Tropiikkiteemaiset 1 -vuotissynttärit

Maidottomat tarjoamiset

Vietimme tropiikkiteemaisia 1 -vuotiaan Kesäheinän syntymäpäiviä. Pöydät oli katettu maidottomin herkuin . 

Mummi toi gladioluksen ja eukaluptuksen oksia. Suklaakakku on vegaaninen ja se tilattiin Miriamsilta. 

Meillä vietettiin Kesäheinän tropiikkiteemaisia 1- vuotis synttäreitä meillä kotona. Aloitin valmistelut hyvissä ajoin, että sain köynnöskoristeet valmiiksi. Köynnöksien ohje löytyy täältä! Askartelimme lisäksi peikonlehtiä pakkauspaperista. Onneksi tytöt auttoivat maalaamaan vesiväreillä! Tiikeri-kaupasta löytyi läpinäkyviä ilmapalloja joihin leikkelimme silkkipaperista kukkakonfetteja ja ripustin niitä kattoon siimalla ja teipillä. Sieltä löytyi myös  paperisia aurinkovarjoja, söpöjä servettejä ja itselle kauan kaipaamani termosmuki.

Läpinäkyviin ilmapalloihin laitettiin sisälle silkkipaperikukkia ja confetteja. Muutamaan laitoimme myös höyheniä.

Valkoisen kehyksen sisään laitoin Harjun Paperilta saatua Rifle Paperin lahjapaperia, jota voi tilata Facebookin kautta. Lasin päälle teipppasin sähköteipillä 1-numeron ja koristelin washi-teipillä. Kirjaimet ovat Tigerin viirisetistä. 

Pöydässä oli 20 sentin levyinen Pentikin leikattu kerniliinan pala. Teen juojille oli omissa pannuissa haudutettuna   Teeleidin Pink Dreams  ja Chai Puerh-teetä.

Löysin söpöt lautasliinat Tigeristä.

 Päätin, että tänä vuonna pidetään juhlat joissa kaikki tarjottavat ovat maidottomia, niin synttärisankari saa maistaa mitä haluaa ja vieraatkin pääsevät samalla tutustumaan meidän maidottomaan elämään. Voileipäkakku oli kyllä koitos, koska sellaista sellaista en ole ennen tehnyt, mutta se näytti kaikille maistuvan.

Kuulostaa varmasti ihanalle, mutta on pakko kertoa että valmistelu on kaikkea muuta. Sain onneksi lapset miehen mukaan kauppareissulle, joten parissa tunnissa tuli tehtyä taikoja. Tosin olin joka päivä viikolla siivonnut jonkun nurkan ja koristellut valmiiksi. Kotisynttärit ei ole todellakaan se helpoin rasti.

Onneksi paikalle tuli vieraita lahjoineen ja tytöt olivat onnessaan. Mummit toivat lisäksi kukkia ja koti oli täynnä iloisia vieraita.  Kannoin illalla väsyneen synttärisankarin nukkumaan  ja hän piti tiukasti kädessään Dublo-kakkua. Juhlat tuntuivat onnistuneilta ja kaiken vaivan arvoisilta, kun Pieni höpötti juhlista vielä nukkumaan mennessään. Ihanat pienet kultaset.

Tämä oli Pienen oma resepti. Pullakakkua, jonka päällä korvapuustimakua ja  suolapähkinöitä. Resepti on muunnelma korvapuustireseptistä, siihen lisätään 2 tl leivinjauhetta. Laitetaan voideltuun vuokaan ja paistetaan 200 asteessa 20 minuuttia. Kokeile ihmeessä! 

K. Leivon Kaneliässät ja suklaakeksit ovat myös maidottomia.

Synttärikakkuna oli juhannuksena harjoittelemaani marjakakkua. Nyt päälle lisäsin myös vadelmia. Resepti täällä.

Maidottoman lohivoileipäkakun salaisuus on kookosöljy ja kaurajogurtti. Teen reseptin blogiin myöhemmin. Maidottoman lohivoileipäkakun resepti löytyy täältä klik.

Ihanat kukat! Gladiolusten aika on nyt parhaimmillaan heinäkuun lopussa.

Maalatut peikonlehdet  toivat lisää viidakkomaista tunnelmaa paperiköynnöksiin. Nyt koristeet olivatkin nyhjää tyhjästä tyyliin suodatinpusseista ja pakkauspaperista. 

Täältä löytyy myös juhlatarvikkeita klik*!

