Jack O'Lantern, tarina kurpitsalyhdystä

Halloween kelttien uusivuosi

Jack O'Lantern kurpitsalyhdyt ovat Halloweenin symboli. Lyhty näyttää hurjalle kun liekki lepattaa lyhdyn sisällä.

Kaiversin karmivan naaman lyhdyn molemmille puolille. Kurpitsa on sisältä melkein ontto, sen sisällä on vain siemennöyhtää joka on helppo vaikka käsin kaivaa pois.

Mietin mistä tämä Halloween on oikein lähtöisin ja mikä on taru näiden kurpitsojen takana. Ehkä tässä kaupallisessa juhlassa on ihan  perääkin.

Keltit uskoivat että vuoden viimeisenä päivänä kuolleet nousevat haudoistaan kysymään tietä tuonpuoleiseen. Keltit päättelivät, että jos he näyttävät kuolleilta, niin oikeat kuolleet jättävät heidät rauhaan. Varmaankin temppu on ollut onnistunut, koska perinnettä jatketaan edelleen.

Kurpitsat tulivat Halloweenin symboliksi, kun kelttien perinteitä jatkavat irlantilaiset alkoivat tehdä lyhtyjä uudella mantereella juurikkaan sijasta kurpitsoista.

Tarina Jack O'Lanternin kurpitsalyhdystä peustuu vanhaan irlantilaiseen kansantaruun Stinky Jackista. Tämä neuvokas juoppo huijasi paholaista kaksi kertaa, ja viimeisellä kerralla paholainen lupautui ettei koskaan tule ottamaan Jackin sielua. Koska Jackin elämä oli ollut täynnä syntiä ja juopottelua, niin Pyhä Pietari ei huolinut häntä taivaaseen. Helvetin porteilla taas paholainen naureskeli, että oli luvannut ettei koskaan ota Jackin sielua. Stinky Jack jäi välitilaan taivaan ja helvetin välille elämään ikuisiksi ajoiksi ja lepattamaan liekkinä kurpitsoissa.

Aika hurjia nämä Halloween jutut!

Tein eilen meillekin pienen kurpitsalyhdyn. Jack O'Lantern valaisee nyt parvekkeella syksyn pimeyttä. Harmi, että liika neuvokkuus taisi taas osua omaan nilkkaan. Minkä luulette olevan tarinan opetus?

Kurpitsalyhtyyn tuo hauskaa tunnelmaa tuo kurpitsan sisuksen väri. Onttoon kurpitsaan on helppo saada karmivat kasvot ihan tavallisella keittiöveitsellä pistämällä. Aika nopea ja kiva askartelu!

Kynttilä on helppo laittaa kurpitsan sisälle Piltti-purkissa. Tuunasin purkkiin rautalangasta kiinnikkeet, jolloin purkin voi helposti asettaa kynttilöineen lyhtyyn.

Eläkää siivosti, tai älkää ainakaan yrittäkö huijata paholaista.

Törmäsin vasta  Baby Shopin juhlatarvikkeisiin. Ihan mielettömän söpöjä juttuja! Haluan nuo kaikki!

Cappuccinosuklainen aavekakku

Hyvää Halloweenia!

Herkullinen cappuccinon makuinen suklaakakku on ihan kamalan hyvää. Kakun kruunaa syötävän suloiset marenkihaamut.

Suklaakakku on täytetty kahvilla höystetyllä suklaavaahdolla. Pienet suklaamurut vaahdossa ja marengin mureus tuovat kakkuun kivaa särmää.

Pyhäinpäivä kylmä käsi jo kolkuttelee ovea ja siksi päätin leipoa näitä kummitusmarenkeja. Marengit käyvät moneen kakkuun, kunhan kakku ei ole liian makea. Harmi ettei lopulta pidetty Halloweeniä kauhuherkkuineen. Ehkä ensi vuonna. Päätin hakea aikuiseen makua inspiraatiota tiramisusta ja suklaakakusta tuli suorastaan loistava kahvin ystäville. Nyt laitoin jotakin "einestä"-kakkuun ja vaahdotin pussista valmismoussea toiseksi raidaksi. Moussepussit olivat kaupassa tarjouksessa euron kappale.


