Millainen on minun miesihanne?

Kuvia kauneudesta, komeudesta ja miesihanteesta!

Kun pääsimme viimein ulos aurinko oli jo karannut pilviverhon taakse. Pieni oli innoissaan lumesta pulkkailusta. Tuo pulkkaa perässään vetävä mies on minun miesihanteeni.  

Monet haluavat kuulla häissä miten pari löysi toisensa, mutta ehkä mielenkiintoisempaa on se miksi pari pysyy yhdessä? Meillä yhteenliimaava asia on ehkäpä se että, olemme tarpeeksi erillaisia. Uskon, että itseni kaltaisen miehen kanssa joutuisin aina kilpasille ja arjessa se olisi pidemmän päälle rasittavaa. Minusta täydennämme mieheni kanssa toisiamme ja olemme hyvä tiimi. 

Testasimme eilen Facebookissa leviävällä leikkimielisellä persoonallisuustestillä tyyppiämme. Minä olin johtava ENTJ ja mieheni sai testissä ihan toisenlaisen tuloksen. Joko te olette tehneet omat luonneanalyysit? 

Miesihanteeni on myös hyvä iskä. Minusta vanhemmuus pukee miestäni. Hienoa on nähdä mieheni uhrautuvan hakemaan pulkkaa vaikka juoksujalkain, kun pieni ei jaksakaan kävellä. Se tekee miehestä vielä mielenkiintoisamman. Muita miesihanteitani ovat varmaankin ulkonäön suhteen Bradd Pitt ja Game of Thronesin ensimmäiseltä kaudelta tuttu Jason Momoa, tosin mieheni peittoaa heidät mennen tullen. 

Tällä postauksella osallistun MakroTex-haasteeseen, jonka aiheena on kauneus, komeus ja miesihanne. Kaivoin pattereita syövän kamerani esiin, sillä valo ei riitä enää kännykkäkameralle. Toivottavasti se näkyy kuvissa.

Kokeilitko jo persoonallisuustestiä? Tunnistitko analyysistä itsesi? 

Päijänteen pohjoisrannalla tuuli aika kovaa. Vastarannalla kohoava metsikkö on komea näky.

Valon leikki pilvien välissä ja valkoinen hanki on kaunis näky.

Perhosmies kävi noutamassa pulkan. Pulkka on ensimmäisiä saamiani joululahjoja. Se on komea Sarviksen retropulkka. Pienellä on Reimatec-puku. Ostin sen jo hyvissä ajoin alennusmyynnistä. Ei olla tarvittu kurahousuja vielä kertaakaan. 

Kotimme on luonnonkauniilla paikalla. Ulos mennessä muistaa aina mistä syystä asumme täällä. 

Valoisa aika on nopeasti ohi, mutta kaunista silti.

Kiasma. Ajatuksia nykytaiteesta, laatikoista ja erilaisuudesta

Mitä jos haluaa olla se laatikon erilainen kynä?

Kiasmassa on esillä Jani Leinosen Tottelemattomuuskoulu. Mielenkiintoinen näyttely kuoppaa kaupallisuutta ihan sen omin asein.

Kävin Kiasmassa tutustumassa uusimpiin näyttelyihin ja sieltä takaraivoani on jäänyt kolkuttamaan ajatus siitä, että voi tehdä mitä huvittaa. Päällimmäisenä näyttelystä jäi kaikin puolin se tunne, että täällä on toteutettu itseään ja tehty juuri miltä tuntuu. Leikelty kyltein seisovia paperiukkoja, maalattu kyrpiä ja tissejä, naurettu kaupallisuudelle niiden omin keinoin ja, ja, siis todellakin yritetty rimpuilla irti lokeroista. 

Nykytaiteessa on nähty erilaisuuteen hirveästi vaivaa, mutta kun teokset laittaa saman katon alle se erilaisuus lopulta himmenee. Kiasmassa tuntui että jokainen teos kirkui huomiota: "Kato mua, kato mua, kato mua, kuuntele!"  Kun asia on heitetty saman sisältöiseen laatikkoon, sen sanoma jää niiden muiden kiljunnan joukkoon. Herättäisikö se enemmän huomiota ja puhuttelisi, kun teoksen siirtää vaihtelevampaan ympäristöön, vaikka Rafaellon freskojen alle? 

Olen itse miettinyt  näyttelyn jälkeen itseäni. Mikäpä onkaan paras aihe mietiskelyssä, kuin itsensä ja paikkansa löytäminen. Ehkä en ole koskaan halunnut mahtua vain yhteen laatikkoon ja kai siksi en ole löytänyt vielä omaa laatikkoa edes blogilleni. Onko sekin vain huomionhakuisuutta? Eilen ystävättäreni kysyi aiheesta kuuluuko minun tehdä uusi blogi, koska hääaihe on niin rajattu? Tätä mietti myös toinen hääbloggaja blogistani jo joskus kesällä. Vastasin nyt kysymyksellä saako olla erilainen vai pitääkö aina löytää, joku sopivampi laatikko, jossa joutuu kiljumaan hiukan kovemmin?

Onhan tämä samalla oma päiväkirjani ja kaunis aikani.

Eri mieltä-näyttelyssä oli esillä nykytaiteen toisinajattelijoita. Tässä Tom Molloyn paperiset mielenosoittajat.

Jostakin näyttelystä jäi kameraan ristipistotyönä tehtyjä tienvarsikylttejä. Tässä oikealla on Markus Heikkerön kuvakäsikirjoituksen sivu. Ajattelin ensin näyttelystä, että irstas vanha ukko, mutta jokainen puhuttelee tavallaan ja luo maailmaansa omanlaiseksi.  

Napsasin kuvan Mika Rottenbergin Puristus -kyltistä, jotta muistaisin mikä se puhutteleva videoinstallaatio oli. Leinosen näyttelystä sain kivan sisustusvinkin.

Pää poikki! Jani Leinosen käsissä Ronald on tuomittu kuolemaan ja aseena on Alvar Aallon tarjoilupöydästä muutettua suomalaista designia. 

Otin pienen videon Lauri Astalan Pieni spektaakkeli -läheisyydestä teoksesta.

Pysähdyin katsomaan ja kuuntelemaan. Kiasma puhutteli. Kiitos siitä.