Söpö noitamekko ja pääsiäisruohoa

Meillä on kovasti valmistauduttu palmusunnuntain tuloon. Ompelin pikku noidalle mekon ja Pieni hoiti  pääsiäisruohon istutukset. Kurkkaa mitä kaappien kätköistä löytyi "rairuohoksi".

Pääsiäinen on ihan kohta ja olemme jatkaneet valmisteluja. Ompelin tytölle Marimekon kankaasta frilla-kauluksellisen noitamekon. Kangas oli siihen kuin tehty pienine vesipisaroineen. Malli mekkoon löytyi kirjastosta lainatusta Mekkotehtaan kaavakirjasta, mutta kaava meni jo omalla tutulla mekkokaavalla. Kankaan löysin edullisesti Fb-kirppikseltä ja siitä vielä riittää mekkomateriaalia.

Mekon yläosa on ommeltu kaksikertaisena jolloin kauluksen ja hiha-aukkojen saumat jäivät piiloon vuoren  sisään.  Kauluksen rypytys on tehty harsimalla kaksi ommelriviä kaitaleen reunaan ja vetämällä langoilla kaitale tasaisesti ryppyyn. Kaulus on harsittu kiinni etuosaan ja sitten vasta ommeltu vuoriosa kiinni . Sen jälkeen ompelin olkaimista yhteen vuoren sisäpuolelta. Siinä olikin miettimistä, että missä järjestyksessä näitä vuorellisia ompeluksia oikein tekee, että saumoista tulee siistit.


Ehkä parasta ompelussa on itselleni tuo miettimistä vaativa osuus, sillä aivoni kaipaamat tässä vauvasumussa treeniä. Ja nyt sain ompelukoneellakin tehtyä nättiä päällisommelta kaulukseen ja helmaan.

Pieni sanoi ihana ja en ehtinyt sitä edes viimeistelemään, kun se jo jäi taaperotytön päälle. Kysyin Pieneltä että mitä sitten tehtäisiin ja vastaus oli että: "askallellaan!". No tässä askartelussa sotkimme sitten näpit multaan ja rairuohoksi tuli mitä sattui kaapista löytymään viimevuotiset ohran jyvät ja sinapinsiemenen näköistä japaninkaalia. Laitoin kuppeihin mullat ja Pieni sai hoitaa loput.

Löysin laatikon pohjalta viimevuotisia ohranjyviä ja niitä oli mukava ripotella astioihin.

Näppärät pienet sormet.

Sitten laitettiin vähän toisenlaisia siemeniä.

Tällä kertaa olisi kehdannut ottaa kuvia saumoistakin, sillä mekosta tuli tosi siisti. Ei uskoisi että olen vasta-alkaja tässä ompelubuumissa. 

Ohranjyvien kanssa Pieni laittoi japaninkaalin siemeniä ja kasvettuaan se toimii hyvin wokissa ja salaatissa. Siemenet jäivät viime vuoden Lovely Lavender-juhlatapahtumasta, joka järjestetään tänäkin vuonna.

Siemenet istutettiin sunnuntaina ja olivat tässä vaiheessa torstaina aamupäivällä. Aika nopeita itämään nuo japaninkaalit. Nuo pienet marmorimunat ovat myös itse tehty keramiikkakurssilla nerikomi-tekniikalla.

Osallistun tällä postauksella joka perjantaiseen Mansikkatilan mailla Kukkailotteluun, johon voi käydä linkkaamassa oman kukka-aiheisen postauksensa ja jättämässä terveisensä muiden osallistujien postauksiin. Mukava saada viestejä ja löytää uusia ihania blogeja luettavaksi. Kukkaihmiset mukaan vain!

Neulekaitaliina jättiläisen puikoilla ja syyskukkia

Neuloin trikookuteesta kaitaliinan

Neuloin jättiläisen puikoilla kauniin kaitaliinan, olipa helppo ja nopea käsityö! Kurkkaa myös vinkkini syksyiseen kukka-asetelmaan.

Valkoinen neulottu kaitaliina näytti kukkien kanssa raikkaalta. 

Kerrankin meilläkin oli jotain punaista. Punaiset gerberrat, marjat ja lehdet sopivat kauniisti syksyyn.

Minulla oli vielä jäljellä omppuja.

Löysin himohamstraajan kätköistä jättimäiset neulepuikot. Ne oli hypännyt ostoskoriin KodinYkkösen konkurssimyynnistä. Mietin silloin mitä tekisin 10-kokoisilla neulepuikoilla, mutta kun ostin kauppareissulla testiin Sisäpiha-trikookuderullan, niin puikoillekin tuli käyttöä. 