Huomenna menemme serkkuni kihlajaisiin. Saa nähdä mitä ihanaa sieltä tarttuu blogiin, niin ja mitä lopulta laitan päälle. Ruokaa on kuulema paljon ja itämaista. Mekko-ongelma on edelleen avoinna ja sukkahousuja ei ole vieläkään. Onneksi mummi tulee katsomaan pientä ja voi olla että pääsen viimein laittamaan edes hiukset. Sellaista se on arki taaperon kanssa. Tuntuu helpommalta mennä leikkipuistoon, kuin lähteä kauppoihin etsimään tarpeeksi mustia sukkahousuja. Minulla on kyllä jossain mustaa maalia.

Aikamoista herkuttelua.

Onhan tässä syömistä kolmelle aikuiselle ja kolmelle taaperolle. Sokerihumala on taattu.

Cappuccinosuklaa aavekakku

AINEKSET:

Pohja: 

3 kpl kananmunaa
1 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaakaota
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria

Täyte1:

150 g levy tummaa suklaata
200 g tuorejuustoa
1 dl tosi vahvaa kahvia
1 dl tosi vahvaa kahvia kostukkeeksi
1 dl sokeria
3 liivatelehteä
2,5 dl kermaa

Täyte2:

Huhuu!

1 dl kermaa
1,5 dl maitoa
1 ps Dr. Oetker White Chocolate Mousse

Koristelu:

Tomusokeria
Kaakaojauhetta
Kummitusmarenkeja, katso ohje täältä

VALMISTUSOHJEET:

Kakkupohja:

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Voitele vuoka.
Mittaa kuivat ainekset vehnäjauho, kaakao, leivinjauhe ja vaniljasokeri.
Vatkaa muna ja sokeri pysyväksi valkoiseksi vaahdoksi.
Lisää jauhot siivilän läpi sekoittaen.
Kaada taikina vuokaan anna olla uunissa 30- 35 minuuttia uunin alaosassa.
Ota uunista ja kaada leivinpaperille. Lausu taikasanat: "Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku".

Pese vuoka ja laita vuokaan elmukelmua.

Täyte1: 

Pilko puolet suklaasta ja laita sulamaan vesihauteeseen. Itse nykyään lasken kuuminta vettä mitä hanasta tulee kulhoon ja laitan toisen vuoan kellumaan kulhoon ja laitan siihen suklaat sulamaan.

Pilko toinen puoli pieneksi suklaarouheeksi. Pandan tummasuklaa on hyvää ja sen kääreen päällä on hyvä pilkkoa, suklaa irtoaa hyvin kääreestä ihan kaatamalla.

Nosta tuorejuusto pöydälle.
Keitä vahvaa kahvia.
Laita liivatelehdet uimaan kylmään veteen.
Mittaa lämmin kahvi kattilaan ja lisää siihen hieman sokeria.
Purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja laita ne kahviin sulamaan.
Sekoita sula suklaa ja tuorejuusto keskenään ja sekoita siihen kahviliivateseos ja loppu sokeri.
Vatkaa kerma ja sekoita varovasti suklaaseokseen. Lisää jäljelle jäänyt suklaarouhe.

Täyte2. 

Vatkaa aineet kylminä keskenään n. 2 minuuttia

Kakun kokoaminen:

Leikkaa kakkupohja kolmeen kerrokseen.
Laita kakkupohjan päällikerros ensin vuokaan. Kostuta kakkupohjakerrokset vahvalla kahvilla, jossa on hivenen sokeria.
Lisää puolet valkoisesta Täyte2-kerroksesta.
Lisää puolet suklaavaahdosta.
Lisää kakkupohja ja muista kostuttaa.

Böö!

Lisää valkoisen vaahtokerroksen loppu.

Lisää suklaavaahdon loppu.

Jos vuokasi on liian matala, voit pyöräyttää elmukelmua vuoan yläosaan ja kakun ylimenevään osaan. Katso että elmukelmu on kiinni vuoassa. Yleensä mousset jähmettyvät hyvin, joten ei pitäisi tällä ohjeella valua.

