muffinssien päällä on ihanaa kauraomenaherkkua.  Nami nami! 

Ihanat omenamuffinssitnon kiva ottaa myös puistoon evääksi. Nyt olisi hörpätä aamukahvit ulkona. 

Omppuja, omppuja! Ihanaa tänä syksynä on paljon omppuja. Viime vuonna meni omppusato pihlajanmarjakoille ja nyt riittää omenaa omaankin suuhun. Äiti toi meille pari ämpäriä omenoita ja niitä pienikin kävi yksitellen haukkaamassa. Olin jo kauhuissani, että hyvät omenat menevät piloille, kun laiska äiti ei nyt jaksa lähteä tekemään sitä mehuksi ja hilloksi. Onneksi tuli hyvä sadepäivä että saimme pienen kanssa leivottua ihania maidottomia omenamuffinsseja. 

Parasta tässä reseptissä on se että muffinssit ovat isoja ja muhkeita. Taikina kohoaa tosi hyvin. Niin ja muffinssin omenapäällinen on ihan taivaallisen hyvää. Se luo hetkellisen hurmion ainakin hyvän teen kanssa. Olen kyllä erityisen iloinen tästä reseptistä!  Tämä on muunnos suklaamuffinssireseptistä, mutta tarvitseeko montaa reseptiä olla jos on yksi hyvä? 

Meillä on ollut kiirettä kun ollaan oltu puistossa ja jahtaamassa Pokemoneja. Tiedän! Olimme lasten kanssa muutaman päivän keskenämme, joten piti jostakin kaivaa tsemppistä ulkoiluun. Se on muuten hyvä tsemppari myös juoksulenkille lähtöön. Nyt kelpaa leipoa herkkuja, kun on pari uutta Pokemonia taskussa. En kai aikuistu koskaan, mutta onko sillä niin väliä. Kun mies oli poissa herkuttelimme muffinsseilla ikäväämme.  Nyt nauttimaan syksystä, kynttilöistä, teestä ja ihanasta omppumuffinssista! Ne tekevät yhdessä kirpakasta illasta nautinnollisen.

Käytän muffinssien paistamiseen muffinssivuokaa. Se on hyvä vaikka käyttäisi ihan paperivuokia.

Äiti toi kauniita omppuja ja unohti joskus meille englantilaisen teatowelin.

Muhkean mahtavat omenamuffinssit resepti ( maidoton)

Raaka-aineet:
4 kpl kananmunaa
2,5 dl hienoa sokeria

1 dl Oatly kaurajuoma
4 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
30 g Keiju laktoositonta margariinia ( tämä on myös maidoton)
2 tl kardemummaa 

2 tl kanelia

Päällinen:

4 omenaa

0,5 dl fariinisokeria

0,5 dl kaurahiutaleita

2 tl kanelia

1 rkl maidotonta margariinia

Valmistusohje:
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Voitele muffinssivuoka kunnolla maidottomalla margariinilla (paperisia ei tarvitse voidella) .

Sekoita taikinan jauhot, leivinjauhe, kaneli ja kardemumma keskenään.

Sulata taikinaan tuleva margariini. Itse sulatan mikrossa. Laitan kulhoon ja 20 sekunniksi lämpiämään.

Tee muffinssien päällinen: Pese omenat. Leikkaa karat ja madon syömät pois. Kotimaisesta omenasta voi jättää kuoret. Pilko omenat pieniksi kuutioiksi. Sekoita omenakuutiot, margariini, fariinisokeri, kaneli ja kaurahiutaleet keskenään.

Tee taikina: Vatkaa kulhossa muna ja sokeri paksuksi valkoiseksi vaahdoksi.

Sekoita joukkoon jauhot. Hyvä olisi käyttää siivilää, jotta taikinaan ei tule jauhopaakkuja. Sekoita kauhalla tai kumikaapimella.

Kaada sula margariini taikinaan ja sekoita kevyesti.

Lisää kaurajuoma ja sekoita kevyesti kunnes taikina yhtenäisen näköistä.

Kaada taikina vuokiin.

Ripottele päälle omenista tehtyä päällistä.

