Bomber-takki vanuvuorella, iso pala aloittelijalle?

Meidän neiti sai äidin tekemän ruusubomberin.

Onko aloittavan ompelijan pakko kokeilla heti vanuvuorellista bomber-takkia? No tottakai! Ehkä suurin luulo on, ettei osaa ommella kun vehkeet ei toimi, mutta syvää hengittäen onnistuu! Kannustan kaikkia unohtamaan lauseen "en osaa!".  Ainakin pitää kokeilla ensin.

Mitä jos kokeilet huijata että osaat ommella?

Otimme asukuvia pihalla ja naapurin poika tuli kysymään mitä teemme. Pieni sanoi otetaan kuvia ja lisäsin että otamme kuvia tekemästäni takista. "Oho! Oletko sinä tehnyt tuon, se näyttää ihan kaupasta ostetulta? ", sanoi poika. 

Kiitos! Tuli hyvä mieli! Mies vielä kysyi, kun palasimme sisään, että ompelitko kääntötakin, kun tuo on kiva myös sisältä?

Tiedättekö minulla on tähän ompeluun huijaussyndrooma? Huijaan että osaan ommella ja ompelus kerrallaan tämä huijaus onnistuu paremmin.  Kyllä se näkyy siellä täällä, mutta se varmaan kuuluu asiaan ensimmäisen takin kanssa. Työ tekijäänsä opettaa ja sauma kerrallaan huolellisuus paranee. 

 Pidin viime viikolla vapaapäivän ja kävin pullien kanssa kampaajalla ja toisen ystävän kanssa lounaalla. Tietenkin eksyin samalla myös Eurokankaan palalaariin. Ruusukangas löytyi sieltä ja se oli jotakin ulkoilukangasta. Löysin myös tikatun vanukankaan ja päättelin että johdatus on teettämässä viileäänkin kevääseen sopivaa bomberia, kun sitä vielä ehdotettiin.  Noshin nude resori sopi hyvin hempeään kukkaan. 

Seuraavana iltana projekti oli jo käynnissä ja aamulla takki oli valmis! Jes, ihan hyvin ilman kaavoja! Tai siis oli kaava, mutta se oli mekosta muokattuna ja mallia katsoin Name It pilottitakeista klik. . Pienellä piirtelyllä sain kaavoista takkiin sopivat. Vaikeinta oli työjärjestykset vuoren kanssa ja minkä kokoisia vanupaloja takin sisään saattoi laittaa ettei tarvinnut taistella paksujen saumojen kanssa. Onneksi päälliskangas oli ohutta ja vanukin meni nätisti kasaan. Askartelukokemuksesta on varmaan apua.

Nauroin kampaajalle että käsityönopettaja seisoo selkäni takana ommellessa ja muistuttaa huolellisuudesta. En ole vielä uskaltanut ommella harsimatta saumoja kokoon, mutta ainakin se sujuu tällä tavalla.

Pieni sai vuosi sitten Puky-pyörän ja sillä lasketaan nyt kovaa mäkiä. Silloin tosin on kypärä päässä. Tämä on se pienin Puky. 

Ompelin tytöille myös lippapipot Vimman Fisut kankaasta. Kaavana oli lipan osalta Noshin lippapipokaava ja pipon osa tuli PaaPiin kaavakirjasta. Minulla oli valmis pipokaava leikattuna, joten en jaksanut lähteä tabletin päällä piirtämään, muuta kuin lipan.

Niin söpö tuo kangas, ei se oikeastaan paljoa kahise. Pitäisikö tehdä itsellekin?

Hih! Mitä tykkäätte? Aika hyvä huijaus vai mitä? Täytyy Instaan laittaa lisää ompeluksia.

Tässä bomberissa ei ole taskuja, mutta onneksi housuissa on.

Kiertelyä Kädentaidot -ja Antiikkimessuilla

Ihastuksia ja löytöjä!

Tiedättekö mikä on pahin yhdistelmä himohamstraajalle? Kädentaito, Antiikki ja keräily ja Hyvinvointimessut olivat samaan aikaan Jyväskylässä. Hienot messut! Tuli paljon uusia ideoita, esillä oli kauniita käsitöitä, hyviä materiaaleja ja taitavia tekijöitä. Pöytien ympärillä pyöri paljon harrastajia ja mietin olenko nähnyt tuon ja tuon eri facebook-ryhmissä.