Anna jähmettyä yön yli.

Ota ylimenevää osaa suojaavat elmukelmut pois.

Käännä vuoka kakkulautaselle ja vedä pois elmukelmuja apuna käyttäen.

Lisää päälle kaakaojauhetta siivilän läpi koristeeksi ja vähän tomusokeria.

Lisää marenkihaamut. Marenkihaamujen ohje löytyy täältä:


Ota valokuvia paljon ja syö hartaudella.

Bööö!

Näille pienet lakuhatut päähän ja haamut muuttuvat lumiukoiksi. Hyvää Halloweeniä!

Onnistuneiden kakkupohjien resepti ja eron kyyneleet

Ystävien läksiäisiin maidoton kakku ja Bye-pipareita.

Pienen pieni kakku on leivottu pienille ystävyksille. Maidottomina täytteinä on itse tehtyä hilloa, kaurajogurttia ja soijakermaa. 

Koska kakku oli niin pieni se mahtui hienosti leipälautaselle. Kivan lisän kattaukseen saa lisäämällä lautasen alle jalallisen maljan.

Ihanaa sain viimein käyttää ihania ruusukuppeja ja kermakkoa. Niin kauniita nämä Pip Studion astiat, ne ovat kuin tehty kakkukesteille. 

Ystäväni teki ihania läksiäispipareita. Hauskoja nuo hopeiset kuulat! 

Meillä oli tänään ystäväni pienimuotoiset läksiäiset. Tytöt pääsivät kunnolla leikkimään ja viihtymään toistensa kanssa. Nuha oli päässyt yllättämään pienet kaverit, mutta onneksi ehdimme viettää pienet juhlat keskenämme. Oli mukava viettää kahvikestejä ja jutella ihan rauhassa. Pienilläkin oli seuraa toisistaan, niin oli mukava saada ihan kokonainen lämmin kuppi kahvia.

Ystävieni lähdettyä, silmät valuivat taas solkenaan. Muutto toiseen kaupunkiin on henkisesti ero sekin. Ei Suomi niin iso maa ole, mutta kyllä välimatkat aina hankaloittavat kaikkea. Ehkä kyyneleet johtuivat, kuitenkin ihan kunnon sokerihumalan nopeasta laskusta.

Mutta olen kyllä iloinen, miten hienot jutut ystävilläni toisessa kaupungissa odottavat. Niin ne asiat järjestyvät. Tekisi mieleni pakata meidänkin tavarat laatikoihin ja muuttaa myös johonkin. Ihan minne vaan. Toivottavasti meidänkin asiat järjestyvät joskus. Ystäväni toi läksiäispipareita, ne sopivat hienosti kahvipöytään. Niissä luki sympaattisesti "BYE!" HEI! ja SEE YOU!

Maitoallergikon kakku

Ai niin se kakku. Päätin, että nyt kun tytöt on jo isoja niin voisi tehdä heille ihan kakkua. Meidän pieni on maitoallerginen, niin perus kermakakkua ja ihania tuorejuustomoussea ei voinut pienten kakkuun laittaa. Sokerikin on ollut vähän "ei, ei"- listalla, mutta voihan sitä joskus kakussa antaa.

Tein muutamasta pakastemansikasta ja kourallisesta pakastevadelmia keittämällä kevyen hillon. Hillolla kostutin myös kakkupohjan. Seuraavaan välikköön päätin kokeilla kotimaista Yosa-kaurajugurttia. Yosa-jogurtti on vanhan karjalaisen reseptin mukaan kaurasta tehty jogurtin oloinen, en tiedä miksi sitä sanotaan, no eijogurtti. Se maistui kakun välissä aika hyvälle. Minun piti pilkkoa väliin banaania, mutta se unohtui. Kermaksi vatkasin soijakermaa, jonka sitten pursotin jokaiseen välikköön. Soijakerma pysyi tällä kertaa hyvin kasassa, eikä lähtenyt valumaan. 

