perjantai 17. kesäkuuta 2016

Mitä mietteitä Kon Mari herätti? Tapahtuiko mitään?

Jokaisella on mielipide Kon Marista ja hamstrauksesta. Eikö vain?

Jokaisella tuntuu olevan mielipide Marie Kondon Kon Mari Siivouksen elämänmullistava taika-kirjasta. Tässä kertomus siitä miten meillä lähti maritus käyntiin. Ainakin sohva sai uuden elämän. 


Hankin Kon Mari-kirjan kirjaston seutuvarauksella. Sain sen kotiin vajaassa viikossa. Jyväskylän kirjastossa oli tälle kirjalle jo 17 varausta ja jonottaminen olisi niihin kestänyt hurjan kauan.

Tänä keväänä minun piti lukea Kon Mari jo ennen muuttoa, mutta päädyin silloin vain perehtymään aiheeseen lehtijutuista ja blogeista. Muuton yhteydessä kävin kaikki tavarat läpi ja heitin kaikkea mahdollista menemään. Meinasin tilata kaappiin vetolaatikoita ja suunnitella paikkoja lisää tavaroille, puhua marittamisesta kahvipöydässä, vaikka kirjaa en ollut nähnytkään. Kuinka moni muuten tilasi ne vetolaatikot, vaikka ei lukenut kirjaa loppuun?

Nyt kun imaisin kirjan kahdessa päivässä, niin alkoi vaivaamaan, että ehkä olisi pitänyt perehtyä tavarasta luopumiseen tarkemmin. Muuten kirjan monet jutut tuntuivat aika tutuilta.

Meillä on tavaroille ollut aina joku paikka, sillä hamstraaminen on pysynyt jollakin lailla kuosissa. Oma ostelu päättyi, kun aloin tulemaan todella krantuksi, kun kaikkea ei voi saada mahtumaan. Siihen mitä oikeasti halusin ei ollut varaa, niin sitä helposti pärjäsi ilman.  Halpa versio ei tuottanut hankittaessa tai saadessa sitä samaa mielihyvää ja olisi vienyt tilan joltain ihanalta. Tuntui turhalta, vaikka jotakin olisi oikeasti tarvinnut. Arvatkaapa miltä tuntui saada lahjoja?

Muutossakin keräsin samaan liittyviä tavaroita yhteen ja sitä kautta tavarat menivät nopeasti uusille paikoilleen.  Nyt kun luin kirjan aloin miettimään omaa suhdettani tavaroihin. Kirjassa loppujen lopuksi oli kaiken sen poisheittämisen jälkeen  ideana luoda suhde omiin tavaroihin, jotta niistä pitäisi parempaa huolta ja tietäisi missä ne kotona lepäävät. Tajusin että minulla on ollut paremmat suhteet tavaroihini, kuin moniin läheisiin. Kuulostaa aika hurjalta, mutta kai hamstraajalle tavara tuo sitä turvallisuuden tunnetta. Muutossa rakkaat tavarat oli pesty ja pakattu todella huolella. Ei ihme että stressasin tuosta pakkaamisesta. 

Toisaalta osaa tavaraa kohtelin todella välinpitämättömästi, koko varasto olisi kirjankin mukaan joutanut ihan oikeasti kierrätykseen. Ja varmaankin se olisi hyvä käydä pian taas läpi. Pakatessani tulin lähestulkoon ottaneeni jokaisen tavaran käsiini ainakin kerran ja miettineen säilytänkö. Olisi varmaan pitänyt kysyä tuotatko sinä minulle iloa, sillä voi olla varma että autosta ja talvirenkaista lähtien olisi moni juttu saanut lähteä.

Kirjan mukaan minulla piti olla myös joku päämäärä. Ajatuksena minulla oli vain iso makuuhuone isolla sängyllä, iso ruokapöytä ja vaalea olohuone. Makuuhuone on jo kunnossa, mutta vaalean olohuoneen kanssa on vähän niin ja näin. Tajusin ettei minulla ole mihinkään oikeasti  iloa tuottavaan varaa. Ainut mihin ihastuisin maksaisi ihan liikaa. Hullua!  Eihän köyhällä ole varaa marittaa? Vai onko?