Saimme häälahjaksi ihanan tästä samanlaisesta kuteesta  virkatun maton ja  minua on kiehtonut mitä kaikkea tuosta kuteesta voisikaan tehdä.  Luin Sisäpiha Kaupunkilanka-rullasta että lanka syntyy tekstiiliteollisuuden jätepaloista, jotka muuten menisivät hukkaan.  Näppärää!

Mietin ensin että teen maton Pieneen leikkikeittiöön, mutta minulla oli vain yksi kerä lankaa. Joo tiedän, kaupassa iski nuukuus. No tämä kerä meni harjoitteluun ja neuloin sitten kaitaliinan keittiön pöydälle.  Aloitukseen tuli 15 silmukkaa ja kudoin sileää neuletta, kunnes kerä loppui ja päättelin.

Tai no ei nämä minun juttuni mene  niin kuin Strömsössä.   Oikeasti purkailin ja sommittelin aika pitkään työn kanssa. Neuloin ensin 30 silmukan aloituksella ja pidennetyillä silmukoilla, ei tullut kiva. Purin työn, kudoin sileää neuletta 12 silmukan aloituksella ja taas purkasin tekemiseni. Onneksi trikookudetta on helppo ja nopea neuloa. Tämä homma sopii hyvin sellaisille, jotka haluaa heti valmista!

Eikö kaitaliinasta tullutkin kiva? Taidan joskus ostaa uuden rullan ja jatkaa liinaa hiukan pidemmäksi. Ja kokeilla sitä virkkausta.

10-koon puikoilla saa neulottua nopeasti. Niillä tulee pikapikaa valmista ja voi sanoa hyvissä mielin olevansa käsityöihminen.  

Kun on kukkia, niin voi taas harjoitella kameran käyttöä. Käytössä on Olympuksen E-PL 6 ja kittilinssi 14- 42 mm. 

Trikookuteesta voi tehdä vaikka mitä, jos vain raaskii ostaa useamman rullan kerralla.
Ehkäpä en ole ensikerralla niin nuuka.

Ihanaa kukkailoittelua!

Osallistun tällä postauksella Kukkailoitteluun Mansikkatilan mailla. Kukat ovat peräisin Lidlin päivän kimpusta ( 3,95 e ), josta napsaisin muutaman kukan tähän. Hain pihalta villiviinin terttuja ja syksyn lehtiä, sekä yli menneen hortensian oksia. Kukka-asetelman saa nopeastikin, kun vain viitsii.  Mutta kukkakaupan asetelmaan verrattuna tämä oli suorastaan edullinen! Maljakon esittelin jo täällä.

Ihanaa viikonloppua!

Kurkkaa Adlibriksen lankariehan tarjoukset! Nyt saa alle kahden euron Baby Merino-lankaa! Jes! Ne kampanjatarjoukset näkyy sen kampanjasivun vasemmassa reunassa.

Tee se itse boheemi kukkakimppu

Miten teet edullisen, mutta näyttävän kukkakimpun?

Kun valmiiseen leikkokukkakimppuun yhdistää koristepensaiden oksia, perennoja ja luonnonkukkia boheemi kukkakimppu on valmis. Kimpun tarkoitus on näyttää juuri puutarhasta poimitulta. 

Kimpussa on mukana krysanteemeja, inkaliljoja, marjaaroniaa, lupiineja, kesäpikkusydäntä,vuorikaunokkeja ja  saroja.  Yhdistin kimppuuni myös luonnosta kerättyjä ojakellukoita.

Mietin miten voisi saada aikaan upeista hääblogeista tuttuja boheemeja hääkimppuja? Tämä kysymys on pyörinyt päässäni koko talven ja nyt viimein kokeilin ensimmäistä kukkia rönsyävän kimpun tekemistä.

Nyt puutarhoissa ja pihoissa kukkivat monet pensaat ja perennat, jotka sopivat kuin nakutettu villisti sidottaviin kimppuihin. Meidän pihassa kukkii nyt vain marjaaronia ja angervot, joten päädyin etsimään kävelylenkillä myös puutarhakarkulaisia. En raaskinut leikata hortensioistani.  Onneksi metsien reunoihin oli kasattu puutarhajätettä, joista kohosi monta omaankin kukkapenkkiin varastettavaa lajia. Tosiaan, sieltä täältä löytyikin ihania kukkia ja ne toivat kimppuun väriä ja elävyyttä .