Aika suloinen tämä kakku! Pieni kakkupohja tulee näpsäkästi samalla, kun tekee isompaa kakkupohjaa.  Jaan taikinan kahteen eri kokoiseen vuokaan ja täytän sitten tarpeen mukaan, milloin milläkin. Vuokia ei tosin voidella, vaan Keijuillaan.

Pienet saivat maistaa kakkujaan pahvisilta Muumi-lautasilta. Vähän piti kokeilla miltä kakku maistuu lattian kautta.

Sokerikakkupohja juomalasi-reseptillä

Onnistunein sokerikakkupohja tulee tällä juomalasireseptillä. Siinä idea on, että laitetaan kolmeen samankokoiseen juomalasiin ainekset, niin että jokaisessa lasissa on saman verran raaka-ainetta. Ensimmäiseen lasiin tulee kananmunia. Sitten toiseen lasiin tulee kananmunien verran vehnäjauhoa ja 2 tl leivinjauhoa. Kolmanteen lasiin tulee saman verran sokeria. Kun lasit ovat vierekkäin aineiden pinnat ovat samalla kohdalla.

Pika-valmistusohje:

Uuni päälle. Voidellaan vuoat. Mitataan ainekset. Muna ja sokeri vatkataan valkoiseksi vaahdoksi. Vaahtoon siivilöidään  ja sekoitetaan jauhot. Kakku paistetaan uunissa 175 asteessa 30-40 minuuttia.

Sokerikakkupohjan resepti. Kakkutaikinan määrää voi lisätä tai vähentää kananmunan määrällä, pinnat tasataan vain kananmunien mukaan.

Tämä kirpparilta löydetty kastikekaadin toimi pienen kakkun vuokana. Sama malli on muuten Artican vastaavassa kulhossa.

Kerman ja jogurtin korvikkeet helpottavat maitoallergikon juhlaa. Maitoallergikolle ei välttämättä käy laktoosittomaksi merkityt tuotteet, siksi aina tulee tarkistaa onko tuotteessa maitoproteiinia. Yosa maistuu meidän yli vuoden ikäiselle pienelle ja kerman korvikkeena voi käyttää soijakermaa. 

Itse askarreltu läksiäiskortti ystävälle

Askarteluterapiaa

Askartelin yöllä läksiäiskortin ystäville. Se odottaa nyt hyllyllä kirjoittamista. Korttiin kirjoittaminen on vaikeampaa, kuin kortin askartelu. Jos kirjoitan vaan kortin sisälle: "Hei, hei! Nähdään taas!".

Minua harmittaa aika lailla, kun vastaikään saadut ystävät tekevät nyt muuttoa toiseen kaupunkiin. Tapasimme synnärillä ja he ovat myös Pienen ensimmäiset ystävät. On ollut hienoa nähdä miten Pieni ja pikkuystävät ovat kasvaneet kilpaa ja oppineet uusia asioita niiltä ihan ensimmäisiltä päiviltä lähtien. Samalla ollaan päästy ihmettelemään arjen haasteita toisen äitieläimen kanssa ja saamaan uusia näkökulmia asioihin. Onhan tämä ensimmäinen äitiysvuosi ollut kasvun paikka ihan henkisesti. Minusta se on äärimmäisen hieno asia, että he ovat olleet tuossa lähellä.

Päätin että teen niin hienon kortin, kuin osaan. Ohjasin luopumisen tuskan innoittamaan läksiäiskortin tekemistä ja otin materiaaleihin mukaan paperiaskateluhaasteen puu-punainen-villa-yhdistelmän. Luova-askartelu ilman ohjeita, malleja tai suunnitelmia oli nyt paikallaan eroterapiaksi. Olen oikeasti innoissaan tästä kortista, sillä se on ehkä hienoin tekemäni kortti ikinä. Kyllä pitää uskoa että tunteet pitää ohjastaa voimaksi kaikkeen luovaan työhön, se antaa siihen kyllä oman särmänsä.

Pohjassa käytin kohopastaa, jota kuivatetaan hiustenkuivaajalla. Aakkosleimasimilla leimasin tekstin muokatulle paperille.  Askartelin viuhkan kirjan sivusta ja sen päälle liimatusta silkkipaperista. Taitoksiin liimasin hammastikut ja viuhka näytti lähes aidolta. 

