Itsetehty unisieppari heijastinnauhasta

Askartelin itse koruheijastimia

Tein heijastinnauhasta unisiepparin. Kaunis koruheijastin koristaa nyt laukkuani.

Helmet ja höyhenet tekevät heijastimesta korun. Aika ihana unisieppari.

Unisiepparin verkkoon pitäisi takertua pahat unet ja painajaiset. Nyt se suojaa myös pimeältä. 

Sain inspiraation heijastimien askarteluun heijastinnauhasta. Idea heijastimeen tuli unisiepparista, jonka olen halunnut tehdä jo pitkään. 

Intiaanien uskomuksen mukaan maailman luonut hämähäkki-isoäiti kutoi maailman ylle verkon joka suodatti koko maailman pahat unet ja laski lävitseen hyvät. En kyllä muista milloin olisin nähnyt pahoja unia, mutta hyvähän se on olla olemassa, ettei muumien mörkö pääse pienen uniin. Mörkö on ollut meillä viime päivinä kova puheenaihe, kun se ilmestyi kirjastosta haetusta muumidvd:stä. Onneksi sitä ei ole osattu vielä pelätä.

Heijastin oli helppo tehdä, ainoastaan suunnittelu tuotti vaikeuksia. Piirtelin vihkooni malleja, mutta huomasin, että nauha ei kulkenutkaan sormissa, niin kuin olisin halunnut. Lopulta vain askartelin, sitä mitä sattui vaan syntymään. Ihanaa on joskus lopettaa pingottaminen ja ideoida tehdessä.

Tein rautalangasta pienet renkaat, joihin pujottelin helmiä. Sitten pujotin rautalanganpäät helmien sisään. Ensimmäisen versioni kokeilin tehdä virkkaamalla, mutta minusta tuntui että siihen tuhlaantui liikaa heijastinnauhaa. Virkkasin helpon kukkakuvion, alkuun 12 pylvästä, joihin tein joka toiseen kiinnitettyjä 6 ketjusilmukan ketjuja. Ketjuihin lisäsin jokaiseen neljä pylvästä, jotka sitten kiinnitin virkkaamalla renkaaseen.

Mutta kaunis siitä tuli virkkaamallakin. Lopuksi pujotin kolmeen rautalangan pätkään helmiä ja sulat. Kiinnitin roikkuvat sulkakoristeet unisieppariin pienillä korurenkailla. En muista edes miksi olin renkaita ostanut, mutta nyt niille oli käyttöä. Löysin laatikosta, jostakin hintalapusta jääneen ketjun ja unisieppari oli valmis. Oikeastaan aika helppo askartelu, jos materiaalia on käden ulottuvilla.

Toiseen versioon pyörittelin rautalankaa myös keskiosaan tukevoittaakseni rengasta ja sidoin rautalankaan pienen höyhenen. Lopuksi pyörittelin heijastinnauhaa ympäri rinkulaa. Ompelin lopuksi heijastinkorun takaosaan rintakorukiinnikkeen. Tein korusta yksinkertaisemman, jotta sen voi kiinnittää takkiin.

Tuli aika kivoja. Huomasitko muuten että sain lisää töitä valmiiksi keramiikkakurssilta. 

Ostin heijastinnauhaa askartelutukku Charlotasta. Renkaiden tekoon käytin ohutta rautalankaa, johon pystyy pujottamaan myös helmiä.

Helmien pujottelussa heijastin nauhaan iso apu on tuo metallinen langanpujottaja.

Virkattuun unisiepparin verkkoon meni enemmän heijastinnauhaa, kuin tuohon yksinkertaisempaan malliin.

Unisiepparin höyhenien mukana pitäsi valua hyvät unet takaisin maahan. 

Tein pienemmän heijastinkorun takkiin kiinnitystä varten. Se onkin aika ihana. 

Nyt meillä on aika hiljaista, varmaan pupukin näkee nyt kauniita unia. Sain taas uusia keramiikkatöitä valmiiksi.

