Syyt siihen miksi sima meni pieleen!

Tässä vinkit miten vältät sudenkuopat siman teossa! 

Vaikka siman resepti on yksinkertainen, niin välillä tuntuu että kuplivan siman kanssa pitää tehdä taikoja. Tässä vinkit miten vältät suurimmat epäonnistumiset siman teossa. Eniten hankaluuksia tuottaa hiiva ja lämpötilat.

Itse tehty sima on kyllä hyvää. Otimme jo pienet maistiaiset.  

Tänä vuonna tein simaa zenimäisellä hartaudella ja muistelin kaikki ne niksit, joilla yritin välttää siman laiton sudenkuopat. Joka vuosi jotakin on mennyt vähän pieleen ja nyt kokosin listaksi mitä pitää muistaa siman valmistuksessa. Onhan nämä opittu jo kantapään kautta. Moni juttu voi mennä pieleen, vaikka seurasit reseptiä tosi huolella. Tässä vinkit siman laittoon ja toivottavasti vinkeistä on apua! Laita kommenttia jos jotakin muuta vielä unohtui!

   

Sima ei kupli yhtään!

Sima näyttää sakealta ja se ei vain kupli yhtään. Käytit siman teossa varmaankin kuivahiivaa ja sitä ei tullut lämmitettyä yli 40 asteiseksi. Kuivahiivan käyttö on muutenkin salatiedettä, joten jätä se vain sämpylöihin. Syynä voi olla myös, että  lisäsit hiivan liian kuumaan nesteeseen. Tulit silloin tappaneeksi hiivan. Tuorehiivan ideaali lämpötila on 36°C ja kuivahiivalla 42°C, jos neste on yli 50 asteista hiivan solukko kuolee ja se ei toimi enää. Tuorehiiva menettää toimivuutta jo yli 40 asteessa, joten lämpötilassa kannattaa olla tarkka. Paras tapa on käyttää tuorehiivaa ja sekoittaa se lasilliseen kädenlämpöiseen simaan ja kaataa sitten muun kädenlämpöisen siman joukkoon. Käytä vaikka vauvan infrapunakuumemittaria lämpötilan mittaamiseen.

Muista laittaa pullotusvaiheessa 1 tl sokeria ja rusinoita pullojen pohjalle. Nämä tehostavat myös hiilidioksidin tuottoa ja antavat hiivalle ruokaa.

Sima maistuu pahalle ja käy päähän.

Onneksi olkoon sinulla on nyt kiljua. Sima on käynyt nopeasti ja siihen on tullut alkoholia. Sima saa käydä huoneenlämmössä 12-24 tuntia. Tämän jälkeen se pitää pullottaa ja siirtää kylmään jolloin hiivan käyminen hidastuu. Saatoit laittaa myös liikaa sokeria tai hiivaa.

Jos simaa unohtuu jääkaappiin liian pitkäksi aikaa sitä ei kannata antaa lapsille. Mutta saahan siitä itse hyvät ilta tömpsyt, jos et ole raskaana. Onnistuneeseen simaan tulee myös pieni määrä alkoholia ja  mietin itsekin kannattaako minun ja taaperon simaa maistaa lasia enempää.

Simapullot räjähtelee kaapissa

Sima tekeytyy kaapissa niin pitkään, kunnes rusinat nousevat pintaan. Tänä aikana muodostuu hiilidioksidia pulloon. Kannattaa pitää korkit hieman löysällä tai availla korkkeja, ettei painetta keräänny liikaa.

Simassa lilluu rusinoiden kanssa hometta

Jos sima ei ollut viime vuotista erää, niin syynä voi olla ettet desinfioinut pulloja. Simapullot kannattaa desinfioida kuumentamalla ennen käyttöä ja pullottamisvaiheessa ei saa koskea pullon sisälle. Myös hyvä pesu riittää jos simaa ei aio kauaa säilyttää. Lue seuraava kohta miten pullot desinfioidaan.

Simapullot räjähtelee desinfioinnissa ja pullottaessa

Tämä liittyy desinfiointiin. Pullot on hyvä antaa liota ja pestä kunnolla. Liottaminen herättää vanhat pöpöt, jotka sitten tapetaan kuumentamalla. Lasipullot laitetaan kylmään uuniin ja uuni laitetaan 100 asteeseen. Pullojen pitäisi olla sata-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tärkeää on että kuumaa juomaa pullotetaan aina kuumaan pulloon ja kylmä juoma kylmään pulloon, ettei lasi laajene lämpötilamuutoksesta. Muutama pullo on tullut rikottua, kun huoneen lämpöistä simaa on tullut pullotettua liian kuumaan pulloon. Muista että sima ei ole kuumaa pullottamisvaiheessa, joten anna pullojen jäähtyä rauhassa uunissa.  

Sima maistuu "jännälle"

Jos laitoit vain reseptissä olevia aineita oikeat määrät, niin syy jännään makuun voi olla sitruunoissa. Sitruuna pitää aina pestä kunnolla ihan tiskiharjan kanssa, jotta siitä saa suurimmat myrkyt pois. Paras olisi luomusitruuna. Sitruunan valkoinen kuoriosa kannattaa myös kuoria pois. Kirkkaan keltainen kuori on helppo kuoria kuorimaveitsellä ensin talteen ja kuoria sitten käsin valkoinen osa pois. En tiedä miksi, mutta niin on ainakin kotitalousopettaja neuvoi. Joku viisaampi voi kertoa miksi.

Vesi! Raikas vesi maistuu myös simassa. Jo Jaakko Kolmonenkin peräänkuulutti hyvää kaivovettä siman teossa. Hän sanoi että vesijohtovesi on "kuollutta" ja sillä ei pitäisi pilata simaa. No jaa. Saattaa tuo mennä jo aika hifistelyksi, mutta jos vesi maistuu pahalle myös simaan tulee makuja.