Kortin pohjana on valkoinen akvarellipaperi jonka päälle on tehty marokkohenkisiä kuvioita. Piirsin kuviot punaisella ja sinisellä kalligrafiatusseilla ja koko kortin päälle levitin kohopastakerroksen. Raaputin piirretyn kuvion päältä pastakerroksen pois, jotta pinnasta tulisi elävämpi. Sitten kaivoin Ikean-kultamaalin esiin ja maalasin sinne tänne kullan hohdetta. Sitä maalia, ei kai saa enää.

Käytin aikaisemmassa postauksessa tekemääni kehystä, maalasin sitä tosin vähän lisää kultamaalilla. Mieleeni tuli kuumasta Marokosta viuhka ja päätin tehdä sellaisen vanhan tyllistä, kirjansivusta ja silkkipaperista, hammastikkuja apuna käyttäen. Villahuovasta leikkasin sydämen ja tuunasin sitä hiukan. Sitten tuputin kaikkea mahdollista mustalla leimasimella ja viimeistelin tekstit kirjainleimasimilla. Kun koko olohuone oli täynnä silppua ja pieniä koristeita liimasin osat korttiin. 

Tuijotin korttia, että siitä, jotain vielä puuttuu. Keksin liimata kaikki askartelusta tulleet silput kehyksien taakse tuomaan elävyyttä ja lisäsin sinne myös pöydälle jääneet villalangan pätkät. Voihan se olla, että kauneus on katsojan silmässä, mutta liika suunnitelmallisuus tappaa tunnelman. Minä sanon että tämä oli työläin ja ehkä paras kortti tähän asti.

Korttiin tuli hyvä määrä yksityiskohtia. Maalitussilla väritetty huopasydän on ihan erilainen, nyt sitä ei pidä joulukoristeena. Ikeasta ostetusta tagista askartelin "onnea"-tekstin. Sen tilalle voisi kirjoittaa vaikka "kutsu"  ja näkemiin tilalle "Teresa & Tuomo". Itseasiassa tunteella askarreltu, jokaiselle lähetetty erilainen kutsu voisi olla hyvä vaihtoehto nykypäivän printtikutsuihin.

Tältä se kortti lopulta näytti.

Ai niin se isänpäiväkin on kohta! Täytyy askarrella lisää kortteja. Pitäisi varmaan tilata kuvamuki vaarille ja perhosmiehelle. Ei tarvitse askarrella, kortit voi tilata samalla. Minulla onkin tuhat kuvaa Pienestä, joista voi valita. Viime jouluna tilasin Ifolorilta mukit. Ne oli saajista aivan ihanat!

Täältä löytyy lisää kortteja 

Böö! Halloween-kakun koristeeksi marenkihaamut

Hirveän symppaattisia marenkikummituksia!

Marengista pursotettu haamujengi odottaa vielä kakkuaan. Ihan kuin nämä veikeät haamut olisivat pysähtyneet kesken Halloween-juhlien.

Meillä piti olla Halloween-bileet tänään. Tein jo valmiiksi marengista kakunkoristeita juhlia varten. Anopin tekstiviestittelyn jälkeen päätettiin sitten lähteä hakemaan talvirenkaita ja näyttämään pientä. Haamut saavat siis odotella hetken ja juhlat siirtyvät nyt sitten jollekin  muulle päivälle.

Minulla oli ajatuksena tehdä kaikkea hirveän kamalaa juhliin. Mietin mikä olisi helppo, erilainen ja näyttävä kakunkoriste. Kaikkialla on tullut vastaan hämähäkkikakkuja, ne ovat kyllä todella hienoja. Muistin että ensimmäiset marenkini olivat aika haamuja, ne voisivat ollakin hauska joukko kakun päällä. Marenkihaamujen teossa ei tarvitse samalla lailla näprätä, kuin sokerimassan kanssa.