Treffeillä oopperassa. Don Giovanni

Romanttista laatuaikaa kahdestaan

Aivan ihanaa! Mieheni vei minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Tekee hyvää olla ulkona ihan vain kahdestaan ja nauttia. Kuva: Äitini

Mieheni kutsui  minut treffeille syömään hienosti ja oopperaan. Hän oli hankkinut liput Jyväskylän kaupunginteatteriin, jossa näyteltiin nyt Mozartin Don Giovanni. Olin niin otettu! Oopperassa on ajatonta hohtoa ja tarinat koskettavat vielä nykyäänkin.  

Oli ihana saada laittautua kunnolla, kun äitini katsoi pientä. Etsin kaapista pikkumustan mekkoni ja mustan boleron. Pyörittelin hiukseni nutturalle ja meikkasin huolella. Aamulla pakkasmittari näytti -30 °C ja mietin jo pitäisikö sittenkin laittaa ne toppahousut. Onneksi sää lauhtui iltaa kohdin. Olin niin innoissani, että en lähtiessäni edes huomannut kylmyyttä.

Ennen esitystä Perhosmies vei minut käsikynkässä syömään ravintola Harmooniin. Meinasin jo livetä kuvaamaan juhlatiloja, mutta onneksi maltoin istua alas ja nauttia illasta. Ruoka oli hyvää, mutta kolmen ruokalajin jälkeen jäi vielä nälkä. Mieheni kala-annos oli aika pieni. Onhan se upeaa, että ruoka on hyvää ja aseteltu kauniisti, mutta ehkä hintaansa nähden sitä olisi toivonut olevan enemmän. Oma hirviannokseni oli kyllä hyvä valinta. Harmooni kokemuksena oli hieman jäykkä, mutta annoksissa oli makuja.

Onneksi oopperan väliajalla oli todella hyviä neljän euron paahtopaistileipiä, joilla saimme nälän taltutettua. Naureskelimme, että ensi kerralla menemme ulos syömään teatterin kahvioon.

Oma pääruokani oli hyvin kypsynyttä hirveä. Se olikin hyvä valinta. 

Perhosmies valitsi siikamureketta. Yksi murekerulla lisää olisi voinut olla hyvä juttu. 

Alkupalaksi oli kylmää poroa. Ja jälkkäri oli pehmeää marenkia. 

Millainen oli Don Giovanni?

 Nautimme molemmat esityksestä. Don Giovannia näytellyt Kevin Greenlaw eläytyi rooliinsa täysin. Miten mies voi näytelläkkään niin hyvin ja näyttää välinpitämättömältä, agressiiviselta ja himojensa orjalta ja vieläpä niin ettei taika katkea. Don Giovannin vetovoima perustui lepertelyn taitoon ja aateliseen arvonimeen. Helppohan se on langeta rahaan ja kauniisiin lupauksiin. Näitä langenneita neitoja tarinassa riitti, sillä Don Giovannille kelpasi kaikki, joilla oli hame. Tutun oloinen miesrooli sai kyllä aikaan kylmät väreet. 

Oma suosikkini oopperassa oli komtuuri,  joka meidän harmiksemme sai surmansa Don Giovannin miekasta oopperan alussa. Komtuuri palasi lopulta hakemaan kostonsa näytelmän päätteeksi ja saimme ihastella lisää Jari Parviaisen mahtavaa ääntä.

Aivan ihana ooppera, mutta tällä kertaa Don Giovanni ei saanut minua itkemään. Eläydyimme oopperan mukaan ja välillä teki mieli huutaa Donna Elviralle tai Zerlinalle etteivät lähde miehen matkaan.  Ja tottakai molemmat neidot lähtivät. Zerlina omista hääjuhlistaan ja Donna Elvira lähti vielä niiden kaikkien petosten jälkeen. Hullua!

Mietin hiljaa mielessäni miltä tuntuisi laulaa Donna Annan vuorosanoja suihkussa. Sirkka Lamminen veti komtuurin tyttären osuuden loistavasti, miten kenenkään ääni riittää oikeasti siihen? Ääni tuntui tulevan hänestä ulos niin luonnollisesti.  Ehkä se on osa sitä oopperan taikuutta.

Kävelimme hiljalleen kotiin käsikädessä ja katsoimme vielä hereillä ikkunassa vilkuttavaa taaperoa. Sitten olikin jo kiire kotiin. Ihana ilta! Naapurit älkää pelätkö, ei tarvitse vielä hankkia korvatulppia.