Rusinat ei nouse pintaan vaikka on jo vappu

Rusinat eivät nouse pintaan, koska niiden sisällä ei ole tullut tarpeeksi villihiivojen tuottamaa hiilidioksidia. Jääkaappi saattaa olla silloin liian kylmä paikka ja hiiva ei meinaa toimia. Hiilidioksidia syntyy nopeammin kun nostat pullot vähäksi aikaan huoneen lämpöön, niin vappu on pelastettu!

Meidän simasta unohtui tänä vuonna rusinat. Rusinat ovat tärkeä juttu siman teossa ja onneksi kuivatut karpalot toimivat yhtä hyvin. Tiedän, meni taas säätämiseksi.

Pienikin sai maistaa vähän simaa. Sima on myös ihana juoma kesän juhlissa. Nyt olisi hyvä testata simantekotaitoja, jos aikoo tehdä simaa itse vaikka häihin.

Tässä myös mustaherukan lehdistä
tehdyn marskin siman,
eli louhisaaren juoman resepti.

Ellos alekoodi: 335454

 10-50 EUR alennusta!

*Tarjousehdot: Alennukset koskevat uutta tilausta Elloksen valikoimasta. 10 euron alennus koskee vähintään 50 euron tilausta, 20 euron alennus vähintään 100 euron tilausta, 30 euron alennus vähintään 150 euron tilausta, 40 euron alennus vähintään 200 euron tilausta tai 50 euron alennus vähintään 250 euron tilausta. Alennukset ovat voimassa 1.5.2016 asti. 1 alennus/asiakas. Alennuksia ei voi yhdistää muihin alennuksiin tai tilaajaetuihin, ale-/kampanjahintaisiin tuotteisiin, huonekaluihin, elektroniikkatuotteisiin ja -tarvikkeisiin, Design by -tuotteisiin eikä Ellos Matkojen tuotteisiin. Ostosumman perusteella myönnettyjä alennuksia saatetaan harkita uudelleen palatusten yhteydessä.

Keittiön tuolit vankikarkureina, ihan täydellinen kangas taaperoperheeseen

Päällystin keittiön tuolit uudelleen markiisikankaalla

Keittiön vanhat tuolit ja pöytä saivat uudet raikkaat päälliset. Kangas on kestävää markiisikangasta joka hylkii likaa, vettä ja hometta. Kangas on siis ihan huippuvalinta taaperoperheeseen.

Vanhojen tuolien ilme muuttui ihan tyystin, mutta eivät menettäneet siltikään niiden kaunista vanhaa henkeä. Tuolit ovat keveät, kestävät ja umpipuuta.

Verhoilin keittiön tuolit raidallisella kankaalla. Mietit varmaan jo onko sisustusbloggaajien mustavalkoinen tyyli tarttunut minuunkin? Ehei! Löysin Eurokankaasta palan markiisikangasta kuudella eurolla alelaarista ja tuolit saivat uudet päälliset. Olen ihastunut markiisikankaan käyttöön verhoilussa, sillä kangas on tarpeeksi jämäkkää ja se hylkii, vettä, hometta ja likaa. Siis täydellinen kangas taaperoperheeseen.  Kun kankaan pesee ja silittää sen ominaisuudet palautuvat takaisin, lupaili myyjä. 

Kokeilen vielä pestä vanhat päälliset jos markiisikankaan ominaisuudet ja sappisaippua veisivät voiton tussista ja mustikasta. Onneksi uutta kangasta saa kuitenkin lisää, jos vankikarkuriraita alkaa kyllästyttämään ja tahrat eivät vanhuuttaan lähde irti.

Minusta on niin ihanaa saada raikastettua vanhoja huonekaluja ja samalla hakea vähän uutta tyyliä sitten sinne uuteenkin kotiin. Onneksi tekstiilejä vaihtamalla tyyli vaihtuu edullisesti ja tuolien istuinpäällisten vaihto on todella helppoa. En jaksanut edes ommella kangasta vaan leikkasin sopivat palat tuoleihin ja naputin nauloilla kiinni. Ihan tietoinen valinta. En  pelkää kankaan purkaantumista, sillä edelliset palat kestivät vuosia ilman ompelua. Katsotaan miten niille pesukoneessa käy.  

Pieni halusi taas kovasti auttaa. Hän osasi jo kovasti huitoa vasaralla, tosin äidin sormia. Sain lopulta pieni sylissäni naputeltua päälliset kiinni istuinlevyyn. Meni se niinkin. Pienen pöksyt löytyi lauantaina Lastenvaatekarnevaaleilta. 

Käytin naputteluun pieniä vanhoja nauloja, jotka irrotin vanhasta kankaasta. Muistaakseni pienet naulat ovat peräisin isomummin kernikangasverhoilusta. Näyttäisi siltä, kuin naulat olisivat käsin tehty.

Olen yrittänyt pakkailla ja tehdä muuttoa, mutta jotenkin tuntuu että uusi asunto on jo valmiiksi täynnä vastoinkäymisiä. Muutto siirtyi kahdella viikolla ja aina tulee vastaan jotakin sellaista mistä minun ei oikeasti tarvitsisi edes murehtia. Palaan niihin ehkä myöhemmin, niellään  nyt ensin, kuvataan sitten. Olemme käyneet uuden asunnon pihalla leikkimässä ja pieni on ainakin ollut tosi tyytyväinen. Siellä odottaa paljon uusia kavereita ja valoisa hiekkalaatikko, niin ja minulla on siellä ihan oikea kukkapenkki.

Saa nähdä miten pitkään nämä päälliset saavat tuolien päällä olla. Meillä on ehtinyt olemaan jo mustikkavaaratilanteita uusienkin kanssa.

Hih, huomasin kuvatessani että maha alkaa olemaan jo tiellä. 