Olohuoneelle piti kyllä tehdä jotain. En edes uskaltanut kysyä sohvalta tuotatko sinä minulle iloa. Sohva kyllä vastaisi, että tuotan mutta olen jo vanha ja ruma. Onneksi keksin keinon sohvan kaunistamiseen ja tilasin Ellokselta sohvanpäällisen.  Minusta oli hyvä idea on hakea suhdetta tavaroihin uudelleen tuunaamalla, jotta ne tuottaisivat iloa vielä vähän pidempään. Moni tuunaus kyllä tuntuu ihan oikeastikin mukavammalta, kuin se massatavara kaupan hyllyllä.

Toivoin että meillä olisi vaalea olohuone, mutta vanha sohva ei tuosta enää uudeksi ja vaaleaksi muutu. Luettuani kirjan etsin tilaamani sohvanpäällisen viimein kaapista ja kokeilin tekisikö sohva nyt minut iloiseksi. Munat ovat keramiikkakurssin tuotoksia ja nekin tuottavat iloa ainakin pienelle. 



Vanha sohva koki muodonmuutoksen ja päämääräni mukaan olohuone muuttui vaaleammaksi. Ihan hyvä idea käyttää sohvanpäällistä. Päällinen on vielä pakkauksessa olon jälkeen rypyssä, mutta eiköhän se tuosta vielä oikene. Ellokselta saa nyt 40% alennuksen alekoodilla: 340502. Voimassa 20.10.2016 saakka. 

On tuossa Kon Marissa sulattelua ja tehtävää. Katsotaan pääsenkö koskaan luopumaan valokuvista, viikkaamaan sukkiani oikein tai hävittämään tilinauhojani. Tai että esimerkkini auttaisi perhosmiestä luopumaan omastaan. Täytyy antaa idean elää ja joku päivä aloittaa tavaroiden lajittelu oikein rytinällä tai unohtaa koko juttu. 

Ehkäpä pidän ajatusta yllä ja kannan kirjan mukaan taas rannalle, jotta saan ainakin mukavia rupatteluhetkiä tuntemattomien kanssa. Kaikilla tuntuu olevan siitä joku mielipide.  Minulle päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että Kondo saa eniten iloa tavaroista vain silloin, kun hän keksii, että hän saa heittää ne pois. Ihan hirveä määrä jätettä. Toivon että kirja on tuonut moniin koteihin viisautta ja enemmän ajatusta osteluun ja tuunaukseen, sen sijaan että tavaraa heitettäisiin jo pian hukkaan ilon loppuessa. Ihastuminen tyhjään tilaan, saattaa toisaalta muuttaa ostohalua ja ehkäpä alkurytinän jälkeen jätemäärä häviää olemattomiin. Toivotaan näin.

Kiusallani mietin käytetäänkö menetelmää myös häiden vieraslistassa tai ihmissuhteista? Sanoa bye, bye,  kun toinen ei tuota enää iloa. Saisin kyllä elää yksin purkkieni kanssa lopun elämäni.

Kuten jo aiemmin kerroin ruokapöydälle ja näille tuoleille on kertynyt ihan liikaa tunnearvoa. Ne estävät minua hankkimasta toivomaani isoa pöytää. Onneksi ne tuottavat muuten iloa.


Voihan se olla ettei päällinen tuota iloa kauan. Se varmaan joutuu hyvin nopeasti pesukoneeseen, mutta parempi niin. Valkoista kangassohvaa on vaikeampi pestä. 


16 kommenttia:

  1. Takertuen tuohon viimeiseen sanon, että kyllä varmasti toimii ihmissuhteisiinkin, mutta harkiten! :) Itse en ole kirjaa lukenut, mutta jonkinmoisena minimalistina kiinnostaisi kyllä. Tosin hyllyssä on jo niin monta kirjaa, että se pitäisi lainata, ellei löydy sähköisenä versiona. Mua kiinnostaa kovasti juurikin se asenne materiaan, mistä kijassa opitaan, mutten tietenkään tiedä olisiko sillä vaikutusta muhun :D Mainiota pohdintaa ja sohva sai upean ilmeen kankaasta :) Tsemppiä tulevaan, olen kerran hankkiutunut kaikesta turhasta eroon ja se on tosiaan helpommin sanottu kuin tehty!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomenta! Nykyään tuntuu että on hävinnyt se vanha kunnioitus tavaraan, ehkä nyt sitä monet löytää uudelleen. Kannattaa lukea ja lainata vaikka kirjastosta. En minäkään tykkää säilöä kirjoja, paitsi jos ne liittyy askarteluun tai kukkiin. Kiitos tsempit otetaan vastaan!