Jyväskylän kaupunginteatterissa oli esillä upeita naamioita. Kuvassa on se herkullinen paahtopaistileipä.

Väliaika kahvia ja pullaa!

Nyt esiintymisasut olivat tehty näistä paljettiupeuksista poiketen lakanoista. Onneksi saimme nähdä vähän kimallusta teatterin aulassa.

Muistakaa osallistua blogini arvontaan! Palkintona on e-ville.comin suklaafondue. 

Hiihdä läskipeppu, hiihdä!

Sarjassamme yritys pienentää leveää takapuolta hiihtämällä.

Nyt ollaan mukavuusalueen ulkopuolella. Mies sanoi, että takapuoleni on levinnyt. Nyt oli jo korkea aika kantaa itseni ladulle. Hiihdä, hiihdä! Kyllä se peppu siitä pienenee! 

Ostin sukseni lumien sulamisen aikoihin viime keväänä. Nyt onkin jo korkea aika ottaa sukset kunnolla käyttöön. 

Nyt ollaan täysin mukavuusalueen ulkopuolella. Mieheni huomautti takapuoleni levenneen. En edes suuttunut, vaan myösin asian samalla kun silmissäni juoksi kaikki ne herkut mitä olin syönyt ja kaikki ne treenit mitkä olivat jääneet väliin.  Kysyin vain, onko se paljon levennyt?  Parit housut ovat tuntuneet tiukoille, mutta olen kuvitellut sen johtuvan paksuista Lidlistä ostamistani thermosukkahousuista.  Elämän karut kävyt taas herättelivät todellisuuteen. Syytän mielessäni pakkasia, herkkuja ostavaa miestäni ja kaikkea muuta mahdollista, paitsi omaa laiskuuttani. 

Päätin että kaivan viime keväällä ostetut sukset varastosta ja käyn hiihtämässä. Hiihdän vaikka joka päivä. Nyt on pakko tehdä jotain! Ärsytti suunnattomasti miten alku voi olla hankalaa.  Meillä lähtee hyvin hoidetut ladut melkein takapihalta ja en ole koskaan niillä edes hiihtänyt! Viime keväänä ostin sukset alennusmyyntien alennusmyynnistä ja silloin lunta oli jäljellä vain urheilukentän ja mäkisen hiihtomaan verran. Oli kyllä hurjaa opetella hiihtämään ja tulemaan silloin vuoristolta tuntuvat mäet alas ja niitä nyhrätä sitten ylöspäin. Eilen sitten yliteltiin uudelleen mukavuusalueeni rajoja.

Kun nyt viimein olin saanut itseni suksien kanssa ulos, niin puuskutin ensin katsomaan miestä ja pientä, jotka olivat jo ennättäneet kairata pilkkireiän jäälle. Hiihtelin ensin ympäriinsä hangessa ja suuntasin sitten vasta ladulle.  Otin hiihtoon pehmeän laskun ja hiihdin pienen neljän kilometrin lenkin. Yllättävää oli, että jossakin vaiheessa hiihto alkoi tuntua lähes inhimilliseltä, jopa mukavalta. Kun palasin lenkiltä olisin halunnut hiihtää vielä seuraavaan ja seuraavaan rantaan asti. Vaikka lunta alkoi tupruttamaan vasten kasvojani, niin tuntui että hiihdin silti suupielet  korvissa. Hikoilin, kuin pieni eläin ja liikuin hyvällä sykkeellä.  Ei paha, eihän!  Nyt alkaa takareisissä tuntumaan treenikipua, ja voin ilokseni todeta, että kyllä tämä toimii!

Lähden kohta taas uudelleen lenkille, satakoon vaikka pieniä kiviä! Ei enää tekosyitä! 

Muistakaapas käydä osallistumassa suklaafondue-laitteen arvontaan! Kokonaista suklaalevyä ei tarvitse syödä yksin, kun sen sulattaa fondueen yhdessä ystävien kanssa!

Mies ja pieni olivat pilkillä sillä aikaa, kun minä puuskutin pitkin latuja.
Saaliiksi tuli melkein-ahven (uusi laji, joka maistuu seille keitossa)  ja minulle kipeät takareidet.