Tuolit sopivat hyvin myös uuden lampun kanssa. Varmaan ihan sattumalta.

Huomio huomio! Jos olet nähnyt tämmöisen pöydän ja tuolit myynnissä jossakin laita viestiä. Tarvitsemme suuremman pöydän, mutta en raaski luopua omastani. Pöytä on isomummin peruja ja minulle jo hyvin rakas. Keksin, että jos näitä olisi kaksi peräkkäin se saattaisi toimia meillä enemmän kuin hyvin. Eikö ole hyvä idea?

Eikö olekin kauniit tuolit? Onko jollakin tietoa missä nämä voisivat olla valmistettu? Olisi ihana saada näitä lisää. Ilmoittele jos jossain tulee vastaan! 

Ihan perusmokkapalaa ja ilmapalloja

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Ruotsin parhaat neliöt, rakkauden makupala, mokkapala..

Maidottomat mokkapalat voi koristella vaahtokarkeilla. Ihanat mokkapalat maistuvat aina niin hyvälle. Maidottomiin mokkapaloihin löytyy resepti täältä.

Mokkapala vie herkkunälän, mutta vain jos sitä saa oikein ison palan! 

Muistatteko vielä nämä tutut Miss Etoile kakunkoristeet ja niille käyneen haaverin? Koristeita voi käyttää uudemmankin kerran, kun vaihtaa niihin hammastikut. 

Tiedättekö sen herkkunälän, juuri sen kun tekisi mieli syödä paketti jäätelöä kerralla ja kauhoa päälle vielä Nutellaa suoraan purkista? Minulla on ihan kamala sokerihimo, varmaan ihan addiktio. Nyt halusin tehdä jotain takuuvarmasti hyvää ja äkkiä. Se alkoi siitä, että olin syönyt yhden palan herkkua perhekahviossa ja sitten piti saada vain lisää ja lisää. Se riitti laukaisemaan loputtoman namihimon. Leivoin kotona puoliohjeellista maidotonta mokkapalaa piirakkavuokaan, ja pinnalle tein kuorrutetta koko ohjeen verran. Sitä pitää olla paljon!

Pieni tietysti auttoi! Leivoimme taas yhdessä ja resepti voi suunnilleen täsmätä kuvassa olevaan. Nykyään määrät heittelevät ihan kirjaimellisesti pitkin keittiötä, niin en voi olla satavarma.  Oma suosikkimokkapalaresepti on ylä-asteen köksän kirjasta ja muunnettu siitä sitten maidottomaksi. Lisäsin kuorrutteeseen muutaman palan sulatettua Brunbergin tummaa suklaata, sillä tuntuu että maku ei ole ihan yhtä hyvä kuin voilla tehdyllä kuorrutteella.

Aioin lusikoida valmista mokkapalaa suoraan leivinpaperin päältä suuhuni ilman että olisin sitä teille kuvannut. Mutta oli lopulta ihan kiva koristella pöytä nätiksi ja raahasin juhlasuunnittelijoiden tapaamisesta saamani ilmapallotkin kuvaan. Täytti pienikin taas kuukausia, onhan siinäkin syytä juhlaan.

Heliumilla täytetyt pallot kestää todella pitkään. Nämä pallot roikkuvat meillä vielä katossa. Pallot ovat muuten kiva lahja pienelle ja niistä on ollut paljon iloa. Muistakaa,että pallojen kanssa pitää olla varovainen, sillä poksahtanut pallo voi nopeasti olla pienen suussa. Onneksi kivoin leikki on ollut, että pieni laskee pallon vapaaksi ja se kiivetään hakemaan katon rajasta yhä uudelleen ja uudelleen.

On muuten pakko antaa kehuja noille Juhlahumuan täytetyille ilmapalloille! Palloista on riittänyt iloa meille joka päiväksi ja pieni on hihkunut onnessaan palloleikeissä. Niissä on kestänyt heliumit sisällä nyt kaksi viikkoa ja vieläkin meillä on kaksi ilmapalloa roikkumassa katonrajassa. Lauantaina kauppakeskuksesta saatu ilmapallo tippui lattialle jo seuraavana päivänä.  Pitää vaan ihmetellä millähän taika-aineilla Juhlahumuan ilmapallot kestää? Se onkin hyvä pitää mielessä, että palloissa on eroja. Olisi hirveän harmillista jos juhliin tarkoitetut ilmapallot viistäisivät lattioita jo juhlapäivänä.

Ilmapalloista puheen ollen, niin älkää laskeko niitä vappuna vapaaksi taivaalle liitelemään. Ne ovat lopulta jonkun linnun kurkussa tai roskaamassa luontoa. Tästä oli puhetta myös hääryhmässä.  Telkkarissa oli näytetty pätkä jossa häävieraat vapauttivat satoja ilmapalloja taivaisiin. Hommaa ei selvästikään ollut ihan loppuun asti ajateltu. Murr, murrr!

Hyvää alkanutta viikkoa ja hyviä vappuvalmisteluja!

Mokkapala on suosittu herkkua! Se on aina niin hyvää ja maistuu melkein takuuvarmasti.

Maidoton mokkapalaresepti

Ainekset:

Pohja:
150g Keiju laktoositonta margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
2 rkl kaakaojauhetta
1 dl soijamaitoa


Kuorrutus:
n. 3 dl tomusokeria

1-2 rkl kaakaojauhetta
2 rkl sulatettua laktoositontan/maidotonta margariinia
2-3- rkl vahvaa kahvia
Muutama pala tummaa suklaata


Koristeeksi:
Vaahtokarkkeja


Valmistusohje:

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen ja levitä leivinpaperi pellille.

Ota munat pöydälle lämpiämään.

Sekoita vehnäjauho, kaakaojauho, vaniljasokeri ja leivinjauhe keskenään.

Vatkaa sokeri ja margariini vaahdoksi.

