maanantai 31. elokuuta 2015

Viva La Vida- korttiaskartelua

Elämä voittaa!

Kirpputori löytöinä sai  uudet leimasimet eurolla. Tupakka-aiheiset leimasimet toivat minulle mieleen Meksikon ja Frida Kahlon.

Viimepäivät ovat olleet raastavia. Vetämätön olo, valuva nenä ja liikunnan puute saavat minut kihisemään kiukusta, kun energiaa pitäisi saada vapauteen.

Onneksi, elämä alkaa pian voittamaan ja paineiden purkautuminen siivousvimmana sai elon tuntumaan taas hieman kevyemmältä. Kävimme eilen Jyväskylän katukirppiksellä katsastelemassa löytyisikö aarteita. Löysin hassun laukun, talvitakin, tarroja ja tupakkaleimasimia. Kirppis oli hieno tapahtuma auringon helliessä kirpparikansaa. Mukavaa fiilistä toi Katukirppikselle järjestettu elävä musiikki. Hyvältä kuulosti se "mikänytsennimioli"- tyttöbändi, joka soitti ennen torvipoikaa. Paikalla olijat kyllä tietävät mitä tarkoitan. Laittakaa kommenttikenttään bändin nimi, jos teillä on tietoa.  Menevät biisit nostattivat mielialaa ja pieni hytkyi myös taputtaen käsillä tahtia. Mukava meininki sai tavaran vaihtamaan omistajaa.

Katukirpputori sunnuntaina Jyväskylän kävelykadulla. Olipa paljon ihmisiä ja kivaa osteltavaa.


Löysin tämän hauskan Ivanka Trumpin laukun ja talvitakin. 


Tupakkaleimasimien innoittamana minun oli pakko päästä testaamaan leimasimia. Päätin askarrella elämän kunniaksi Frida Kahlon tapaan Viva La Vida-kortin. Tupakkaleimasimissa oli jotakin mikä minut sai muistamaan Kahlon muistikirjan värikkäine kuvineen ja sekavine ajatuksineen. Kahlo juhli elämää maalauksellaan viimeisinä elinpäivinään. Tämä herättää minussa kunnioitusta Fridan asennetta kohtaan, että elämä on liian lyhyt haaskattavaksi. Ja minä kurja olen valitellut vain flunsaa.

Ei pidä antaa elämän valua ohitse elämättä. Nyt blogia kirjoittaessani istun autossa ja matkaamme kohti Tamperetta. Varasimme yöksi huoneen ja aiomme pitää pienen miniloman ihan vain perheen kesken. Nyt meillä on sitä yhteistä aikaa, joka tulee olemaan vielä kortilla. El sol sale para todos!

Tiimarista on minulle jäänyt sinistä silkkipaperia ja pahvia. Ne huutavat katselijalleen herää, elä nyt!

Korttiin askartelin pieniä yksityiskohtia ja kukkien alle jäi piiloon espanjalaisia sanontoja elämästä.



lauantai 29. elokuuta 2015

Sokerinen kamee-kakunkoriste

Sokerimassakamee on kaunis kuin koru

Kauniit kameet on helppo muovata sokerimassasta. Koristereunat on leikattu paperiaskartelussa käytettävillä kuviosaksilla. 


Haaveilen isosta kameerintaneulasta. Ihanan vanhahtava koru on ollut pitkälti käsityötä ja tekijän mielikuvituksen varassa. Niitä on kaiverrttu simpukan valkeaan kuoreen, korukiveen tai luuhun. Taidokkaat korumestarin sipaisut ovat nähtävillä korujen pinnoilla ja yksikin väärä liike pakottaa aloitettamaan alusta. Renesanssin ajalla kameet rantautuivat aatelisten mukana Suomeen. Vanhoista kuvista päätellen kameet ovat olleet kaiken kansan suosiossa jo viktoriaanisena aikana.

Mietin että olisiko kamee helppo tehdä itse? Tietenkään en ole mikään korumestari, mutta olen yllättävän sinnikäs. Muistin että minulla oli vielä kaapissa jäljellä sokerimassaa ja siitä korun muovaaminen voisi olla helppoa. Kameet saattaisivat olla upeat kakkukoristeet hääkakussa.