Pilvet alkoivat jo roikkua lumen painosta. Kohta pyryttää!

Nämä sukseni ovat tarkoitettu sunnuntaihiihtäjille. Pitäisi varmaankin ostaa pitoteippiä, sillä saisi potkuun voimaa. Nyt ilman voiteita sukset luistivat kohtuullisen hyvin, mutta meno oli hidasta. Treeniä saattaisi tehostaa vähempi kuvaaminen.  

Pienen Linnun MakroTex-haasteen aihe on tällä viikolla mukavuusalueen ulkopuolella. Sattuipa sopivasti!

Minulla on hiihtopukuna Haltin kuoripuku. Se on uskollinen ystäväni melkein joka lajissa. Kun alle pukee oikein  se toimii kesällä ja pakkasellakin. Kaulassa on merinovillainen Buff.  Onneksi oli kevyemmät varusteet, muuten olisin sulanut. Hiihtämisessä tulee aika kuuma.

Arvonta ja suklaafondue testissä!

Testasimme synttäreilläni suklaafondueta! 

Eilen vietettiin synttäreitäni ja pääsimme samalla testaamaan suklaafondueta. Dippailimme sulaan suklaaseen hedelmiä ja vaahtokarkkeja. Oi miten hyvää! Nyt blogissani on arvonta ja palkintona ihan oma e-ville.com suklaafondue. 

Vaahtokarkkien dippaaminen suklaassa on hurjan makeaa. Suklaafondue on kiva ohjelmanumero illan istujaisiin.

Arvontalaulu raikaa! Nyt voin ilokseni järjestää teille blogiarvonnan! Sain verkkokauppa e-ville.comilta arvontapalkinnoksi  suklaafonduen! Jee! Katselin laitetta jo kesällä, mutta en sitä silloin vielä tilannut. Nyt otin e-villeen yheyttä ja sain testattavaksi suklaafonduen ja toisen laitteen teille arvontapalkinnoksi! Vitsi miten hieno synttärilahja!

Mitä kaikkea sulaan suklaaseen voi kastaa? Nyt pilkoin appelsiineja, kiivejä, mangoa, banaania ja jäätelöä. Parasta sulan suklaan kanssa ovat vaahtokarkit, popkornit ja kuivatut karpalot. Ja tietenkin lasilliset kuohuvaa! Niin namia! Meillä oli pöytä täynnä kaikkea hyvää ja pienikin oli innoissaan popkorneista. Nopeasti hedelmät ja suklaa katosivat parempiin suihin.  Tuli kyllä hirveä sokerihumala! 

Niin  miten laite toimii? Sulatin suklaan ensin vesihauteessa ja kaadoin sulan suklaan laitteen kiiltävään pannuosaan. Napsaisin sen jälkeen heat ja motor-napit päälle.  Meidän suklaafonduelaite on aika pieni, mutta siihen saa helposti sulatettua 200 g suklaata.  Neljälle tuo määrä riittää liiankin hyvin. Isommalle porukalle voi sulattaa lisää suklaata ja lisätä kun suklaafondueeseen taas mahtuu. Laite ei itsessään sulata suklaata, mutta pitää sen juoksevana. Aluksi laite ei lähtenyt pyörittämään suklaata, mutta kun lisäsin pari lorausta ruokaöljyä ja sekoitin sen sulan suklaan sekaan, niin ruuvi lähti nostamaan suklaata ylöspäin. Öljy olisi varmaankin pitänyt lisätä jo sulatusvaiheessa. Mitä juoksevampaa suklaa on sen paremmin se kulkee putouksen ruuvissa. Ohjeessa ehdotettiin öljyn sijaan myös likööriä. Toimiihan se sittenkin! 

Haluaisinko suklaafonduen häihin? Suklaassa dippailu saa aikaan kyllä sotkua ja en itse haluaisi valkoiseen pukuuni suklaatahroja. Toisaalta se olisi hauska herkkubuffeessa. Voisihan sitä käyttää myös juustofonduen tarjoiluun.  Pilkotut hedelmät, keksit ja sula juusto voisi toimia iltapalalla. Sillon suklaafondue-laitteen pitäisi olla vähän isompi, jotta laitetta ei tarvitsisi koko ajan täyttää. 