Lisää munat yksi kerrallaan ja vatkaa kunnes vaahto on paksua ja tasaista.

Sekoita taikinaan jauhoseos siivilän läpi ja sekoita.

Lisää soijamaito taikinaan ja sekoita.

Levitä taikina pellille ja laita uuniin.

Anna paistua uunissa 30 minuuttia.


Kuorrutus:
Sulata suklaa ja margariini.

Keitä oikein vahvaa kahvia.

Lisää tomusokeri ja kaakao sulaan suklaaseen ja margariiniin. Sekoita.

Lisää kahvi ja sekoita. Jos kuorrute on liian löysän oloista lisää tomusokeria ja sekoita, kunnes seos on paksua ja tasaista. Itse sekoitan kumikaapimella.

Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle. Jos pohja ei ole jäähtynyt kuorrute sulaa päälle ja imeytyy pohjaan.

Anna täytteen hiukan jäähtyä ja kovettua ja  koristele vasta sitten.

Ihanaa vapun odotusta! Tänään taidan laittaa simat tulolleen.

Tässä lisää herkkubuffee ideoita!

Eiko ollutkin sievä postaus. Osallistun tällä Pienen Linnun Makrotex-haasteeseen, jonka aiheena on NÄTTI.

Morsiuskruunu kuin Prinsessa Ruususella

Partiolaisten vihkikruunu 

Onko morsiuskruunu jo unohdettu hääperinne? Tämä kaunis morsiuskruunu on Suomen Partiolaisten vihkikruunu jota vuokrataan aktiivisille partiolaiaille. Kuva: Marjo Majlund

Kun prinsessoille piirretään kruunu se harvoin muistuttaa tiaraa vaan piirros esittää ihan oikeaa kruunua helmineen. Morsiuskruunut ovat lähestulkoon unohdettu muotikuvista, vaikka sellainen on pienenä tyttönä ollut mukana lähes aina häitä ihannoivissa prinsessaleikeissä.  Muistattehan Edwin Laineen  Prinsessa Ruususen, sen mistä häämarssikin on kotoisin? Elokuvassa nähty kruunu on varmaan juuri sellainen mitä kaikki kuvittelevat täydelliseksi prinsessakruunuksi.

Sellainen on ihan oikeasti olemassa. Nyt partioviikolla morsiuskruunu muistui mieleeni, sillä Suomen Partiolaisilla on ihan oma vihkikruunu, jota aktiiviset partiotytöt voivat vuokrata häihinsä.  Moni partiotyttökään ei tiedä kruunun olemassaolosta ja se on kuin suoraan tuosta elokuvasta. Tämä kyllä kruunaisi partiohäät ihan kirjaimellisesti varsinkin jos pariskunta on löytänyt toisensa yhteisen harrastuksen parista.

Ennen vanhaan partiolaisten morsiuskruunun vuokraukseen tarvittiin myös toisen partiotytön suositukset, mutta tämä sääntö on kadonnut vuosien saatossa. Ihmettelin aluksi mistä suosituksista oli kyse, mutta kun selvittelin morsiuskruunujen historiaa selvisi, että kruunu on tarkoitettu vain koskemattomille neitsytmorsiamille samaan tapaan, kuin huntukin. Tämä ajatus tuntuu  nykypäivänä nololta, sillä eiköhän kyse ole ihan henkilökohtaisesta asiasta. Toisin oli ennen vanhaan ja neitsyys esiteltiin kruunulla hääkansalle . Onneksi ajat ovat muuttuneet.

Morsiuskruunun hiatoria on pitkä ja se ulottuu keskiajalle saakka. Morsiuskruunu on lähtöisin Neitsyt Mariasta ja häntä kuvaavasta taivaan kuningattaren kruunusta.   Kuva: Marjo Majlund

Morsiuskruunun historia

Hääkruunuista löytyy tietoja jo keskiajalta lähtien. Se yhdistettiin ajatuksena Neitsyt Mariaan ja koskemattomaan morsiameen. Kirkoilla saattoi olla omia kruunuja, joita morsian saattoi lainata häihinsä pyhimyksen patsaan otsalta. Myöhemmin kylissä oli kruunurouvia, jotka vuokrasivat hääpukua ja kruunua korvausta vastaan ja toimivat nykyajan kaasoina.  Sitten tuli laki joka kielsi talonpojilta arvokkaiden korujen käytön ja kallisarvoiset kruunut korvattiin halvemmmilla helykruunuilla, joita käytettiin Pohjanmaalla vielä 20-luvulla. Niillä onkin ihan oma tarinansa.

Prinsessa Ruususen kruunun näköiset morsiuskruunut tulivat muotiin 30-40-luvuilla, jolloin Lotta Svärd-järjestö ja seurakunnat teettivät morsiuskruunuja lainattaviksi. Partiolaisten kruunu on vuodelta 1937 ja se tuli lahjoituksena Sirkka Aarnelta. Muoti tuli mitä ilmeisemmin Ruotsista, jossa morsiuskruunut kuuluvat yhä hääperinteisiin.

Nyt morsiuskruunuja voi kysyä lainaksi seurakunnilta, jos ei satu olemaan partiotyttö. Myös monella suvulla on oma sukukruunu, jota voi varata sukuun kuuluvat morsiamet. Vaikka häissä kruunua ei päässä käytettäisikään se voi silti koristaa hääparin pöytää.  Olen nähnyt morsiuskruunuja myös myytävän, mutta niitä pilkahtaa esiin aika harvoin. Partiolaisten kruunu on melko kysytty ja sitä suositellaan varattavaksi jo hyvissä ajoin ennen häitä. Vuokraukseen kuuluu myös että morsiuspari palauttaa kruunun hääkuvan kera.

Minusta morsiuskruunu on kaunis ja se näyttäisi kauniille nykyajan pitsipukujen kanssa. Olisi kyllä ihanaa kun kruunut palaisivat ilmiönä takaisin Suomalaiseen hääperinteeseen ja myös häälehtien muotikuviin. 