Otin ensin ovaalin muodon ikean mittalusikalla. Tämän jälkeen leikkasin kaulan esiin ja hahmoa. Kasvot tein painamalla massaan poskikuopat, silmökuopat ja hiusrajan. Tein ensimmäisen viime yönä, mutta valo ei ihan riitä sokerimassan kanssa askarteluun. Tänään aamulla työ olikin helpompi ja tulos oli siisti.

En tiennyt että osaan muovata ihmisen kasvoja, mutta näemmä blogini tuo esiin taiteellisia puolia minussa. Nuo Ikean mittakupit on hyviä suhteen määrittämiseen. 

Vain lääkkeeksi! Konjakkiaamupala, huih miten tujua! Konjakki tappaa pöpöt nielussa ja se helpottaa kurkkukipua. Määrä on tosin pienempi mitä kuvittelet, kuppi on espressokuppi. Epäilen vahvasti että konjakkiaamupala on syy taiteellisen minäni heräämiseen.

Tosin jouduin tyytymään konjakkiaamupalaan, sillä kurkussani on varmaan kaktus. Röhin herätessäni vihreää limaa ja olo on ihan kamala. Ryypyn jälkeen nautin vihreää teetä ja puuroa toivoen että tämä kamala tauti menisi pian ohi.  Pienen nenä valuu kuin vesiputous, mutta se ei hänen kiipeilyintoa haitannut.  Äidin askarrellessa kivointa on kiivetä sohvalle, sieltä pöydälle ja sitten roikkua alas lattialle. Samalla kiljutaan vastaan, kun pelastavat kädet laskevat pienen taas maahan. Olenkin miettinyt miksi askartelen öisin.

Eikö olekin aika hienoja?

Tämmöisiä näistä tuli! Kameet sopivat kakunkoristeeksi vaikka hääkakkuun. Näissä on varmaan niin monta flunssapöpöä, että nämä menevät roskikseen. 

Täytyy varmaan nyt olla sisällä ja seurata Facebookin leivontaryhmiä, tylsää tämä kipeänä olo. Joku kyseli siellä Lego-muotteja sokerimassalle. Niitä on myynnissä tuolla e-villessä. Hehh.. Tuomionpäivän shottilasi. Minulla on varmaan kuumetta!

Lego-ukkomuotit, olisi muuten hauska jos jokaiselle vieraalle tekisi oman sokerimassaukon. Paitaan kirjailisi nimen paikkakortiksi




Doomsday glass

perjantai 28. elokuuta 2015

Hätäratkaisu nuupahtaneille ruusuille

Jalalliset kukkavaasit lyhyille kukkavarsille

Kaunis mummomainen asetelma on tavattoman romanttinen ja siitä tulee mieleen mummin ruusukankaat. Nuupahtanutkin ruusu on kaunis, niin kuin se on vanhassa kiiltokuvassa.


Valkoisen lasimaljan alkuperä ei ole tiedossa. Tämäkin on rakas kirpputorilöytö.
Tukeva kukkateline pitää kukat hyvin järjestyksessä ja se tekee kukka-asetelman teosta helppoa.

Sain ystävältäni ihanan ruusupuskan ja pullon kuoharia viikonloppuna. Olin onnistuneesti pitänyt hengissä hänen upeaksi kasvanutta parvekepuutarhaa puutarhurin itse ollessa reissun päällä. Kuten parvekekukatkin reissun jälkeen, ruusutkin nuokkuivat minun huonolla hoidolla.

Ruusut nuupahtivat muutamassa päivässä. Pitää aina muistaa leikata kukkavarret oikein ja nyppiä alimmat lehdet. Nyt kävi näin!


Varmaankin synttärikiireiden keskellä en ollut muistanut nyppiä ruusukimpusta alimpia lehtiä, enkä viiltänyt vartta viistoon avatakseni kukan vesipillit. Virkistysaineen muistin sentään lisätä kukkaveteen. Nyt ruusut siis nuokkuvat ikkunalla kolkuttamassa omatuntoani. 