Kaikista parhaiten suklaafondue sopii hyvin illanviettoihin, joissa voi sotkea hyvällä omallatunnolla ja syödä mielin määrin hyvässä seurassa. Hedelmät ovat hyvä lisä tarjoiluu, sillä pelkkä suklaa ja karkit alkavat lopuksi maistumaan liian raskailta. Aikaa pitää varata runsaasti herkkujen esillelaittoon ja yhdessä herkutteluun.

Jos arpaonni ei suosi oman laitteen voit ostaa täältä.

Kettu tuijotteli pöydältä herkkujen määrää. 

Mango toi ihanaa raikkautta suklaakastikkeeseen. Päälle vähän jäätelöä.

Arvontaohjeet!

Saat arvontalippuja seuraavasti:  

1 kpl jättämällä kommenttikenttään viestiä ja sähköpostiosoitteen. 

1 kpl tykkäämällä blogini Facebook-sivusta

1 kpl olemalla blogini lukija Bloggerissa

Voit siis maksimissaan saada kolme arpaa! 

Arvonta suoritetaan ystävänpäivänä 14.2.2016! 

Olkoon Fortuna sinulle suosiollinen!

Kannattaa muuten tarkistaa että kommentti ilmestyy tuonne listaan! Joskus selain ei meinaa tallentaa kommenttia millään.  ♡♡ ♡  

  

Onnea arvontaan! Kiitos e-ville.com ihanasta suklaafondue-palkinnosta ja testilaitteesta!

Kakkuinspiraatio tuli keramiikkakurssilta

Ruusukuvioita sokerimassaan

Yhdistin sokerimassaleipomisessa kauniit ruusun nuput ja vanhan japanilaisen keramiikkatekniikan. Idea tuli keramiikkakurssilla näkemässäni videosta. 

Levitin kuviollisen sokerimassalevyn kakun päälle ja tein kermasta ja veriappelsiinihyydykeaineesta kauniit pursutukset. 

Kakun kruunasi hennot sokerimassa ruusunnuput.

Sain aivan ihanan inspiraation keramiikkakurssilta. Keramiikassa ja leipomisessa on muotoilun kannalta paljon yhteistä. Nyt huomasin miten japanilainen keramiikkatekniikka nerikomi sopii hyvin sokerimassan käsittelyyn. 

Katsoimme keramiikkakurssilla videota, jossa kahdesta eri värisestä savesta saatiin aikaan ruusukuvioitu pinta. Voi ei mikä kuvio! En meinannut pysyä housuissani ja inspiraatio poltteli, niin etten meinannut saada savesta aikaan mitään. Tiedättekö sen kihelmöivän tunteen ja miltä se tuntuu kun et pääse sitä heti toteuttamaan? Ihan kamalaa!

Kun viimein pääsin leipomaan niin huomasin, että sokerimassat olivat kuivahtaneet kaappiin ja tuoreina oli ainoastaan vaaleanpunaista ja valkoista massaa. Se ei ehkä tähän kokeiluun ollut paras väriyhdistelmä, mutta suloiseen kakkuun se kävi. Väreissä pitäisi olla isompi kontrasti, jotta kuvio erottuu selkeästi.

Leikkelin sokerimassaa videon ohjeen mukaan ja sain, kuin sainkin aikaiseksi videossa näkemäni ruusukuvion. Kaulin levyn kakun päälle ja lopusta massasta pyörittelin hempeät sokekerimassaruusut.  Aivan loistavaa! 

Harmi ettei kamerani erottanut tarpeeksi hyvin ruusun sävyeroja, mutta kakusta tuli aivan ihanan hellyyttävä. Kun pääsen kaupassa käymään ja ostamaan lisää sokerimassaa, niin teen ruusukuviosta ohjeet teille. Ja sitten lupaan ottaa sellaiset kuvat, jossa kuvio oikeasti erottuu. Ei se aina mene, niin kuin toivoisi. Mutta onneksi kakusta tuli suloinen, kuin ruusun nuppu.

Tänään meillä on herkkupäivä ja hyvässä lykyssä meillä on herkkuihin liittyvä synttäriarvonta käynnissä huomenna! 