      Poista
  2. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta!
    Teidän ruokailutila ja nyt vaaleampi olohuone näyttävät muuten todella kauniilta.
    En ole lukenut Kondon kirjaa, mutta luulen suunnilleen ymmärtäneeni perusajatuksen ja tiedän että liika tavara ja kaaos ahdistavat monia ihmisiä.
    Käyttökelpoisten tavaroiden heittämistä roskiin en pidä hyvänä. Minulle tuottaa iloa jos tavaran saa kierrätettyä muiden hyödyksi tai tuunattua itselle uudelleen sopivaksi. Ja omassa elämässäni käy jatkuvasti niin, että jos heitän jotain pois, kohta tavaralle olisikin käyttöä, jos ei muuten niin blogikuviin rekvisiitaksi. :)
    Apua, tulee liian pitkä kommentti. Pakko vielä sanoa, että nuo keramiikkamunat ovat todella kauniita ja pidän myös tauluistanne ja tuosta kivasta tyynystä.
    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tullut yhtään pitkä kommentti! Minäkin olen huomannut että moni tavara on alkanut tuottaa iloa blogirekvisiittana ja sitä kautta käyttöön. Olen kyllä huomannut että ainakin Facebookin konmari-ryhmässä monet hakevat paikkaa tavaroille kierrättämällä, se on kyllä hyvä. Toisen turhake on toisen aarre.

      Kiitos! Ihmettelin miten hienoja munista lopulta tuli. Ne on pienen käsissä joka päivä ja tosi tärkeitä. Tauluissa on kiva tarina, ne ovat itse ottamiani kuvia Tourujoen laaksosta meidän ensimmäisenä keväänä Jyväskylässä. Oi kamala miten siitä on jo aikaa.

      Tuntuu että tässä asunnossa on hyvä henki sisustaa ja luoda, ihan voi ilolla touhuta. Ehkä se johtuu juuri tilasta ja kun tavaraa ei ole pilvin pimein joka puolella. Kiitos ihanasta kommentista!

      Poista
  3. Olipa ajatuksia herättävä postaus :). Kiitos siitä :).

    Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kati, kiva että tykkäsit! Ota kirja kirjastosta seutulainana, niin saat sen nopeammin. ;)

      Joskus on ihan kiva ruveta pohtimaan lukemaamsa vähän tarkemmin ja pohdiskelella sitä jopa blogiin. Taaperolle kirjasta kertominen on vähän turhauttavaa..

      Poista
  4. Juuri eilen mietin tätä Kon Maritusta, en ole kirjaa lukenut, taidan olla vähän luonnostaan konmarittaja. :D Pidän siitä, että tavarat laitetaan omille paikoilleen ja kaapeissa en tykkää säilöä turhaan mitään, itselle turha lähtee äkkiä kiertoon. Nykyään tulee ostettuakin vain tarpeeseen (no, joskus tulee hutia ;)). Ymmärrän sen, että liika tavara ahdistaa, itselläni on juuri niin. Mutta en minä kyllä sukkiani ala järjestää niinkuin joku käskee. :D Raikas tuli teidän olohuoneesta sohvanpäällisellä. Ja jaksan edelleen huokailla ihastuksesta teidän keittiönpöydälle ja tuoleille. Ihanat. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö mä ihan vahingossa viikkasin äsken pienen vaatteet oikeaoppisesti ja järjestelin shampoopulloja. Tuli ihan vahingossa järjestäneeksi kun vein puhtaita kaappiin ja etsin ponnaria shampoopullosta. Ota vaan kirja käteen. En minäkään usko mitään jos joku käskee tekemään, mutta jotain on tapahtunut. Apua kauankohan tämä kestää?

      Kiitos! Minustakin tuli nätti! Onneksi oli se 40% kalleimmasta tuotteesta, niin ei kirpaissut ihan liikaa.

      Poista
  5. Hyvä postaus. Ja tuo sohvanpäälinen on huippu. Ja jos minulla olisi samanlainen keittiönpöytä ja tuolit mitä sinulla on...niin en raaskisi itsekään niistä luopua. Minua itseäni ahdistaa tavarato jotka ovat pöytien päällä vain sen takia ettei ole tilaa kaapeissa. Argh! Tällainen on meidän keittiömme. Joskus pitäisi ottaa urakaksi ja raivata hiukkasen pöytäpintoja avaramman näköiseksi. Ja sehän tietenkin tarkoittaa sitä, että pitäisi niitä keittiönkaappeja sitten käydä läpi. Yhyyy. En tahdo.
    Tuota mainitsemaasi kirjaa hypistelin kirjakaupassa. Sitä hetken selailin ja ajattelin, että ei minulla ole tarvetta moiseen. Heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Tiedän tunteen kun niitä iloa tuottavia esineitä on pitkin pöytiä. Karsinta ja kaappi taitavat olla ainoita keinoja. Joskus luin Feng Shui-kirjan ja karsin kaapeista tavaraa ja jätin vain arabiat ja Iittalat. Niin ja ne purkit. Ihan kamala luopumisen tuska! Tsemppiä urakkaan jos meinaat ryhtyä. Kyllä se on myös vapauttavaa.