Olen kerännyt tavaramuseooni kaikkea kaunista ja ajoittain tulee se päivä vastaan milloin niille on käyttöä. Otin kukkamaljani esiin ja päätin testata miltä nuupahtaneet ruusut näyttäisivät matalissa maljoissa.Vanhoissa kirppismaljoissa oli tätä tarkoitusta varten pienet reiät, jotka tukevat hyvin lyhyttä kukkavartta. Asettelin muutaman ruusun kukkapidikkeen reikiin ja hain toisesta kimpusta harsokukkia.

Tuli aika hauskoja mummoverhomaisia kukka-asetelmia. Kannattaa siis pitää silmät auki, jos vaikka kaunis kukkapidike tulisi vastaan. Nyt nuokkuvat ruusut saivat jatkoaikaa ja taidan pyytää parvekepuutarhurin lasilliselle. Nämä ovat helppoja kukka-asetelmia ja nuupahtanutkin näyttää taas kauniille!

Tämä vedenneito on Uppsala Ekebyn Anna-Lisa Thomsen suunnittelema Blomsterflicka. Hankin tämän vuosia sitten, vain siksi että pidin vedenneidon designista.

.


Asetin kukkatelineen kirkkaaseen lasiseen maljaan, tyhjänäkin vedenneitokukkateline on yksityiskohdiltaan kaunis katseltava. 


torstai 27. elokuuta 2015

Pelaamaan minigolfia!

Mitä tehtäisiin?

Minigolf on hauskaa viihdettä. Hutungin radalla on mukava puistomainen rata, jossa viihtyy koko perhe tai polttariporukka.

Syksy alkaa olemaan lähellä ja sitä helposti jää nenä vuotavana sisälle nyhjäämään. Olemme yrittäneet keksiä, jotakin kivaa ja edullista tekemistä. Muistelimme että olemme käyneet minigolfaamassa Launeen leikkipuistossa Lahdessa silloin joskus suhteemme alkuaikoina. Löysimme mukavan minigolfradan täältä Jyväskylästäkin.

Veimme kummitädin minigolfaamaan Hutunkiin. Se kuuluu Jyväskylän lasten löytöretkikohteisiin ja tilaamalla perheelle oman passin pääsi koko perhe golfaamaan lasten lippujen hinnalla. Olin tilannut passin keväällä meille odottamaan käyttöä. Passi on vielä elokuun loppuun asti voimassa, joten vielä ehtii passia käyttämään. Hutunkiin tosin pääsee minigolfaamaan ympäri vuoden! Vaikka kesä alkaa olemaan ohi niin minigolf siirtyy sisätiloihin hohtominigolfiksi vasta lokakuussa.

Jyväskylän lastenlöytöretkipassissa oli hyvä minigolf - ja keilailutarjous perheille, viimeisiä aikoja viedään sillä passi on voimassa elokuun loppuun. Teatteritarjous oli voimassa pidempään.



Minigolf on yllättävän hauska peli ihan kaksistaankin, radalle oli tullut myös vanhempi pariskunta treffeille. Parhaimmillaan minigolf on pienellä porukalla ja siitä riittäisi hauskaa ihan polttareihinkin. Tiedättekö mikä on se voiton tunne, kun saa pallon ensimmäisellä lyönnillä monen kulman kautta reikään? Jee!

Pieni tykkäsi esteistä oikein kovasti ja kipusi niitä edeltä menemään. Pitäähän jonkun tarkastaa ratakin, ennen pelaajien siirtymistä pelipaikalle. Kentän laitamilla oli helppo työntää taaperokärryä ja lastenvaunuja. Ihan mukava paikka pienen kanssa, kunhan vain katsoi ettei taapero ollut vesiesteessä läträämässä tai vaarassa pallon tiellä. Kenttä oli kauniisti aseteltu ja tehty puistomaiseksi vesielementeillä, sillalla ja kukkaistutuksilla. Pienen iloksi kentällä asustelee myös villi pupujussi!

Loppupisteissä taisin tulla viimeiseksi. No jaa, kun  lyö pallon useammalla lyönnillä reikään, niin sain silloin pelata enemmän. Vielä pääsee ulkoilemaan mukavan lajin parissa!