Uskaltaisitko sinä kantaa morsiuskruunua?

Suuret kiitokset Partiotoimistossa työskenteleville Tarjalle ja Ellulle jotka järjestivät nämä kauniit kuvat tälle postaukselle ja tietenkin vihkikruunun kuvaajalle: Marjo Majlundille.

Ensi kertaa hääpukuliikkeessä

Miltä tuntui mennä hääpukuliikkeeseen rouvana?

Onko hääpukuihin ja juhliin hullaantuminen normaalia? Kävin ensimmäistä kertaa hääpukuliikkeessä katsomassa pukuja. Kohteenani oli Morsiusgalleria Tampereella.

Sain päähäni mennä hääpukukauppaan ihan extempore ollessani Tampereella. Minulla ei oikeastaan ole edes mitään oikeaa syytä mennä liikkeeseen pyörimään, mutta ajattelin, että hääblogin kirjoittajan olisi ainakin hyvä saada kokemusta asiasta. Tunsin oloni jollakin tavalla pervoksi tuijotellessani hivelevän valkoisia pukuja ja huntuja. Olisin halunnut kokeilla niistä melkein jokaista sillä kai tämä on jonkinlaista hulluutta intoutua häistä ja juhlista näin pitkään omien häiden jälkeen.

On pakko tunnustaa, että en ole koskaan sovittanut hääpukua liikkeessä. En edes nyt sillä minulla ei ollut aikaa varattuna sovitukseen. Miltäköhän se olisi tuntunut? Hain fiiliksiä testaamalla huntua ja tosiaan liikkeessä on kyllä aivan ihanan imartelevat peilit. Minulla oli iso kynnys astua hääpukuliikkeeseen silloin kun se oli ajankohtaista. Kuvittelin, että hääpuvun osto olisi jotain liian hienoa minulle ja sitten ylimielisen myyjän opastamana ostaisin budjettiini nähden ylimitoitetun puvun miellyttääkseni häntä ja osoittaakseni että on minulla rahaa. En uskaltanut! En vain uskaltanut!

Aivan ihanat strassit koristivat tämän sweetheart-puvun miehustaa. 

Hääpukuliikkeessä oli paljon erilaisia pukuja ja eri hintaryhmistä. Joissakin puvuissa oli jopa -80% alennus. Ehkäpä joku niistäkin saa trendikkään aikaiseksi korjailemalla.

Liikkeessä oli paljon myös hääasusteita ja vöissäkin oli monta kaunista mistä valita. Miehille oli myös oma osasto.

Kiertelin pukujen keskellä etsiessäni jotain kaunista kuvattavaa ja tajusin että nyt häiden jälkeen pukuja katsoo jo ihan eri tavalla. Nyt puvuille antaa enemmän mahdollisuuksia sillä omissa hääjärjestelyissä tuli sokeaksi muille kuin niille juuri meidän häitä koskeville jutuille. Samalla kuitenkin lajittelin pukuja mielessäni trendeittäin uusiin ja vanhoihin. Oli hauska huomata, että vaikka hääliikkeessä ei ole käynytkään, niin kolmen vuoden aikana on tullut nähtyä aika monta pukua.

Seurasin sivusilmälläni myyjiä ja pukuja sovittavia asiakkaita ja onneksi luuloni oli väärä myymisen suhteen. Asiakkaita ja heidän apujoukkojaan kulki ulos miettimään rauhassa päätöstään unelmapuvusta. Kynnykseni madaltui siltä osalta hieman ja oli hienoa että sain luvan kierrellä pukujen lomassa kamerani kanssa.

Liikkeen sivuilta löytyi myös oma hääpukuni hintoineen, mutta mekkorekissä puku ei tullut vastaan. Olisinkohan ihastunut siihen enää uudelleen? Liikkeessä oli kyllä suuri määrä eri tavoin miellyttäviä mekkoja. Melkeinpä paljouden pula.

Nuo jättihelmaiset tyllipuvut ovat nyt kysytyimpiä kertoi yksi liikkeen myyjistä. Iltapukumaisia pukuja kysytään melkeinpä vain häihin joita vietetään ulkomailla. Ei ihme, tyllihelmaa on  kyllä lähes mahdotonta saada pakattua matkalaukkuun. 

Tuonpuku strassilla ja röyhelöhelmalla näyttää etäisesti tutulta. Ihana!

Morsiusgalleria ja varmaan muihinkin hääpukuliikkeisiin kannattaa varata aika, jotta löytyisi vapaa sovituskoppi ja aikaa myyjältä. Tuolla myyjät vaikuttivat rennoilta ja mukavan tavallisilta, joten pelkoni ylimyyvistä myyjistä olikin ihan turha. 

Oma pukuni löytyi vuosia sitten käytettynä ja tilasin siihen mitoiltaan sopivan pitsitakin Kiinasta. Otan vastaan kivitykset, sillä minulla ei yksinkertaisesti ollut varaa ostaa uutta pukua ilman lainaa.  Tavallaan on kyllä harmi, että kokemus uuden puvun hankinnasta jäi puuttumaan. Olisiko pitänyt antaa itselle edes pieni mahdollisuus hairahtua ja kokea sovittamisen ja ihastumisen ilo?

Millaisia kokemuksia teillä on?  Onko antaa vinkkejä miten varautua sovitukseen tai hääpuvun ostoon?

Lisää juttuja hääpuvuista
 löytyy täältä.

Täytyy muuten tähän väliin sanoa, että ei tämäkään ei ollut kaupallinen yhteistyöpostaus. Ideat juttuihini tulevat yleensä, kuin salama kirkkaalta taivaalta ja julkaisen postauksen nopeammin ennen kuin jaksan  mainostamista lähteä edes ajattelemaan. Kerron kyllä sitten, kun jutussa on ollut ihan oikea sponsori.  