Tämmöinen tuli tästä nerikomitekniikalla tehdystä sokerimassaruusukuviosta. Se ei meinannut näkyä kakusta otetuissa kuvissa. 

Tähän voit kuvitella tuon ruuskuvion. 

I participate in Lavender Cottages Mosaic Monday. 

Kaunis kakku kruunasi myös syntymäpäivääni. Äitini tuli katsomaan pientä, ja kahvien jälkeen pääsimme viimein treffeille. Menimme syömään ja oopperaan ihan kahdestaan.

10 kaunista hääkimppua!

Erikoiset hääkimput hurmasivat muotinäytöksessä

Suomen Häämessujen parasta antia oli erikoisesti sidotut hääkimput. Tässä kimpussa sarat ovat käännetty kekseliäästi ylösalaisin neilikkakimpun varreksi. Aivan ihana lopputulos! 

Tässä teille jatkoa Suomen Häämessujen muotinäytöksestä Jyväskylästä. Halusin esitellä teille vielä lähemmin häämessujen hääkimppuja. Olisi rikos jos nämä ihanat kimput olisi jääneet esittelemättä. Kävin Kukkapalvelu Vehkannan osastolla tutustumassa kimppuihin myös lähempää ja äänestämässä mikä kimpuista oli kaunein. Osastolla näki miten taidokkaasti näyttävät kimput oli sidottu. 

Täytyy kyllä sanoa että hääkimput olivat kauneimmillaan mallimorsiamien käsissä. Erikoiset ja modernitkin kimput toivat pukuihin vielä  extrajuhlavuutta ja saivat kantajansa säteilemään. Olikin jo ihan virkistävää nähdä uusia tuulia hääkimppujen sidonnassa ja näyttäisi vahvasti sille, että se on ihan taidetta.

Ihan mahtavaa että näiden hääkimppujen tekijällä on riittänyt mielikuvistusta ja kekseliäisyyttä. Monet kimppujen ideoista on hyödynnettävissä ihan arkisessakin kukkien asettelussa. Ihan jäätävän inspiroivaa! Hääkimput on sitonut Kukkapalvelu Vehkanna Laukaasta ja uskon että heidän luomuksensa ovat saaneet monet morsiamet hihkumaan onnesta.

Täytyy nolona tunnustaa, että oma hääkimppuni näytti tältä. Tein itse ja säästin, ehkä tässä asiassa ei olisi pitänyt olla niin nuuka.

Mikä kimpuista on sinun suosikkisi? Millaisen hääkimpun sinä haluaisit?

Punainen neilikkakimppu on saanut ympärilleen oksakehän.

Oikeanpuoleinen hääpuku puuttui hääpukuesittelystä, olin niin keskittynyt kauniiseen kimppuun, että yksi kauneimmista puvuista jäi huomiotta. Hääkimput on sitonut Kukkapalvelu Vehkanna.

Tämä kimppu näytti enemmänkin somisteelta. Kaunis valtikkaidea, mutta ehkä tähän olisin kaivannut kukkiin enemmän luonnollisuutta. Nyt väritys toi mieleen kuivakukka-asetelmat.    

Tämä metallilankaan kiinnitetty orkideakimppua veikkaisin yleisön suosikiksi. Hääkimppu on samaan aikaan keveä, runsas, näyttävä ja hillitty. 

Aivan ihana morsiuskimppu oli myös pitkä vaaleanpunainen köynnös, joka pujotetaan morsiamen ranteeseen. Kukkaköynnös oli rakennettu kiiltävän kultaisen rautalankakehikon päälle, joka toi kimppuun modernin korvivahteen. Köynmökseen on sidottu neilikoita ja ihanan pinkkejä orkideoja.

Tämä hääkimppu edusti perinteikkäämpää hääkimppumallia. 

Minua viehätti kovasti laukun muotoinen hääkimppu. Yleensä laukku voi näyttää kukalta, mutta tässä se oli päin vastoin. Laukku olikin kukka. Kysyin kimpun tekijältä, voiko laukkukimpussa säilyttää jotain, mutta tällä kertaa laukku ei auennut huulipunalle.

Aivan ihana tämä modernikukkatähti! 