Jotkut esteet näyttivät helpoilta ja niissä saattoi kulua aikaa. Minigolf on kuitenkin tekniikkalaji ja aina löytyy parannettavaa. Minulla jäi muutama reikä hampaankoloon.








Spartoo.fi: 10% alennus kaikista tilauksista
koodilla:
SEPTFI1
Voimassa 26.8 - 30.9.2015 välisenä aikana. Ei voida yhdistää muihin tarjouksiin.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Belle Époqueta etsimässä: Heinolan Siltasaari

Café  Kailas, keidas sillan juuressa 

Café Kailas on mukava vierailukohde Heinolassa, kun kahvihammasta kolottaa tai kun tekee mieli siideriä.

Kaunista aikaa on jäljellä rautatiesillan juuressa olevassa Siltasaaressa. Saaressa on 1800-luvun loppupuolella pantu olutta ja tislattu viinaa. Nyt jäljellä olevat rakennukset ovat peräisin kauppias Niilo Helanderilta, joka asui saaressa isossa talossaan. Päärakennus tuhoutui ilmahyökkäyksessä 1941.

Siltasaaressa on vanhoista ajoista säilynyt vuonna 1920 rakennettu kaunis punainen huvimajakennus. Huvimajassa toimii nykyään kahvio Café Kailas. Kahviossa on mukava vanhan ajan tunnelma ja maistuvia leivonnaisia. Pihapiiriin rakennetuilla terasseilla voi sateen sattuessa nauttia kahvistaan hyvillä mielin. Kahvion nettisivujen mukaan, kahviossa järjestetään kultturelleja tapahtumia.

Istuimme veden ääressä ja nautimme kupit kahvia ja palat juustokakkua, pieni sai maistaa maidotonta sorbettia. Ymmärrän miksi lomalaiset ovat tulleet Heinolaan viettämään lokoisia kesäpäiviä.

Kun oli  pieni kahvion edessä olevasta lammikosta sai onkia lohia joita sitten savustettiin viereisessä katoksessa perheelle mukaan viemisiksi. Nykyään kalastus ei ole kaukana kahvion nykyisestäkään toiminnasta. Kahviosta voi vuokrata kalastusvälineitä ja ostaa lupia ympärillä virtaavaan veteen. Siltasaari on nyt kunnostettu puistomaiseksi keitaaksi, jossa on mukava pysähtyä jaloittelemaan ja puiston käytäviltä voi tähyillä poikien kalansaaliita. Ihana paikka!

Vehreä Siltasaari on myös kiva kävelylenkkikohde. Puiston lammikot ja veden virtaus tekevät vehreästä saaresta aivan ihastuttavan.

Siltasaaren rakennus on ollut huvimaja yläluokkaiselle kauppiaalle. Nyt rakennus tarjoaa huvia  kesälomalaisille.

Heinolan Rautatiesilta on monille tuttu maamerkki. Sillan toisessa päässä on hurmaava Harjupaviljonki ja kaariosan toisessa päästä löytyy viehkeä Café Kailas.

Tässä teille postikortti Heinolan Siltasaaresta! Kahvio varmaankin sulkee kohta ovensa ja sen kunniaksi paikassa pidetään 29.8.2015 kesänlopettajaisia Venetsialaisia. Vielä on muutama päivä aikaa käydä visiitillä.


tiistai 25. elokuuta 2015

Hyvää pumpulihääpäivää rakas!

Hääpäivien nimitykset


Arjen alkaessa huomasimme viettävämme myös toista hääpäiväämme. Aamu meni arkisissa askareissa: puuroa, leikkipuistoa, keittoa ja neuvolaa. Kävimme neuvolassa ja palasimme kotiin niin oven edessä oli kukkapaketti hautaustoimistolta. Mietin olisiko anoppi muistanut pientä kukilla. Hämmentyneenä kannoin paketin sisälle ja perhosmies sanoi:  "Hyvää hääpäivää rakas!". Mies oli yllättänyt minut totaalisesti.