Tarkemmin kun mietin, niin olihan tällä juttulla  sponsori. Se oli Juhlasuunnittelu Ilonasi, jonka kyydillä pääsin Jyväskylästä Tampereelle ja takaisin. Tämä juttu syntyi kun odottelin kyytiä kotia päin. Kiitos Ilona! Lähdetään toistekin reissuun! 

Tässä House of Brandonin alekoodi: 20% lisäalennus jo alennetuista tuottesta koodilla MDSNS Tarjous voimassa 24.4.-1.5.2016.

Juhlapaikka Tampereella Villa Sofia

Vanhan  ajan juhlatalo keskellä Tamperetta

Villa Sofia on kaunis juhlapaikka ihan lähellä Tampereen keskustaa. Se on monille tuttu hääpaikka ja varaukset sinne kannattaa kysellä hyvissä ajoin. 

Villa Sofian historia

Villa Sofia on ihana juhlatalo ihan Tampereen keskustassa Tammelassa. Se on toiminut juhlien paikkana jo kymmenisen vuotta, mutta talolla itsellään on pitkä historia. Taloa alettiin rakentamaan sisällissodan jälkeen 20-luvulla, kun työläisten asuttama alue oli valkoisten toimesta pommitettu lähes maan tasalle. Jäljellä oli vain savupiippujen raunioita.  Uudelleen rakentamisen aikana alueelle nousi uusia taloja ja kolmen perhettä alkoi rakentamaan yhteistuumin kivitaloa alueen puutalojen keskelle. Tarina ei kerro miksi muurariperheellä loppuivat rahat, sillä olisi luullut että uudelleen rakentamisen aikana muurareilla olisi ollut kovasti kysyntää. Tampereen kaupunki lunasti talon sen valmistumisvuonna 1921. Pommitetulla kaupungilla oli pulaa vuokra-asunnoista ja kaupunki vuokrasi taloa 90-luvulle asti, kunnes myi talon sille joka purkaisi talon edullisimmin.

Onneksi taloa ei purettu, vaan arkkitehtiopiskelija ihastui taloon ja ehdotti sitä ystävälleen Heini Niklas-Salmiselle entisöintikohteeksi. Perhe etsi vielä paikkaansa maailmalla ja sillä aikaa arkkitehtiopiskelija hoiti talon kunnostuksen diplomityönään. Pakko sanoa, että ihan mahtavaa jälkeä! Talo huoneineen on todella kaunis ja perheen maailmalta keräämä tietotaito ruokaan ja juhlien järjestämiseen näkyy. Aika loistava kokonaisuus!

Kattaukset ja kukka-asetelmat kuuluvat talon juhlapakettiin. Tähän kattaukseen ei ole paljoa lisättävää ja kauniit huoneet eivät koristelua kaipaa. Moni morsian tilaa Villa Sofian kukkataituri Kaisa Majamäki-Lehtoselta myös hääkimput ja kukkavieheet. 

Pöydät on nyt aseteltu niin että ne jatkuvat huoneesta toiseen. Puheiden aikana vieraille viedään mikrofoni, jotta kaikki vieraat kuulevat mistä on kyse. Näin vieraat voivat istua paikoillaan ja kuulla letkautukset vaikka istuvatkin eri huoneissa. 

Valoisassa eteisessä on käynti pihan puutarhaan ja holvikattoiseen kellaritilaan. 

Juhlapaikka Villa Sofia

Nyt talossa elämä on yhtä juhlaa! Kaunis talo toimii nyt paikkana ihanille juhlille. Juhlat Villa Sofiassa on kokonaispaketti, johon kuuluu tilavuokra, tarjoilu, kattaukset kukat ja ruoat. Siis ihan kaikki mitä juhlissa voidaan tarvita. Minusta on juhlissa tärkeää, että juhlien tilaajan ei tarvitse olla mistään huolissaan, vaan että kaikki hoituu "ihan itsestään". 

Ihastuin talon keveään tunnelmaan ja ystävällisiin ihmisiin. Valoisat huoneet ja kauniit kattaukset tekevät paikasta erityisen ja olo oli tervetullut. Kiertelin taloa ja huomasin että tilat muotoutuvat monenlaiseen juhlaan. Yläkerran valoisissa huoneissa on tilaa ruokailla ja istua kunnolla alas kahvittelemaan. Näissä huoneissa tunnelma on kepeä ja jos iloisa olisi sana käyttäisin sitä.  Kellarista löytyy holvikattoinen tila viinikellarityylisiin iltameininkeihin. Kellarin hämyisessä tilassa järjestetään kokkauskursseja ja viihdytään intiimisti. Ihan paras paikka häiden loppuillan bileisiin. 

Kesäisin Villa Sofian kaunis piha soveltuu myös puutarhajuhliin. Kuvittelin jo mielessäni paperilyhtyjä omenapuihin ja viinilasien kilistelyä omenapuiden alla hyvässä seurassa. Viineistä puheen ollen juhlapaikalle voi viedä omat juomat ja se onkin monille kriteerinä juhlapaikkaa valittaessa. Niin ja tietenkin hyvä ruoka! Ruoka maistui niin hyvin että ahmiessani unohdin kamerani ja ruoan kuvaamisen.

Oli mukava tutustua tähän vanhaan kauniiseen taloon ja  oli hienoa että pääsin siellä käymään, sillä itsellämme ei ole juhlia tulossa Tampereella. Linkkaan tähän  Turistina kotikaupungissani-postauksen Villa Sofiasta, jossa he viettivät kauniita häitä. On muuten mahtava blogi!  Satuin lukemaan postauksen ennen kuin tajusin olevani kutsuttu samaan paikkaan juhlasuunnittelijoiden tapaamiseen. Ei kai tuohon postaukseen ole mitään lisäämistä. 