Tämä kuva paljastaa miten kimppu on sidottu. Värjättyyn mehitähteen on pujotettu pitkiä neuloja. Neuloihin on pujotettu neilikoita, helmiä ja olisivatko nuo pienet kämmekän kukkia?

Tämä kimppu oli suosikkini. Kimppu koostui pitkistä kukkanauhoista joihin oli pujotettu ruusuja ja neilikoita. Kukkanauhat ovat sidottu runsauden sarvea muistuttavaan kantopidikkeeseen. Jos menisin uudelleen naimisiin haluaisin tämän kaltaisen kimpun! Ideaa saatan tulla hyödyntämään joskus! 

Aivan ihania kimppuja!

Pidä Ruotsi Siistinä 2.
Uusi Ruotsimuumimuki on tullut!
Niitä saa täältä!

Millainen puku sulhaselle? Tässä vinkkejä!

Tältä näyttää miesten hääpukumuoti!

Miesten hääpukeutumisessa on nyt kiiltävää materiaalia, slimmiä leikkausta ja ihan ehdoton hitti on liivi.

Suomen Häämessuilla oli oikein komeasti esillä miesten pukuvalikoiman kirjoa: sakettia, bonjourpukua, tummaapuku ja smokkia. Oma suosikkini oli varmaankin rusehtava kiiltävä juhlapuku tai tuo harmaa smokki Amerikan henkeen. Ihmettelin miksi miesten päällä en nähnyt niitä sinisiä pukuja, joita on pitkin vuotta vilahdellut hääblogeissa? Musta näyttää nyt liian mustalta, mutta onneksi esillä oli hyvä kokoelma pukuja harmaan eri sävyistä.

Vaikka suuntasin kamerani häämessuilla Jyväskylässä valkoisiin morsiuspukuihin, niin onneksi muistikortilleni tallentui muistoja myös miesten hääpukeutumisesta. En tiedä mikä, mutta jokin kumma veti minua katselemaan lavalla pörhisteleviä herroja. Onneksi sain välillä henkeä ja napattua muutaman kuvan. Tuntui että kameran linssin läpi oli lupa jatkaa tuijotusta.

Mitä mieleeni jäi? Nyt muodissa ovat kapeat pukumallit ja tavallinen perus tumma puku näytti mallinkin päällä, jopa liian isolta. Housujen malli on nyt kapea ja takapuolen kohdalta housujen on istuttava. Puku saa kiiltää ja olla näyttävä. Puvun kanssa pidetään nyt liiviä ja siihen voi yhdistää myös plastronin.

Tässä vaiheessa on hyvä huomauttaa, niille kenen sulho on menossa vanhassa tummassa puvussaan naimisiin, että kyllä trendit muuttuvat miesten puvuissakin! Jos takki on väljä ja pitkän oloinen, napit väärässä kohtaa ja lahkeissa on leveyttä toisellekin jalalle suosittelen astelemaan pukukauppaan. Kyllä sulhasen kuuluu näyttää hyvälle!

Perinteisempää miesten hääpukeutumista on smokki ja saketti. Kaunis harmaa saketti on komean näköinen päivällä järjestettävissä häissä.  Tiesittekö muuten että sakettia käytettiin hautajaisvaatteena mustan liivin kanssa? Nykyisin harvemmin. 

Miltä sinusta näyttää valkoinen smokki? Ihastelin kauniita kukkavieheitä.

Smokin kanssa käytetään vekitettyä smokkipaitaa ja rusettia. Halutessaan smokkiin voi laittaa smokkivyön, mutta se on varmaan jo liikaa. 

En tiedä miksi tuota harmaata takkia kutsutaan, olisikos tämä smokki Amerikan malliin? Vieressä Bonjour-puku, jossa on hivenen pidempi takin lieve. Musta Bonjour-takki oli muuten edellisessä postauksessa. 

Tässä on perus tummapuku, jossa on enemmän kiiltoa ja slimmattu leikkaus. Puvun kanssa puetaan tietenkin se liivi. 

Nyt ei puvun housut lökötä. 

Tummaan pukuun saa näyttävyyttä yhdistämällä sen sakettiliiviin ja plastronin kanssa.

Osallistun tällä kuvakoosteella Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on harmaa.