Tein marengit normaaliin tapaan pursottamalla ympyrä-aukkoisen tyllan läpi. Käytän kertakäyttöpursotuspusseja ja Ikean pientä pursotustyllaa, ehkä isompi tylla olisi voinut olla parempi. Muuten ideani onnistui aika hyvin, paitsi jotakin tapahtui uunissa ja sileään pintaan tuli halkeama. En tiedä johtuiko se kun avasin uunin kesken kaiken ja lämpötila laski liikaa uunissa tai sitten se että käytin eri sokeria. Aikaisemmin tällä ohjeella marengit ovat onnistuneet hienosti.

Maultaan ja koostumukseltaan marengit olivat, juuri oikeanlaisia. Kovia ja rapsakoita. Leikkasin lakritsista pieniä paloja haamuille silmiksi ja painoin ne kiinni haamuihin. Sormen lämpö sulattaa lakritsia hieman ja se liimautuu kiinni. Ehkä helpompi olisi käyttää jotakin marmeladia liimaamiseen.

Näin hirveitä näistä nyt tuli! Saa käyttää, mutta ei ole pakko!


Resepti marenkeihin löytyy Kotiliesi.fi-sivuilta

Marenkihaamuista tulee eläväisen näköisiä, kun pursottaa pienellä tyllalla. Ihan kuin kummitusten kädet viuhtoisivat jo ilmaa.

Sytytetään kynttilät ja sammutetaan valot, niin alkaa marenkihaamujen Halloween-bileet.

Tuli aika symppaattisia.

Karmivaa Halloweeniä!

Osallistun alla olevalla kuvalla Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Aiheena Piilossa.

Haamujengin mentyä juhlinnan jälkeen nukumaan, ihmettelimme mihin katosi pupu? Pupu oli aika hyvässä piilossa.

Hello friends of the Lavender Garden! It's nice to have you here! Happy Halloween!

Rare London, mauttomien mekkojen koti

Ihan karmeita mekkoja, mutta pakko saada!

Rare Londonin sivuilta löytyy Barbie-leikkeistä tuttuja paljetti-ihanuuksia. Liian lyhyet, liian kimaltavat, liian tiukat ja aivan liian avarat mekot! Voiko näitä ylipäätään pitää? Ihan mielettömän kaunis vyö. Kuva1, Kuva2, Kuva3.

En muista mistä päädyin tämän bilevaatteita myyvän nettikaupan sivulle. Minun piti ostaa iltapuku kaverini häihin ja Rare Londonilta puku löytyikin edullisesti. Käyn sivuilla aleiden aikaan haaveilemassa ihanista bilemekoista paljetteineen. Nämä mekot ovat, joka tapauksessa liian lyhyitä, liian avarakaula-aukkoisia ja liian pornoja, siis aivan täydellisiä Barbielle. 

Keräsin teille muutaman bilemekon näytille.  Kun tilasin viimeksi, niin tavarat tulivat kotiini asti noin viikossa. Netissä asiakkaat kertoivat ongelmista palautuksien  ja koon vaihtamisien kanssa, joten laitoin menemään tilaan niin pidän- asenteella oman tilaukseni. Otin varmuuden vuoksi reilun koon ja kyllä kannatti. Tosin Opulence England-mekkoni kanssa jouduin tekemään "hieman" töitä. Vaikka mekot nyt mahtuvatkin päälle, niin pieni ongelma mekkojen kanssa on se, että en ole Barbie. Nyt kauniit mekkoni roikkuvat käyttämättöminä kaapissa, toivoen että omistaja keräisi viimein rohkeutensa tai hyvä haltiatar tekisi taikoja.

Tässä vielä muutamia ihania Rare Londonin mekkoa, ihan kamalia. Kuitenkin haluaisin omakseni nämä kaikki. Kuva1, Kuva2, Kuva3

Ajattelin laittaa näytille mustan paljetticoctail-mekkoni. Se on kyllä niin kamalan tyrkky. En tiedä tuleeko se vieläkään päälleni viikonlopun juhliin. Mitä sanotte?

Onkohan se kuitenkin vähän liian lyhyt ja liian avonainen? Tuleekohan helmaa nyittyä paniikin omaisesti alas? Ei tämä nyt käy, juhlissa pitää olla mukava ja itsevarma olo.