Vanja Sealla on ihania neuloksia ja hieman jäi harmittamaan etten ostanut kangasta tunikaan. Nämä kankaat ovat paksua neulosta ja niistä syntyisi kaunis tunikaneule. Pitää käydä häntä katsomassa Fiskarssissa, kun sinne päin osuu tai tilata pala nettikaupasta. Ihana räyh-kisu! 

Kauneven ihanat kissahousut ja kuosin suunnittelussa on ollut mukana myös ekaluokkalaisia. Niin söpöt! Kauneve löytyy myös Weecosista! 

Oma koukutukseni oli kankaat ja ihastuin kissakouseihin! Niitä oli  Kaunevelta klik ja Vanja Sealta klik. Olen niin innoissani siitä miten uusia kuoseja luomupuuvillassa pulpahtehtelee joka puolelle ja miten valtavasti on valikoimaa kotimaisissa lastenvaatteissa ja varsinkin jos tekee itse.

 Voi apua, onko minulla ompelukuumeen lisäksi kissakuume?

Nuppu Print Companyn kankaat, kortit ja pussukat olivat niin ihania. En oikein osannut valita, minkä kukkasen ottaisi.. 

Olin kuin karkkikaupassa. Mitä te olisitte valinneet! Nuo PaaPiin-kuosit ovat niin söpöjä! 

 Nuppu Print Comppanylla klik oli oma kaunis osasto ja sieltä oli pakko ostaa ainakin yksi pieni kangaspala. Nupun kuosit taitavat olla uusi Letti, sillä kukkia näkyy nyt joka puolella. Pieni jo tilasi itselleen mekon Nupun kankaasta. ♡ Kyllä äiti tekee!

Indie Fabricsin osastolla kävin moikkaamassa PaaPiin klik Anniina Isokoskea, häntä haastattelin lehtijuttuun aikaisemmin.  Heidänkin osasto oli kuin karkkikauppa, jossa oli hyvät messualennukset. Linkkaan jutun Facebookkiin, niin voitte kurkata sen sieltä!

Mitä uutta? Uusin löytö oli korkkikangas, josta voi ommella laukkuja, tyynynpäällisiä, lippiksiä ja mitä nyt sattuu keksimään. Sain rullan Ullakalta klik testaukseen. Päässä pyörii niin monta juttua mitä tuosta kankaasta voisikaan tehdä. Se toimii niin hyvin modernin skandinaavisen sisustuksen aallossa. Kangas tulee myyntiin verkkokauppaan näinä päivinä.

Sitten ihastuin munien maalaukseen. Ylin kuva on juuri noista Pisanka-munista. Jyväskylässä on ihan oma munien maalausryhmä Taitokeskuksessa klik torstaisin. Syvä huokaus, tuo tekniikka soveltuu niin moneen!

Yksi suosikkiosastoistani on vanhan rouvan ylläpitämä, josta löytyy vanhan ajan käsityötarvikkeita. Ostin häneltä pitsin joka on kiertänyt häissä, ristiäisissä ja monissa jutuissa mukana. Nyt ostin lisää pieniä pitsejä joita raaskin ommella tyttöjen mekkoihin. Niin ja nuo napit! Hänellä on usein osasto eri messuilla Jyväskylässä. 

Mitä sinä ompelisit korkkikankaasta? Kangasta myytiin 50-70 cm paloina ja sitä voi tiedustella Ullakalta klik*. 

Viereisessä hallissa oli myös antiikkimessut, jossa oli vielä suomalaista designiä, keräilyharvinaisuuksia ja sitä antiikkia. Jäin juttelemaan myyjälle ja mies kertoi että oli kerännyt kaikkea mahdollista kallista, kaunista ja nyt viimein hän huomasi, ettei niitä enää tarvitsekaan. Hän myi niitä yksitellen pois kaiken sen keräilyn jälkeen. Suuri määrä aikaa, tilaa ja tietysti rahaa kiinni tavarassa.

Mihin sitä oikeasti tarvitsisi 2500 euron lautasta? Ehkäpä rahalla voisi saada muunlaistakin onnea. Kaipiaisen lautaset olivat kadehdittavan kauniita ja kyllä haluaisin sellaisen vielä joskus. Onneksi minulla on kuva jota voin ihastella, mutta onhan se erilainen kuin se tunne, että omistaa jotain. Vai onko?