Laita vuoat uuniin pellin päälle. Anna muffinssien olla uunissa noin 15 minuuttia. Kun tuoksu alkaa leijailemaan talossa ja muffinsseissa on kaunis paistunut pinta niin herkut ovat valmiita. 

Irrota heti vuoasta, jäähtyneenä muffinssit jämähtävät kiinni kun rasva jäähtyy. Paperisista vuoista ei tarvitse irrottaa.

Pieni on jo kokenut leipuri. Jauhojen määrä on meidän muffinsseissa tarkan pikkuleipurin mittaamat. 

Ihanaa omenaista syksyä! 

Vaahteranlehtikranssi! Vau miten helppo ohje!

Tarvitset vain pahvia liimaa ja lehtiä.

Kaunis vaahteranlehtikranssi sopii koristeeksi vaikka juhlakattaukseen. Kauniit syksynvärit  sopivat kauniisti juhlavaan valkoiseen ja kyllästyttyäsi voit kantaa kranssin roskiin.. Ensi syksynä voi tehdä taas uuden erilaisen.

Ihana syksy, vaikka väsyttääkin.. Meillä oli pienen kanssa mukavaa, kun touhusimme pihalla. Pieni sai uida vaahteranlehdissä ja minä sain nauttia syystunnelmasta. Syksyn värit ovat nyt parhaimmillaan. Sain idean lehtien seassa mellestäessämme, että voisi askarrella näistä väriläiskistä kranssin. Materiaali on ainakin nyt edullista ja meidän pihassa sitä on yllin kyllin.

Ajatuksena lähdin miettimään mille pohjalle lähtisin kranssia rakentamaan. Kotoani ei löytynyt yhtään kallista kaupan kranssipohjaa, eikä maalarinteippiä joten suunnittelin kranssipohjaksi aaltopahvin. Laitoin viesiä Leijonapojan äidille että askarreltaisiinko? Vastaus oli että jooo! Kasasin askarteluatarvikkeet muovipussiin ja ei kun Pikkuleijonan luo kylään askartelemaan. Jännä nähdä miten samasta aiheesta voi saada ihan erilaisia kransseja aikaiseksi. Kivaa oli kahvitella ja rupatella niitä näitä samalla, kun kädet tekivät työtä.

Askarteluohje

Kieputin vaahteranlehdistä tötteröitä joita liimasin pahviin kiinni pikaliimalla. Aika helppoa!

Leikkasin pahvista ison ympyrän käyttäen isoa lautasta mallina, sitten leikkasin pienemmän ympyrän muotoisen reiän keskelle pahviympyrää. Tässä käytin mallina kurkkupurkin kantta.  Renkaan mallinen kranssipohja valmistui siis kädenkäänteessä. Tämän jälkeen pyöritin vasta kerättyjä lehtiä tötteröiksi.Sidoin tötterön pään kiinni lehden varrella. Levitin pahviin liimaa ja liimasin lehtitötteröt pahvirenkaaseen kiinni.  Aika yksinkertaista. Kranssi oli aika nopeasti valmis, kun keksin että lehden varrella voi sitoa lehden tötteröksi liimaamisen sijaan. Lopuksi suihkutimme kranssiin hiukan lakkaa, jotta kranssi pysyy kauniin värisenä.

Käytin pikaliimaa, jotta ei tarvitse kovinkaan paljoa odotella kuivumista.  Pitäisi etsiä joku luonnonmukainen pikaliimaa, silloin kransseja voi askarrella vaikka lasten kanssa. Käyttämäni pikaliima oli aikamoista myrkkyä.

Kranssin keskellä voi käyttää isokokoista näyttävää kynttilää tai isokokoista lasilyhtyä. 

Vaahterakranssi sopii juhlien jälkeen käytettäväksi vaikka ovessa. Nyt vasta huomasin miten kauniisti ikkunasta heijastuvat syksyn värit takaisin.  Kaunis kranssi näkyy kadulle asti.

Nämä kuvat otin Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Aiheena: Kadulla.

Kadulle oli sadellut lehtiä ja pienen kärry ja Reimatec-puku sai kyytiä. Lätäköstä huolimatta pieni pysyi kuivana. 

Kotikatuni vaahterat ja sateenkaari.