Tämä ei ole blogiyhteistyöpostaus. Tämä on lähinnä itseironiaa.

Belle Époqueta etsimässä: Toivolan vanha piha

Aivan erityinen piha Jyväskylässä.

Toivola vanhassa pihassa vaalitaan käsityöläisyyttä edelleen. Pienet puodit ja makasiinit ovat täynnä kaikkea ihanaa hypisteltävää. Piha on mukava nähtävyys Jyväskylässä.

Kahvila Muisto on saanut nimensä  pihapiirissä asuneen seppä Herman  Toivolan pojan nimen mukaan. Kahvila on sisustettu mennyttä aikaa muistellen hieman romanttisesti.

Kahvila Muiston kakkutiski on täynnä herkkuja. Ihanaa suklaakakkua. Se oli, kuin oma tekemäni nakukakku.  Kahvilasta saa myös lounasta arkisin ja brunsseja sunnuntaisin.

Romanttisissa puitteissa on paljon nähtävää.

Jyväskylässä aivan lähellä keskustaa  Hannikaisenkadun ja Cygnauksenkadun kulmassa on hurmaavia puisia rakennuksia, siellä on Toivolan vanha piha. Vanha ylöspäin kohoava aittarivi vilahtaa ohi kääntyessämme kotiin päin ja joka kerta mietin että tuonne pitäisi mennä käymään. Kävimme pihalla päivää ennen häämatkaa ja nyt hurautimme ihan varta vasten kaupunkiin tutustumaan Toivolan vanhaan pihaan ja putiikkeihin uudestaan. Kyllä omasta kotikaupugista löytyy myös tekemistä ja kivoja paikkoja, kun vain jaksaa nousta sohvan pohjalta.

Pihan rakennuksista löytyy sepän paja, käsityöpuoteja ja kahvila. Kävimme käsityöpuodeissa ihailemassa ihania tavaroita. Sieltä löytyykin paljon lahjaideoita pukinkonttiin. Pienestä oli ihanaa kosketella pieniä tavaroita ja erityisesti pieni ihastui keramiikkaeläimiin. Pienet jalat tapsuttivat liikkeestä toiseen ja välillä kuului ilon kiljahdus, kun löytyi taas jotakin aivan ihastuttavaa. Täytyy mennä jouluostoksille ilman pientä, sillä itku meinasi tulla kun kaikki ihanat jäivät kauppaan.

Maantasosta löytyy Kahvila Muisto ja ihanat kakut. Yllätykseksemme kahviosta löytyi myös tutut kasvot. Meidän häitä emännöinyt rouva oli tullut Muistoon töihin, ihanaa! Nyt voisikin hyvillä mielin järjestää siellä pienet juhlat. Kahvila on minusta valloittava paikka! Pienelle löytyi kiva nurkkaus leikkeineen ja siellä oli myös pienet tuolit ja pöytä pienen omille kahvikesteille. Perhosmies oli ilahtunut että kahviosta löytyi Tampereen Pyynikin käsityöläispanimon oluita. 

Tänne tullaan uudelleen! Kaunis historiallinen  piha tarinoineen ja Muistoineen on tutustumisen arvoinen, oikein romanttinen paikka täynnä kaunista aikaa. Tämä pihan tarina löytyy Toivolan vanhan  pihan sivuilta. Se kannattaakin lukea ennen vierailua. Toivolan vanhassa pihassa on mukavaa viettää laatuaikaa yhdessä.

Toivolan vanhan pihan vanhassa synnytyslaitoksessa on muutama putiikki  ja kauniita käsintehtyjä tuotteita. Pieni ihastui huopahelmiin ja äiti vähän isompiin palloihin.

Pihassa on hauska karuselli. 

Tunnelmalliset makasiinit ovat kesäisin täynnä puoteja. Saa nähdä mitä joulun aika Toivolan vanhassa pihassa pitää sisällään.

Niin Jyväskylä voisi olla myös mukava pikalomakohde perheelle ja silloin voisi majoittua vaikka Laajavuoren kylpylään. Jyväskylässäkin on paljon nähtävää. Tässä on linkki muihin Jyväskylän kivoihin paikkoihin.