Avasin paketin ja siellä oli aivan mielettömän kaunis kimppu. Mies oli pyytänyt kimpun, jossa on neilikoita ja ruusuja, niin kuin oli hääkimpussani. Hän oli tilannut kimpun sillä aikaa kun olin pienen kanssa keinumassa. Voi mikä ihana! Raivasin pöydälle tilaa ja laitoin kukat pöytään. Joimme kahvit failkakun kanssa ja lähdimme sitten koko perhe Haraldiin syömään. Pieni sai ranskalaisia. Niin se arki kääntyi taas juhlaksi.

Perhosmies tilasi kauniin kukkalähetyksen Yliopistonkadun Kukka ja hautaustoimistolta. Mies oli kerran saanut sieltä valmistujaiskukat ja ne kestivät viikkoja kauniina. Paikka oli jäänyt mieheni mieleen. Molemmat kimput ovat todella kauniisti sidottu. Hääkimppua varten voisi olla hyvä ostaa liikkeestä joku muu kimppu pienenä testinä.


Mikähän hääpäivä meillä nyt on? Kuten aina Kotiliesi antoi minulle tyydyttävän vastauksen. Muissa listoissa oli liikaa vaihtoehtoja ja vieläpä kun listat ovat vähän erilaisia toisistaan. Hyvä on katsoa lista valmiiksi, missä järjestyksessä sitten teillä porskutellaan rautahäihin asti. Vanhassa keittokirjassa listattiin hääpäivät vasta 10-vuotisista eteenpäin. No sellaista oli ennen vanhaan. Mutta joka tapauksessa, oikein hyvää hääpäivää rakas!

Hääpäivät

1 Paperihäät
2 Pumpulihäät
3 Nahkahäät
4 Keramiikkahäät
5 Puuhäät
6 Sokerihäät
7 Villahäät
8 Pronssihäät
10 Tinahäät
11 Teräshäät
12,5 Kuparihäät
13 Pitsihäät
14 Norsunluuhäät
15 Kristallihäät
20 Posliinihäät
25 Hopeahäät
30 Helmihäät
35 Korallihäät
40 Rubiinihäät
45 Safiirihäät
50 Kultahäät
55 Smaragdihäät
60 Timanttihäät
65 Kruununtimanttihäät
70 Rautahäät



Pieni Lintu - MakroTex challenge







maanantai 24. elokuuta 2015

Mistä on trendijuhlat tehty? ( sisältää loppukevennyksen)

Meidän pienen ekat synttärit 

Vadelmakakkua, hattaraa ja ruusunnuppuja. Pienen prinsessan ensimmäiset syntymäpäiväjuhlat olivat aika suloisen hempeät. 

Olen jo pitkään hamstrannut ideoita juhla -ja hääblogeista.  Nyt sain nämä ihanuudet viimein käytäntöön pienen synttäreillä. Häihimme moni juttu ei olisi tyylillisesti sopineetkaan. 

Mistä on trendijuhlat tehty? :


♡ pompomeista ja honeycomp- palloista
♡ paperipilleistä
♡ pahvisista muffinssikupeista
♡ viireistä
♡ kakun pitsikoristeista
♡ melonikakusta
♡ teekuppisomisteista
♡ herkkubuffeesta
♡ liitutaulujutuista
photoboothista *
#tagista*

näitä meillä ei ollut* Mitäköhän tästä trendilistasta vielä puuttuu?

Äitini toi kimpun kauniita pieninuppuisia ruusuja. Suloisia.  Laitoin kulhoon tarjolle myös pienten vieraiden yllärilahjat.  

Miten meni?

Uskoni meinasi loppua, sillä vihkoon piirtämäni synttärisuunnitelma näytti jo yksin mahdottomalta tehtävältä. Onneksi työt voi jakaa. Olen huomannut, että kun annan omalle miehelleni vapaat kädet tulos on ollut monissakin asioissa täyskymppi+. Nyt perhosmies teki upean melonikakun, valmisti tuulihattuihin täytteet, juoksi kiipeilevän pienen perässä, imuroi ja pesi lattiat. Olen vieläkin iloinen että teimme synttäreitä yhdessä. No, miten meni niin kuin omasta mielestä? No minulla homma feilasi hieman. Palaan tähän, saadaan sitten se loppukevennys!