Tässä Holvikellarissa on ihana tunnelma. Täällä on kuulema vietetty pieniä häitä, joissa ohjelmanumerona oli kokkauskurssi. Tila on kuin tehty juhlien loppuillan drinkkibaariksi.

Oi nuo ovet! Nämä käsintehdyt ovet ovat tilattu kaukomailta saakka. Ne tekevät kellarimaiseen tilaan oman säväyksen.

Muita hääpaikka-aiheisia
postauksia löytyy täältä!

Maidotonta mansikkajuustokakkua uudesta levitteeestä

...älä tule paha kakku!

Testasin maidotonta tuorejuustomaista levitettä juustokakun teossa. Tämä mansikka-raparperijuustokakkuresepti kaipaa vielä vähän kehittelyä.

Moni kakku päältä kaunis. Tykkään amerikkalaisesta juustokakusta yleensä. Se sopii myös raskaana oleville, sillä pehmeät juustot ovat odottavien äitien kieltolistalla. Kypsennettynä juustoja voi syödä. Jos juhliin on tulossa odottavia äitejä kieltolista on hyvä villkaista läpi, sillä tuntuu että kaikki hyvä on kielletty tai siis niitä ei suositella.

Löysin viimeinkin tuorejuustomaista maidotonta levitettä jota voisi käyttää maidottomaan juustokakkuun. Jeees! Totta se on tein juustokakkua ihan ilman maitoproteiinia.

Päätin samalla tyhjentää pakastinta mansikoista ja raparperista, sillä tuo umpijäähän tekeytynyt kaappi pitää sulattaa ennen muuttoa. Ei uskoisi että muuttoon liittyy ihan lukematon määrä asioita joita pitää vielä hoitaa. Ajattelin että mansikoista ja raparperista tulisi ihanan pinkki mansikkainen juustokakku Amerikan malliin. No olihan se lopulta sellainen. No jaa!

Miehen mielestä juustokakku oli hyvää ja pieni ahmi kakkua suuhunsa myös nopeaan tahtiin ja pyysi jopa lisää. Aika outoa. Pieni on kyllä näissä asioissa rehellinen ja osaa jo kertoa milloin joku ei maistu hyvälle. Silloin hänen silmänsä kapenevat viiruiksi ja suusta tulee tyly kommentti "PAHAA". Mistä lie oppinut?

Kuten arvaatte, ei mennyt siis ihan niin kuin Strömsössa. Tai olisi mennyt, jos nyt en kertoisi etten tykännyt kakusta. Eihän me oikeasti tiedetä onnistuvatko Strömsöön leipomiset aina, sillä on helppo hymyillä ja sanoa: "Gott, gott". En ole varma inhoaako herkät makunystyräni pakastemansikan makua leivonnassa vai oliko inhokkini tuo raparperi-mansikka-leviteyhdistelmä. Syy voi hyvin olla minun yliherkistyneissä aisteissa ja pakastemansikan maussa. Söimme pienenä itsemme ulos pakastemansikoista, joita oli jäisenä ihana raastaa lusikalla välipalaksi. Siis sen jälkeen kun kaakao oli loppu ja lihaliemikuutioista oli maistettu pala varmistukseksi siitä ettei se ollut toffeeta.

Tarkempaa reseptiä en tästä halua tehdä, sillä näiden sivujen leipomusten pitää mennä makutestistäni läpi.  Mutta laitan tähän suuntaa antavaa ohjetta jatkokehittelyä varten. Aion kyllä kokeilla levitettä vielä uudelleen vadelmilla ja sitruunalla. Se ei voi makujensa puolesta mennä pieleen ja ehkä levite toimisi hyvin suolaisessa piiraassa. Tämä ei ole yhteistyöpostaus, vaan näitä maidottomia tuorejuustonkaltaisia levitteitä ei ole aiemmin tullut vastaan ja varmaan moni muukin on tämän kaltaista tuotetta kaivannut.

Mitä opimme tästä?

• Aina voi niellä tappionsa ja tehdä uuden. Ehkä vähän myöhemmin. 
• Reseptit on hyvä testata ennen juhlia
• Kannattaa tunnustaa heti, että oli pahaa, sillä joku saattaa luulla että muutkin reseptit ovat pahoja.

Neuvoja ja vinkkejä miten reseptistä tulisi syötävä otetaan vastaan.

Mansikka-raparperijuustokakkua voisi kokeilla kesällä uudelleen, kun mansikat ja raparperi ovat vielä tuoreita. Niin ja ihan oikealla mascarponella.

Olin kerrankin tyytyväinen ottamiini kakkukuviin. Vaikka kakku ei ollut minusta niin hyvää, tämä oli ainakin hyvää kuvausharjoitusta.

Testasin maidotonta ja soijatonta Oatlyn påMackan maustastamatonta levitettä juustokakun teossa. Levite toimi kakussa melko hyvin ainakin rakenteeltaan.

Suuntaa antava resepti pahalle maidottomalle mansikka-raparperijuustokakulle

Leivoin murotaikinpohjan maidottomalla margariinilla ja sen päälle tein Oatlyn levitteestä juustotäytteen. Laitoin täytteeseen koko purkin levitettä, desin sokeria, desin kauramaitoa, yhden kananmunan ja 3 rkl perunajauhoja. Sulatin mikrossa täytteeseen pakastettuja mansikoita ja raparperia.  Kakku oli tunnin uunissa, 175 asteessa. Tarkempaa reseptiä en tästä halua tehdä, sillä näiden sivujen leipomusten pitää maistua minullekin. 

Voihan se olla että aromit olivat päässeet ohuisiin pakastepusseihin ja tehneet mansikoihin tai raparperiin oudon maun. Pakastimessa oli myös aika vahvatuoksuista saksankirveliä.  