Jotta kimpusta tulisi oikein rönsyävä, etsiskelin rannasta myös heinän kaltaisia paksuhkoja saroja ja niitä olikin luottopaikassa helposti löydettävissä. Huomasin että kimpun vihreydeksi sopi parhaiten koristepensaiden oksat ja erilaiset heinät. Villikasvien vihreät lehdet näyttivät jotenkin ryhdittömiltä ja ne näyttivät nuupahtavan nopeasti.

Jotta boheemista kimpusta tulisi näyttävä, siihen piti lisätä myös leikkokukkia. Lidlistä ostamani viikon vanha Päivän kimppu sai toimia tässä kokeilussa leikkokukkien sijalla. Tuore Päivänkimppu (3,99 e)  olisi ollut varmaankin parempi vaihtoehto, mutta inspiraationi ei antanut myöten. Ehkäpä näette tuoreet kukat sitten ihan oikeassa kimpussa, jota varten nyt harjoitellaan.

Kotona etsin kaappien kätköistä sen monille tutun Ikea-vaasin. Se on muodoltaan juuri oikeanlainen kukkien asetteluun.  Poistin kukkien varsien alaosasta kaikki lehdet ja leikkasin varret viistoon sopivan pituiseksi. Sitten aloin asettelemaan kukkia vaasiin ja aloitin reunoihin jäävistä pensaiden oksista ja keskelle tulevista leikkokukista. Lopuksi asettelin ja vaihdoin kukkien paikkoja, jotta kimppu näytti haluamaltani. Sitten nostin kimpun vaasista ja sidoin kimpun kukkalangalla kimpun alaosasta, ehkäpä kuminauha olisi toiminut  myös hyvin. Asettelin kukkia hieman ja kimppu oli valmis. Boheemin kimpunhan kuuluukin näyttää juuri siltä, kuin se olisi juuri leikattu puutarhasta.

Kimpun kädensijaan voi sitoa pitsinauhaa, mutta säästetäänpä nauha tulevia kimppuja varten. Kyllä, olen tietoisesti salaperäinen, mutta voin kertoa, että jotain ihanaa ja häihin liittyvää on blogiinkin luvassa.

Nyt kimppu on ollut keittiön maljakossa pari päivää ja kimppu näyttää vielä kestävältä, tosin vanhat leikkokukat näyttävät jo aika ylimenneiltä. Ihan hyvä testi.

Mitä sanotte? Kelpaisiko sinulle tämmöinen kimppu?

Kävelylenkin varrelta löytyi kauniita lupiineja. Kimppuuni pääsivät valkoiset vasta avautumassa olevat lupiinit. 

Nämä hempeän vaaleanpunaiset sydämen muotoiset kukat ovat kesäpikkusydämiä (Dicentra formosa).
. 

Tämän ohdakkeen näköisen sinisen kukan nimi on vuorikaunokki (Centaurea montana). Se on minusta aivan ihana!

Osallistun tällä Mansikkatilan mailla-blogin Kukkailoitteluun.

Aivan ihania hääkukkia!

Tässä teille hääkukkainspiraatioita Tampereen häämessuilta

Tampereen häämessuilla oli nyt esillä paljon erilaisia hääkimppuja ja kukka-asetelmia. Yritin etsiä boheemia väljää hääkimppua, mutta juuri sellaista ei löytynyt. Tämä kimppu taisi olla lähinnä etsimääni. Kimpun on tehnyt Kukka Kerttuli Tampereelta.

Samalla osastolla oli myös kaunis sydänkukkaseppele. 

Nämä hiuskukat johdattivat minut Kukka Kerttulin osastolle. Nätti ja yksinkertainen idea. 

Bongasin näiden tyttöjen kukkavieheet ja kukat yleisön joukossa messujen muotinäytöksessä. Olkapäätä koristava kukkaviehe ja kaunis hiuskukka voisivat tuoda väriä yksinkertaiseen hääpukuun. 

Nyt vasta kuvia selatessa huomasin miten kauniita myös nuo muut hääkimput olivat. Tuo keskellä oleva pisaramainen kukkaputous on ihan super ihana! Adjektiivit loppuivat taas kesken. Huhutaan että lila olisi kovasti tulossa häiden trendiväriksi. Tykkään itsekin laventelista. 