Pompomit ja iloiset viirit tekivät kodistamme juhlavan. Onhan nuo aika kivat, taidan jättää tuohon jouluun saakka.

Vinkeiksi juhlien järjestäjille: 

Täytyy muistuttaa että pompomien avaaminen on aika työlästä puuhaa. Sitä varten suosittelen kunnon talkoita. Niitä ei kannata jättää viimehetken puuhaksi, jos pompomeja on useampia. Kesähelteillä ainakin kotijuhlissa voisi olla joku viilennyslaite, asuntomme muuttui tänään hetkessä saunaksi. 
Koristelimme kodin juhlakuntoon. Kummitäti oli tuonut ihania viirikoristeita Lontoosta Hemasta. Pieni synttärisankari nautti prinsessana olosta ja helmitiarakin pysyi päässä.

Muistoja rakentamassa

Nyt synttäreiden jälkeen tuijottelemme tiskivuorta, uusia leluja ja lahjoja ja lattialla lojuvia maissinaksuja. Nyt voi viimein huokaista. Olipa kivat juhlat ja ihania vieraita!  Kaivan vanhan valokuva-albumin esiin ja katson kuvia iloisista pienistä tytöistä harvahampaineen puhaltamassa kynttilöitä. Toivottavasti pieni kokee samanlaista iloa, sitten joskus oman albuminsa kanssa.


FAILCAKE

Tämä saattaisi näyttää painajaiselta. Liian korkea juustokakku
ja kosteaksi jäänyt täyte aiheuttivat kakun muuttumisen pinkiksi tulivuoreksi.
 Onneksi varakakku pysyi ehjänä. Täyte oli maultaan hyvä.  Itsekehitelty resepti
pitää aina testata ennen juhlapäivää.
Itku meinasi tulla ja kylmänhiki virtasi.


Mosaic Monday


Hääputiikki Ribbon & Ink

lauantai 22. elokuuta 2015

Melonikakkua ja synttärivalmisteluja

Kesäkuuman suosikkikakku hedelmistä

Raikas, mehevä ja varmasti terveellinen melonikakku sopii pienten ja vähän isompienkin juhliin. Ystäväni teki oikein komean melonikakun ja se myös maistui kesäkuumalla todella hyvältä.

Kävimme tänään ensimmäisillä kaverisynttäreillä, pienet ystäväiset täyttivät myös ensimmäisen vuoden. 1-vuotiskakuksi mammaliini oli tehnyt meille ihanan melonikakun. Se maistuikin näin kesäkuumalla, myös meille vähän vanhemmille.

Oletteko törmänneet melonikakkuihin häissä? Se voisi olla melko hyväkin idea ainakin tarjoiluna hääkakun lisäksi. Fitnessbuumin myllätessä ihmiset katsovat enemmän mitä syövät. Ja onhan melonikakku hittijuttu lapsivieraille.

Meidän synttärivalmistelut ovat käynnissä. Pitäisi siivota, leipoa ja jotakin muuta tehdä. Ehkäpä teen vain meidän version  hedelmäkakusta pienille juhlijoille huomenna ja thats it. Jos mies sitten siivoaisi tai tekisi jotain. Nostanko jalat ylös?

Tirkistelykuva juhlavalmisteluista. Aina ei onnistu, kakkupohja meni uusiksi.



perjantai 21. elokuuta 2015

Kakkuun kirjaimia sokerimassasta

Nyt on niitä muotteja!

Sokerimassasta saa kauniita kirjaimia muotein ja leimasimin. Mielikuvitus on vain rajana. Nämä sokerimassakirjaimet ovat kyllä syötävän söpöjä.

Jäin miettimään mitä koristeita kakkuni kaipaa ja tajusin että täytyyhän pienen 1-vuotis kakkuun saada vielä jotakin muuta kuin rosoiset neilikat. 

Perhosmies oli jo aikaisemmin bongannut Jyväskylän Forumin alakerrasta leivontaan ja ruoanlaittoon erikoistuneen kaupan Decolan. Menimme sinne etsimään muotteja ja ideoita.