Tänään 17.4.2016 on Rapunzellilla ilmaiset toimituskulut!

Mihin tarvitaan hääsuunnittelijaa?

Hääsuunnittelijoiden tapaaminen Villa Sofiassa 

Mitä hääsunnittelija tekee ja mistä sellaista voi etsiä? Tähän hain vastauksia juhlasuunnittelijoiden tapaamisessa  juhlatila Villa Sofiassa Tampereella.

Olen jo pitkään miettinyt, mitä hääsuunnittelijat tekevät? Onko kyse vain häiden somistamisesta paperipillein vai sadantonnin häiden järjestelyistä? Varmaankin sekä että. Hääsuunnittelijan homma on tuoda hääparille varmuutta, tukea ja ideoita häidensä järjestämiseen ja ihan jopa  niihin "tavishäihin".

Sain kutsun Juhlahuuman Jenniltä ja Juhlasuunnittelu Ilonasi Ilonalta hääsuunnittelijoiden miittiin Tampereelle ihanaan Villa Sofiaan. Paikalle oli kokoontunut iso ryhmä naisia ympäri Suomea keskustelemaan työstään ja rakentamaan yhteistyökuvioita. Olin kutsuttu paikalle bloggaajan muodossa tiedottaakseni teille tästä viimeaikoina kasvaneesta ammattikunnasta. Tapaamiseen oli järjestetty myös mukava infopaketti kukkien asettelusta, yrittämisestä ja valokuvauksesta. Niin ja esiteltiinhän meille myös juhlatila Villa Sofia, johon palaan vielä myöhemmin.  Päivä meni pikavauhtia ohi hyvässä seurassa ja puheenaiheitakin oli riittämiin. Keskusteluhan pyöri meille kaikille rakkaan aiheen eli häiden ympärillä. 

Onko hääsuunnittelija turhake? Itse en ole koskaan ajatellut sellaista tarvitsevani. Ennen monen nuoren hääparin tukena oli se perheen tuttu täti tai sukulainen, joka loihti juhlat käden käänteessä totuttuun tapaan läheiseen kylätaloon ja leipoi vasemmalla kädellä karjalapaistit, piirakat ja kakut pöytään. Tietenkin koko kylä oli auttamassa koristelussa, ohjelmassa ja leipomisessa. Nykyään tilanne on jo ihan toinen. Kaikilla näitä apujoukkoja ei ole tai edes sitä juhlatätiä, tai itsellä hermoja koordinoida juhlat ja sen tehtävät kaasojoukkojen toteutettavaksi. Näissä tilanteissa on varmasti syytä kysyä, mitä hääsuunnittelija voisi tehdä ja auttaa. Apua kannattaa pyytää varsinkin silloin, kun itse ei ole järjestänyt ikinä mitään. Kun asiaa ajattelee, niin jokaisessa juhlassa on melkein ne samat ongelmat, joihin etsitään ratkaisua. Kokeneelle suunnittelijalle ongelma ei ole enää ongelma, vaan normi rutiini. Se on varmasti silloin helpotus vannoutuneellekin tee-se-itse-morsiamelle.

Monihan järjestelee itse häänsä tai sitten se vanha kunnon "juhlatäti", mutta onneksi on mahdollista myös tilata valmis osa-alue juhlasuunnitelijalta tuomaan väriä omiin järjestelyihin. Tajusin vasta itsekin ettei hääsuunnittelijalta tarvitse koko häitä tilata, sillä voihan heidän tarjoamansa apu olla vaikka vain pieni osa juhlia: karkkibuffee, photobooth, kattausideat tai vaikka sitten sen kylätalon kattokoristelu. Joskus vuokrattu paketti tai muuten valmis paketti voi olla jopa sitä kaikkea säätöä edullisempi. Eikö jo kyllästytä se loputon pilttipurkkiaskartelu?

Tapaamisessa julkaistiin uudet nettisivut www.haasuunnittelijat.fi, johon on koottu juhlasuunnittelijoita ympäri Suomea helpottaakseen oman hääsuunnittelijan etsintää. Olisikohan heitä nyt helpompi lähestyä pulmineen ja kysyä millä tavoin hääsuunnittelija voisi auttaa. Eihän se kysyminen mitään maksa.

Mitä olet itse mieltä, voisiko sinulla olla käyttöä juhlasuunnittelijalle?

Tapaamiseen oli Royal Bakery Oy järjestänyt aivan ihanan kakkubuffeen. Oli aivan mielettömän hyvää!

Pöydän ääressä istui iso joukko juhlasuunnittelijoita. Paikalla oli myös juhlatarvikekaupan Juhlahumuan tytöt, hääkuvaaja Kirsi Majamäki, Tampereen häämessujen toteuttaja Satu Välimäki ja     Marrasmorsiamen Mietintöjä Katri.  Oli mukava tavata! Kiitos mukavasta päivästä!

Karkkikatu/ Cloetta tarjosi meille runsaan karkkibuffeen. Buffee oli Juhlahuuman käsialaa ja taustalla Juhlahumuan ilmapalloja. Nameja valitsee Juhlasuunnittelu Glown Mia. 

Villa Sofian kukka-asetelmat loihtii Kaisa Majamäki. Hän piti meille kiinnostavan tietopaketin hääkukista. 

Tapahtuman sponsoroi: Tilaisuus Villa Sofia Oy, Duni Oy, Juhlahumua, Crocus-paperi, Royal Bakery Oy, Suomen Häämedia Oy, Chic company, Karkkikatu/Cloetta

Osallistun tällä postauksella Pienen Linnun MakroTex-haasteeseen. Teemana on huhtikuu. Nyt huhtikuussa aloitetaan kunnolla rakentamaan kevään ja kesän juhlia: rippijuhlia, ylppäreitä, häitä, valmistujaisia ja synttäreitä. Vielä ehtii varaamaan omiin kekkereihin apua.