Metsästin häämessuilta sitä täydellistä boheemia hääkimppua, millaisia on viimeaikoina vilahdellut ulkomaisissa hääblogeissa -ja lehdissä. Sellaista väljäksi sidottua ja hieman levähtäneen näköistä kimppua.  Niin ja siinä voisi olla eukalyptusta, jaloleinikkejä ja kruunuvuokkoja. Ei ollut. No jaa, ehkä niitä ei ole tarpeeksi kysytty tai sitten kimppu hukkui kaiken ihanan alle.

Tiedättekö mikä on vieläkin kukkakauppojen kysytyin hääkimppu? No tietenkin sellainen valkovihreäkimppu, johon silloin joskus sorruin itsekin. Oikeasti trendikkäin hääkimppu on se mihin morsian sillä hetkellä ihastuu ikihyviksi ja minkä morsian valitsee ja valinnan varaa on!

Tänä kesänä on vahvasti tulossa tukkakukat. Sellaiset aivan ihanat kukkaset pujotettuna paksuun palmikkoon tai nutturaan. Ja uutena juttuna ovat myös toispuoleiseksi sidotut kukkaseppeleet, vähän kuin Frida Kahlolla. Sellainen olisi kyllä ihana.

Tampereen häämessuilla oli paljon kauniita kukka-asetelmia ja hääkimppuja. Omiin häihin tein asetelman itse, mutta nyt kun katson noita taidokkaita töitä, niin alan kovasti arvostamaan taitavien floristien kättenjälkeä. Asetelmiin on käytetty paljon aikaa ja osaamista ja niitä kumpaakaan ei välttämättä morsiamella ole häitä edeltävänä päivänä. Ja näyttäisi että  kauniit pienet kukka-asetelmat lopulta sopivat myös niiden pilttipurkkien kanssa. Hih, häämaailmassa pilttipurkit taitavat olla samassa asemassa, kuin sukkahousut Pirkka-lehdessä. Ja hyvähän se on tuhlata tuolla ja pihistää sitten toisaalla.

Mikä näistä kimpuista olisi suosikkisi? Tähän voi linkittää ihasteltavaksi kuvia muista suosikkikimpuista, jos vaan löytyy kuva netistä tai instagramissa. Ihastellaan niitä sitten yhdessä!  

Nämä ja alla olevat kukka-asetelmat ovat varmaankin floristimestari Saija Andreasen, Katin Kukan (Ylöjärvi) ja Annen Kukkapuodin (Nokia) käsialaa.  

Tämä hortensioista ja harsokukista oleva hääkimppu olisi ehkä helppo toteuttaa itse. Tosin sarojen ja kukkien sitominen saattaisi näyttää ihan toisenlaiselta.

Tämä vihreävalkoinen hääkimppu on sekä pyöreä että köynnösmäinen. Kimpussa on valtavan upeat ruusut. Mikähän lajike tuo on? 

Tässä hääköynnöksessä on sekä orkideoja, murattia ja alumiinilankaa. 

Punaisesta hääkimpusta tuli mieleen satu punahilkasta, tässä on jotakin runollisen herkkää ja haurasta.

Värikäs ja oikein räiskyvä hääkimppu sopisi hyvin tropiikkihäihin.

En tiedä mitä nuo kauniit kukat ovat, olisiko jaloleinikkejä? Sarojen asettelu tekee kimpusta hauskan. 

Tässä pöytä-asetelmassa on perinteikästä brittiläistyyliä. Olisikohan tässä inkaliljoja, mahtavan kokoisia ruusuja, harsokukkia ja neilikoita.

Söpö!

Ihastuin hääkimpun persikkaiseen väriin ja noihin hieman rosoisiin vihreisiin lisäkkeisiin. Aivan ihana kimppu! Melkein tekisi mieleni saada tämän värisiä ruusuja kotiin.

Ai niin piti täällä bloginkin puolella kertoa bongauksestani!

Jee! Suomi mainittu nyt kansainvälisesti tunnetussa Ruffled-blogissa! Joko näitte miten upeita kuvia oli Petra Veikkola, Pukuni, Aino, Kukka Fiori ja Makea Desing ja kauniit mallit ovat saaneet aikaan? Kuvissa näyttäisi olevan kiteytettynä tämän hetken kauneimmat häätrendit. Ihanat kuvat kerrassaan ja upeaa yhteistyötä. Muuten näistä kuvista löytyi se etsimäni boheemi hääkimppu. Taputan yhä käsiäni yhteen! Bravo!