Ihastelin muotteja, kaulimia, eri värisiä sokerimassoja ja vaihtoehtojen määrää, mitä voi kakkuun tehdä itse. Heillä on myös nettikauppa. Käykää kurkkamassa mikä paljouden pula! Kerroin blogistani ja sain kokeiltavaksi ihanat Ghidinin kirjainmuotit. Ostin vielä pinkkiä KotiHyvän sokerimassaa ja reunusnauhamuotteja. Nyt on sitten niitä muotteja ja paikka mistä niitä saa lisää, vieläpä lähellä!

Kirjainmuotit oli hyvä löytö, sillä paketissa on mukana pienet ja isot kirjaimet, sekä numerot! Arvatkaapas miten viime yöni sitten meni? Hurahdin tähän sokerimassa-askarteluun samallalailla, kuin paperiaskarteluunkin. Päätin kokeilla kirjaimia ja tunnustella miten muottien kanssa askartelu tuntuisi.

Aluksi yritin tehdä irroitettavia kirjaimia. Massa oli liian pehmeää ja se jäi jumiin muottiin. Pöllytin massaan vähän tomusokeria lisää ja massan kovettuessa kirjaimien teko alkoi onnistua. 

Tein kirjainten taustaksi piparimuotilla tähtiä ja sain hienon idean! Voihan sokeriaskartelussa käyttää samoja välineitä, kuin normi askartelussakin. Kaivoin leimasimen esiin ja painoin muotin massaan. Tähtiin tuli kauniit kohokuviot. Siistiä!

Painoin kirjainmuotilla urat tähtiin ja tulos oli aika kiva. Keksin että jos vaaleamman massan alle laittaa tummempaa massaa, niin tummempi massa kuultaa läpi kirjaimen urasta. Hienoa!

Löysin vanhan pienen piparimuotin, jolla sai aika kivoja tähtiä. Pesin askarteluleimasimen ja testattuani tulos oli tosi kiva! Mitäpä jos kokeilisi elintarvikeväriä?  Massa-askartelu ei lopulta ollut niin hankalaa.


Innostukseni vain kiihtyi. Mitä jos uran päälle tekee tummemmasta massasta kirjaimet? Ohuet kirjaimet olivat aika vaikeita tehdä yksitellen, mutta keskittymisellä siitä selvittiin. Ongelmana oli saada kirjaimien reunat leikattua siisteiksi. Kokeilin tomuttaa muotin hyvin ja painaa kuivempaa massaa kirjaimeen ja pyyhkäistä ylimääräiset pois. Jäljelle jäänyt kirjain oli siisti, mutta se jäi jumiin herkästi muottiin. Kokeilin painaa kirjaimia massapaloihin ja sitten leikkasin veitsellä ylimääräiset pois. Tämä toimi! Painelin hammastikulla kirjaimen hieman rosoiset reunat tähteen painettuun kirjain uraan ja tulos oli melko hyvä. Ainakin ensikertalaiselta.

Sain vinkin että kirjainliuskaa kun läimäyttää pöytää vasten kirjaimet irtoavat paremmin. Vinkin antajalla on satumaisen kauniita ja huolella tehtyjä kakkuja. Näitä on mukava käydä ihastelemassa ja minä olen nyt fani! Käykää kurkkamassa!

olin tyytyväinen tulokseen ja pienen kakkuun on nyt kirjaimet valmiina. Hääkakkuun kirjaimista voisi tehdä parin sukunimen, mrs. & mr -tekstin tai vaikka paljon pieniä sydämiä, joita koristaa parin nimikirjaimet. Mietin että voihan kakun teettää pitopalvelulla vaikka tiettyyn pisteeseen asti ja itse askarrella haluamat koristeet.

Mitähän sitten tekisi? Decolalla oli niitä pitsimuottejakin...


Helpoin keino kirjaimien tekoon oli leikata pieniä kuivahkoja massalevyjä, johon tomusokeritettu muotti painetaan. Tämän jälkeen ylimääräinen massa poistetaan veitsellä. Hienosäädin lopuksi hammastikulla.