Niin ja ne Nanny Stillin Harlekiinit! Voi ihanuus!

Birger Kaipiaisen Duetto-lautanen. Myyjällä oli näitä isompinakin. 

Nämä ovat oma päiväuneni! Nanny Stillin Harlekiinit, jouduin jättämään heidät osastolle. Hei, hei kaunokaiset ehkä me näemme joskus!

Kurkkaa mitä kotiin lähti instan puolella ja millaisella asulla käytiin virpomassa! Klikkaa instaan!

Söpö noitamekko ja pääsiäisruohoa

Meillä on kovasti valmistauduttu palmusunnuntain tuloon. Ompelin pikku noidalle mekon ja Pieni hoiti  pääsiäisruohon istutukset. Kurkkaa mitä kaappien kätköistä löytyi "rairuohoksi".

Pääsiäinen on ihan kohta ja olemme jatkaneet valmisteluja. Ompelin tytölle Marimekon kankaasta frilla-kauluksellisen noitamekon. Kangas oli siihen kuin tehty pienine vesipisaroineen. Malli mekkoon löytyi kirjastosta lainatusta Mekkotehtaan kaavakirjasta, mutta kaava meni jo omalla tutulla mekkokaavalla. Kankaan löysin edullisesti Fb-kirppikseltä ja siitä vielä riittää mekkomateriaalia.

Mekon yläosa on ommeltu kaksikertaisena jolloin kauluksen ja hiha-aukkojen saumat jäivät piiloon vuoren  sisään.  Kauluksen rypytys on tehty harsimalla kaksi ommelriviä kaitaleen reunaan ja vetämällä langoilla kaitale tasaisesti ryppyyn. Kaulus on harsittu kiinni etuosaan ja sitten vasta ommeltu vuoriosa kiinni . Sen jälkeen ompelin olkaimista yhteen vuoren sisäpuolelta. Siinä olikin miettimistä, että missä järjestyksessä näitä vuorellisia ompeluksia oikein tekee, että saumoista tulee siistit.


Ehkä parasta ompelussa on itselleni tuo miettimistä vaativa osuus, sillä aivoni kaipaamat tässä vauvasumussa treeniä. Ja nyt sain ompelukoneellakin tehtyä nättiä päällisommelta kaulukseen ja helmaan.

Pieni sanoi ihana ja en ehtinyt sitä edes viimeistelemään, kun se jo jäi taaperotytön päälle. Kysyin Pieneltä että mitä sitten tehtäisiin ja vastaus oli että: "askallellaan!". No tässä askartelussa sotkimme sitten näpit multaan ja rairuohoksi tuli mitä sattui kaapista löytymään viimevuotiset ohran jyvät ja sinapinsiemenen näköistä japaninkaalia. Laitoin kuppeihin mullat ja Pieni sai hoitaa loput.

Löysin laatikon pohjalta viimevuotisia ohranjyviä ja niitä oli mukava ripotella astioihin.

Näppärät pienet sormet.

Sitten laitettiin vähän toisenlaisia siemeniä.

Tällä kertaa olisi kehdannut ottaa kuvia saumoistakin, sillä mekosta tuli tosi siisti. Ei uskoisi että olen vasta-alkaja tässä ompelubuumissa. 

Ohranjyvien kanssa Pieni laittoi japaninkaalin siemeniä ja kasvettuaan se toimii hyvin wokissa ja salaatissa. Siemenet jäivät viime vuoden Lovely Lavender-juhlatapahtumasta, joka järjestetään tänäkin vuonna.

Siemenet istutettiin sunnuntaina ja olivat tässä vaiheessa torstaina aamupäivällä. Aika nopeita itämään nuo japaninkaalit. Nuo pienet marmorimunat ovat myös itse tehty keramiikkakurssilla nerikomi-tekniikalla.

Osallistun tällä postauksella joka perjantaiseen Mansikkatilan mailla Kukkailotteluun, johon voi käydä linkkaamassa oman kukka-aiheisen postauksensa ja jättämässä terveisensä muiden osallistujien postauksiin. Mukava saada viestejä ja löytää uusia ihania blogeja luettavaksi. Kukkaihmiset mukaan vain!