      Poista
  6. Hyviä mietteitä! Tuosta sohvasta olet saanut kyllä hurjan paljon paremman näköisen tuolla peitteellä. Olen vilkuillut silloin tällöin tuota Konmaria, mutta päätynyt aina pudistelemaan päätäni. Läävägeenisyydelleen tuskin voisi mitään ja rakastan vähän turhan paljon kaikkea pientä roinaani. Sen sijaan aika ronskisti olen pistänyt aiempien sukupolvien kamoja pois ja kierrätykseen. Minulle on ihan suuri kysymysmerkki, miten pitäisi voida luopua tavarasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tosiaan sai jättää iloa tuottavat tavarat eli ne rakkaat roinat ja sitä kyllä riittää. Läävägeenisyys taitaa olla meissä kaikissa verissä! Vitsi miten hyvä sana. Hihittelen sille edelleen..

      Luulen että tuohon kirjaan on rivien väliin kirjoitettu joitakin piiloviestejä, jotka käskevät järjestelemään. Ja se aktivoituu vain kun lukee koko kirjan läpi. Varsinkin heikkona hetkenä. Ehkä se päämääräkuva miten haluaisi elää on aika tärkeä.

      En tajua! Päätin olla koskematta vaatekaappiini ennen, kuin olen taas normalisoitunut, mutta etsin aamulla alusvaatteita päälleni ja yks kaks olin viikannut alushousuni! Viikannut! Olisikohan vain niin, että kirja tuli pahimpaan pesänrakennusviettiin.

      Poista
  7. Tosi kiva postaus. Itse tässä kirjaa juuri lueskelen. Ja olen projektin aloittanut. Olen tosi sortunut sellaiseen hieman pomppuiseen toteutukseen, missä siivotaan ja karsitaan tavaraa eri paikoista ja mikään ei ole vielä kunnolla valmis. Ja minä pidin itseäni niin järjestelmällisenä ihmisenä. Lapsiperhearki ei kyllä ole saanut tätä puolta minussa kukoistamaan..olen suorastaan taantunut. Periksi en kuitenkaan anna. Hyvää Juhannusta sinulle. Kyllä on kaunis blogi sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka! Onnea ja pitkäjännitteisyyttä koitokseen! Kyllä se varmaan palkitsee lopulta, eihän siivoilu lapsiperheessä ikinä lopu, mutta helpottaa varmaan vähän. Meilläkin olen nyt uudessa kotona kaappi kerrallaan siivonnut ja kantanut paikoilleen. Se viikkausjuttu tuntuu kyllä fiksulle. Ikinä ei ole minun kaapissa topit pysyneet noin pitkään siististi. Kiitos kehuista ja ihanaa juhannusta!

      Poista
  8. Mun kans pitäis lukea tuo kirja, niin lähtisköhän ylimääräinen tavara kiertoo!
    Mä en tiedä miksi mä tykkään tuosta nahkasohva lookista kyllä, siinä on jotain persoonallista! Mutta nyt kiva et sen voi välillä huputtaa ja tuoda valoisuutta kotiin.
    Mukavaa viikonloppua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mui! Sehän se on tuossa sohvassa, kun välillä tuo ruskea tuntuu hyvälle ja välillä tarvitaan valoa. Niin ja nahkasohva ja päällinen on helppo pitää puhtaana. KonMarissa on hyvät ja huonot puolet. Herkästi tulee ostettua sellaista mikä tuo oikeasti iloa ja heittää vanhan pois. Ja ei tunnu ehkä niin pahalle heittää rikki mennyt pois. Ihanaa viikonloppua!

      Poista

Kiitos kommentistasi! Tiedätkö miten ihanaa on saada viestiä? Siis ihanaa! Odota hetki yritän vastata mahdollisimman pian! Tosin nyt voi mennä useampikin hetki. Kädet vähän täynnä ♡♡♡